'Enjoy the ride', kehottaa tarra mun uuden pyörän rungossa, ja ekan varovaisen 15 kilometrin tutustumislenkin perusteella voisin sanoa, että kyllä nautin! Kolmevaihteisella perusmummiksella viime vuodet ajelleena ei voi jotenkin käsittää, että pyörä kulkee niin kepeästi, lähes itsekseen. 

Kuvan mukainen hymy on ollut tänään naamalla siitä saakka, kun työkaveri sai pyörän kasattua. Oon vaan niin fiiliksissä!

Nutcasen kypärä saatu

Uusi kulkupelini on merkiltään Pinnacle ja tilasin sen brittiläisen Evans Cyclesin verkkokaupasta. (malli on Pinnacle Neon 1) Mun lähtökohta pyörän hankinnalle oli se, että halusin menopelin, jolla voisin tehdä pyörälenkkejä kuntoilumielessä etupäässä asfalttiteillä. Kävin koeajamassa pari hybridiä läheisessä pyöräliikkeessä, mutta kaikissa tarjolla olleissa malleissa vaihteita oli mun makuun aivan liikaa. Pori on niin tasaista seutua, että en keksi ainuttakaan syytä miksi tarvitsisin pyörän, jossa on vaikkapa 21 vaihdetta. 

Työkaverini on intohimoinen pyöräilijä, joten kuullessaan fillarihaaveistani, sain heti muutaman hyvän tärpin ja vinkin mistä ja millaista pyörää mun kannattaisi katsella. Kiinnostuin aika välittömästi noista Pinnaclen hybrideistä sen vuoksi, että tarjolla oli myös näitä vain yhdellä eturattaalla varustettuja alle 10 vaihteisia pyöriä. Valinnassa auttoi myös se, että toisella työkaverillani on suht samanmoinen pyörä joten pääsin hieman koeajamaan enkä joutunut ostamaan aivan sikaa säkissä.

Koon valinnassa sain apua fillariasiantuntijakollegaltani. Koeajamassani pyörässä oli miesten runko kokoa S ja tsekkaamalla minut sen pyörän kanssa ja vertaamalla Evansin sivuilta löytyviä runkojen mittoja osasi hän sitten pähkäillä, että naisten mallissa minulle voisi sopia koko M. Asiantunteva kaveri oli kyllä ihan välttämätön apu tässä hommassa, sillä en olisi itse tajunnut niistä mitoista yhtään mitään.

Jos olisin puuhaillut yksinäni ja uskonut pelkästään omaan pituuteeni perustuvaa kokosuositusta, olisi kokoni ollut sen perusteella S, mutta olis kyllä ollut turhan pieni. Kuitenkin siihen oikeaan runkokokoon vaikuttaa myös omat mittasuhteet eikä pelkästään pituus. 

Ihan hirmuisesti ei tän Pinnacle Neon 1-mallin naisten ja miesten rungoisssa ole eroa, mutta ajoasento on tässä naisten versiossa ihan just mun toiveiden verran pystympi kuin koeajamassani miesten versiossa. Eroa on siis jonkin verran mittasuhteissa.

Tuoreessa menopelissäni on siis kahdeksan vaihdetta ja painoa alumiinirunkoisella kaunottarella on vain piirun alle 10 kg. Hintaa pyörälle tuli toimituskuluineen aika tasan 450 €, mikä sekin oli varsin positiivinen asia, sillä olin ajatellut budjetikseni n 600 €. Toki tässä nyt vielä menee hieman rahaa, kun on ostettava lukko ja jalkapumpun ehdin hankkia jo eilen. Ja kai ne lokaritkin joutuu ostamaan vaikka ne fillarin ulkonäköä vähän rumentavatkin. 😀

Paketti saapui DHL:n kuljettamana kuudessa päivässä ja menopeli oli peräpäästään pitkälti kasassa, mutta eturengas ja -jarru, ohjaustanko ja polkimet piti itse kasata paikoilleen. Tai siis, en mä itse mitään kasannut, vaan pyörän valinnassa auttanut kollega hoiti ystävällisesti tämänkin homman ja laittoi kaikki säädöt kohdalleen.

