Arkikuva – Elämä on ruma pyykkikassi

Yksi kuva elämän tavallisuudesta joka viikko

Mulla on vuosikausia ollut riesana typerät ”sitten kun” -ajatukset, eli sitkut. Huomaan usein ajattelevani kaiken kääntyvän hyväksi ”sitten kun vaan saan kaikki to do -listan hommat tehtyä”, ”sitten kun saan tämän kämpän lopullisesti kuosiin”, ”sitten kun saan siivottua”.

Ihan tosissaan huomaan monta kertaa kuvittelevani, että kun vaan saisin aloittaa ns. puhtaalta pöydältä, puhtaasta ja valmiista kodista, niin koko elämäni muuttuu. Siistissä ja täydellisessä kodissa minusta kuoriutuisi aamuvirkku reipas ihminen, joka keittää aamiaiseksi puuroa, käy lenkillä ennen töihin lähtöä ja saa vihdoin suoritettua kaiken. Ihan kaiken. Mutta ensin vain pitäisi saada ympäristö täydelliseksi.

Tuota samaa kuvitelmaa vaalin päässäni eron kynnykselläkin. Mielikuvissani uusi koti oli puhdas uusi alku, missä suunta olisi ainoastaan ylöspäin. Kuvittelin itseni seesteisesti siemailemaan aamusmoothieta kivasti sisustetussa asunnossani. Elämässä olisi fiksu rytmi ja jaksaisin pitää huolen itsestäni, töistäni ja kodistani. 

Nuo ajatukset ovat aina olleet ihan pelkkää utopiaa, mutta pyöritän puhtaan pöydän ja uuden alun haavetta silti päässäni kerta toisensa jälkeen.

Olen asunut tässä uudessa kodissa nyt reilut pari kuukautta, mutta se ei luonnollisestikaan ole vielä valmis. Minun ja uuden sekä hallitun elämän välissä on muutaman muun kodin keskeneräisyyden lisäksi tällä hetkellä mm. kylpyhuoneen kaaos.

Siellä on todella vähän säilytystilaa, joten pidän meikkejäni pesukoneen päällä. Joka kerta, kun pesen pyykkiä, on kaikki meikkivehkeet nostettava siitä pois, sillä koneen lingotessa ne ovat vaarassa pudota. Niinpä nostelen törppöjä, purkkeja ja laatikoita edes takaisin. 

Minulta puuttuu myös pyykkikori. Ei sille toisaalta ole tilaakaan. Pyykit majailevat rumassa kestokassissa, joka liirailee pitkin vessaa. Pyykkitelineenkin olemassaolo ärsyttää.

Että sitten kun vaan saisin kaiken paikoilleen ja nätiksi, niin elämästäni tulisi varmasti ihanaa. Sitten kun kotini kiiltäisi puhtauttaan ja jokainen tavara olisi nätisti omalla paikallaan, lakkaisin itkemästä menneitä. Sitten kun saisin kaikki roikkuvat hommat tehtyä, en enää pelkäisi tulevaa.

Jep jep. Sitkun sijaan on oikeasti vain tämä hetki. Elämä on sotkua. Se on keskeneräisiä asioita. Se on ruma pyykkikassi keskellä vessan lattiaa. 


Tags:
10 Comments
  • Khissu
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ikeassa on sellainen pesukoneen päälle laitettava kaappi, joka voisi tohon sun kylppäriin toimia. Lillången nimellä. Jos vain sopii pesukoneen mittoihin. 

    Ja sitkuttelu on arkipäivää, ei aina voi ehtiä, tai viitsiä, jaksaa,huvittaa. 

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Oi, pitääpä tsekata mitat. Kaappi nimittäin tois todellakin kaivattua säilytystilaa aika kivasti. Kiitos vinkistä!

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Osta kaunis, iso kori pesukoneen päälle! Tarpeen vaatiessa se on helppo nostaa lattialle kun laitat koneen päälle.
    Toimii meillä!
    Kiitos blogistasi, oot aika mahtava mimmi!

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Tätä voisi myös harkita!

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Sama ehdotus kuin edellä, kori pesukoneen päälle. Mietin että mahtaisiko pyykkikori makuuhuoneeseen johonkin, niitähän on ihan kivannäköisiä? Mulla on makuuhuoneen kaapissa, mutta muistelen, että kaappitilaa ei ole sulla paljon, joten se ratkaisu ei ehkä nyt käy.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Joo sitä minäkin olen miettinyt, että jos löytyis joku makuuhuonekelpoinen pyykkikori. Kyllä se just sinne vois mahtua. Kappiin ei oo toivookaan 😂

  • Jade
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ihanaa että jollakin muullakin on se kestokassi pyykinsäilytyksessä. Ja purnukka-ahdistus, ja kännykässä se to-do-lista, joka täyttyy uusista asioista, kun alkupäästä saa ruksittua asiat tehdyksi. Ikinä ei tule ”valmista”…

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Juu, et todellakaan ole näiden asioiden kanssa yksin! 😄

  • Mindy
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Tuo viimeinen lause oli hyvä 🙂 Mä olen huomannut nyt tässä iässä (50 v. ) että keskeneräisyyden ja ajoittaisen sotkun sietäminen parantaa elämänlaatua ihan huomattavasti. Kaikkea ei kuitenkaan koskaan saa ”valmiiksi”. Monta vuotta turhaan pinnaa kiristelleenä oon nyt vähän osannut relata. Tietenkin siivota pitää ja organisoida mutta muut asiat on niin paljon tärkeämpiä

  • Haituva
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Sitkuttelin vuosikausia. Kotikin kärsi siinä, kun ei saanut vaan aikaiseksi sitä ja tätä. Yllättäen sain viikonlopuksi yövieraan, jonka oleskelu venähti ”hieman” viikonloppua pidemmäksi. Vakituiseksi asumiseksi oikeammin. Sitkusta tulikin nytku. Huomasin löytäneeni rytmin moneenkin ennen sitkulla siirrettyyn asiaan. Kämppis (tai jotain sinne päin, eli ”mies, joka asuu kanssani mutta…”), jonka seurassa viihtyy oli ratkaisu monien yksinasuttujen vuosien jälkeen. Toki sitku on yhä hengissä mutta nytku toi paljon uusia asioita elämääni. Yllättäen ja juuri tarpeeseen. Ja tämä yllätys taisi olla kummallekin hyvä. En sanonut kysyttäessä itselleni ”sitku” vaan yllätin itseni ja hyppäsin uuteen tilanteeseen. Se oli paras päätökseni vähään aikaan ja näin lähes 2v myöhemmin olen yhä sitä mieltä.

    Elämä on yllätysten ja valintojen polku. Ennalta on vaikea arvata, minkä kulman takana on se itselle paras vaihtoehto.

Post A Comment