-Kuvien paita saatu Junaroselta-

Kenelle sä haluat kelvata? Kenen silmissä toivot olevasi kaunis? Kuka on se, jonka hyväksyntää eniten kaipaat?

Jos toivot miellyttäväsi ympärillä olevia ihmisiä ja olevasi ihana kaikkien silmissä, niin aivan turha toive. Olitpa minkä kokoinen ja näköinen tahansa, niin aina löytyy niitä joiden mielestä olet jollain lailla vääränlainen, hyi ja yäk. Miksi siis edes pyrkiä aktiivisesti kenenkään muun kuin itsensä suosioon?

Pue siis päällesi just sitä mistä itse tykkäät, sanoipa sun kaveri, naapuri, mummo tai joku random tyyppi mitä tahansa. Sä et koskaan löydä säkkiä joka päällä saisit aplodit koko maailmalta. Jos tekee mieli rannalle, niin pue päällesi bikinit jos haluat. Tee se vaikka kuinka pelkäät jonkun katsovan pahasti. Katse ei tapa ja et oikeasti edes voi tietää mitä muut ajattelevat.

Ja jos joku siellä rantsussa pitääkin sua rumana, niin kysy itseltäsi, että ketä varten sä olet ja hengität. Itsees vai sitä tyyppiä, jonka silmää sä et satu miellyttämään?

Me ollaan kaikki rumia ja kauniita riippuen siitä keneltä sattuu kysymään. 

Mulle kehopositiivisuus ja ylipäätään suht hyvä itsetunto ulkoisen olemukseni suhteen on sitä, että mä en ajattele ja toivo, että mun pitäis jotenkin miellyttää kaikkien tapaamieni ihmisten silmää. Mietin vain, että mun on tärkeää suhtautua itse itseeni positiivisella vireellä haukkumisen ja mitätöimisen sijaan. 

Mutta vaikka ei välttämättä minkäänlaista kehopositiivisuutta tunnistaisikaan itsestään ja näkis muissakin ihmisissä koko ajan vaan virheitä, niin ihan peruskäytöstapoihin voitaisiin koittaa omaksua kuitenkin kehorauha. Että tuijoteltais kaikki enempi sitä omaa napaamme sen sijaan, että keskityttäis kertomaan muille miten vääränlaisia ne oikein on. 

Kukaan ei ole velvollinen täyttämään toisten ihmisten kauneusihanteita. Mutta kaikkien meidän olis hyvä tulla itsemme kanssa toimeen. Itsestään kun ei pääse hetkeksikään eroon. 

(Ja ei, edelleenkään kehopositiivisuus ei ole kannustamista lihavuuteen tai ”läskien ihannoimista”, jos joku nyt edelleen on (aika moni tuntuu olevan) siinä käsittämättömässä harhaluulossa.)

 


(Kuvan kanat eivät liity postaukseen millään tavalla)

Mitä mulle kuuluu? Ihan itseänikin varten ajattelin tällaisen kysymyksen tänään esittää. On sellainen olo kuin pitäisi tässä kesän vedellessä viimeisiään hieman kerätä mietteitään, että kuka, mitä, häh?

Töiden suhteen tilanne on se, että tuleva viikko on viimeinen kesäduuniviikko Satakunnan Kansassa. Ja sekin jo repaleinen sellainen, sillä blogihommat vievät mua Helsinkiin parinakin päivänä. 

Tämän kesäpestin jälkeen olisi toki mukava vetää vaikka edes viikko happea ennen kuin hyökkää taas täysiaikaisesti sekalaiseen yrittäjäelämäänsä, mutta ei tule tapahtumaan. Syyskuun pari eka viikkoa on jo buukattu kivalle projektille, jonka myötä saan kierrellä pitkin Suomea. Turku, Helsinki, Lahti, Kuopio, Oulu, Tampere -rundi luvassa. Kerron myöhemmin lisää mitä luvassa, ehkä näen teitä lukijoitakin!

Muuten työrintamalla ei ole kalenteri vielä ihan hirveän pitkälle täynnä, mutta toisin kuin aiempina kesinä mulla ei tällä kertaa ole asiasta lainkaan huolta. Kyllä niitä keikkoja taas alkaa putoilemaan. Tarjouksia on sisällä ja lisää pitäisi kirjoittaa. Eikä pieni lomailukaan tosiaan olisi pahitteeksi.

Kuukauden päästä tulee ensimmäinen vuosi oikeana yrittäjänä täyteen ja olen saanut ilokseni huomata sen menneen huomattavasti paremmin kuin uskalsin aluksi ennustaa. Toteutunut liikevaihtoni on yli 40 % enemmän kuin alkuperäiset arvioni. Hyvä minä!

Entäs masennushommat? Jos parin kuukauden takaiseen oloon verrataan, niin ero on huima. Lääkeannoksen nosto teki tehtävänsä ja pahin musta pyörre sekä itsetuhoiset ajatukset alkoivat onneksi helpottaa jo muutamassa viikossa.

Nyt tilanne on se, että koen perus toimintakyvyn olevan ihan ok, joten pystyn tekemään töitä ja pitämään yllä arjen rutiineja suht hyvin. Terapiassa käynti jatkuu ja myllään mielessäni sitä painavia asioita ja yritän päästä kärrylle mitä elämältäni toivoisin. Eli tässä kohtaa lääkitykselle iso kiitos. Sen avulla pysyn arjessa kiinni.

