02.12.2014 Lenor-huivi turbaanina
Vaikka Lenorille blogiyhteistyönä suunnittelemani huivi ehkä onkin fiilikseltään hieman kesäinen, niin olen silti käyttänyt sitä ahkerasti nyt syksyn aikana etenkin erilaisina turbaaneina joihin sen alunperin toivoinkin soveltuvan. Ja kun käyttöä on ollut paljon, on huivia pitänyt jo toki pestäkin.
Vaikka huivit ja muut asusteet kuten pipot harvemmin päätyvät pyykkikoriin samalla syklillä kuin muut vaatteet, niin yritän muistaa lykätä niitäkin pesuun aina tasaisin väliajoin, sillä etenkin päässä pidetyt huivit eivät pysy kauaa puhtaana. Pidinkin tuossa jokin aika sitten oikein huvienpesutalkoot pyykkäsin suosikkiasusteitani niin käsin kuin koneessakin kunkin pesuohjeiden mukaisesti.
Pesin tuota omaa Lenor-huiviani nyt ensimmäistö kertaa ja täytyy sanoa, että vähän jännitti. Viskoosihuivin pesuohje kyllä neuvoi ihan 40 asteen konepesun, eli mitään pelättävää ei pitänyt olla, mutta silti. Minulla on nimittäin joku pysyvä kammo tuollaisten asioiden pyykkäämisestä missä on valkoisia kuvioita jonkin muun värin kanssa. Eräskin Marimekon puna-musta-valkoinen verho nimittäin muuttui puna-musta-vaaleanpunaiseksi joskus vuosia sitten, vaikka ohjeita noudatinkin. Minua siis joka kerta tuollaisia väriä + valkoista sisältäviä vaatteita pestessä pelottaa, ettei se enää palaa pyykkinoeesta sellaisena kuin sinne menee. Onneksi 99% kaikki on aina sujunut hyvin kauhustani huolimatta. Ja se Marimekon verhokin taisi silloin jotakuinkin pelastua pikaisen uusintapesun ja jonkin aineen avulla.
Myös tämän huivin kohdalla pelkoni osoittautui onneksi turhaksi ja pesusta palasi väreiltään ennallaan oleva pehmoinen ja hyväntuoksuinen huivi. Viime aikoina kokeiluun saamistani Lenorin huuhteluaineista koneeseen on useimmiten tullut kaadettua miedoimpaan Pure Care -tuoksukategoriaan kuuluvaa Cotton Flowersia.
Vaikka tuoksu onkin hyvin pehmeä ja mieto, on se silti pysynyt huiveissa kevyenä häivähdyksenä useamma käyttökerran ajan. Ei siis mikään sellainen pistävä tuoksu, että tuntuisi kuin upottaisi nenänsä huuhteluainepulloon, vaan tuntuu, että huivi ei ime itseensä esimerkiksi likaisen tukan tunkkaisuutta niin helposti, kun huuteluaineen tuoksua riittää melko pitkään.
Ja mitenkö minä sitten olen täta mahtavaa hengentuotettani sitten ylläni käyttänyt? No mm. näin:
Tästä toispuoleisesta turbaanista mulle tuli ihan sellainen fiilis, että tämähän toimii loistavasti myös jouluasusteena, jos ei satu tukanlaitto kiinnostamaan. HIenosti sulautuu väreiltään joulun tunnelmaan ja on tällä tavalla sidottuna hillitty, mutta samalla juhlava. Jos en nyt saa ennen jouluakaan aikaseksi käydä kampaajalla, niin voi hyvin olla, että tässä on minun ”tonttulakkini”.
Astetta räväkämmästä rusettisykeröstäkin olin ottanut monta monta loistavaa kuvaa ihan kamerallani ja nyt ne kuvat on jossain kortilla X, jota ei vaan löydy, joten pahoittelen tuota kökkölaatuista insta-kuvaa. Mutta kyllä siitä ide käy ilmi. Jotenkin vaan talviaikaan sopii mun mielestä jostain syystä tuo edellinen hillitympi sidonta ja tämä hieman karnevaalihenkinen viritelmä sopii paremmin ehkä kesärientoihin.
Ensimmäinen erä näitä huiveja meni jo jakoon Instagramin kautta ja voittajien yhteystiedot on laitettu eteenpäin palkintojen lähettämistä varten. Vielä olisi 10 kpl jaettavaksi täällä blogissa ja tarkoitus onkin polkaista kisa käyntiin vielä tämän viikon lopulla kunhan palaan Wienistä!
