Posted at 00:37h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Näitä kuvia ehti monikin jo instan puolella kysellä. Että millaiseen linnan juhla -asuun minä loppujen lopuksi viikkojen epätoivon jälkeen päädyin. Jokunen harmaa hius ehti tosiaan asun metsästyksen vuoksi jo päähän kasvamaan, mutta loppujen lopuksi löysin ihan yllättävän hyvän mekon.
Sovittelin marraskuun aikana valehtelematta ainakin parikymmentä eri iltapukua. Kävin kivijalkaliikkeissä Porissa ja Helsingissä ja tilasin läjän kolttuja sovitteille eri verkkokaupoista. Ei ollut helppo rasti, ei. Koska olin menossa töihin, piti asun täyttää vähän erilaisia kriteerejä kuin jos olisin ollut menossa juhlimaan. Joustava materiaali ja sellainen yläosa, että alle sopii ihan tavalliset rintaliivit, olivat ykköstoiveita.
Lisäksi valinnassa piti ottaa huomioon se, ettei yläosassa voinut olla kauheasti paljetteja, strasseja, liehukkeita tai mitään muutakaan ylimääräistä mikä hajoaisi tai menisi ruttuun ja sotkuun kamerahihnan ja kameralaukun niihin hinkatessa. Käytän kamerassa kaulahihnan sijaan sellaista crossbody-mallista hihnaa, joten se sulki pois monta pikkuruisilla koristehelmillä ym kuorrutettua leninkiä. Eli hyvin pitkälti käytännöllisyys edellä etsin asua.
Kollegat olivat myös varoitelleet linnan kuumuudesta, joten hylkäsin suosiolla pitkät hihat ja materiaaleista esim paksun sametin.
Olin jo luovuttamassa etsinnän suhteen ja tyytymässä yhteen kaapista ennestään löytyvään mekkoon, josta olisi ompelijan avustuksella saatu istuva. Sen viime talvisen alelöydön ongelmana oli kuitenkin pääntie, joka olisi vaatinut olkaimettomia rintaliivejä (en innostunut ajatuksesta tuon työmoodin vuoksi), joten olin todella iloinen kun vielä vihoviimeisellä nettikaupparundilla silmiin osui Zalandolta tämä My Mascara Curve -merkkinen iltapuku.
Vähän meni hommat pyrstölleen tämänkin kanssa sillä tuotteen tiedoissa mainittiin mekon olevan pientä kokoa ja kehotettiin ottamaan normaalisti käyttämäänsä kokoa suurempi. No minä tottelin ja lopputulos oli että mekkoa jouduttiin hieman kursimaan kasaan helman lyhentämisen lisäksi.
Toinen pikku probleema oli etuosan ”tissi-ikkuna”, joka ulottui hieman turhan alas saaden rintaliivit pilkistämään reiästä. Ratsulan ompelimossa onneksi ehdittiin toteuttaa korjaukset vaikka hieman viime metreille menikin.
Mekko on tosi basic, enkä tällaista varmaankaan valitsisi, jos tuollaiseen juhlaan vieraana menisin, mutta tähän työtarkoitukseen leninki kyllä täytti kaikki kriteerit. Kivaa oli myös se, etten joutunut tyytymään mustaan asuun mikä olisi ollut jo vähän tylsää mallin ollessa näin yksinkertainen.
Pieniä kivoja yksityiskohtia mekosta kuitenkin löytyi. Takaosan rypytykset ovat kivan armolliset selkämakkaroille ja vyötäröllä olevat strassikoristeet toivat kimalluksellaan hieman lisää juhlavuutta.
Asuun sopivat korut sain valita suosikkimerkkini Viaminnetin valikoimista. En halua kuvatessa korvissani roikkuvan mitään painavaa ja häiritsevää, joten kepeät ja näyttävät nahkakorut olivat juuri täydelliset. Näitä samoja hopean värisiä Midi Feathers -korviksia näkyi linnassa ainakin kahdella muullakin juhlijalla!
Käsien alastonta oloa korjaamaan valitsin ranteeseen saman värisestä nahasta tehdyn Viaminnetin Tokyo-rannekorun. Mitään kovaa ja kolisevaa en olisi rannekorunakaan sietänyt kameraa käsitellessä.
Vähäisen meikin sudin kasvoilleni itse, mutta kampausta varten halusin ehdottomasti ammattilaisen asialle. Kävikin loistava munkki, sillä oma luottokampaajani jo vuodesta 2002, eli Hiusmuotoilukeskus Glazen Maikku lähti sopivasti myös Helsinkiin, joten minun ei tarvinnut turvautua keneenkään vieraaseen. Tiedän aina saavani Maikun käsistä ihan itseni näköisiä upeita kampauksia joihin olen sataprosenttisen tyytyväinen ja niin kävi tietenkin tälläkin kertaa.
