Keittovillatakki

Yksi lähivuosien mahtavimpia työprojekteja on ehdottomasti ollut yhteistyöni Suuri Käsityö -lehden kanssa. Saadessani heiltä yhteydenoton keväällä 2019, en olisi voinut kuvitellakaan, että minun suunnittelemiani vaatteita ehdittäisiin nähdä melkein joka numerossa yli vuoden ajan. Mutta niin siinä kävi, että ekan setin jälkeen pääsin tekemään toista, sitten kolmatta.

Meistä tuli SK:n toimittajan Teija Kolehmaisen kanssa varsin toimiva tiimi ja löydettiin hyvä työnkulku prosessiin ja meillä oli aina yhdessä työskennellessä tosi hauskaa.  Minä ideoin, toisinaan raapustelin onnettomia luonnoksia vajavaisilla piirustustaidoillani ja toisinaan vain sanallisesti ja kasaamieni inspiraatiokuvien avulla selitin mitä minulla oli mielessä. Sitten pohdittiin mitkä ideat pääsevät jatkoon, Teija piirsi paremmat luonnokset ja minä pähkäilin hihan ja helman pituuksia, taskun malleja, ym. Niiden yksityiskohtien suhteen, joita en itse osannut edes ajatella, Teija tarjoili eteeni vaihtoehdot: ”haluatko rintamuotolaskokset ennemmin näin vain näin?”

Opin hurjasti uusia asioita ja termejä näiden prosessien myötä. Kaitaletasku, napinläpitasku, paikkatasku, halkiotasku, saumatasku.. kyllä minä erilaisia taskuja tiesin ennenkin, mutta ei minulla ollut kaikelle nimeä. Samoin hihojen istutusten ja monen muun asian kanssa. Sanavarasto laajeni ja samoin ymmärrys monesta ompeluteknisestä ratkaisusta, vaikka edelleenkään en itse osaa ommella. Ehkä olisi vihdoin aika opetella. Tai siis palauttaa mieleen vanhat opit, olenhan minäkin joskus jokusen vaatteet elämässäni aikaan saanut.

Mine Güngör korvakorut

Kangaskaupassa minä en välttämättä aina tiennyt kaipaamani materiaalin nimeä, mutta työparini nappasi aina kiinni fiilistelyihini kuten ”haluaisin mekkoon sellaista kepeää ja ohutta, mutta samalla raskasta kangasta”, nappasi hetkessä kiinni kuvailuihini miltä matskun tulisi sormiin tuntua ja kurvasi oikeiden pakkojen ääreen.

Sitten vielä sovitukset, joissa mietittiin tehdäänkö jokin korjaus vain minun mallivaatteeseen, vai onko kyseessä asia, joka täytyy muokata kaavoihin. Ennen kuvauksia suunnittelin vielä vaatteiden ympärille muun asukokonaisuuden ja listasin tarpeet kuvausjärjestelijälle tai metsästin osan kamoista itse. Meikkaajana kaikissa mun Suuri Käsityö -kuvauksissa toimi aina luottotyyppi Heidi Reponen. Kuvauspäivät ja mallina olemisen hauskuus aina kruunasi nämä mahtavat projektit. Reilun vuoden aikana kuvattiin yhteensä kymmeniä asuja ja vaikka olen paljon kameran edessä ollutkin, opetti nämä kuvaukset taas paljon lisää mallina olosta.

Nyt helmikuussa ilmestynyt lehti 2/2021 on ainakin toistaiseksi viimeinen, josta löytyy minun vaatteita. Tällä kertaa kyseessä on bombertakin kaavat, joista lyhyempi versio näkyy näissä kuvissa. Suora helma, raglanhiha, yksityiskohtina vinot taskut ja kullanvärinen paksu vetoketju. Tätä keittovillasta tehtyä vuoretonta takkia tuli käytettyä jo lämpimämmillä keleillä paljon ulkotakkina. Nämä kuvat on otettu joulukuun puolivälissä, jolloin tarkeni hienosti yhdistelmällä villapaita ja tuo bomber. Nyt kylmemmillä keleillä se menee neuletakista sisällä odotellessaan taas kevättä ja ulkotakiksi pääsyä.