Superkiitoksen työtoveri ansaitsee siitä, että ylipäätään sain polkupyörän liikenteesen jo tänään. Kävi nimittäin niin, että eturenkaan akseli oli hieman vääntynyt, joko kuljetuksessa tai oli jo susi alunperin ja vaikka Evans Cyclesin ystävällinen asiakaspalvelu heti pistikin uuden osan tulemaan, joutuu sitä kuitenkin jonkun päivän odottelemaan. Pyörägurumme kuitenkin yllätti mut iloisesti tuomalla omasta vanhasta pyörästään akselin lainaan, jotta saatiin vehje jo ajokuntoon osaa odotellessa. 

Että onko pikkuisen hyvä fillaripalvelu tuolla Satakunna Kansan kuvaamossa! Mulla on niin parhaat työkaverit!

Taivas uhkaili töiden jälkeen sateella, jten ihan hirmuisen kauas ei Tommin kanssa uskallettu lähteä, mutta 15 kilometrin mittaisen tutustumislenkin ehdin tekemään. Ensifiilikset oli tällaiselle mummiksella hitaasti lipumiseen tottuneelle, että herran jestas millaista vauhtia toi pyörä kulkee vaikkei tee melkein mitään! En edes tänään vielä uskaltanut polkea pyörää ihan täysillä, koska homma tuntui uudelta ja vauhti hieman hirvitti. Mutta eiköhän se alkukauhu mene pian ohi, kun vaan ajaa. Samoin ajoasentoon on hieman totuttelua nyt kun painoa tulee enemmän myös käsille. Hieman siis meinasi kädet tottumattomalla väsyä, mutta eiköhän siitäkin yli päästä. 

Noin ohuilla renkailla muuten kiinnittää ihan eri tavalla huomiota asfaltin kuntoon. Paksurenkaisella citypyörällä ei pikku röpelöitä juuri huomaa, mutta tässä huonon päällysteen tunsi kyllä välittömästi. 

Pieniä totuttelujuttuja siis tässä nyt siis vielä tän menopelin kanssa, mutta niihinhän auttaa vaan yhteiset kilometrit. Eli innolla vaan kypärä kutreille ja polkemaan. Yhteenvetona voin sanoa, että olen tästä hankinnasta ihan superiloinen!

 


"Pohjepituinen housuhame" sanoo H&M nettikaupan tuotekuvaus. Nilkkamittainen housuhame sanoo 167 cm ämmä, kun housuissa on kokona 44. Mutta täytyy kyllä sanoa, että nää housut on niin isot ja venyvät, että ois pitänyt ottaa pari kokoa pienemmät. Mutta, ehdin jo pitämään housuja kerran ennen kuin heräsin toden teolla siihen asiaan, että ovat tosiaan sairaan suuret, joten se siitä vaihtamisesta sitten. Näillä nyt siis mennään. 

 

Mut en kyllä nettikaupan kuvan peruisteella odottanut ihan näin leveitä puntteja! Olin ekaa kertaa sovittaessa vähän epäileväinen, mutta mies sanoi ohikulkiessaan, että "nehän on ihan sun näköiset", joten päätin antaa housuhameelle mahdollisuuden.

Ja kyllä mä kovasti näissä viihdyn ja tää asu olikin mukavuutensa vuoksi ihan nappivalinta eiliselle, kun piti taas istua bussissa Helsinkiin ja takaisin ja tehdä siellä välissä päivä kuvaushommia. Ja raitapaidan, rotsin ja valkoisten Tomsien kanssa kokonaisuus oli kuitenkin ihan siisti ja skarppi, vaikka housut näyttävät ja tuntuvat lähinnä ylisuurilta pyjamapöksyiltä.

