23.05.2017

Posted at 17:44h in Yleinen by
0 Likes

Kun nyt itse juuri istun bussissa sisäreisien iho hieman kirvellen, niin onkin just hyvä hetki ottaa esille monille etenkin pluskokoisille naisille tuttu probleema. Hame päällä kulkiessa reidet hinkkaa ikävästi yhteen aiheuttaen pahimmassa tapauksessa jopa ihon rikkoontumisen. Itselleni ainakin on ihan mahdottomuus olla hameessa paljain reisin muuta kuin ihan lyhyitä aikoja.

Tänään kuitenkin kiskaisin aamulla Helsingissä maksimekon päälle ja vasta hetken kadulla käveltyäni tajusin, että tää ei ollut nyt hyvä veto. Oli nimittäin pakatessa unohtunut mekkopöksyt matkasta.

Onneksi ei ihan hirveästi ollut tänään kävelyä ohjelmassa, niin pärjäsin joten kuten, mutta ei ne yhteen hinkkaavat hikiset reidet kyllä millään tavalla miellyttävältä tuntuneet. Olin koko ajan ikävän tietoinen reisipalluroistani. Tämän päiväinen virhe menköön sen piikkiin, että tämän reisiongelman on ehtinyt talven housukeleissä täysin unohtaa. Nyt ilmojen lämmettyä mekkopöksyt palaavat taas alusvaatelaatikon pimeydestä aktiivikäyttöön.

Jaa niin, että mitkä ihmeet mekkopöksyt? No nää tämmöset lahkeelliset mummopantsit! En vois elää ilman. Ja mitä korkeammalle niiden vyötärö ylettää, sitä parempi. Parasta on, jos pöksyjen reunan saa yltämään. rintaliivien reunan alle. Tästä kesäpukeutumisen kulmakivestäni olen toki kirjoitellut aiemminkin, mutta näin kesän kynnyksellä tästä kertauksesta ei ole varmasti mitään haittaa.

Lahkeellisten alushousujen lisäksi apua hinkaavien reisien -ongelmaan voi saada myös talkista, suojaavasta Linola balsamista tai rakonestopuikosta. Itse olen kuitenkin kokenut, että koko päivän avuksi noista ei ole, vaan tuotteet kuluvat pois, joten valitsen mieluummin lahkeet. Lyhyemmissä hamepyrähdyksissä käytän toisinaan talkkia imemään iholta kosteutta, mutta siinä tympii sotkuisuus talkkipölyn lennellessä minne sattuu. 

Yksi vaihtoehto reisiensuojaksi on myös Bandelettes-nimellä kulkevat pitsihärpäkkeet, jotka ovat vähän kuin stay up -sukkien pitsireunat. Itseäni tämäkään keino ei hokuttele ainakaan arkikäyttöön, sillä olen huomannut stay up -sukissa olevien silikoninauhojen toisinaan ärsyttävän ihoani ja noissa Bandeletteseissa on ihan samanmoiset. Mutta noitakin olisi kyllä kiva testata, että ovatko toimivat. 

DIY-henkisiä vaihtoehtoja on sitten leikata silmäpakoiset sukkikset hameenaluspöksyiksi, tai vanhat legginssit tms. Mutta leikatut sukkiset lähtee helposti rullaamaan ja legginsseissä on usein sen verran näkyvä vyötärönauha, että ainakin piukempien mekkojen alta se voi näkyä rumasti.

Eli kaikista vaihtoehdoista, mun valinta on siis lähes aina tällaiset ohuet lahkeelliset alkkarit. Ja ei, ne ei ole kuumat eivätkä hiostavat. Oloni on helteelläkin paljon mukavampi ja miellyttävämpi noissa megapantseissa kuin ilman niitä.

Kun pöksyjen vyötärö yltää riittävän korkealle, ei siluettiin tule vyötärönauhan laardiin pureutumisesta aiheutuvia ylimääräisiä vekkejä.

