24.04.2019 Hauras, mutta kaunis olo ja pallokuosinen kokopuku

Pääsiäinen oli ja meni. Selvisin hengissä enkä edes joutunut töröttämään ihan yksinäni koko viikonloppua. Vain yksi päivä neljästä meni ihan itsekseen peiton alla masistellessa. Muuten tuli tehtyä töitä, käytyä kaverin kanssa leffassa ja treenailtua Tommin kanssa pariin otteeseen tätä uudenlaista ihmissuhdetta nimeltä ystävyys. Että olisiko se mahdollista viettää joskus aikaa toistemme seurassa, vai tuntuuko se vaan oudolta. Kyllähän se ristiriitaisia fiiliksiä herättää, mutta aika näyttäköön millaiseksi välit muodostuvat.

Just nyt koko elämää tuntuu kuvaavan tuo fraasi ”aika näyttää”. Ihan kuin kiertäisin kehää jossain odotushuoneessa ja venaisin että joku ovi aukeaisi tai että maailmankaikkeus antaisi jonkun merkin joka kertoisi mitä tehdä. Mitä kohti pyrkiä, mistä kaikesta päästää irti. Olisi ihanaa haaveilla ja tehdä suunnitelmia. Juuri nyt en kuitenkaan uskalla enkä osaa. 

Unelmat ja toiveikkuus tuntuvat tällä hetkellä vain vaarallisilta ansoilta. Jos antaa itsensä vähänkään innostua ja ajatella toiveikkaasti, on suuri riski, että syy siihen otetaankin pois. Vaikka en enää ihan palasina olekaan, niin fiilis on sen verran hauras, että pettymystensietokyky ei ole kummoinen. Samaan aikaan olisi halu tuntea vaikka mitä ja olla tuntematta yhtään mitään. 

Se on jännä, että vaikka viimeinen vuosi on ollut helvetillinen ja kivulias, niin jollain tavalla mä olen myös kiitollinen ja onnellinen siitä myrskystä, joka sisällä on myllännyt. Toki vielä hienompaa olisi, jos kaikesta käydystä ajatustyöstä olisi lopputuloksena jotain oloa helpottavia ja suuntaa näyttäviä oivalluksia, mutta ehkä ne ovat tuloillaan. Jospa mä joku päivä valaistun!

Jos sisäisesti olenkin ihan sotkua, niin ulkoisten asioiden suhteen mulla on ollut viime aikoina tosi hyvä fiilis. Olen ylipäätäänkin ihan perustyytyväinen ihminen mitä tulee ulkonäköön, mutta nyt on usein jotenkin normaaliakin positiivisempi olo peiliin katsoessa. Olen varma, että se johtuu tästä ylenpalttisesta vaaleanpunaiseen pukeutumisesta! Aina kun on roosaa päällä ja poskilla hempeää punaa, tulee tosi raikas ja kepeä olo. 

Kirjoittelin jokin aika sitten kiinnostuksestani co-ord -settejä kohtaan ja sen jälkeenhän sellaisia asuja sitten on kaappiini ilmestynyt parikin kappaletta. Lindexin kukkapukuun kuuluu housut ja kimonojakku tämä kuvien Masain pallokuosinen asu puolestaan koostuu housuista ja puserosta. 

Ihastuin Masain palloasuun ihan välittömästi bongattuani sen Ratsulasta. Paita ja culotteshousut ovat ohutta viskoosia, joten asu tuntuu päällä superkepeältä. Osia voi toki yhdistellä helposti muidenkin vaatteiden kanssa, mutta minä tykkään niistä hirmuisesti juurikin näin yhdessä. 

Housut ja pusero – Masai, Ratsula / Rotsi – STI (saatu) / lenkkarit – Nike / Korvikset  – Aarikka (saatu)

Samalla pallokuosilla löytyy Masailta myös pari erilaista mekkoa, hihaton tunika ja hieman eri mallinen t-paita. Porissa Ratsulasta löytyy ainakin osa tuotteista. Minulla on yläosasta suurin koko, eli XXL joka siis vastaa aika hyvin numerokokoa 48-50. Housuista mulla koko XL, mutta niitä saatavilla myös XXL kokoon saakka. 

Asukuvien perusteella alkaa kohta uhkaavasti näyttää siltä kuin en omistaisi enää muita kenkiä kuin nämä Iinalta saadut Niket, mutta kun nää on vaan niiiiin ihanat. Enkä sitä paitsi ole vielä saanut aikaiseksi kaiveilla kevätkenkiäni kaapin perältä käyttöön, vaan eteisessä lojuu edelleen talvikenkiä näiden lenkkareiden rinnalla. Mutta todettakoon, että tämä palloasu toimi loistavasti myös vaaleanpunaisilla korkkareilla! Testattu on.

Mut uskaltaisko joku päivä laittaa ihan jonkun muun väriset kengät kuin vaaleanpunaiset… 😀