Edellisellä viikolla olin kuvaamassa trukkeja ja niiden huoltotoimia ja pyöriskelin konepajan likaisella lattialla turvakengät jalassa, kypärä päässä ja huomioliivit päällä. Sellaiset olosuhteet ja varusteet ovat mun arkea aika usein. Gore tex -kengät, villakalsarit ja ulkoiluhousut puolestaan oleellinen osa työpukeutumistani.

Mutta sitten joskus toisinaan saa pistää päälle vähän nätimpää työasua ja sellainen hetki oli taas perjantaina, kun pääsin toista kertaa kuvaamaan Linnan juhlia Satakunnan Kansalle. Eka kerta oli viime vuonna ja silloin oli melkoinen mekkopaniikki. Vuoden takaisen asuni voit katsoa täältä.

Tänä vuonna oli sillä tavalla rennompi meininki, että kaapissa oli jo tuo viime vuotinen puku, joten jotain päällepantavaa oli varmasti. Sen verran turhamainen kuitenkin olin, että halusin katsella löytyiskö jokin vielä mieleisempi mekko.

Viime vuotinen sininen puku oli varsin hyvä työasu, mutta se ei ole sen näköinen asu, jonka valitsisin mikäli joskus tulee tarve iltapuvulle vapaa-ajalla. Niinpä selailin pukuja sillä silmällä, että jos jokin tosi hyvä oman näköinen löytyy, niin hankin, mutta jos ei, niin menen sillä vanhalla.

Ihailin jo viime vuonna Ralph Laurenin Lauren-malliston paria mekkoa ja nimenomaan tätä gun metal -sävyä. Tuolloin oli omat kokoni kuitenkin myyty kaikkialta loppuun. Niinpä ilahduin kovasti, kun saman tyylinen ja värinen mekko oli mallistossa tänäkin vuonna.

Tämä mekko täytti kaikki kriteerini, se näyttää omalta, se on joustavaa materiaalia, pääntie ei ole liian avonainen, eikä puvussa ole mitään ylimääräisiä koristuksia tai sellaista matskua jotka olisivat voineet tarttua kamerahihnaan. Ja pituuskin oli ihan just eikä melkein noiden viime vuonna hankkimieni Höglin avokkaiden kanssa.

Sama mekko on saatavilla myös hopean värisenä, mutta itse tykkäsin ehdottomasti juurikin tästä sävytä ”gun metal”. Leninkiä myy mm. Boozt, mutta omaa kokoani löytyi vain Ralph Laurenin omasta verkkokaupasta.

Sovitin muuten monta muutakin Ralph Laurenin iltapukua ja niissä olisi ollut montakin kaunista ja juurikin joustavasta matskusta olevaa pukua myös omassa koossani. Joten vinkki  nättiä ja mukavaa iltapukua etsiville plussille (ja toki myös pienempi kokoisille), kannattaa tsekata RL:n valikoimat. Kivijalkakaupoista ainakin Stockmann myy merkkiä.

 

Kampauksen minulle teki jälleen luottokampaajani Maikku Hiusmuotoilukeskus Glazesta. Hän on vastannut tukastani jo 17 vuoden ajan, joten hänen käsiinsä on helppo luottaa päänsä myös juhlatilanteissa.

Mitään muita toiveita mulla ei kampauksen suhteen ollut kuin, että halusin siihen käytettävän tuon Gauharin hiusklipsin, joka mätsäsi mekkoon aivan täydellisesti. Klipsi löytyi Helsingin Forumissa olevasta Xmas Garage pop up -myymälästä.

Meikin tein viime vuoden tapaan itse. Mun olisi aikataulujen puolesta ollut melko mahdoton ehtiä meikkiin Helsingissä ja näin kun duunikeikasta oli kyse, minulle riitti kameran taaksen ihan hyvin tällainen oma melko perusmeikki. 

Ripsivärihommat on aina olleet mulle kameran kanssa ihan epätoivoisia, mutta nyt vihdoin löytyi ripsari, joka pysyi eikä tehnyt musta pandaa. Tämä mullistava tuote oli Cliniquelta testiin saamani lämpimällä vedellä poislähtevä Lash Power mascara.

Aiemmat kokeilemani samalla systeemillä poistettavat rispivärit ovat aina murentuneet siitä silmästä, jota pidän kiinni kuvatessa, mutta tämä Clinique yllätti täysin pysymällä juuri siellä missä piti, eli ripsissä!

Kaikki illan korut olivat Björn Weckströmin Lapponialle suunnittelema Avaruushopea-sarjaa. Kaulakoru (Galaktiset huiput) ja korvakorut (Galaktinen tuuli) ovat äitini 60- ja 70-lukujen taitteessa ostamasta korusetistä, jonka sain kokonaisuudessaan itselleni ylioppilaslahjana ja sormuksen olen ostanut itse itselleni 30v-lahjaksi. 