Viime kesänä nähdyn maksimekon ja toissasyksyisen lyhyen mekon ohella tämä takki kuuluu ehdottomasti suurimpiin suosikkeihini näistä omista SK-vaatteistani. Ai niin, rakastan mä myös sitä merinovillamekkoa! Ja tammikuun lehdessä olleita kietaisupaitaa ja -mekkoa. Ja viime kesän housut ja shortsitkin on vallan ihanat.. No, onko se kumma, jos kovasti monista tykkään, kun oon saanut itse sanoa mitä tehdään. 😀

Farkut – Calvin Klein / Neule – Alpa (saatu) / Kengät -Palmroth (saatu) /Korvikset – Mine Güngör

 

Näillä samoilla kaavoilla syntyy myös pidempi collegebomber, johon valitsin keväisen vaahtokarkin vaaleanpunaisen värin, raidalliset resorit ja suuret paikkataskut, joissa kulkee mukana arjen tärkeimmät tavarat. Muistan miten lapsena ihailin isosiskoni vaaleanpunaista teddyturkkia, jonka ystävänsä hänelle ompeli. Ällöspön värinen karvatakki suurine nappeineen oli mielestäni ihaninta mitä saatoin kuvitella, ehkä rakkauteni vaaleanpunaisia takkeja kohtaan juontaa juurensa sinne saakka.

Myös tämä takki toimii loistavasti sisävaatteena nyt talvisaikaan, mutta kevään tullen tulen pitämään tätä varmasti todella paljon päällystakkina. Se on ihana ihana ihana! Ja niin rento ja mukava. Nämä molemmat on.

Just tämä farkkujen, valkoisten tennarien ja t-paidan yhdistelmä tämän collegen kanssa on niin keväinen ja raikas! Mutta näen itseni yhdistämässä takin myös jonkun lyhyen hameen kanssa.

Nämä takkikaavat lötyvät kaikkien muiden lehden kaavojen tapaan koissa 34-54. Molempien takkien kankaat Eurokangas.

Tämä helmikuun lehti on itselleni iso juttu senkin vuoksi, että omien kamppeideni lisäksi pääsin malliksi myös monelle muulle vaatteelle ja jopa kansikuvaan! Kyllä se on vaan aina yhtä huikeeta nähdä itsensä cover girlinä kauppojen lehtihyllyissä. Eli tuon näköisen lehden kun etsii käsiinsä nyt helmikuun aikana, niin löytää useampia kaavoja (kannen mekko, collegepusero, Design Pylsyn kietaisumekko) ja myös muhkean neuletakin ohjeen, jotka on kuvattu minun, eli n. 46 kokoisen mimmin päällä.

Ai että, on haikeeta, että tää projekti on nyt ohi mutta olen niin iloinen ja onnellinen, että pääsin näin pitkään tätä tekemään ja mitä kaikkea ehdinkään matkan varrella oppia. Haave vaatteiden suunnittelusta vielä tavalla tai toisella tässä elämässä elää yhä, katsotaan mitä kautta se joskus tavalla tai toisella vielä toteutuu. Ja samoin toivon, ettei mun mallivuodetkaan vielä olis kokonaan ohi!

Tää oli parasta, kiitos siis Suuri Käsityö ja etenkin minulle paljon matkan varrella opettanut työparini Teija!

Kuvat: Milla Grönman, Ninna Lindström


 

Kaupallinen yhteistyö, Oomi

”Pitäisikö nyt kuitenkin vielä katsella muitakin.. mitä jos ensi viikolla vastaan tuleekin joku vielä parempi?” Sen kun selailisi tarjontaa, sopisi tapaamisia ja tekisi vertailuja. Mutta ei, tämä uuden kodin etsintä ei mennyt lainkaan noin. Se oli ennemminkin yhtäkkisestä päähänpistosta sovittu näyttö, ja alle vuorokausi siitä, kun olin tehnyt uudenvuodenlupauksen, että ”vuonna 2021 mä etsin uuden kodin” minulla oli se jo löydettynä ja päätös tehtynä. Yllätin vähän itsenikin.

Olen yleensä hitaampi ja harkitsevaisempi, mutta nyt päätin olla rohkea ja tarttua välittömästi siihen kutkuttavaan fiilikseen, jonka tämä asunto ja koko talo minulle tarjosi. Ei mitään turhaan vatvomista, pitkää punnitsemista ja itsensä valmistelua siihen, että ylipäätään jaksaisi ajatella muuttamista. Muutamassa tunnissa vaan päätös pakettiin ja kohti uutta.

