Enää reilut pari viikkoa kesäpestiä jäljellä! Sit vaihtuu taas päivittäinen 12 kilon kamerarepun raahaaminen ja kuvaamon naulakosta löytyneeseen jonkun kollegan vanhaan fleece-takkiin pukeutuminen kaikkeen epäsäännöllisempään tekemiseen.

Ehdin jo jokin aika sitten käydä läpi aina tässä kohti vuotta iskevän "en kuitenkaan saa taas mitään töitä ja rahat loppuu ja joudun asumaan sillan alle" – ahdistuksen

Mulla ehti olla tovin verran jo hieman tyhjä ja tylsä tunne myös siitä, että tänä syksynä elämässä ei tunnu olevan oikein mitään uutta luvassa. Vaikka kouluajoista on jo vuosia, niin lukuvuosi-ajattelu on juurtunut päähäni niin kovin, että aina kesän lopussa on olo, että jotain pitäisi alkaa. Lapsena ja nuorena se oli aina uusi opiskeluvuosi.

Tavallaan ihan sitä samaa kuin aiemminkin, mutta usein se uusi lukuvuosi toi mukanaan jotain muutoksia. Uusia kouluaineita ja luokkakavereita, lisää valinnanvapautta opinnoissa, uusia projekteja opiskelutovereiden kanssa. Tai jos ei mitään muuta, niin ainakin blanko kalenteri ja uudet muistiinpanovälineet loivat illuusiota siitä, että tässä on taas mahdollisuus aloittaa täydellisesti sujuva uusi elämä ja edessä on vain mahdollisuuksia.

Itseä hämätäkseni marssinkin siis kirjakauppaan ja ostin itselleni muutaman uuden kivan vihkon ja muistikirjan ja nättejä kyniä. Ihan siitäkin huolimatta, etten yhtään tiennyt mitä tyhjille sivuille kirjoittelisin. Nuo tyhjät sivut kuitenkin toimivat juuri niin kuin ajattelinkin, ne toivat pienen sykähdyttävän olon jostakin uudesta. 

Enää vihkojen sivut eivät ole tyhjät. Syyskuun To Do -listalla lukee mm. seuraavanlaisia asioita:

– Toiminimen perustamisilmoitus (mikä nimeksi????)

– YEL-vakuutus

– ALV-rekisteriin ja kaupparekisteriin ilmoittautuminen

– Kirjanpitäjä? Laskutusohjelma??

– Avaa tili

– Työhuone: yes? no? maybe? (olen jo aika varma, että tää on yes)

– Päivitä portfolio

Tavallaan mikään ei muutu. Teen edelleen ihan samoja hommia kuin tähänkin saakka, eli valokuvaan, bloggaan ja koulutan nyt ainakin. Myös Satakunnan Kansassa jatkuu osa-aikaiset palkkatyöt. Eli vanhaa tuttua puuhaa, mutta kyllä tosta listasta silti sellainen kevyt fiilis uudesta herää. 

Ja ahdistus toimeentulostakin on on helpottanut kun olen päässyt laskutoimituksissani siihen tulokseen, että nyt tiedossa olevat hommat riittävät jo täyttämään itselleni asettamani laskutustavoitteen loppuvuoden osalta. Eli taas on muutama kuukausi puskuroitu jo eteenpäin. Kyllä tää siis tästä. Tämäkin syksy on ihan hyvä eikä koskaan voi tiedä mitä kivaa se vielä tuo tullessaan.

 


Verrattuna moneen aikaisempaan vuoteen, olin tällä kertaa tosi maltillinen shoppailija kesän alennusmyynneissä. Etenkään kivijalkakaupoissa ei tullut käytyä juurikaan edes katsomassa ale-tarjontaa. Sen Lindexin sinisen huitulatakin nappasin ruokatunnilla ohikulkiessani -70% alella, mutta muuten en paljoa rekkejä kesän aikana ole kolunnut.

Nettikauppojen alesaaliita puolestaan olivat vaaleanpunaiset karvatennarit, H&M:n ysärimekko ja näissä asukuvissa näkyvä Nanson pusero. 

Tykkään paidan pirteästä väristä ja vyötärölle sidottavat nauhat ovat tisseistään ahdistuvalle ihmiselle rauhoittava yksityiskohta, kun voin kuvitella sen hämäävän huomiota itseensä etupuskurin sijaan.

