01.05.2020 Ei oo kyllä värianalyysin mukaista – Näiden syiden vuoksi jätin koulun kesken
-Postaus sisältää mainoslinkkejä. Linkit merkitty *-merkillä-
Törmäsin toissapäivänä niin uskomattoman söpöön pieneen koiraan puistossa, että olen palannut hänestä ottamiini kuviin sen jälkeen usein, ihan vaan koska mua hymyilyttää joka kerta. Oli kivaa, että koiran omistaja tuli ihan tarkoituksella tien yli tuodakseen haukun lähemmäksi, kun huomasi minun ja kaverini ihailevat kuikuilut. 😀
Tein eka kertaa elämässäni ihan itse simaa ja siitä tuli ihan sairaan hyvää. Viimeinen pullo, joka juuri avattiin, saattaa kyllä sisältää jo hieman prosenttejakin. Myös itsetehdyt munkit onnistuivat paremmin kuin hyvin.
Tällä hetkellä hieman vähissä olevien positiivisten asioiden listaan lisättäköön se, että keväinen sää on saanut hieman tsemppaamaan pukeutumisen kanssa. Ainakin muutaman kerran viikossa tulee kiskottua päälle muutakin kuin verkkarit.
Mulla ei tulis talvella mieleenkään pistää päälle mitään khakinvihreää, mutta kevään koittaessa huomaan aina tykästyväni näihin murrettuihin vihreän sävyihin. Juuri nyt pukeutumisessa innostaa kovasti myös vihreät reisitaskuhousut.
Ei mitenkään mun omin väri, ennemminkin peilikuva tuntuu vaikkapa tuossa kuvien puserossa aika vieraalta, mutta se sopii vallitsevaan mielentilaan. Nyt on monena päivänä helpompi pukeutua hieman vieraalta tuntuvaan pehmoiseen vihreään kuin vaikkapa huomiota herättävään ja energiseen pinkkiin.
Aloitin toissasyksynä pukeutumisneuvojan opinnot, jotka jätin sitten seuraavana keväänä kesken, koska niin monet asiat sotivat mun omaa ajatusmaailmaani vastaan.
Mun karvat nousi pystyyn tuolloin jo ekana lähipäivänä, kun lehdistä leikeltyjä asuja läpikäydessä opettajan kommentti eräänkin kuvan kohdalla kuului, että ”tuota hametta ei tulisi käyttää noilla säärillä”. Koitin tuolloin jo haastaa, että olisiko mahdollista, että asioista voisi puhua jotenkin muuten kuin dissaamisen kautta, mutta vastaus oli vain, että ”eihän näin toki asiakkaalle koskaan sanota”. No mutta miksi ei ylipäätään opeteltaisi lähestymään asioita positiivisemman kautta?
Tapa puhua vartaloista ja perinteinen tapa lähestyä pukeutumista virheiden peittelyn kautta tympivät mua niin kovin, etten halunnut tehdä näyttöjä. Ajattelin, etten halua mittailla ihmisiä ja käyttää niitä opetettuja termejä edes niiden arviointien verran. Mulle pukeutuminen on on iloisempi asia kuin mittanauhalla määritelty jakun pituus ja vartalon ”erityispiirteiden” (eli oppien mukaan asiat joita tulisi ”tasapainottaa”) mainitsemista.
Opintoihin kuului myös värianalyysien teko ja niidenkin kohdalla huomasin ärsyyntyväni tavoitellusta ehdottomuudesta. Että kyllä on jokaisen kohdalla pystyttävä selkeästi päättämään onko lämmin kevät, viileä kesä vai mikä ja just sitä värimaailmaa olisi sitten suosittava ja asiakkaalle suositeltava. Paskat siitä mistä se ihminen tykkää.
Huomaan omalla kohdallani, että talvella mä olen sävyiltäni selvästi viileä ja niitä pukeutumisessani suosin. Kesällä kun iho saa hieman (omalla kohdalla todellakin vain hieman) sävyä ja valo on lämpimämpi, näen lämpimämmät ja murretummat sävytkin mieluisiksi ja itselleni sopiviksi. Ja olen todellakin sitä mieltä, että oma silmä, mieltymykset ja kunkin hetkiset fiilikset on hemmetisti jotain värianalyysin tulosta tärkeämpiä.
Mua kiinnostaa edelleen tää vaatteiden kanssa puljaaminen ja esim. muutamat stailausnäytökset joita olen tehnyt, on olleet hurjan kivoja duuneja, joten mielelläni tekisin jotain sellaista vielä joskus tulevaisuudessakin. Mutta se koulussa opetettu perinteinen lähtökohta miten lyhyttä pitää pidentää, pitkää lyhentää ja kaikkea perkele aina tasapainottaa, ei vaan tunnu mielekkäältä.
Huom! Elloksen kokomerkinnät valikossa väärin. Zayn omat koot on oikeasti S = 42/44, M = 46/48 (oma kokoni) jne..
*Hihaton lyoselli-toppi – Ellos koko46/48
Pusero – KappAhl XLNT koko XL
Bomber – KappAhl XLNT (saatu)
Tennarit – Vans
*Laukku – Globe Hope (Saatu)