 

 

Tällä hetkellä mulla on käytössä mm. HM+ -malliston shaping -shortseja, jotka näkyy noissa mekkokuvissa. Ei kannata pelästyä sanaa ”shaping”, eivät ole mitenkään kuristavat tai kiristävät. (Tai riippu tietty minkä koon valitsee). Nuo myydään kahden kappaleen setissä, jossa on sekä mustat että nudet.

Mikäli haluaisi vain toista väriä, niin miellyttävää, liukasta ja ohutta materiaalia on myös Lumingerielta löytyvät Julimex-merkkiset shortsialkkarit. Löytyy myös mustana ja nudena hintaan 16,00 €/kpl.

 Sain kyseiset alkkarit Lumingerielta, ja sen perusteella sanottava, että numerokoon perusteella tekemäni kokovalinta meni metsään. Koko 3XL/46 osoittautuivat itselleni aivan liian isoiksi. Numeron tai jopa kaksi pienemmät olisivat olleet sopivammat.. Eli noiden kohdalla kirjainkoko on mielestäni kertovampi kuin numerokoko. 

Enhän ole yksin reisiongelmani kanssa? Onko vielä lisää pirkkaniksejä asian ratkaisemiseksi?

 

Ps. Kommenttiboksissa paljon hyviä vinkkejä lukijoilta!

 


22.05.2017

Posted at 15:12h in Yleinen by
0 Likes

Aika tasan 20 vuotta sitten yksi mun lempivaatteista oli isäni liituraidalliset vihkihousut vuodelta -79. Aika usein nuo leveälahkeiset housut saivat päälleen vielä lyhyen hameen. Joko minimittaa tai polvipituista. Yksi suosikkihameista housujen kanssa oli lyhyt vaaleansininen trikoohame. Ai että! Eikö kuulostakin kamalalta? 

Sittemmin olen pitänyt housut housuina ja hameet hameina. (Legginssejähän ei lasketa housuiksi) Aina menneeseen viikonloppuun saakka! Housujen ja mekkojen yhdistämistä on näkynyt catwalkeilla ja etulinjassa kulkevien fashionistojen päällä taas jo hetken aikaa joten me hitaammat trendien omaksujat tulemme kohta perässä.

Vaikka nyt vielä yökkäilisitkin yhdistelmälle, niin varaudu siihen, että pian katselet peilistä tyyppiä, jolla on päällään kukkamekko ja farkut tai vaikka pitsimekko ja puvunhousut. 

Itse yhdistin viikonloppuna päälläni jo aiemmin nähdyn pliseeratun mekon valkoisiin farkkuihin ja Vagabondin pistokkaisiin ja täytyy sanoa, että tykkään! Kaksikymmentä vuotta on näköjään ihan sopiva sykli vihastua ja uudelleen ihastua johonkin muotivillitykseen. Se nyt on toki todistettu tässä jo monen muunkin teini-iästä tutun vaatteen kohdalla. Muistatte ehkä esimerkiksi tämän meshmekon?

Myös tällaisesta kenkämallista olin jo ehtinyt moneen kertaan ajatella, että ei enää koskaan.. Sitä oikeasti nuorena kuvitteli, ettei ne oman aikakauden kamat enää ikinä voisi tulla muotiin ja ennenkaikkea luuli itsestään niin liikoja, ettei muodin kiertokulku muka vaikuttaisi omaan makuun. Hah! Voi kuinka väärässä sitä olikaan.

Myöhemmin olen kuitenkin antautunut tälle tosiasialle, että kaikki kamalimmatkin trendit tulevat uudelleen ja minulla ei välttämättä ole voimaa vastustaa niitä. Tästä syystä olen säästänyt mm. vuoden 2003 suosikki baarikorkkarini! Ne on ihan varmasti kohta taas superkuumat. 

farkut – Marks & Spencer / mekko – H&M / kengät – Vagabond /aurinkolasit – Le Specs / rannekoru – Via Minnet

Mulla on jo toinenkin housuyhdistelmä tämän saman mekon kanssa kuvattuna. Siinä missä tää on kuitenkin suht skarppi, niin toinen versio on sellainen ryhditön löysäilyasu. Sopi hyvin eilisen aurinkoiseen terassivetelehtimiseen. No, tällä viikolla näette senkin!