Vielä kun sais tehtyä jotenkin nätimmän tuosta rusetista eikä tuollaista roikkuvaa kasaa. Mutta ehkä se ei ole tuollaista trikoosta mahdollista ja Nanson nettikaupan kuviin se oli kenties saatu näyttämään ryhdikkäämmältä jollain todellista käyttöä kestämättömällä kikkakakkosella.

Mut rusetin epäesteettisyydestä huolimatta pusero on kyllä kiva! Vartalo näyttää heti vähän eri malliselta noiden vyötäröllä olevien yksityiskohtien vuoksi. Siis lähinnä tulee sellanen häilyvä optinen harha siitä vyötäröstä, joka kaltaisellani omenalla on kateissa. 

Noista Liv by Lindalta saamistani korviksista ehti tulla jo ihan suosikit, mutta hitto soikoon toinen niistä oli jotenkin hypännyt korvastani maanantaina eikä sitä löytynyt mistään. Varmaan pudonnut kaupungille. 🙁

Kertokaa mulle miksi aina katoaa just joku sellanen korvis, josta tykkää ihan hirveesti, ei mikään tylsä ja yhdentekevä? Voi toki johtua siitä, että käytän pääasiassa koruja jotka on mun mielestä tosi ihania enkä tylsiä ja yhdentekeviä. 😀 

housut – Marks&Spencer / pusero – Nanso / sandaalit – Crocs / korvikset – Liv by Linda (saatu)

Jotenkin niin ihanan tuttu ja turvallinen jo vuosien takaa tällainen mustan ja punaisen yhdistelmä. Parikymppisenä en juuri muihin väreihin pukeutunutkaan.

Jos ei kesän alennusmyynneissä juuri tullutkaan shoppailtua, niin uskallan veikata, että syksyn uutuuksien kohdalla en sitten niin hyvin onnistukaan pitämään kukkaroni nyörejä kiinni. Etenkin punaiset asiat nimittäin kiinnostelevat jälleen. Niin kengät kuin vaatteetkin. Ainakin punaiset housut olisi haaveissa löytää.


Ai että mietinkö mä aina tosi tarkkaan mitä mä laitan päälle? Juu en.

Nyt kesällä töihin lähtiessä on kyllä silmät sikkurassa sattunut aamuisin välillä päälle hyvinkin sekalaista settiä, kun metodina on ollut poimia ensimmäisenä käteen osuvia vaatekappaleita sängyn viereltä ja siitä haukotellen matkalla olohuoneeseen.

Edellisen päivän puolipitoinen paita tuosta arkun päältä (ja paskat… lattialla se pusero kyllä oli, mut yritin kuulostaa edes vähän siistimmältä ihmiseltä). Sitten mytyssä olevat supermukavat trikoopöksyt sohvan käsinojalta ja ekat eteisessä vastaan tulevat helposti jalkaan menevät kangastossut. Hups, siellähän tuulee ihan pirusti, joten nappaampa tuosta vielä takinkin. Sen joka on sopivasti siinä keittiön tuolin selkänojalla tyrkyllä. 

Ja sitten lopputulos on esimerkiksi tämä. 

Raitaa, kukka-aplikaatiota, camokuosia. superleveät lahkeet ja vaaleanpunaiset tossut. En nyt ehkä kutsuisi kovinkaan suloiseksi sekamelskaksi.

Mua ei kuitenkaan häiritse tässä kuosien ja värien yhdistely, maastokuosia ja raitaa voisin valita yhtä aikaa päälle ihan tarkoituksellakin, mutta jotenkin näyttää kuin kaikki olis vähän väärän mittaista keskenään. Mut hei, kato ilman korviksia ei oo kuitenkaan ollut asiaa ulos, vaikka muuten ei olekaan peilikuvaa juuri vilkaistu!

No, seuraavana päivänä pyörinkin töissä jo sitten harmaissa collegehousuissa, persikan värisessä trikoopaidassa ja kuvaamon naulakosta löytyneessä vaaleansinisessä fleecetakissa, että siihen sattumien summaan peilaten oon näissä kuvissa ihan true fashionista. 😀