Naisella pitää olla periaatteita, joista ei jousteta. Omiini on kuulunut se, että "valkoisia farkkuja en jalkaani pistä". 

No, tässä asu eiliseltä, kun olin blogiyhteistyön merkeissä Marks & Spencerin Tyylin löytöretki -tapahtumassa.

Ja siinähän on kaikkia muitakin itselle vieraita värejä. Kirkkaan keltaista! Ja petroolia! 

kuvan kaikki vaatteet ja asusteet-Marks & Spencer

Ja kuinkas sitten kävikään.. Ei jääneet lainavaatteiksi joilla patsasteltiin vain stailausnäytös. Ei. Mä ostin koko asun lukuunottamatta kenkiä ja laukkua. Halusin eritoten tuon petroolin värisen pitkän takin, mutta kun aloin päässäni yhdistelemään sitä oman vaatekaappini antimiin, tajusin, että se näyttää hyvältä just nimenomaan vallkoisen kanssa. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Että semmosta. Nyt mä koitan päässäni prosessoida tätä identiteettini muutosta. Kuka ja mikä mä oikein olen, jos en mä enää osaa vihata edes valkoisia housuja?? 

Mut on mulla vielä periaatteita onneks jäljellä. Yksi niistä on, että "kermavaahtoa ei koskaan jätetä lautaselle".

 

kuvat: Laura Iisalo


Olen viime vuosina huomannut, että useimmiten ne ostokset, joiden kohdalla on kassalle mennessä miettinyt, että "raskinko mä nyt oikeesti ostaa tän" ja pankkikorttia höylätessä on hieman kirpaissut, ovat olleet juuri niitä parhaita ja täydellisimmiksi osoittautuneita hankintoja. Maaliskuussa äidin kanssa tehdyllä Tallinnan reissulla tuollaisia ostoksia tuli tehtyä parikin kappaletta. Toinen oli jo aiemmin esittelemäni AGL:n nilkkurit, joiden 180 € hinta oli kipurajani yläpäässä ja toinen on nämä ultimaattisen täydelliset ja ihanaakin ihanammat Zizin pellavalakanat.

Sorry, ei ole kuvaa täydellisesti ja viivasuorasti pedatusta sängystä mankeloiduin lakanoin, on vaan tää todellisuus. Meillä ei silitetä. Eikä kyllä usein pedatakaan. 

Mutta nuo pussilkanat ja tyynyliinat ostin siis Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitsevasta Zizistä. Bongasin tuon pellavatuotteita lähes kaikissa sateenkaaren väreissä valmistavan virolaismerkin Natan blogattua lakanaostoksistaan ja tiesin välittömästi, että Ziziin on seuraavalla Tallinnan reissulla riennettävä.

Osoitteessa Vene 12 sijaitseva Zizi on täynnä Virossa valmistettuja yksinkertaisia ja tyylikkäitä pellavatekstiilejä niin keittiöön, kylppäriin kuin makuuhuoneeseenkin. Värivalikoima on tuskaa tuottavan laaja, joten jokaiseen kotiin löytyy varmasti passelit sävyt. Mutta hiemanko meinasi olla vaikeaa valita kaikista ihanista ne omaan ostoskassiin päätyvät värit!

Olen aina rakastanut pellavalakanoita ja niitä käytettiinkin ahkerasti lapsuuden kodissani. Omaan kotiin en ollut kuitenkaan aiemmin raskinut niitä hankkia, vaan harvat lakanaostokset ovat olleet enemmänkin muutaman kympin puuvillasettejä. Ja totuushan on, että eipä ole tullut ylipäätäänkään paljoa lakanoita itse osteltua, kun edelleen on käytössä kotoa mukaan saadut ja ylppärilahjaksi tulleet Marimekot. Nyt sitten Ziziin suunnatessa päätin kerrankin ostaa päräyttää ihan itse just sellaiset lakanat joista olen aiemmin vain haaveillut.