Eikös syksyyn kuulu aina jonkin uuden alku? Harrastus, koulu, elämäntaparemontti, luottamustehtävä tai mitä vaan. Minä valitsin opiskelut ja mulla alkaa viikon päästä maanantaina Raumalla pukeutumisneuvojan opinnot!

Vähän oli nyt sellianen yllättävä siirto itsellenikin, siitäkin huolimatta, että olin jo aiemminkin noita koulutuksia googletellut. Nyt kuitenkin täytin vähän ohimennen hakemuksen ihan vasta jokunen viikko sitten ja kutsu opintoihin tulikin sitten jo ihan muutamassa päivässä. Maanantait pitäisi siis seuraavan lukuvuoden ajan pyhittää Rauman reissuille. 

Uskoisin, että opiskelut tarjoavat aiheita myös tänne blogiin. Joten niistä varmasti lisää jahka saan homman käyntiin!

Tällä hetkellä päällimmäisenä ajatuksena on vaan, että nyt pitäisi jotenkin vaan selviytyä seuraavat todella kiireiset kolme viikkoa. Ehkä sen jälkeen voisi varovasti miettiä jotain harrastushommia tai vaikka sosiaalista elämää. Mut nyt vaan raivoselviytymismoodi päälle ja töitä öitä myöden, niin kyllä tää taas tästä. 

Mitäs teidän syksyyn?


-Postaus sisältää mainoslinkkejä-

Mikä on se hetki, josta syksyn voi katsoa alkaneen? Onko se se, kun bongaat työkaverin pyöränkorista lapaset? Vai se, kun vedät ensimmäistä kertaa kuukausiin päällesi pehmoisen ja lämpimän kashmirneuleen? No, molemmat hetket on nyt nähty. 

Viikkojen shortseissa ja hameissa pyörimisen jälkeen kaivoin vihdoin kaapista myös farkut. Ne, t-paita ja Otzin kangastossut ovat olleet tämän viikon työasujeni perusta. Aamun hieman viileämpiin hetkiin työmatkoille olen napannut lämmikkeeksi vaaleanharmaan kashmirneuletakin. Jotenkin musta villaneule tuntuisi tässä kohtaa liian talviselta, mutta vaalea väri ikään kuin huijaa vaatteen ”kesäisemmäksi”. 😀

Farkut, valkoinen t-paita ja harmaa neuletakki kuuluu vaateyhdistelmänä sarjaan ”tylsät, mutta toimivat”. Ilman pirteitä kenkiä en ehkä näihin vaatteisiin osaisi pukeutua, vaan oloni olisi liian vieras ja ankea jos jalassa olisi vaikkapa jotain mustaa. Mutta pieni pinkin pilkahdus on riittävä tekemään olosta kotoisan. 

Tein työpäivän päätteeksi asulle nopean päivityksen pikkuisen siistimmäksi lähtiessäni treffaamaan kaveria kaupungille. Rento t-paita vaihtui siistiin pallopaitapuseroon ja nuhjuiset (mutta töissä niin toimivat!) OTZit jäivät kuvaamon nurkkaan kiskoessani jalkaan pinkit mokkaballerinat. Huulipuna karisti kokonaisuudesta loputkin työpäivän muistot.

Tavallaan samaa, mut ei sit kuitenkaan. 😀

Onhan se nyt ihan eri tasoinen asu, vaikka moni asia kenkien väriä myöden pysyi samana!

Harrastan tällaisia asujen ”korjauksia” aika usein. Valitsen usein esimerkiksi matkoille mukaan kahdet erilaiset kengät (esim tennarit ja toiset siistimmät), mutta samassa värissä, jotta molemmat sopivat kaikkiin pakkaamiini asuihin. Ja koitan valita mukaan monikäyttöisiä vaatekappaleita, joita muokkailla arkisesta hieman siistimmäksi juurikin niillä kengillä, korviksilla tai vaikka laukkua vaihtamalla. Mulla on siis matkoilla aina useammat kengät ja korvakorut, mutta vaatevaihtoehtoja voi olla todella vähänkin!

farkut – Junarose / t-paita – H&M / kangastossut – OTZ / pallopusero – KappAhl XLNT (saatu) / ballerinat – H&M / neuletakki – Ellos

Pehmoiset kashmirneuleet ovat yksi syys- ja talvipukeutumiseni kulmakivistä. Omaan budjettiini sopivia perusneuleita on löytynyt jo usean vuoden ajan Elloksen omasta mallistosta. Tällä hetkellä valikoimista löytyy tuo neuletakki neljässä värissä ja v-aukkoinen neulepusero sinisenä ja mustana. 

Jos siis syksyn ostoslistalla on monikäyttöinen perusneule, niin näille sopuhintaisille kashmirtuotteille multa suositus jo useamman vuoden käyttökokemuksella. Kashmirneuleiden huoltamisesta kampaamalla voit lukea täältä.

Ja kyllä, olen pessyt omani koneessa. Silloin tosi harvoin, kun näitä neuleita ylipäätään pesen. Käytön jälkeinen tuuletus riittää todella pitkälle.