19.05.2015

Posted at 16:29h in Yleinen by
0 Likes

Ah, haluun lisää henkäyksenkevyitä silkkipuseroita kaappiini. Tämä tänään ensi kertaa päälläni ollut Phase Eightin  marjanpunainen yksilö lumosi mut ihan täysin. Pikkuisen se on nafti tuosta pallovatsani kohdalta, mutta asia ratkennee (indeed..) tekemällä sivusaumoihin pienet halkiot. Pitänee konsultoida ompelijaa asiasta. Itse en ala tuollaista ohutta silkkiä ompelukoneeni jalan alla ryttäämään, pieleen menee kuitenkin.

Noin niin kuin verkkokaupan myyntikuvien perusteella paidan pitäisi olla kaikinpuolin löysä, myös tuosta helmastaan, mutta toimii tämä mielestäni näinkin, tai itse asiassa juurikin näin. Helmastaan kovin löysistä yläosista tulee ainakin itsellä näiden hinkkien kanssa vähän sellainen olo kuin olis telttaretkellä.

Mut oli nafti tai ei, niin hitto että on herkullisen värinen pusero. Kyllä se vaan on niin, että kaltaiseni kalpeanaamaan kannattaa pukeutua muuhunkin kuin pelkkään mustaan. Kasvotkin saa ihan erilaisen hehkun, kun niiden lähistöllä on väriä.

Vaikka tiedänkin, että feissaripojan tänään heittämä kehu "tykkään sun tyylistä" oli vaan myyntikikka, jotta olisi saanut mut heltymään Kirkon Ulkomaanavun lahjoittajaksi, niin lämmitti se silti mieltä. Oli nimittäin tänään itselläkin sellainen olo, että tykkäsin kovasti habituksestani. Sais olla tällainen fiilis useamminkin.

pusero-Phase Eight, House Of Fraser/housut-S.T.I./rotsi-Junarose (saatu)/kengät-Minna Parikka/korvikset-Tallinnan  Kumun museokaupasta/laukku-Liebeskind Berlin/huivi-La Redoute/aurinkolasit-Police

Tämän vapaapäivän ohjelmaan kuuluu lähinnä koulu ja työ -pakerrusta (mahtava vapaapäivä tosiaan..), mutta sen verran kävin kaupungilla pyörähtämässä, että kävi tuhlaamassa Synsamin stailauskisasta voittamani lahjakortin. Olin alunperin miettinyt ottavani RayBanin Clubmasterit, mutta kun iskin nämä juuri liikkeeseen saapuneet Policen pokat päähäni, saivat reiskat jäädä unholaan. Vallan täydelliset!


02.05.2015

Posted at 14:23h in Yleinen by
0 Likes

Tajusin tuossa yo-lakkini olinpaikkaa miettiessäni (muistin sen olevan edelleen kotikotona ullakolla), että en ole käyttänyt sitä liipistä kertaakaan varsinaisen ylioppilasjuhlapäivän jälkeen. Monta vuotta meni niin, että koin vapun yo-hattu -perinteen ihan pöljänä ja myöhemmin kun olen ollut sitä mieltä, että voishan sen nyt brunssille päähänsä vetäistä, niin se on maannut laatikossaan reilun 500 kilometrin päässä.

Muutaman viime vuoden ajan olen kuitenkin koristellut päänuppini vappupäivänä tuolla Kirsi Nisosen suunnittelemalla yo-laketilla (saatu) ja niin tein myös eilen. Mustavalkoinen lyyralla koristeltu ruusuke pysyi päässäni koko työpäivän (tai no, pysyi ja pysyi.. korjailin sitä aina kun kuvaamiselta ehdin) ja vielä illalla, kun suuntasin näkemään ystävääni Annia.

Töiden jälkeen vappuskumpalle lähtiessä vaihdoin vain työpäivän ajan jalassa olleet legginssit ja maiharit sukkiksiin ja paljettikenkiin ja kamerarepun sijaan otin olalle roikkumaan vähän lisää kimallusta.