Tätä päätöstä tosin joudutti melkoisesti nykyisen asuintaloni todella levoton meininki, joka tuntui joululoman aikana seinän takana vain yltyvän. Mutta silti, en olisi uskonut, että reilu viikko tuosta epätoivon yöstä, jolloin selailin asuntoilmoituksia, minulla olisi jo ensimmäiset tavarat uudessa osoitteessa.

Ekat asiat, jotka vein uudelle asunnolle oli tuikkuja (jotta näin eteeni ennen kuin sain sähköt), yksi viherkasvi ja muutaman pullon skumppaa 😀

 

Mutta voi mikä ihana asunto tämä onkaan! Neliöitä on muutama aiempaa vähemmän, mutta saan paljon muuta tilalle. Minulla on tästä eteenpäin astianpesukone! Laiska tiskari todellakin kiittää. Minulla on myös parveke, pieni vaatehuone, rempattu tilava kylppäri lattialämmityksellä, ilmalämpöpumppu, varastotilaa ja talon alakerrassa uima-allas. Ja mikä tärkeintä, rauhaa. Pienessä taloyhtiössä on vain muutama asunto ja itse talossa asuva vuokranantaja vakuutti jengin olevan rauhallista väkeä. ”Tuosta yhdestä naapurista voi silloin kuulua vähän meteliä, kun on lapsenlapset käymässä”, kertoi vuokranantaja näytössä. Voi kuule, se on pientä sen muutaman viikon takaisen rapussani tapahtuneen poliisirynnäkön jälkeen.  Eipä siis lainkaan hassumpi upgreidaus entisestä. Näissä asioissa vaihtamalla toisinaan todellakin paranee.

Yritän varoa tekemästä itselleni liikoja mitään New year, new me –suunnitelmia ja vaatimuksia, mutta kyllä tämä muutto silti hieman sellaista fiilistä tarjoilee. Vaikka elämä ei muutu, vain seinät arjen ympärillä, on tässä silti jotain uuden aloittamisen ja puhdistumisen tunnelmaa.

Vaikka monille ihmisille muuttaminen on ihan piece of cake ja arkipäivää eikä aiheuta sen ihmeellisempiä tunteita, niin itselleni muutot ovat aina olleet vähän pelottavia. On pitänyt uskaltaa muuttaa pois kotoa, yhteen jonkun kanssa, uskaltaa jättää ne kodit joihin kovasti kiinnyin ja rohkaistua lähtemään jälleen omilleen. Muuttaminen, kuten vuoden vaihtuminenkin on aina jonkin vanhan taakse jättämistä ja jännitystä uudesta.

Tämä muutto tarkoittaa ihan fyysisesti luopumista yhdestä sun toisesta asiasta. Pienemmät neliöt ja entisestä poikkeavat säilytystilat nimittäin vaativat melko suoraviivaista omaisuuden karsimista. Olenkin jo pari päivää käynyt ankaraa ajatustyötä sen suhteen mitä tavaroita tarvitsen ja haluan pitää ja mistä kaikesta voin ja uskallan luopua. Että kyllä tässä on suursiivouksen fiilistä niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin.

Jee, kylppärissä on lattialämmitys! Ja tyykkään myös tuosta lattialaatasta, koska se tuo mieleen lapsuuskodin suihkuhuoneen.

 

Kun tämä vuosi nyt lähti tällaisella nopealla ratkaisulla liikkeelle, niin toivoisin samaa uusiin asioihin tarttumisen uskallusta teemaksi koko alkaneelle vuodelle. Että uskaltaisi sanoa useammin kyllä kuin ei. Vähemmän pelkoa siitä, että mokaa ja enemmän uteliaisuutta sitä kohtaan mitä hienoa voi kokea ja mitä upeita asioita tapahtua, kun vetää syvään henkeä ja sanookin joo.

Toivon rohkeutta kokeilla uusia harrastuksia ja haastaa itseäni. Haluan itsevarmuutta tavoitella työelämässä enemmän ja hinnoitella itseni paremmin. Kaipaan lisää uskallusta puhua tunteistani ja painaa lähetä-nappulaa senkin viestin kohdalla, jonka vastaanotto jännittää. Näillä ajatuksilla vuodesta 2021 on pakko tulla edeltäjäänsä parempi.

Noi makkariin vievät ovet on ihanat!

Neule – Alpa (saatu)

Farkut – Calvin Klein

Korvikset – Nomoi Design (saatu)

 

Sain uuteen kotiin sähköt päälle tänään ja ensimmäinen asia, mihin sitä hyödynsin, oli laittaa shampanja kylmään. First things first! 😀 Sähkösopparin otin Oomilta.

