-Kaupallinen yhteistyö: postaus sisältää Ellos -mainoslinkkejä ja Zhenzi-takki saatu-

Mun syys- ja talvitakkikokoelma on tähän saakka koostunut pitkälti nahkartoseista ja erilaisista villakangastakeista. Toki naulakossa on aina roikkunut myös joku sporttisempi loimi työkeikkoja ja ulkoilua varten, mutta kevyttoppikset, untuvatakit sun muut eivät ole juurikaan kuuluneet siistimpään arkipukeutumiseeni. Ei ennen kuin nyt!

Kävin aiemmin syksyllä tutustumassa tanskalaisen plusmerkki Zhenzin tämän hetkiseen ja ensi kevään mallistoihin heidän showroomillaan. Merkki on itselleni ollut tähän saakka tuttu vain yhden omistamani keinoturkistakin verran. Ja toki olen pistänyt Zhenzin vaatteet merkille mm. Elloksen ja Klingelin valikoimia selatessa. Mutta nyt pääsin sovittelemaan ja hiplailemaan tuotteita ihan livenä.

Mitoitukseltaan ja kokotaulukoltaan Zhenzi on aika samanlainen kahden muun tanskalaisen, Junarosen ja Zizzin, kanssa. Merkin koot kattavat välin 42-56 ja itse 48-50 kokoisena sijoitun kaikissa näissä merkeissä hieman tuotteesta riippuen kokojen M ja L välille. 

Takki – Zhenzi (saatu) / Kengät – Minna Parikka / Huivi – Sokos / Korvikset – La Kiva (saatu)

Aiemmin en siis ole tämän tyyppisessä takissa kuljeskellut, mutta tämä kevyesti topattu tikkitakki on viimeisen kuukauden aikana osoittautunut varsin moneen asuun sopivaksi. On passannut, niin mekkojen kuin housujenkin kaveriksi, rentojen lenkkareiden tai siistimpien korkonilkkureiden kanssa. Olenkin käyttänyt sitä viime viikkoina enemmän kuin mitään muuta takkia. 

Pitkät toppatakit näyttävät mielestäni usein lähinnä makuupusseilta, mutta tämä on onneksi sen verran ohut, että tuolta mielikuvalta vältytään. Paksuutensa puolesta takki sopii hyvin nyt syksyyn ja leudoille talvikeleille. Kunnon pakkasten saapuessa kääriydyn sitten ennemmin villakangasloimiin paksumpien toppisten sijaan.

Mutta toisaalta kyllä ennustin, että ehkä mun maku on pikku hiljaa muuttumassa ja pian mä löydän itseni talvipakkasilla juurikin sellaisen vierastamani todella paksun untuvatakin sisältä. 😀

Mustan takin kanssa pukee mielellään värikkäitä tai vaaleita asusteita. Tämä vaaleanpunainen kissakuosinen puuvilla-viskoosi -huivi löytyi Sokoksen asusteosastolta ja keventää mielestäni kivasti pitkän mustan takin synkkyyttä.

 

Kuvat: Noora Näppilä

Tätä takkia on saatavilla mustana ja vihreänä. Huppua kaipaaville puolestaan löytyy saman tyyppinen, ihan kevyesti topattu takki sinisenä ja punaisena. 

Näissä viime viikolla Helsingissä napatuissa asukuvissa takin alta pilkistää jotain, mikä ansaitsee ihan oman postauksensa. Instassa minua seuraavat tietävätkin jo mistä on kyse, täällä blogin puolella kirjoittelen viime kuukausien siisteimmästä projektista seuraavassa postauksessa!

Ps. Elloksella näyttäisi vielä tiistaihin saakka saavan -25% alennusta tilauksesta, myös merkkituotteista, joten hyvä sauma vaikkapa takkiostoksille, jos meinaa syksyn viimassa paleltaa!


-Kaupallinen yhteistyö Weecos / Anette Ahokas Design

Suomessa on paljon pieniä mielenkiintoisia vaatemerkkejä, mutta usein niiden tuotteiden kohdalla joutuu vaan huokaisemaan pettyneenä kokojen ollessa riittämättömiä itselle. Vastuullisuus, ekologisuus ja eettisyys ovat onneksi muotiteollisuudessa kovassa nosteessa, mutta pluskokoiselle tällaisten parempien valintojen valikoimat ovat olleet melko suppeat.

Pienin askelin kuitenkin tilanne silläkin saralla paranee. Vastuullisen muodin kauppapaikka Weecos nimittäin lanseerasi tämän kuun alussa Curves- valikoiman, jossa on mukana 13 eri designbrändiä yhteensä yli 50 tuotteella kokovalikoiman yltäessä kokoon 54 saakka.

Sain valita itselleni pari suosikkituotetta ja oma katseeni kiinnittyi erityisesti Anette Ahokas Designin tyylikkääseen ja monikäyttöiseen mallistoon.

