10.07.2017

Posted at 10:12h in Yleinen by
0 Likes

Lupailin eilisessä asupostauksessa muutaman shoppailuvinkin Pori Jazzeille saapuville korvakorufriikeille. Tässä tulee! Minun suosikkimateriaalini ei jää kyllä epäselväksi.

Ilahduttavaa Jazzkadun tarjonnassa on, että siellä on mukana paljon kotimaisia käsityöyrittäjiä ja kaikenmaailman kiinakrääsän määrä on jostain menneistä vuosista mielestäni vähentynyt. Korujen lisäksi itse pistin sunnuntaisella pikakierroksella merkille mm. kauniita puisia keittiötarvikkeita kaupanneen kojun. Lämmin suositus siis kunnon Jazzkatu-kierrokselle muutenkin kuin baareilun merkeissä!

1. VIAMINNET

Jo eilisessä postauksessa mainitsemani Viaminnetin näyttävät korut löytyvät Jazzeilla sekä Etelärannan Jazzkadulta, että Kirjurinluoto-Areenalta. Sulkia, kukkia, ihania palloröykkiöitä ja paljon muuta lukemattomissa eri väreissä. Esimerkiksi noita uusia minunkin korvissa nähtyjä kahden kukan korviksia löytyy myös pinkkinä ja ne jäivät itseäni hieman kaivelemaan.

Korvakorujen lisäksi valikoimissa myös ranne- ja kaulakoruja sekä uututeena alla olevassa kuvassa näkyvät clutchit.

Uutuudet ovat tällä hetkellä saatavilla vain täältä Jazzeilta, mutta suuren osan ihanuuksista löydät myös Viaminnetin verkkokaupasta.

 

2. STUDIO MARIANNE UUSITALO

Pehmeääkin pehmeämpiä poronnahkatuotteita myyvän Mariannen korvakoruvalikoima on laajentunut sitten viime kesän. Uutuutena mm. nuo vekkulit sulilla koristellut korvikset.

Korviksien lisäksi Mariannen myyntipisteestä löydät myös kaulakoruja (kuva alla) sekä erilaisia laukkuja ja pussukoita!

 

3. HOUSE OF SIMONE

Ja vielä kolmannen kerran nahkaa!  Kangasalla valmistetut House of Simonen iloiset hapsut ovat kepeää poronnahkaa ja muut kuvissa näkyvät korut kotimaista kasviparkittua naudan vuotaa. Jälkimmäiset saavat värinsä vasta valmiina koruaihioina käsin maalaten. 

House of Simonen korut löytää tällä viikolla keskiviikosta sunnuntaihin myös Kotkan Meripäiviltä! Myös verkkokauppa löytyy.

Lisää kuvia ja yhden tänäkin vuonna mukana olevan asustemerkin lisää löydät viime vuotisesta postauksestani.

 


09.07.2017

Posted at 11:56h in Yleinen by
0 Likes

Jos kesäloma olisi jokin asu, niin se vois olla tällainen farkkuminihame, rento toppi ja kepeät sandaalit yhdistelmä. Lomaa ei edelleenkään siis ole, mutta näissä vaatteissa mulla oli eilen ihan kesälomafiilis. Siis sellainen olo, että noissa vaatteissa vetelehditään koko päivä päämäärättömästi. Rannalle, puistoon, terassille.. Mihinkään ei ole kiire ja kun vihdoin yöllä saapuu kotiin, huomaa olkapäiden ja nenän palaneen. 

Katsoin itseäni peilistä ennen Jazzkadulle lähtöä ja huikkasin Tommille, että "mä oon ihan kesämimmi tässä asussa!". Herran vastaus kuului, että "no pitää sitä jo ollakin vähän kesämimmi, kun eletään jo melkein heinäkuun puoltaväliä".

Ehdin mä sentään muutaman tunnin vetelehtiä vaatteiden vaatimalla tavalla. Käytiin pyörähtämässä jazzkadulla, syötiin ulkona ja käytiin terassilla. Sitten mua jo odottikin kotona kasa töitä. Mutta sellainen iltapäivän mittainen lomafiilis, kyllä sekin piristi.

hame – HM+ / toppi – Lindex / sandaalit – H&M / laukku – Global Accessories / korvikset – Viaminnet (saatu)

Jazzkadun myyntikojuja kiertäessä tuli taas törmättyä muutamiin tuttuihin myyjiin. Paikalla on jälleen myöt Viaminnet, jonka koruja on nähty paljon minun ylläni. Viimeisimpänä viikon takaisissa asukuvissa oli kaulassani heidän nahkainen choker.