Oomilla on nyt uutena tuotteena Oomi paketti, joita on saatavilla kolme eri vaihtoehtoa S, M ja L sen mukaan hankkiiko sähköä vaikkapa pieneen kerrostaloasuntoon, isompaan rivariin tai omakotitaloon ilman sähkölämmitystä. Pakettihinnalla tietää aina paljonko on laskua tulossa. Ihan kuin puhelinliittymien paketit.

Itselleni yhtenä tärkeimpänä sähkönmyyntiyhtiön valinnan perusteena oli se, että kun sähkön siirrosta vastaa Pori Energia ja sähkön myynnistä Oomi, saan ne molemmat yhdelle ja samalle laskulle. Itseäni nimittäin riepoo ihan hirveästi ne erilliset laskut, kun tälleen valokatkaisijaa napsuttelevan kuluttajan silmissä ostan ihan vaan yhtä asiaa, sitä että seinästä tulee sähköä. Mut nyt on kaikin puolin näppärää ja helppoa!

Oomi Paketti -tuotteiden kulutusrajat ja hinnat näet täältä.

 

Muuttolaatikot sovittu noudettavaksi perjantaina ja paku on käytössä viikonlopun, joten ensi viikolla toivottavasti aloittelen elämää uusien seinien sisällä!


Kaupallinen yhteistyö, Vahva Elämä

Onko juokseminen mielestäsi ihan kaameaa? Saako jo yksi lyhtypylväiden väli saa keuhkot huutamaan armoa ja sykkeet tappiin, mutta silti mietit, että olispa hienoa joskus kipittää sujuvasti vähän pidempikin lenkki? Tai onko jopa muutaman kilometrin kävelylenkki vaivalloista ja kaipaisit kipeästi muutosta tilanteeseen? Eli kiinnostaako juoksun aloittaminen?

Vai oletko liikkunut jo sen verran, että muutaman kilometrin hölkkä sujuu jo jotenkuten, mutta sitä paljon mainostettua flow-tilaa ei ole paljoa näkynyt? Jos hymisit mielessäsi myöntävän oloisia vastauksia mihin tahansa noista kysymyksistä, niin tarkkaan suunnitellut matalan kynnyksen Vahva elämä -juoksukurssit ja -verkkotreeniohjelmat voisivat olla myös sinua varten. Joten jatka ihmeessä lukemista ja kerron miten oma matkani huonosta kunnosta kohti kevyempää askelta on alkanut.

Kävelystä juoksuun

Olen nyt liikkunut monin tavoin aktiivisesti noin puoli vuotta. Ja aktiivisella tarkoitan sellaista 4-5 liikunta kertaa viikossa. Kesällä innostuin maastopyöräilystä ja kävelylenkkien yhteydessä tuli tehtyä mm. porrastreenejä. Yhdestä asiasta olin kuitenkin vielä tuolloin varma, minua ei saisi juoksemaan edes kirveellä uhaten.

Jo lyhyet pyrähdykset yhtään kävelyä nopeampaa askellusta tuntuivat aivan kammottavilta. Sykkeet karkasivat samointein, hengittäminen oli hankalaa ja tissienkin puolesta vähäisetkin juoksuaskeleet ja kaikki muu vähänkään pomppivampi liike oli aina tuntunut kammottavalta.

En oikein tiedä mikä minut sai muuttamaan mieltäni ja varovasti miettimään, että pitäiskö sitä kuitenkin koittaa vähän myös hölkkäillä. Loppukesästä seurailinkin sitten muutaman viikon verran yhtä jouksukouluohjelmaa, mutta treenikertojen paljouden vuoksi en pysynyt sen tahdissa. Silloin kuitenkin ehti jo karista ne pahimmat kauhun tunteet sekä hitaaseen löntystelyyni liittyvä häpeän tunne.

Se häpeä nimittäin oli ekoilla lenkeillä ihan hirveä. Tuntui niin nololta, että se oma käynti on niin hiton hidasta joten ajatuksia tuli tuhlattua siihen, että ihan varmasti ohikulkijat miettii, että miksi tuo ei vaan suosiolla kävele, kun ei kerran tuon nopeampaa pääse ja näyttää tuollakin tahdilla kohta heittävän henkensä. 

