1. Mies työntää kätensä jatkoilla nukkuvan naisen reisien väliin ja ihmettelee heräävän tämän suuttumusta, ”no kuitenkin haluut.”

2. Baarin tungoksessa mies puristaa ohi kulkevan naisen pakaraa.

3. Tanssilattialla miehet piirittävät naisen ja yrittävät hieroa etumuksiaan häntä vasten.

4. Mies lähettää tuntemattomalle naiselle somessa kuvan sukupuolielimestään ja kysyy ”osaaksä ottaa suihin?”

5. Mies livahtaa tiskin taakse myyjän kääntyessä häneen selin ja puristaa naista takapuolesta.

6. Metrossa mies tuijottaa vastapäätä istuvaa naista ja kaivaa elimensä näkyville.

7. ”Kyllä suhun vois tulla”, ilmoittaa vieras mies jonossa edellään olevalle naiselle. 

 

Somessa kiertänyt #MeToo -haaste sai meidät naiset kertomaan, jos olemme joskus joutuneet seksuaalisen häirinnän kohteiksi. Yksi MeToo ei todellakaan riitä kertomaan siitä häirinnän määrästä, mitä monet meistä ovat joutuneet kokemaan. Ei se ole yksi taikka kaksi harvinaislaatuista tapausta. Se on esimerkiksi kaikki nuo yllä luetellut tilanteet ja kymmeniä ja kymmeniä muita päälle. 

Tuon listan joka kohdassa nainen olen minä itse ja toisten ihmisten koskemattomuudesta ja itsemäärämisoikeudesta piittaamaton kuvottava tyyppi aina eri. Ja niitä on paljon. Ne on asiakkaita, puolituttuja, ventovieraita. Ne on nuoria, vanhoja ja keski-ikäisiä. Ne on humalaisia ja selvin päin olevia. Ne on ällöttäviä ihmisiä.

Että joo, minä myös. Mutta sen sijaan, että kerrotaan olevamme seksuaalisen häirinnän kohteita ja uhreja, voitaisiin ennemmin kertoa millaiset ihmiset ja millaisissa tilanteissa toisia näin ahdistelevat. Ne tarinat ehkä yllättäisivät enemmän kuin se, että nainen kertoo joutuneensa häirinnän kohteeksi. Ei seksuaalisessa häirinnässä ole kyse kohteesta, vaan siitä kuka päättää niin tehdä.

Ei minua tai sinua ole seksuaalisesti ahdisteltu siksi, että minä olen nainen tai koska olen ollut väärässä paikassa väärään aikaan väärin pukeutuneena. Mikään noista ei ole syy seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutumiselle. Ainoa syy siihen on se, että maailmassa on lukematon määrä häiriintyneitä ihmisiä, jotka eivät osaa käyttäytyä. 

 


 

Punaisena kukkiva Junarosen mekko on mielestäni ihan parhaimmillaan niukan nahkarotsin ja korkonilkkureiden kanssa. Halusin muitakin yhdistelmiä kuitenkin kokeilla, joten puin mekon viikonloppuna matalien viininpunaisten kenkien ja pitkän harmaan takin kanssa. 

Kyllähän nämä jälkimmäisetkin yhteen käy, mutta ei vaan läheskään yhtä hyvä ja voimakas kokonaisuus kuin tuon rotsin kanssa. Pidän kyllä pitkän takin pituudesta suhteessa helmaan, mutta vaalea harmaa jotenkin syö mekon sävyjä. Pitää ehdottomasti kokeilla mekon kanssa punaista pitkää takkia!

Kummat kamppeet sinä pukisit mieluummin päällesi?

Monivuotisesta korvakorusuosikistani, Aarikan Jalavasta, tuli syksyksi jälleen uusia kauniita värivaihtoehtoja. Näiden harmaiden lisäksi myynnissä on nyt mm. hempeän vaaleanpunaiset ja sammaleenvihreät versiot. Nämä harmaat ovatkin viime aikoina itselläni kiilanneet suosiossa mustien ohi! 

mekko – Junarose (saatu) / takki – Talk About / kengät – Betty London / korvikset – Aarikka (saatu)

Viime päivien syyssää on ollut niin kaunis ja kirkas, että piti jälleen kaivaa ihan aurinkolasit esiin sadekauden jälkeen. Tämä on mielestäni ehkä vuoden parasta ja kauneinta aikaa. Voi kun jatkuisi tällaisena nyt useamman viikon ja saatais nauttia ihanasta syksystä sateiden tai aikaisin saapuvan lumen sijaan.


”Pystyraidat hoikentaa”, kuuluu ikiaikainen mantra ja vaakaraitaa puolestaan pelätään, kun se kuulema niin hirmuisesti leventää. 

paitapusero – KappAhl XLNT / mammasukkikset – H&M Mama / kengät – Betty London / korvikset – Aarikka (saatu)

Itselläni on tähän saakka ollut kaapissa vain vaakaraitaa, mutta tänään asiaa tuli muutos. En ostanut tätä KappAhlin XLNT-malliston puseroa kapeampi siluetti mielessäni. Minulla vaan tuli se päällä raikas ja dynaaminen olo.

Peilistä katsoi sellainen aikaansaava ammattilainen. Yhtään en kyllä tiedä, että minkä alan ammattilainen, mutta hyvä fiilis kuitenkin monella tapaa. Aivan loistava syy kiikuttaa vaate kassalle. 

Aikaansaava ammattilainen suuntasikin paitakaupoilta suoraan töihin ja olen tänään viettänyt ensimmäisen hieman pidemmän päivän täällä työhuoneella. Vitsit miten paljon sutjakkaammin sujuukin kuvankäsittely ja laskujen kirjoittaminen täällä kuin kotona. Vai tämä paitako sen reippauden olon aiheutti?

Ei hätää, en aio mihinkään ihmisten ilmoille tälleen pelkällä paidalla ja sukkahousuilla. Oli vaan pakko saada pusero heti kuvattua. Hieman housumaisempaa alaosaa tuo kaipaa, etenkin kun sivuilla on melko pitkät halkiot. 

Jos tämä 100% viskoosia oleva paitapusero kiinnostaa, niin se löytyy verkkokaupassa TÄSTÄ. Minulla on päällä koko XL.

Ja mitä näihin raitahommiin tulee, niin TÄÄLLÄ lisää aiheesta.

Itse kuittaisin ikuiset raitalässytykset niin, että aivan hiton se ja sama. Perse ei kapene tai levene tippaakaan olipa raidat miten päin tahansa. Oma fiilis ratkaisee voiko jotain päällen pukea.