Minun kokoelmassani on yksi sarjan rannekorukin, mutta se on itselleni sen verran tiukka, että se olisi ollut epämukava kuvatessa. Sain kuitenkin onnekseni hakea Lapponialta rannekorun lainaan. Osaksi avonaisen rannerenkaan sijaan valitsin tuon lukolla kiinnitettävän Kuunsilta-rannekorun, koska ajattelin sen olevan turvallisempi vaihtoehto. Ja olihan se myöskin hivenen sovittelemaani Darinan korua näyttävämpi.

Asu onnistui mielestäni kaikin puolin loistavasti. Kengät oli tosiaan jo viime vuonna hyväksi havaittu ja mekkokin oli niin supermukava, että sen saattoi täysin unohtaa ja työskentely ja kamerakamojen olalla roikottelu sujui ilman että vaate olisi aiheuttanut jotain hankaluuksia. Mekon liukas ja sileä matsku oli myöskin tungoksessa siitä hyvä, että ei tarvinnut pelätä tarttuvansa mistään paljeteista kiinni ohikulkijan vaatteeseen. 

Myös alusvaatteiden valinta meni ihan nappiin joten myöskin alushousut ja sukkahousut pysyivät täydellisesti linjassa koko illan alusta loppuun saakka ilman, että mitään täytyi koskaan korjailla, nostella ja nykiä. En nimittäin mitään muuta vihaa niin paljon kuin sitä, jos päälle joskus osuukin paskat alushousut tai sukkikset. Ne on asia, jotka pitää pystyä unohtamaan täysin ja väärin valittuna voivat tehokkaastikin pilata juhlatunnelman tai työhön keskittymisen.

Ja kun juurikin sukkiksista ja juhlapukeutumiseen sopivista alushousuista usein kysellään, niin tässäpä niidenkin tiedot: sukkahousut olivat jo monissa muotinäytöksissä hyväksi havaitsemani Voguen 20 den Plus Size -sukkahousut. Saatavilla koosta 44-48 kokoon 56-60. Ja kun on pluskoon sukkiksista kyse, niin koot ovat reiluja ja esim itselleni riittää tuo pienin koko.

Vyötäröosa on niin korkea, että se yltää itselläni rintsikoiden alareunaan saakka, joten välttyy siltä tympeältä sukkahousumakkaralta, jonka matalalle jäävät sukkikset kaltaiselleni omenalle aiheuttaa.

Vartaloa nuolevan puvun alla myös alushousujen valinta on sukkahousujen ohella supertärkeää. Valitsin myös ne niin korkeina, ettei niiden ja liivien väliin jäänyt yhtään tyhjää. Mun jo muuatman vuoden palvelleet lemppari ”mekkopöksyt” alkoivat olla vähän huonossa hapessa, niin hankin viime viikolla uudet. Koska aiemmat Triumphit olivat niin loistavat, niin luotin jälleen samaan merkkiin.

Kuvanmukaiset muotoilevat True Sensation pöksyt löytyivät Porin Ratsulasta. Samaa tuotetta myy monet verkokaupat ja hyvin varustetut tavaratalot ja alusvaateliikkeet. Saatavilla koot 36-46, mutta koot ovat reiluja, joten itselleni mahtui hyvin koko 46.

Vaikka ovatkin tuotenimeltään muotoilevat alushousut, niin mistään epämukavista kiristyspöksyistä ei ole kyse. Tai ainakin itse valitsin koon niin, että eivät ole erityisen piukeat. En kaivannut mitään kummoista litistävää efektiä, ei mun vartalon malli siitä miksikään muutu vaikka kiskoisin päälle mitkä kiristävät ihmepöksyt joissa hengittäminen on hankalaa. Mulle tärkeää on se, että mekkoalkkarit vaan yltävät tuonne lähes kainaloihin eikä pöksyjen vyötärönauha poraudu läskiin.

Mekko – Lauren Ralph Lauren  / Kengät – Högl / Korut – Lapponia / Hiusklipsi – Gauhar  / Laukku – Tahto Design (saatu) / Sukkahousut – Vogue Plus Size / Kampaus – Marjo Salmi, Hiusmuotoilukeskus Glaze

Monen pukeutumisoppaan ja -ohjeen mukaan pitäisi minun vartalolla varmasti valita jotain eri mallista ja ”armollisempaa”, mutta itse tykkäsin tästä vartalonmyötäisestä asustani kovasti. Se ei peittele tai tasapainota mun kropan muotoa millään tavalla, mutta kun minä nyt satun pitämään omasta vartalostani ihan sen mallisena kuin se on, niin on helppo tykätä myös tällaisesta mekosta. Bongasin yhdellä linnan vieraalla saman mekon ja oli kiva huomata miten sama asu toimi loistavasti kahdella hyvin eri kokoisella ja mallisella ihmisellä. 