Taisin juuri pari viikkoa sitten kirota, että ei enää koskaan mekkoa töihin, mutta taitaa se fiilis olla pitkälsti kiinni  myös siitä mitä siellä mekon alla on. Ainakin eilen, kun jalassa oli oikeasti peittävät legginssit, ei tuollaisessa trikookoltussa pyllistely tuntunut ihan niin kamalalta. Halusin laittaa eilen mekon ihan vaan siksi, että se passasi paremmin tuohon lakettiini kuin kaikki ne lököttävät farkut joita niin mielelläni töissä käytän ja laketti oli päähän saatava. 😀  

 mekko-H&M/neuletakki-Peter Hahn/kengät-RAS/laukku-Halston Heritage/laketti-Cailap (saatu)

Pikkaisen on kökön näköinen tuollainen kauhtunut trikoomekko kaiken tuon kimalluksen keskellä. Paremmalla koltulla tää ois ihan kivakin asu. Mutta kun en vaan jaksanut etsiä kaapista töiden jälkeen mitään parempaa ja töihin taas puen ennemmin just tuollaisen rievun, jonka kohtalolla ei oo niin väliä kuin niitä garderobin parempikuntoisia kamppeita.

Tästä nuhjuisesta mekosta tulikin mieleen, että mun vaatevarasto kaipaisi kyllä kipeästi läpikäymistä. Pitäisi jostain löytää aikaa raapia ihan koko vaatehuoneen sisältö ulos koloistaan ja tutkia kaikki tiukalla seulalla. Mulla on siellä ihan liikaa A) ihan superlemppareita vaatteita, jotka on kuitenkin jo kunnon puolesta sellaisia, että täytyisi raskia luopua, B) kamppeita joita haluaisin käyttää ja osata yhdistellä, mutta jotka ei vaan ikinä päädy päälle ja C) kaikkea epäsopivaa. Lumppua on ihan rajattomasti ja silti pyörin viikosta ja kuukaudesta toiseen suurinpiirtein samoissa rytkyissä koko ajan. Muutamat samat suosikkifarkut, tietyt ihanimmat t-paidat jne. Hillitön vaatehelvetti siis. Luulen, että se on tuttua aika monelle naiselle.

Mutta ääh.. kun se vaatteiden läpikäyminen, sovittaminen ja ylimääräisten kiertoon laittaminen on niin hiton työlästä. Missä välissä sitä oikein ehtis ja viitsis? Ja miten sitä raskis luopua kaikista tuollaisista niiiin mukavista, mutta kaameen näköisistä rytkyistä, niin kuin vaikka toi mekko?


30.04.2015

Posted at 10:32h in Yleinen by
0 Likes

Vaikka kesäkamppeitakaan ei vielä hetkeen tarvitse kaivaa esiin, niin mulla on jo yksi huikea himotuksen kohde ensi syksyä ajatellen.

Piipahdin muutama viikko sitten Helsingissä ollessani tsekkaamassa gTien uuden malliston ja arvatahan saattaa, että siellä aika monikin asia osui yksiin oman estetiikan tajuni kanssa. Mulla on enempikin kuvia uusista tuotteista, mutta nämä rajuimmat rakkauden tunteet herättäneet jutut ansaitsivat ihan oman postauksensa, joten muita kuvia tulossa hieman myöhemmin.

Mutta siis. Nahkahuppu. Haluan. Tarvitsen. Ja näistä kahdesta kuvaamastani versiosta tykästyin erityisesti tähän jälkimmäiseen tuubimalliseen. Sen sisällä tuntuu kuin olisi omassa pehmoisessa nahan tuoksuisessa kuplassa. Huppu vaimentaa ympäristön häiritsevät äänet ja saa olon tuntumaan ylhäisen yksinäiseltä. Se sopisi minulle enemmän kuin hyvin, sillä viihdyn omissa oloissani ja vihaan hälinää ja meteliä ympärilläni. Tämän asusteen sisässä olisi helpompi vaipua omiin oloihinsa ja unohtaa ympärillä ääntä pitävä maailma.

Huppu tuntui ihanalta myös tuoksunsa vuoksi. Olen aina rakastanut nahan lempeää tuoksua. Uusia laukkuja, kenkiä ja muista asusteita täytyy aina uutena nuuhkia. Ehdotinkin Jennille, että gTie voisi luoda oman parfyymin, jossa tuoksuisi nahka. Mukana voisi olla lisäksi hieman tupakkaa ja tuoretta puuta.

Todellisuuspakoon ei tarvita kovia nuppiin kolisevia aineita. Pois voi päästä myös pehmeän nahan avulla. Todellisuuspakohuppu, pakko saada.