Ja eihän nämä siis pellavavermeiksi olleet suinkaan pahan hintaisia vaan ennemminkin edullisia. Pussilakanat muistaakseni 70 €/kpl ja tyynyliinat 14-15 € kieppeillä. Mutta siihen nähden kun ei tosiaan ole kauheasti tullut lakanoihin itse tuhlailtua, niin kyllä se kassalle viemäni n. parin sadan euron setti (2 pussilakanaa + 4 tyynyliinaa) oli itselleni melkoinen satsaus. Mutta nyt lakanoissa nukuttuani koen kyllä käyttäneeni eurot erittäin hyvin ja voin sanoa, että seuraavalla Tallinnan reissulla hankin kyllä toisenkin setin. Hiiteen kaikki nuhjuiset ja paripuolet puuvillalakanat ja täydellisyyttä tilalle!

Koska en osannut päättää vain yhtä ihanaa väriä, päädyin tuollaiseen tyttö-poika -väritykseen ja paritin hempeää pinkkiä siniharmaan kanssa. Eipähän mene enää peitot ja tyynyt sekaisin. (Mun mielestä meillä on ihan samanlaiset peitot, mutta Tommi aina jotenkin huomaa, että kumpi on hänen peittonsa ja kumpi minun) 

Jos siis laadukkaat pellavatutteet kiinnostaa ja olet menossa Tallinnaan, niin suosittelen piipahtamaan Zizissä! Mikäli ei sinne päin ole asiaa, niin heillä toimii onneksi myös nettikauppa. 

 


Pillifarkut oli sellaiset ihan aluksi. Samoin pyöreäkärkiset kengät. Lenkkarit arkikäytössä myös. Kaikista noista mä ajattelin, että "en tykkää, en laittais päälleni/jalkaani". Ja täysin samat oli ajatukset näistä ysärikammotuskengistäkin, joille en edes muistanut suomenkielistä termiä ennen kuin kysyin Mintulta chatissa. "Miksi sanotaan suomeksi sellaisia "mule sandals"?" 

Ja pistokkaathan ne on! Tai oli ainakin ennenvanhaan, silloin kuin viimeksi kyseistä kenkämallia joskus vuosituhannen alussa olen käyttänyt. Mun edelliset pistokaskorkkarit oli itse asiassa teräväkärkiset ja kirkkaan punaiset. Ostopaikka Italia ja käyttövuosi 2002. No, ne on kyllä mun mielikuvissa edelleen kammottavat, enkä laittais jalkaani nyt vuonna 2016, mutta nämä kultakorkoiset yksilöt kyllä.

Kuvien Vagabondit löytyi tänään Ratsulan Toripäiviltä hintaan 30 € (norm 79,-). Niin kammottavalta kun tuo malli omaan silmään näyttikin jälleen markkinoille tyrkylle tullessaan, niin nyt kun uskaltauduin vihdoin sovittamaan, en enää voinut vastustaa. Näyttävät niiin kivoilta jalassa ja paksun koron ansiosta ovat myös todella mukavat jalassa. Vagabond onnistuu kerta toisensa jälkeen tekemään mun räpylään passeleita jalkineita. Näillä on hyvä tepsutella kesällä terassiskumpalle.

 Kuvasin kamaluusihanuudet välittömästi tämän päivän asun kanssa ja hyvin passasivat kasuaalin farkkuasun kaveriksi. 

pellavapaita-Marks & Spencer/takki-Marks & Spencer/farkut-H&M+/kengät-Vagabond/laukku-H&M/aurinkolasit-Le Specs

Tuota viime kesänä ostamaani paperioljesta punottua pikkulaukkua on muuten näköjään taas saatavilla H&M:sta. Kiva kesäveska ja sopi ihan täydellisesti noiden kenkien kaveriksi.

Mitkäs on yleisön tunnelmat tästä kenkätrendistä? Iskeekö pistokkaat vai tuoko ne liikaa ysärimuistoja mieleen?

Mitähän seuraavaksi? Napapaita tekstillä 90% angel? (oli muuten ihan lempipaita joskus vuonna 1995)