Ensimmäistä kertaa ikinä mun päähän laitettiin myös hieman lisätukkaa. Ei paljoa, mutta yhdellä klipsipidennyksellä saatiin tötteröön hieman lisää volyymiä. Mitään liian siloiteltua juhlakampauskypärää en voisi itselleni kuvitella, joten tämä kreppipohjainen luomus lettiyksityiskohtineen oli ihan just eikä melkein. Pientä juhlablingiä kampaukseen toi viime talvena toista kemukampausta varten Glitteristä ostamani strassipinnit.
Kampaus näytti tosi hyvältä myös toiselta puolelta. Tätä mun hiusmallia on aina toisinaan haukuttu epänaiselliseksi, mutta omaan makuuni tää on kyllä tukka josta saa ihan vaikka millaisia luomuksia ja tämäkin kampaus on mielestäni todella naisellinen ja kaunis.
Kengät piti toki valita myös mukavuus edellä, joten päädyin muutaman sentin tukevilla koroilla varustettuihin Höglin klassisiin avokkaisiin. Kengät löytyi -30% alella Tampereen Tullintorilla sijaitsevasta Paulan Kengästä. Minulta onkin puuttunut kaapista tällaiset aivan perusavokkaat jotka sopii mihin tahansa virallisempaan tilaisuuteen. Vapaa-ajalla tosin valitsen jalkaani aina jotain näyttävämpää, mutta työn puolesta tulee vastaan tilanteita, mihin tällaiset huomiota herättämättömät ”aikuisen naisen avokkaat”, kuten näitä nimitin, ovat juuri täydelliset.
Muuten kengät veivät minua suunnattoman mukavasti koko illan, mutta yli tunnin paikoillaan seisominen kättelyn kuvaamisen aikana olisi epämiellyttävää millä tahansa kengillä. Niinpä päädyin jossain puolen tunnin jälkeen huomaamttomasti riisumaan kengät jalastani kuvaajakorokkeella. Jätin vain korkkaeiden kärjet vilkkumaan helman alta ja seisoin helman suojissa sukkasillani. 😀
Kuvissa näkyvä korviksiin upeasti mätsäävä Tahto Designin hopeinen clutch ei valitettavasti päässyt linnaan, sillä siellä laukkuvalintaani saneli kamerakamat. Mutta miten upeasti se olisikaan asuuni sopinut!
Kaiken kaikkiaan linnan juhlat olivat varsin hieno kokemus. Työnteon puolestahan se kiire ja ryysis yhdistettynä ensikertalaisen tietämättömyyteen ja pieniin teknisiin probleemiin oli lähinnä hermoja kiristävää, mutta jotenkin siitä selvisi. Kättelyä kuvatessa ja ihmisvirrasta omia kohteita epätoivoisesti zoomaillessa (on sit muuten hieman vaikeaa tunnistaa etenkin miehiä niissä pingviinipuvuissa) mietin jo että ei ikinä uudelleen tällaiselle keikalle.
Mutta sitten kun hommat saatiin epätoivon otsalle nostattamista hikikarpaloista huolimatta pakettiin, niin mietinkin jo että olispa siisti päästä uudelleen samaan hommaan. Nyt kun on yhden kerran harjoitellut, niin seuraavalla kerralla tietäisin monta juttua paremmin!
Kun työt oli ohi, niin heitettiinkin sitten isolla mediaporukalla vapaalle. 37 vee -synttärimalja tuli siis kilisteltyä linnan kuuluisalla boolilla! Itseä yllätti miten rento tunnelma kemuissa oli. Sellaiset Salen ja Jennin kotibileet! Toki ihan kaikissa kotibileissä ei tönötä esimerkiksi kadetteha rivissä pyörtymisen partaalla (mun edestä lähti yksi kundi kättelyiden aikana hyvin hyvin huonovointisena vaihtoon) eikä paikalla ole hirmuista medialaumaa, mutta noin niin kuin tunnelman puolesta oli kivan välitöntä.
kampaus – Maikku Salmi, Hiusmuotoilukeskus Glaze
mekko – My Mascara Curve, Zalando
mekon korjaukset – Ratsulan ompelimo
laukku – Tahto Design (saatu)
korut – Viaminnet (saatu)
kengät – Högl
Kun tuli pressan linnasta poistumisen aika, iltaa jatkettiin vielä Kämpissä virallisilla jatkoilla. Siellä tuli jutusteltua mm Li Anderssonin, Ville Niinistön ja pressan adjutanttienkin kanssa. Niinistölle kävin ihkuttelemassa hänen Rusko-koiraansa, jota seuraan lässyttäen instassa ja pressan adjutanttia dorka luulin soittokunnan jäseneksi. ”En mä mitään soittaa osaa, mutta olen presidentin adjutantti.”, kuului vastaus. 😀 😀
Ihan omia kavereita ja tuttujakin oli Kämpissä niin paljon, että nauroin tunteneeni sieltä enemmän jengiä kuin koskaan Porissa baariin lähtiessä.
Jo lapsena olin siis haaveillut, että pääsisinpä joskus viettämään syntymäpäivääni pressan linnassa ja nyt niin tapahtui. Aika ikimuistoiset synttärit siis!