Rakkauteni haalareihin ei varmaankaan ole jäänyt epäselväksi. Tähän saakka kaikki omistamani haalarit ovat kuitenkin olleet aika kesäisiä ja arkisia. Siksipä nappasinkin innolla kiinni tähän vetoketjulla koristettuun 3/4 hihaiseen jumpsuitiin, joka on yhtä aikaa sekä rento että edustava. Tämä vaate jos mikä tulee pelastamaan monta siistimpää pukeutumista vaativaa työpäivää.

Haalari on mukavaa viskoosi-polyamidi -trikoota, joka on teollisuuden ylijäämämateriaalia. Siinä on siis helppo olla ja liikkua, mutta matsku on kuitenkin siistimpää ja jämäkämpää kuin arkinen perustrikoo, jollaista omat aiemmat haalarini kaikki ovat.

Tämä kokopuku päälläni ja korkkarit jalassa kun katselin itseäni peilistä, en voinut mitenkään ymmärtää, että olen joskus ollut täysin vakuuttunut, etteivät haalarit sovi omalle vartalolleni. Ei kaikki haalarit toki passaakaan, mut oikeanlaiset kyllä todellakin. Mulla on tässä asussa ihan supernätti olo! Ja tuntuu kuin näyttäisin tavallista pidemmältäkin.

Lahkeet ovat sopivasti vajaamittaiset, jotta kengät ja nilkat jäävät kauniisti näkyviin. 3/4 taas on ihan suosikkipituuteni hihoissa, sillä se luo täyspitkää hihaa huomattavasti keveämmän fiiliksen eikä hihat ala vahingossakaan roikkumaan tiellä vaikkapa työskennellessä.

Vetoketjua voi pitää makunsa mukaan joko kokonaan kiinni tai jättää sen hieman auki, jolloin pääntien malliin saa vaihtelua. Rintamuksen vetskari ei ole pelkkä koriste, vaan se avautuu niin paljon, että haalari on helppo pukea ja riisua. Ei siis tarvitse kurkotella mitään vetskaria tai nappeja niskasta tai kyljestä kuten monissa haalareissa.

Otin Anettelta kuvauslainaan myös tämän samasta matkskusta valmistetun mekon, sillä halusin ehdottomasti vinkata siitä teille. Tällainen monikäyttöinen ja siisti musta mekko tulisi mielestäni löytyä joka naisen vaatekaapista. Yksinkertainen perusmekko sopii todella moneen tilanteeseen aina cocktailkemuista hautajaisiin ja se on helppo asusteita vaihtamalla pukea niin arkiseksi kuin juhlavaksikin.

Mekon juju on kaunis metallisolki, joka kokoaa yhteen etuosan toispuoleiset laskokset. Niistä tulee kauniisti muotoa ja vyötärön illuusiota tällaiselle suoremmallekin pötkölle.

Sekä haalari että mekko ovat itselläni kokoa XL. Niitä on saatavilla kokovälillä S-XXL. Jos tuntuu, ettei valmiit koot osu yksiin omien mittojen kanssa, valmistetaan näitä myös asiakkaan omien mittojen mukaan. Onnistuu siis pienemmät ja isommat koot tai muutokset jos vaikka ylä- ja alaosa on kovasti eriparia.

Myös kuvien korvakorut – Anette Ahokas Design

Minun toinen valinta itselleni Anetten mallistosta oli tämä leiskuvan punainen käsinmaalattu silkki-puuvilla -pusero. Juuri tällaisia kepeitä luonnonmatskuista valmistettuja yläosia mä olen niin usein kaivannut! Niitä vain tuntuu etenkin olevan etenkin näin rintavana melko hankala löytää. Tästä koko XXL oli itselleni mukavan reilu ja pituuttakin on riittävästi. Usein kun siis tuon malliset yläosat jäävät itselleni aina pikkuisen liian lyhyiksi.

Curves-valikoimasta löytyy tosiaan 13 eri merkin tuotteita. Mukana on etenkin paljon mekkoja ja tunikoita, mutta myös collegepuseroita, ulkotakkeja, muutamat housut ja peruspuseroita.

Hieman olisin itse toivonut rohkeammin värejä mukaan. Aika moni brändi on mennyt turvallisilla mustan ja harmaan sävyillä. Mutta tuossa kollaasissa yläpuolella muutamia omia lempparibongauksiani näiden valitsemieni Anette Ahokkaan tuotteiden lisäksi. Etenkin tuo Miia Halmesmaan puna-kuparinen takkimekko on järjettömän upea ja näyttävä! Se päällä ei kyllä jäisi pikkujouluissa seinäruusuksi.

Weecosilla on tuotetiedoissa käytössä vastuullisuusleimat. Ne kertovat nopealla silmäyksellä jos tuote on esimerkiksi valmistettu Suomessa, se on vegaaninen tai valmistettu vaikkapa luonnomateriaaleista ja/tai teollisuuden ylijäämämateriaaleista. Lisää Weecosin vastuullisuusleimoista voit lukea täältä.