Miten iskee housut ja mekko -meininki teihin? Joko olet elänyt tämän trendin yhden kerran? Puistattaako? Innostaako?

 


21.05.2017

Posted at 14:39h in Yleinen by
0 Likes

Eilen uskalsi vihdoin jättää sukkikset kaappiin ja hillua ekan kerran tänä vuonna ihan paljain säärin! Käytiin aurinkoisen sään innostamina Tommin kanssa pyörimässä Viikkarin kyläjuhlilla ja siemailemassa kevään ekat terassijuomat. Kesäinen sää tuntui kuitenkin niin uskomattomalta, että en kuitenkaan uskaltanut lähteä liikenteeseen ilman pitkähihaista. Nappasin siis mekon kaveriksi tuon ohuen lintubomberin.

Aika pian sen kuitenkin sai riisua ja sitten saikin hieman pelätä olkapäidensä puolesta. Minä tosi vaaleaihoisena nimittäin käryän todella helposti. Pitääkin muistaa kaivella aurinkovoiteet kaapin perältä!

mekko – Junarose  / bomber – KappAhl XLNT (saatu) / sandaalit – Crocs / laukku – Zara / korvikset – Yo Zen / aurinkolasit – Le Specs / rannekoru – Salmiak Studio

Kesän kynnyksellä kuulee monen naisen tuskailevan, miten pukeutuminen ahdistaa, koska lämmin sää kannustaisi lyhentämään hihoja ja lahkeita, mutta oma vartalo aiheutaa epävarmuutta. Olen itse ihan sinut säärien ja käsivarsieni paljastamisessa ja olen ihan kotonani myös uimapuvussa. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö kävisi keskustelua itseni kanssa koskien niitä osia vartalossani jotka eivät omaa silmääni oikein miellytä.

Itselläni vartalossani eniten harmistusta aiheuttava paikka on polvet. Mua tympii se, että muuten niin kivoja sääriä "koristaa" muhkuroille ja arville kolhitut möykyt. Polveni kokivat kovia jo nuoruuden lentopalloaikoina, joten eivät ne mitkään muotovaliot ole enää parinkymmenen vuoteen olleet. Myöhemmin olen sitten onnistunut kolhimaan itseäni lisää vielä useampaankin otteeseen ja kaatumisista on jäänyt kaikenlaisia muistoja juurikin polviini.

Yksi iso rustopatti tuli kaaduttuani kymmenisen vuotta sitten talvella suoraan isoon jäälohkareeseen. Toisen polven arpi  on kotoisin oluttuopin siruista kaaduttuani baarissa. Toisen polven isompi ja astetta rumempi arpi puolestaan on muisto liukastumisesta Helsinki-Vantaan lentokentän liukuhihnalla. 

Ei tuollaiset kolhut toki niin iso asia ole, että niitä mitenkään häpeilisin tai peittelisin, koska ei siihen ole yhtään mitään syytä. Mutta silti, polvet ovat minulle se paikka minkä valitsisin kaunistettavaksi, jos joku tarjoaisi asiaan auttavaa taikasauvan heilautusta. Niin, en yhden ulkonäkötaian saadessani haluaisi eroon kaksois-(no on niitä enemmän) leuastani, en pyytäisi rasvaimua, enkä anelisi pyyhkimään pois vatsani raskausarpia. Ei, kun mä toivoisin arvettomat ja patittomat polvet.

Mutta kun taikatemppuja ei oo olemassa, niin sillä mennään mitä on ja nautitaan kesästä ja lyhyistä helmoista just näillä polvilla! 

Sitä omaa vartaloa ja ulkonäköä miettiessä ja jotain omia ominaisuuksiaan dissatessa kannattaa kyllä koittaa muistaa se, että useimmiten ne "epäkohdat" on lähinnä omassa päässä, eikä kukaan muu kiinnitä asiaan minkäänlaista huomiota.