Mutta ei siinä montaa lenkkiä mennyt, kun siitä tunteesta pääsi ohi. Piti vaan muistuttaa itseä, että juuri hitaasti eteneminen on se juttu ja että oikeasti ketään ohikulkijaa ei kiinnosta. Eihän minuakaan kiinnosta miten ne muut taapertaa. Jokainen meistä liikkuu oman tasonsa mukaan ja kaikki ne tavat ja tahdit ovat oikein ja tekevät hyvää.

Juoksukurssi lämmittelyt

Tein siis tuossa syksyn mittaan aina toisinaan sellaisia kävelyn ja hölkän sekaisia muutaman kilometrin lenkkejä ja aloin lisäksi tehdä aina salille mennessä lämmittelyt juoksumatolla pikku hiljaa tahtia sieltä kävelystä nopeuttaen. Ensimmäiset merkittävämmät virstanpylväät koettiin lokakuussa, kun tein ensimmäisen 3 km lenkkini ilman, että piti kertaakaan välillä hiljentää kävelyksi ja juoksumatolla jaksoin taapertaa hölkäten puoli tuntia yhteen menoon.

Tämä oli siis lähtötilanne kun reilut pari viikkoa sitten aloitin Rebekka Jaakkolan kehittämän Juoksukunnon Parantaminen -verkkokurssin. Hieman siinä mietin, että pitäiskö minun ennemmin ottaa Kävelystä juoksuun -kurssimutta kun Rebekka vakuutti minulle, että tuossa juoksukunnon parantaminen kurssillakin on paljon nimenomaan sitä kävelyn ja juoksun vuorottelua, niin uskalsin valita sen. Ja ainakin kahden ekan viikon treenit ovat olleet itselleni oikein sopivia.

Juoksumatto

 

Kurssi on lähtökohtaisesti suunniteltu kestäväksi kahdeksan viikkoa (ja kävelystä juoksuun seitsemän viikkoa) ja aina sunnuntaisin saa seuraavan viikot treeniohjeet sähköpostilla. Elämässä ei kuitenkaan kaikki mene niin kuin on kalenteriin suunnitellut, joten harjoitusohjelman aikataulua voi muokata itselleen sopivaksi.

Esimerkiksi minulla on nyt tilanne, että kun viikkoon on tyrkyllä paljon muutakin liikuntaa ja levätäkin pitäisi jottei riko itseään, venytän nyt kolmannesta viikosta alkaen juoksutreeniviikkojani hieman. Eli teen harjoitukset järjestyksessa, mutta omaa tahtiani. Näin saan pidettyä treenikalenterissa niin juoksukurssin, treenit pt:n kanssa, salin kuin muutkin jutut kuten pyöräilyn ja silti aikaa jää myös palautumiseen.

Treenejä omalla kurssillani oli ekoilla viikoilla 3/vko, nyt kolmannen viikon ohjelmassa harjoituksia on neljä. Kaikilla viikoilla yksi treenikerta on ollut ihan vaan kävelylenkki ja ne onkin itse asiassa osoittautuneet itselleni haastavimmiksi ja syynä on tylsyys. 60 min ihan vaan kävellen tuntuu itselle lähes ylitsepääsemättömältä. Mutta puhelimessa lätiseminen ystävän kanssa, joka lenkkeilee samalla omalla tahollaan tai äänikirjat ovat auttaneet asiassa.

Selkeästi kuitenkin aika kuluu helpommin tehdessä harjoituksia joissa on vaihtelua kuten juoksun, kävelyn ja vaikka askelkyykkyjen vuorottelua.

Rapakunnosta juoksijaksi

Niin, treenit ei tosiaankaan ole vaan sitä, että ”juokse matka tai aika x”, vaan ovat todella vaihtelevia. Itse tykkäsin esimerkiksi tästä yhdestän viime viikon treenistä, joka oli seuraavanlainen:

LÄMMITTELY 15 min liikkuvuusliikkeitä.

+ 8 kierrosta:

1 min reipas KÄVELY

10 x vauhditon kyykkyhyppy

1 min reipas KÄVELY

yhteensä 10 x askelkyykkyä paikallaan tai askelkyykkykävelyä

1 min PPPP-HÖLKKÄ (pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta)

Tosi monissa näkemissäni aloittelijoille suunnatuissa juoksuohjemissa on heti alkuun ohjeena vuorotella juoksua ja kävelyä vaikka 5 min pätkissä, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan se hemmetin viisi minuuttia on oikeasti aloittelevalle ihan hirmuisen pitkä aika.(Loppukesästä se minuuttikin oli jo kaameaa) Tällaisista 1-2 min pätkistä koostuvia harjoituksia onkin ihan hirmu paljon miellyttävämpi tehdä ja niin ne juostavat minuuttimäärät sitten lähes huomaamatta viikkojen aikana pitenee.

