Miten voikin ihminen tulla onnelliseksi jostain tavarasta, tai siis vaatteesta tällä kertaa. Oli pakko tulla hihkumaan tätä iloani tänne ihan välittömästi, kun olin näihin onnentuojiin pukeutunut.

Sain siis vihdoin ja viimein itselleni kashmirneulehousut! Olen himoinnut tällaisia unelman pehmeitä pöksyjä jo vuosikausia kadehdittuani sellaisia alunperin äidiltäni. Lähes kaikki vastaantulleet yksilöt ovat kuitenkin olleet vähän turhan kalliita  omaan budjettiini. Viime talvena olisi Marks & Spencerillä ollut yhdet muistaakseni hintaan 129 €, mutta kun vihdoin olisin mennyt niitä hakemaan, oli oma kokoni jo loppu.

Mutta nyt, nyt on vuosien haaveilu vihdoin muuttunut todeksi! Täällä minä istun onnellisena sohvalla ja lämmittelen futismatsissa kohmettunutta persustani pehmoisissa kashmirhousuissa. Suuri onni löytyi loppujen lopuksi niinkin arkisesta paikasta kuin H&M:n nettikaupasta. 

Kashmirneulehousut 89,99 €, koot 32-44. 

Minähän olen näitä aina haaveillut nimenomaan kotihousuiksi. Talven kylminä iltoina nämä jalassa on ihana kömpiä jopa nukkumaan. Housujen pariksi puen tietenkin kashmirneulepuseron. Maailman ihanin pyjama on siinä.

Mutta hyvin hyvin todennäköistä kyllä on, että en haluaisi riisua näitä lainkaan, joten tulee varmaan käytettyä ihan muutenkin. Ainakin nyt alkuun, kun ovat vielä hyväkuntoiset ja nukkavapaat. Itse en kuitenkaan osaa ajatella näiden kaveriksi korkkareita, vaan tennarit.

Samassa paketissa muuten tuli myös sovitukseen pari Henkkamaukan kashmirneulepuseroakin, joten voin infota, että ainakin tästä ja tästä neuleesta mahtui isoimmat koot hyvin tällaiselle 48 kokoisellekin. Valitettavasti kummankaan neuleen vaaleanpunainen ei ollut mulle sopiva sävy, joten lähtevät molemmat palautukseen. Mutta jos siis pehmoinen kashmir kiinnostaa, niin tuolta löytyis edullisesti. Koko valikoima löytyy Premium Quality tuotteiden sivulta.

Kashmirhousut, I’m so happy! Mun talvi on pelastettu!


Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Ai että, mies teki eilen aivan loistavaa tomaattikeittoa ja isosta kattilallisesta riitti tänään lounaaksikin. Ehdin kantaa mikrossa polttavaksi kuumentuneen soppalautasen juuri pöytään saakka, kun tajusin kuinka suuressa vaarassa olinkaan juuri ollut hosuessani keittokattilan ja kauhan kanssa.

Sillä mikä onkaan tomaattikeittoroiskahdukselle alttiimpi asia kuin ensimmäistä kertaa päällä oleva puhtaan valkoinen pusero! No ei sitten mikään. Ei ole mitään muuta materiaa, joka niin kovasti vetäisi puoleensa tomaattikeittoa, ketsuppia, punajuurta tai punaviiniä kuin valkoinen paita. Vetovoima on sitä suurempi, mitä uudemmasta vaatteesta on kyse.

Sain lautasen käsistäni ja ihokarvani olivat kauhusta pystyssä. Paidasta oli päästävä eroon ennen lusikkaan tarttumista! Niinpä päädyin nauttimaan keittolounastani ilman paitaa. Ja ottamaan siitä vielä kuvan, kun kamera oli siinä jo valmiiksi jalustalla. Ehkäpä arkikuva olisikin pitänyt olla tilanteesta, jossa näkyy, että otan kuvaa itsestäni syömässä keittoa tissiliiveissä. 😀 😀

Arkea on myös kuvan nurkista pilkistävä kaaos. Ei ole taas hetkeen ehtinyt ja jaksanut paneutua kodin siisteyteen. Ehkä viikonloppuna koittaa siivouspäivä.