Koko Curves-valikoiman pääset katsomaan tästä.


-Kaupallinen yhteistyö Ellos (mainoslinkkejä) ja kengät saatu Vamsko-

Mun viikonloppu on ollut aika surkea ja yksinäinen. Mietin eilen, että mitä tapahtui, koska minusta tuli tällainen? Tällainen kotiin peiton alla jumittava tyyppi, joka samaan aikaan tuntee ahdistusta siitä yksinäisyydestä, muttei osaa enää tehdä mitään asian eteen. Kaipaan seuraa, mutta en kuitenkaan halua lähteä mihinkään ihmisten ilmoille. Haluaisin tulla kuulluksi ja nähdyksi, mutta en osaa pyytää ketään luokseni. 

En vielä muutama vuosi sitten olisi osannut kuvitellakaan tällaista tilannetta, jossa koen olevani ahdistavalla tavalla yksin. Nyt minuun on kuitenkin hiipinyt kuristava pelko siitä, että tämä olotila on pysyvä. Tuntuu, että eronneet ihmiset useimmiten lähinnä toitottaa sitä kuinka vapauttavaa ja ihanaa on nyt kun saa olla itsekseen ja itsenäinen ja tehdä mitä haluaa. Kuuluisan erohehkunkin se monelle pukkaa päälle.

Sellainen voimaantuminen tuntuu kuuluvan oikein sujuvaan erosta toipumiseen. Sinkun kuuluu sanoa miten loistavasti tässä menee kaikin puolin itsekseenkin. Ja mä en löydä tuota ajatusta itsestäni ollenkaan ja se saa miettimään olenko huono, heikko ja epäonnistunut.

Siis totta kai sitä pärjää. Kun on pakko. Kyllä tässä henki kulkee ja päivät kuluvat. Aina tulee uusi aamu vaikkei aina tahtoiskaan. Teen työt, suoriudun arjesta. Nukahdan useimmiten helposti ja itkemättä. Herään vaikeammin ja hymyilemättä. Kotioven avatessa on kuitenkin mielessä aina sama kysymys: entä jos mua ei koskaan enää kukaan siellä odota? Se on ihan hurjan lohduton ajatus.

Mutta tuntuu, että on jotenkin noloa tuntea niin. Kuuluisi olla vahva ja itsenäinen tyyppi, joka ei tarvitse ketään. Ei ainakaan mitään parisuhdetta. Sellaista toivotaan vasta sitten kun ”elämä on ihan tosi mahtavaa näinkin”. Mitä jos tää ei ikinä ala tuntumaan musta ihan tosi mahtavalta? Jos mä en opi nauttimaan siitä, että saan ilta toisensa jälkeen olla olla yksin näiden seinien sisällä? Mitä jos tämä olotila on pysyvä? Sitä mä pelkään. 

Pusero – Ellos, Joelle, koko 48  / Farkut – Ellos, koko 46 / Kengät – Roccobe, Vamsko (saatu) / Korvikset – Aarikka (saatu)

Samaan aikaan kuitenkin, kun tunnen itseni ihan superheikoksi, olen muistanut välillä kehua itseäni myös siitä miten vahva olen. Muistutan itseäni millaisista hetkistä olen elämässäni selvinnyt. Miten monta epätoivon hetkeä jo ohittanut. Millaisia pelkoja jo selättänyt. Taaksepäin katsoessa näen tyypin, joka on aina noussut uudestaan entistä vahvempana ja uusia selviytymiskeinoja oppineena. 

Miten sen mielikuvan vahvasta minusta saisi siirrettyä myös niihin ajatuksiin, joissa katson eteenpäin? Siihen mulla ei ole vielä vastausta. Nyt mä jumitan tässä pelon liisterissä ja yritän hyväksyä sen, että elämässä ei ole mitään takuuta siitä, että ”kaikki menee vielä hyvin”. Tämä on hengenvetojen mittainen matka, jonka lopputulos on kaikilla sama huolimatta siitä tuntuiko matkalla hyvältä vai pahalta. 

Pukeutumisessakin on ollut nähtävillä jumitusta. Jalkaan on lähes joka päivä eksyneet nuo hurjan mukavat Elloksen Thea-pillifarkut ja Vamskolta saamani valkoiset maiharit. Molemmat luovat hieman reippaamman olon. Yläosina ovat vaihdelleet lähinnä tuo kepeä kukkapusero tai lämpöä, lohtua ja mukavuutta kaivatessa jokin pehmoinen neule. Juuri nyt on fiilis, että tarvitsen vaatteiltani nimenomaan lämpöä, lohtua ja hitusen reippauden illuusiota.

Seuraavaksi yritän kaivaa sisältäni sen verran reippautta, että kiskon trikoot jalkaan ja lähden salille. Sillä jotenkin se on tämäkin sunnuntai kulutettava.