Juoksukurssi

 

Näissä Rebekan kursseissa tärkeä ohje onkin, että treenien kuuluu aina tuntua hyvältä ja siltä, että olisi vielä pystynyt hetken aikaa jatkamaankin. Eli lempeä lähestymistapa eikä todellakaan olla verenmaku suussa. Sykemittaria ei tarvita, vaan sopivaa tahtia seurataan ihan vaan omasta fiiliksestä. Itse olen tsekannut sykkeet sitten lenkin jälkeen ja sitä ”pitää tuntua hyvältä” metodia noudattamalla, on homma pysynyt koko ajan hyvällä pk-alueella.

Viikomeileissä tulee mukana myös vinkkejä lämmittelyyn ja juoksutekniikkaan. Lupaus on, että kun kurssin ohjeita kiltisti seuraamalla, pitäisi kurssin loputtua pystyä juoksemaan niin, että se on kivaa. Aika paljon luvattu, mutta en kyllä nyt parin viikon jälkeen ainakaan keksi vastalauseitakaan. Kivalta on tuntunut ja seuraavaa treeniä aina jo ihan odottaa.

Juoksukurssi

Tuon oman kurssini aluksi tehtiin testilenkki, jokin itse määritelty matka joka tuli edetä niin, että tuntuu koko ajan hyvältä. Itse taapersin kävelyä ja hölkkää vuorotellen 7 km aikaan 61 min. Ei siis todellakaan kummoisesti eroa siitä, että menisi koko matkan kävellen, mutta siinä on lähtökohta.

Kurssin lopuksi sitten katsotaan miten sama matka silloin sujuu. Mitään tarkempia tavotteita minulla ei ole, mutta toki niiden kävelypätkien toivoo sieltä lyhenevän ja sitä myöden tuon ajan lyhenevän. Mielenkiinnolla odotan miten paljon homma helpottuu.

En voi väittää, että mikään 10 km juoksu tai edes välttämättä se 7 km täysin ilman kävelyä olisi vielä lähelläkään, mutta siihen aiempaan ”en juokse metriäkään” -fiilikseen verrattuna tunnelmat ovat nyt jo aivan toiset. Nykyään ajattelen, että se kympin lenkki on jossain kohti ensi vuotta aivan realistinen. Ja minua ilahduttaa jo tuo pelkkä ajatus. Että on sitä jotain kehitystä kunnossa jo tapahtunut ja koko ajan etenen lisää.

Polar Ignite urheilukello

Vuodenvaihde on perinteisesti uusien harrastusten aloittamisen aikaa. Jos kunnon kohottaminen ja juoksun aloittaminen matalalla kynnyksellä kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti tsekata nämä Vahva Elämä by Rebekka Jaakkola -kurssit. Kurssi on myös oiva aineeton lahja, joten vielä ehtii napata joululahjan vaikka ystävälle ja itselle ja alkaa treenata yhdessä!

Erityishuomion kursseista ansaitsee myös tammikuussa alkavat erittäin huonokuntoisten kurssit, jotka on suunnattu henkilöille, jotka eivät ole liikkuneet vuosiin ja arjessa toimiminenkin on usein raskasta. Luvassa siis erittäin maltillisesti etenevä harjoitusohjelma jonka tavoitteena on vahvempi ja energisempi arki.

Tässä alla linkit heti alkaviin kursseihin.

Kurssien hinnat alkaen 35 € ja maksuvälineenä käy myös ePassi, Eazybreak, Edenred ja Smartum mobiilimaksut!

Kävelystä juoksuun, 7 vkoa

Juoksukunnon parantaminen, 8 vkoa

Juoksukunnon ylläpito, 6 kk

Vahva Juoksupaketti, kaikki edelliset kolme kurssia pakettihintaan

 

Pohjalta peruskuntoon – erittäin huonokuntoisten treeniohjelma 6kk

Erittäin huonokuntoisten kävelystä hölkkäkuntoon – 8kk 

 

Mikä sun suhde juoksemiseen on? Onko ihan kammottavaa ei ikinä -hommaa, ihanaa puuhaa vai jotain mikä vasta alustavasti kiinnostaisi?

 

Kuvat: Piia Viena