Niin ja se sairaan hyvä mausteinen ja nopeasti valmistuva tomaattikeitto, se oli valmistettu tällä ohjeella. Suosittelen!

 


Ai että, tämä postaus sisältää lähes raivostuttavan monta itserakasta kuvaa bloggaajan pärstästä. Mutta, kun oli niin nättipäivä, ja kiva uusi huulikiilto sopi hienosti yhteen neuletakin kanssa, niin pitihän sitä taas räpsiä kuvia. Ja samalla pääsen esittelemään teille mun viikset! Nuo karvat, joista koitan olla välittämättä, mutta huonoin tuloksin.

Heti, kun sanoin niistä viiksistä, niin aloin taas miettimään, että niitä huomaa tuskin kukaan muu kuin minä itse. 😀 Mutta siis, mä olin itsekin ihan täysin asiaa tiedostamaton ja pienistä mustista haivenista häiriintymätön aina siihen saakka, kunnes kerran laskeuduin makuulleni kosmetologin hoitopöydälle kasvohoitoa varten ja sen naisen eka kysymys oli, että "vahataanko viikset?" 

En ollut koskaan ajatellut, että noita muutamia karvoja suupielistä tarvitsisi alkaa poistamaan, mutta hämmennyin naisen kysymyksestä niin, että vinkaisin vain varovasti "joo". Kosmetologilla taisi olla vahat näpeissään jo ennen kuin sai minulta vastauksen, niin muutamassa sekunnissa hän ehti jo tekemään työnsä.

Eipä siinä muuten mitään pahaa, mutta herkkä ihoni reagoi siihen operaatioon lykkäämällä koko ylähuulen ihan hirveälle näpylle ja punoittavalle ihottumalle seuraavien päivien ajaksi, että se näkyi kuulkaa melkoisesti kauemmas kuin viikseni ikinä.


Seuraavalla kerralla uskalsinkin vastata saman kosmetologin vahaus-kysymykseen jyrkän ein ja totesin, että ne näkyvät vain ihmisille, jotka pääsevät mua tosi lähelle. Ja jos ollaan niin lähekkäin, että näkee mun viikset, on ehkä jo jotain muutakin ajateltavaa. 😀 

Siitä lähtien kuitenkin olen aina tasaisin väliajoin miettinyt pitäisikö mustimpia viiksiä kenties nyppiä. Ajatus iskee päähäni lähinnä silloin, kun eksyn suurentavan peilin ääreen. Tai, kun otan naamastani tällaisia lähiksiä. Mut sit mä alan pelkäämään klassisesti, että jos nypin, niin sit ne ehkä kostaa ja kasvaa vaan vahvempina ja mustempina takaisin!

Mut siis voi luoja, ne on muutama hassu karva ja näin sitä on taipunut niistä ahdistumaan, kun on riittävästi kaikenmaailman Veet-mainoksille ja vahauksen himoisille kosmetologeille altistunut. 

Mitenkäs teillä, onko jo Movember?

Tän postauksen pointti piti kyllä olla kymmenen hassun karvan sijaan tämä itseäni kovasti ihastuttanut Essencen huulilakka. (tuote saatu)

Olen viime aikoina intoillut usemmistakin Essencen tuotteesta ja ne vaan tuuppaa tasaisesti kaikkea kivaa markkinoille. En ole törmännyt tämän Cubanita-kesäkokoelman tuotteisiin lainkaan missään kivijalkaliikkeessä, vaikka tulee merkin myyntihylly aina Tokmannissa ja Cittarissa käydessä kyllä tarkistettua. Mutta verkosta Cubanita-kokoelmaa löytyy aiakin pretty.fi:stä.

Tykästyin siis kovasti tähän paksuun Wet Look Lip Laquer -huulilakkaan sekä marjaisan sävynsä että paksun ja peittävän koostumuksensa vuoksi. Jo yksi sipaisu peittää hyvin ja kahdella kerroksella saa syvemmän ja hieman viinyylisen lopputuloksen. Lakka myös pysyy huulilla montaa peruskiiltoa paremmin olematta kuitenkaan överitahmea. Tämä on väriltään niin mun syksyyn sopiva, että paljon käyttöä luvassa.

Ekaa kertaa neuletakki päällä kuukausiin, nytkö se syksy on täällä???? Koko asu luvassa huomenna!