Olo tässä asussa oli siis sekä kaunis, että mukava ja käytännöllinen, joten nappiin meni!


Hiphei, postilakko on vihdoin ohi, joten jokohan ne olisi tilaajille tippuneet Suuri Käsityö -lehden marras-joulukuun numerot laatikkoon. Joka tapauksessa lehtihyllyistä löytyy edelleen  tuo julkaisu, josta löytyy järjestyksessään toiset minun minimallistoni kaavat.

Niin paljon kuin edellisessä lehdessä nähdyistä mekoistakin tykkään (etenkin arkimekko on ollut paljon käytössä. Se on päällä tänäänkin!), niin tässä tuoreimmassa numerossa nähtävä vaate on vielä enemmän sielultaan minua.

Kun aloin ideoimaan lehteen tulevia vaatteita, niin heti alusta asti oli selvää, että haluaisin käyttää johonkin ihanan pehmoista merinovillaneulosta. Se on täydellinen materiaali talveen sekä lämmittävyytensä, että ihanan tuntunsa vuoksi.

Kun pakkanen talvella kiristyy, kaivan esiin kaikki villamekkoni. Alle on helppo kiskoa tarvittava määrä sukkahousu- ja kalsarikerroksia ja helman alla on useimmiten lämpimämpi kuin housuissa. Niinpä halusin suunnitella lämpöiseltä halaukselta tuntuvan mekon talveen.

Niin ihania kuin mekkojen ja puseroiden kietaisuleikkaukset ovatkin, niin itselleni ne ovat valmisvaatteissa yleensä liian ”antavia”. Pääntiestä näkyy yli puolet tissien valtakuntaa ja alle on aina puettava toppi siistimään maisemia.

Kuten edellisen mekon kohdalla sanoin halunneeni kerrankin jotain selästä avonaista, niin tämän mekon kohdalla ajatus oli saada kietaisuleikkaus riittävän pienellä pääntiellä. On se ihanaa, että kun itse suunnittelee, niin saa semmoista kuin tarvitsee.

Pitkähihaisen ja yksivärisen mekon ilmettä keventää epäsymmetrinen helma ja etuosan laskokset tuovat siihen muotoa. Suosin yleensä 3/4 mittaisia hihoja, mutta tämän ollessa tarkoitettu etenkin talven kylmimpien päivien mekoksi, on täyspitkä hiha käytännöllisempi takin alla lämmittämässä. Hiha on kuitenkin sen verran kapoinen, että pysyvät hyvin myös lyhyemmäksi rutattuina.

Kengät – Minna Parikka / Korvikset- La Kiva (saatu)

Mekon 100% merinovillaneulos on Eurokankaasta ja sitä löytyy Eurokankaasta parhaillaan esim upeassa fuksian sävyssä. Valikoimissa myös petroolin sininen, tummanvihreä, kirkas keltainen ja monta muuta.  Arvatkaa vaan tekisikö mieli saada tämä pehmoinen mukavuusmekko monessa eri värissä!

Olen sen verran jo ompelusuunnitelmissani edennyt, että hain ompelukoneeni viime viikonloppuna Tommin varastosta omaan kotiini. Että jokohan sitä pian uskaltaisi itsekin ompeluhommiin.

Tämäkin mekko on jo ehtinyt osoittaa ihanuutensa käytössä. Vaikka itse sanonkin, niin en oikeasti keksi mukavampaa vaatetta talveen. Tätä voin todellakin täydestä sydämestäni suositella kaikille, jotka kaipaavat mukavaa mekkoa talveen!

Mekon kaavat ja ohjeet löydät siis uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä. Kaavat saatavilla koissa 34-54.

 

Studiokuva: Anna Huovinen/Sanoma

 


Viime viikon Kööpenhaminan reissulle lähtiessä pakkaamisen piti olla ihan iisi homma. ”Pari mekkoa ja yhdet housut, jalkaan mokkasaappaat ja laukkuun tennarit”. Kun sitten pakkaamisen hetki koitti, näyttivät sääennusteet kohteeseen lähes koko ajaksi sadetta ja tajusin, että ajatus mokkasaappaista ei ehkä olisikaan kovin viisas.

