28.01.2020 Leopardi-kimono ja nahkahame

Jos tuli viime postauksessa valiteltua villapaitajumitusta, niin nyt voin ilokseni kertoa pukeutuneeni lähiaikoina jo monta kertaa mm. näiden kuvien nahkahameeseen. Melkoista edistystä pitkän farkut+neule -kauden jälkeen! Ehkä sen kuuluisan tunnelin päässä on vihdoin näkyvissä hieman valoa. Niin pukeutumisen suhteen kuin muutenkin.

Niin se onneksi menee, että heti kun on jotain muutakin syytä poistua kotoa kuin toimistolle, kuvauskeikalle tai lähikauppaan, niin kiinnostus vaatekaapin perusteellisempaan tonkimiseen lisääntyy. Viime viikonloppuna tuli käytyä kahteen kertaan ulkona syömässä, joten mukavuusneuleet saivat vihdoin hetkeksi väistyä.

Perjantaina kiskoin nahkahameen kaveriksi ylipolven saappaat ja viiniinpunaisen kietaisupaidan. Sunnuntaipäivälliselle puolestaan suuntasin tässä kuvien kokonaisuudessa, josta tykkäsin tosi paljon.

Nyt joutaa aiemmin ostamani nahkahame Zadaahan etsimään uutta kotia, kun löysin joululahjaksi itselleni tosi hyvän hameen sijaan täydellisen. En vuosien etsinnän jälkeen enää uskonut, että täyden kympin nahkahametta itselleni löytyy, joten päädyin ostamaan sen riittävän hyvän.

Ihan yllättäen tuli kuitenkin Ratsulassa vastaan tämä Gerry Weberin kynähame, josta 46 kokolapun perusteella veikkasin, että ei itselleni mahtuisi. Ja kävipä vielä ilmi, että hame oli jollain ilmeisesti sovituksessa hieman takasaumasta revennytkin. Mutta epäilystä huolimatta hame mahtui mulle ja siinä oli vielä varaa tehdä tarvittavat korjaustoimenpiteet, jotka Ratsulan ompelimossa suoritettiin.

Se, mikä tästä hameesta tekee oikeasti täydellisen moniin muihin sovittamiini ja omistamiini nahkahameisiin verrattuna, on se että se on malliltaan riittävän suora. Usein nahkahameet ainakin omassa koossani on tehty vähän kurvikkaammalle alavartalolle, jolloin mun suoralla lantiolla ne usein hieman pussittavat sivuilta. Niihin pitäisi aina olla vähän kapeampi vyötärö ja vastapainoksi sitten enemmän tavaraa lantiolla.

Tuo sama ongelma mulla on toki usein muidenkin kynähameiden kanssa, mutta nahka materiaalina ei anna sitä yhtään anteeksi, toisin kuin vaikka hieman elastaania sisältävät kangashameet. 

Joten ihan hirmuisen suuri huraa tälle hameelle! Superpehmoinen nahka yhdistettynä yksinkertaiseen malliin ja hyvään istuvuuteen tekee tästä sen pitkään etsityn vaatekaapin klassikon. Hame muistuttaa ilahduttavasti mun yo-juhlapukuni hametta. Erotuksena lähinnä korkeammalle ulottuva vyötärö. Sellainen lähes lanteilla roikkuva malli ei nyt 20 vuotta ja 35 kiloa myöhemmin olisi enää ihan niin hitti. 😀

Mutta sen yo-hameen jälkeen mä olen aina metsästänyt jotain yhtä ihanaa. 

Korkealle nousevan vyötärön ansiosta tämän hameen kanssa näyttääkin tosi kivalta, kun yläosa puetaan hameen sisään. Tämä on taas hyvä esimerkki visuaalisesti huijaavasta asusta. Korkealle nouseva hame luo vyötärölinjan ja saa samalla alavartalon näyttämään todellista pidemmältä. Avonainen hameen alle ulottuva kimono tuo vielä olemukseen vielä lisää pituutta. 

Tämä on muuten hyvä yhdistelmä silloinkin, jos puseron pukeminen hameen sisään vähän arastuttaa. Rentolinjainen päällyshuitula kun paljastaa vatsan ja vyötärön seutua vain pätkän. Paljastaa ja peittää siis sopivasti yhtä aikaa.

Hame – Gerry Weber / Toppi – Junarose (saatu) / Kimono – Pieces / Kengät – Roccobe, Vamsko

Mutta niin kivalta kuin tämä asu näyttikin, niin täytyy sanoa, että tuo nahkahame sopii loistavasti myös villapaidan ja tennareiden kanssa pidettäväksi!

PS. Muutaman kappaleen bongasin tuota hametta vielä hetki sitten Booztilta.

PPS. Olen tehnyt lähiaikoina toisenkin uskomattoman hyvän nahkaisen löydön. Koitan saada kuvattua pian.