Pitänee testailla vaikka joidenkin kiilakorkosandaalien kanssa, että josko sitten ei lahkeet vaikuttais ihan niin megapitkiltä. Ihan hyvin onneksi tuo suh lyhyt paita tasapainottaa mittasuhteita ja antaa jaloille hieman lisäpituuden illuusiota. Näiden lahkeiden kanssa jos pukisi kovin pitkää paitaa, tulisi todennäköisesti aika persjalkainen fiilis. Mutta jatkan ehdottomasti housuhame-asukokeiluja. Tällaiset vaatteet on jotenkin kiehtovia joista ei oikein pääse heti jyvälle, että kuuluuko ne pidemmän päälle omaan vaatekaappiin vai ei. 

Mut mites se nimitys culottes? Kun eikö ne nyt oo kans suht sama asia kuin housuhame? Mut mun mielikuvissa culottes on kyllä jotain lyhyempää kuin nää mun nilkkoja kutittelevat lahkeet. Et mulle tää on nyt sit housuhame. Tai ihan vaan hiton leveet housut.

housuhame-H&M/raitapaita-Marimekko (saatu)/rotsi-Saki/laukku-Vagabond/kengät-Toms/korvikset Uhana Design (saatu)


Mä olen sovitellut ihan hirmu monet haalarit viime vuosina vain saadakseni useimmiten huomata, että näytän ihan urpolta ja tissit vievat usein haalarin pituudesta niin paljon, että haaruksista kiristää. Viimeksi sovitin yhtä astetta juhlavampaa mustavalkoista kokopukua Marks & Spencerillä ja voin sanoo, että jos mietitte päässänne pingviiniä, niin tiedätte miltä näytin. Vartalon muoto oli ihan yks yhteen. Monista haalareiden kanssa koetuista pettymyksistä ja naurunpyrskähdyksistä huolimatta en kuitenkaan ole lakannut haaveilemasta josko minunkin kaltaista keskivartalopaksua pylleröä pukeva jumpsuit vielä jostain löytyisi.  

Ja ai että, nyt se löytyi!

Näin tämän Nanson upean Plka-haalarin sunnuntaina Too Big to Be Me -blogissa Annan päällä ja syöksyin samointein Nanson verkkokauppaan. Haalari saapui supernopeasti ja pääsi päälleni jo eilen illalla. 

Katri Niskasen suunnittelema Polka-haalari on pehmoista viskoositrikoota, joten se on kesän todellinen mukavuusvaate. Ja ei ole kyllä ulkonäössäkään moittimista. Syvään uurrettu pääntie antaa auringon helliä yläselkää ja dekolteeta ja kietaisuleikkaus ja vyötäröllä oleva kuminauha luovat vartaloon jonkinmoista muotoa. Haalarini on kokoa Xl ja pääosin varsin passeli, mutta yläosa on ihan hitusen löysä ja edestä on tissivako ja liivit hieman vaarassa vilkkua. Pitää tarkkailla tilannetta muutama käyttökerta ja jos tuntuu, että meinaa liian helposti vilahdella, niin laittaa etumusta kiinni ihan parilla pistolla. Myös laahkeet on 167 senttiselle varrelleni ihan inan ylimitoitetut, mutta sehän ei haitaa, koska joka tapauksessa tykkään hieman kääriä lahkeita saadakseni nilkat esiin.

Mutta noin niinkuin kokonaisuutena kyllä ihan törkeen ihana!

Testasin pitkästä aikaa hiuksiinkin jotain uutta, kun ainaisen nutturasöherön sijaan jätin karvakasan roikkumaan vapaahna. Näyttää ihan kivalta rokkitukalta, mutta tuntuu siltä kuin ois kuollut orava niskassa. Mä en jotenkin oo sinut tällaisen vapaan pitkän karvan kanssa. Mut kyllä tää oravatukka vois silti jäädä repertuaariin toisinaan käytettäväksi.

haalari-Nanso/nahkarotsi-Saki/kengät-Crocs/korvikset-Aarikka/laukku-Zara

Jos haalarihommat kiinnostaa, niin pilkkupuku löytyy täältä. Mustan lisäksi tarjolla vihreä versio. Ja samaa kuosia löytyy myös mekkoina.