Siinä sitten loikin tunti ennen bussin lähtöä ympäri kämppää vaatekaapilta, pyykkitelineelle ja matkalaukulta kenkätelineelle ja yritin koota palapeliä pikkuiseen lentolaukkuun.

No ei siinä kiireessä hyvin käynyt. Paniikki iski kellon tikittäessä ja mitkään kengät eivät tarjonneet samanlaista yksinkertaista ratkaisua mitä olin mielessäni jo saappaiden ja mekkojen ympärille suunnitellut. Niinpä päädyin paiskomaan kasseihin ihan liikaa kamaa. Sitä sun tätä ja vielä varmuuden vuoksi sitä ja tätä toisen kerran.

Onneksi oli kuitenkin välipysähdys yön ajan Helsingissä Iinan luona, joten tein siellä sitten lopullisen pakkaamisen. Miten voi ihminen saada tuollaisen sekopäisen shown aikaiseksi muutaman päivän reissun vaatteista? 😀

Ihan hyvät asut sinne sitten loppupeleissä päätyi mukaan. Yhtä toppia lukuunottamatta kaikki pakatut vaatteet ehtivät päällekin, eli suht optimaalinen toteutus alun panikoinnin jälkeen. Päätin kuitenkin uskaltautua matkaan rakkailla mokkasaappailla sade-ennusteista huolimatta, kun laukkuun mahtui vaihtokengiksi nilkkurit. 

Tämä syksyllä Ratsulasta hankkimani MICHAEL Michael Korsin leopardimekko on mitä parhain matkalaukkuun pakattava. Se kun on materiaaliltaan paksua ja raskaasti laskeutuvaa viskoositrikoota, joka ei rypisty oikeastaan lainkaan. Sen saattaa siis huoletta kiskaista päälle suoraan laukusta ilman minkäänlaisia oikomisoperaatioita. Sellaisia vaatteita pakkaan mieluiten matkoille mukaan. 

Tykkään tästä mekosta ihan hurjasti. Se on todella mukava päällä ja pidän erityisesti sen midimitasta, jonka vuoksi mietinkin sen jo ostovaiheessa nimenomaan noiden saappaiden kaveriksi. Minulla on ennestään yksi MK:n musta niittikoristeinen mekko, joka on ollut luottovaate ja nimenomaan usein matkoille helppoutensa vuoksi pakattava, joten luotan tämänkin kestävyyteen. 

MK:ltahan löytyy myös pluskoon valikoimaa, mutta perusmalliston kootkin yltävät osassa tuotteista kokoon XL/48. Tämäkin mekko siis juurikin kokoa XL. MK:n vaatteita, myös plusmallistoa, myy verkossa mm. Zalando. Ja täällä Porissa merkkiä löytyy tosiaan Ratsulasta.

Mekko – MICHAEL Michael Kors / Saappaat – Högl (saatu) / Laukku – Globe Hope (saatu) / Liivit – Elomi

Globe Hopen Kaste-laukku osoitti olevansa loistava reissukäsilaukku. Se nielee sisäänsä riittävästi tavaraa, myös kameran, mutta on silti melko siro laukku. Hihnan irroittamalla se muuttui illalliskelpoiseksi clutchiksi haalarin ja korkkareiden kaveriksi. 

Mutta tiedättekö mitä pakkasin mukaan ihan yli tarpeiden? Tai siis pakkaan joka kerta. Korvakoruja. Niitä on aina oltava mukana vähintään viidet, mielellään ennemmin kymmenet, olipa reissu sitten miten lyhyt tahansa. Mutta onneksi eivät vie paljon tilaa. 

Pitäisi ehkä miettiä jo valmiiksi joitakin muutaman vaatteen kapseleita, ja kirjata ne ylös, jotta voisi niistä sitten valita sopivan kokonaisuuden mukaansa reissuille.

Mullakin kun näitä 2-3 päivän työreissuja pukkaa vähän väliä, niin säästäisi paljon ärsytystä ja aikaansa, kun ei joka kerta olisi se sama pakkauspaniikki. Sellaisia settejä, missä kaikki käy yhteen keskenään ja mukaan tarvitsee reissun luonteesta riippuen 1-2 kengät ja kaikki mahtuu joko reppuun tai pieneen lentolaukkuun. 

Siis onnistun kyllä usein pakkaamaan ihan kompakteja vaateyhdistelmiä, mutta tuntuu, että ne joutuu joka kerta keksimään uudelleen. Siksi tuo valmiiden ”matkakapselien” suunnittelu ja ylöskirjaaminen olisi fiksua.

Seuraavaksi pakkaan laukun taas torstaina, mutta silloin tiedossa vain yhden yön työpyrähdys Helsinkiin. Siitä luulisi selviävän vaatteiden osalta varsin helpolla.