Sain eilen valita heidän puodistaan itselleni korvakorut ja päädyin näihin uusiin näyttäviin kukkakoruihin. Materiaalina näissäkin nahka kuten muissakin Viaminnetin tuotteissa. Pistin kukat heti korviini, koska sopivat niin hyvin yhteen toppini ja laukkuni kanssa.

Näitä korviksia ei löydy heidän nettikaupastaan, mutta nyt Jazzkadulta sellaiset voi itselleen käydä hankkimassa. Värejä on useita. Laitan lisää kuvia työn alla olevaan "Jazzkadun parhaat korvistärpit" -postaukseen.

Olis enemmän kuin ihanaa, jos voisin tänäänkin viettää aurinkoista päivää leikkien lomalaista, mutta to do -lista on lähes itkettävän pitkä. Koska huomenna alkaa ns. Porin Superviikko ja se voi tietää liukuvia aikatauluja päivätöissä, on mun saatava kaikki tekemistä odottavat omat duunit tehtyä tänään.

Olkoon siis ulkona miten tahansa upea keli, mä kyyhötän tänään lähinnä sisällä koneen äärellä kuvia käsitellen. Nauttikaa te muut auringosta minunkin puolesta!

 


08.07.2017

Posted at 23:33h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Apua, mä olen jäänyt arkikuvahaasteessani hieman jälkeen. Meneillään on viikko 27, mutta tämä on vasta arkikuva nro 25. Miten voikin olla niin vaikea saada tallennettua jotakin arkista, kun käsillä on koko ajan jokin väline, millä kuvan voisi ottaa. Yritän petrata!

Tämän kertainen kuva on arkea monella tavalla. Silhuettikuvan vihkipuhetta pitävästä pastori Heli Mäkelästä otin viikko sitten lauantaina, ollessani hääkeikalla. Vihittävälle hääparille tuo hetki oli todella erityinen ja koko päivä varmasti yksi heidän elämänsä ikimuistoisimmista. Kuvassa esiintyvälle papille ja minulle hääkuvaajana sama tilanne oli kuitenkin arkea, työtä. 

Myös omien kuvien julkaisu lehden sivuilla on arkea. Satakunnan Kansa tulee aina selattua sillä silmällä, että mitäs kaikkia omia ruutuja sinne onkaan päätynyt.

Syy miksi tämä hääkeikalla otettu kuva on lehdessä, on se, että Lännen Median (LM on siis useamman sanomalehden yhteistoimitus) lehtikuvaajilla kiertävä "Hetki elämästä" -vuoro osui tällä viikolla minun kohdalleni. Kyse on viikonloppuisin julkaistavasta palstasta, jonka otsikko on em. Hetki elämästä. Kuva ei saa olla mikään ylijäämäruutu uutiskeikalta, vaan jokin uusi ja julkaisematon otos. 

Tykkäsin kovasti tuon silhuettikuvan rauhallisesta tunnelmasta, joten pyysin pastorilta luvan kuvan julkaisuun ja haastattelin häntä hieman kuvan oheen tulevaa tekstiä varten. Miten se voikin olla hankalaa kirjoittaa tuollainen lyhyt pätkä tekstin kylkeen!

Tämä blogikirjoittaminen on niin eri asia ja helppoa, mutta aina kun pitää tuottaa jotain tekstiä lehteen, tuntuu se ihan hiton vaikealta. Pitäisi vaan kirjoittaa enemmän ja hankkia rutiinia. Sillä onhan mulla oikeastaan haave, vaikka edellisessä postauksessa kirjoitinkin haaveiden ja tavoitteiden puutteesta. Mä nimittäin haluaisin kehittyä kirjoittajana. Haluaisin olla joskus kirjoittava kuvaaja! Tällä viikolla mä olin sitä, n. 800 merkin verran.