Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Olen jo vähän sivulauseissa intoillut viikonlopun aikana uudistuneesta parvekkeestamme. Ennen kuin nappaan siitä kuvia tänne blogiin saakka, niin arkikuvassa yksi työvaihe, kun Tommi sirkkelöi juoksuja pavekkeen lattian kaatoihin sopiviksi.

Pikku parvekeremppa tapahtui isäni ja Tommin yhteistyönä. Siellä ne yhdessä mittailivat, sahasivat ja porasivat ja uusi lattia valmistui ihan hetkessä. Ihanat kalusteet olis isäni nikkaroinut jo kotona. Ihan mahtavaa, kun läheltä löytyy tuollaisia käsistään käteviä ihmisiä, joiden käsissä syntyy lähes mitä vaan!

En itse ole valitettavasti perinyt vanhempieni kädentaitoja kaikessa laajuudessaan, mutta kyllä sieltä onneksi jotain osaamista on omaankin laariin satanut. Kodin peruja on kuitenkin se, että arvostan ihan hirveästi sellaisia ihmisiä jotka osaavat tehdä monipuolisesti asioita käsillään.

Remppamieshommilla se taisi tuo Tommikin minut aikoinaan hurmata. Porakone kädessään tuli kiinnittelemään hyllyjä seiniin ja korjailemaan asioita. Edelleenkin mun mielestä tuo mies on jotenkin hurmaavimmillaan silloin kun se keskittyneenä poraa, vasaroi tai sirkkelöi. Eli aika ihana otos mun Puuha-Petestä tämä arkikuva!


Tänä päivänä on varmaan aika moni teistäkin ollut jossain juhlissa kittaamassa skumppaa ja lapioimassa voilepäkakkua naamaan. Meillä oli ohjelmassa Tommin sukulaispojan valmistujaiset.

Mä en koskaan tällaisiin perus perhejuhliin sen kummemmin mieti vaatteita etukäteen, vaan kävelen suihkun jälkeen vaatekaapille tietäen, että kyllä sieltä joku kiva mekko löytyy. Tällä kertaa päälle päätyi tämä viime keväänä Inspiration Blog Awardseissa edellisen kerran nähty H&M+ -malliston kotelomekko. 

Näppärästi kylläkin sain mekon ratkeamaan heti mennessä harpattuani autoon hieman liian reteästi. Takana meinasi olla sitten pikkuisen antavampi halkio. Piti sitten juhliin päästyämme ensimmäisenä pyytää talon emännältä hakaneula, jotta sain paikattua helmaa sen verran, ettei se ratkeaisi lisää kesken juhlien ja välttäisin mummokalsarien vilkkumisen. 😀

Se on kyllä aivan sama mitä omenavartaloisen ihmisen pukeutumisesta sanotaan, itse luotan kemuista toiseen aina kotelomekkoihin. Mulla vaan on aina lähes poikkeuksetta tosi hyvä fiilis sopivasti vartalonmyötäisissä mekoissa. Aivan sama vaikka jollain A-linjalla kenties vatsakumpu peittyisikin. Mut peittyis siinä kyllä se vähäinen vyötärökin mitä mulla on. Luotan siis ennemmin vartalon muodot paljastaviin kuin niitä peittäviin mekkoihin.

Omaan makuuni tyylikkäin juhlamekon helman pituus on tällainen juuri polvet paljastava. Korostaa korkojen kanssa sääriä just sopivasti ja sopii mittasuhteiltaan loistavasti ainakin itselleni. 

mekko – HM+ / nahkarotsi – Saki / kengät – Wonders / laukku – Global Accessories

Koska mekon selkäpuolen näkyvä pitkä vetoketju oli kullanvärinen, piti samaa väriä laittaa myös korviin. Kampaus syntyi jälleen kerran sillä metodilla, että jätin tukan pesun jälkeen harjaamatta. Takkukasa vaan föönillä kuivaksi ja yhdellä nipsulla kiinni. 😀

Tänään oli pientä aihetta juhlaan myös omassa kodissa. Parvekkeemme pikku remppa nimittäin valmistui ja uusi ihana kesähuoneemme sai myös hieman uutta sisustusta. Sen kunniaksi kilisteltiin skumpalla vanhempieni ja ystäväni Annin kanssa. Että voi ihminen olla innoissaan parvekkeesta! Pakko kyllä esitellä se teillekin. 


Jes, eka kertaa tällä viikolla ihan tuoreita asukuvia. Fresh from the camera! Näissä kledjuissa on tullut hiippailtua tänään mm. duunipalaverissa. Aamupäivällä oli kuitenkin niin vilpoisa tuuli, että pyöräilyä varten piti nakata suosiolla päälle vielä vihreä bomberi, jotta tarkeni. Ja totesinpa siinä työmatkalla, että sukat ja pidemmät lahkeetkin olis ollut siinä viimassa kivat. Mut nyt on kesä s**tana! Ei voi käyttää sukkia!

housut – H&M / pellava t-paita – Marimekko / takki – H&M / kengät – OTZ Shoes / korvikset – Aarikka

Pinkit korvikset ja huulipuna valikoituivat tänään käyttöön ihan puhtaasti uusein kesätossujeni vuoksi. Pyörähdettiin eilen vanhempieni kanssa Raumalla vanhaa kaupunkia ihmettelemässä ja tuli piipahdettua myös yhdessä kenkäkaupassa. Jouduin etsinnöissäni toteamaan, että monta paria kesäkenkiä päätyi viime kesän muuton yhteydessä poistoon, joten jotkut työhön sopivat kepeät tossut olivat ostoslistalla.

Mulla oli noista OTZ Shoesin espadrilloista aiemmin sen verran kokemusta, etä sain sellaiset muutama vuosi sitten blogilahjana. Alkuaikoijen mallista kuitenkin puuttui tuo pieni venykepala, joten napakkaa pellavaa olevan tossun reuna oli liian tiukka omalle hieman rintavalle jalalleni. En vaan pystynyt pitämään, joten lahjoitin kengät ystävälleni. Tykästyin kuitenkin jo tuolloin OTZien mukaviin pohjiin, joten kiinnostuin kengistä uuden venykkeellä varustetun mallin myötä. 

Kun bongasin OTZeja eilen V.Valo ja Kumppanit kenkäkaupan ikkunassa, päätin vihdoin sovitella josko uudempi malli passaisi itsellenikin. Ja kyllä, koko 37 oli itselle just eikä melkein, ja pienen kuminauhapalasen ansiosta reuna ei kalva jalkapöytää kuten vanhemmissa tossuissa, vaan nämä ovat kaikin puolin järjettömän mukavat. 

Jos tällaisia kangastossuja mietitään, niin tykkään hieman enemmän TOMSien ulkonäöstä, mutta niiden suorat ja melko ohuet pohjat eivät paini lähellekään samassa sarjassa OTZien muotoillun korkkipohjan kanssa. Ihan hemmetistihän nämä maksoivat ollakseen kepeät kangastossut (maksoin omistani 79,-), mutta ei sitä työpäiviä jaksa ihan millä tahansa lättäpohjilla tassutella, joten tarpeeseen tulivat. 

Kengissä on siis todella miellyttävästi jalan muotoja mukaileva korkkinen sisäpohja ja ulkopohja on kumia ja juuttikuitua. Pellavaisia tossuja on saatavilla montaa kymmentä eri väriä ja nahkaista versiotakin muutamassa värissäm esim kultaisena ja hopeisena!

Rikas mies jos oisin, OTZeja joka värissä itselleni soisin!

Kuka muu ihastunut OTZeihin?