Vaikka kesäkamppeitakaan ei vielä hetkeen tarvitse kaivaa esiin, niin mulla on jo yksi huikea himotuksen kohde ensi syksyä ajatellen.

Piipahdin muutama viikko sitten Helsingissä ollessani tsekkaamassa gTien uuden malliston ja arvatahan saattaa, että siellä aika monikin asia osui yksiin oman estetiikan tajuni kanssa. Mulla on enempikin kuvia uusista tuotteista, mutta nämä rajuimmat rakkauden tunteet herättäneet jutut ansaitsivat ihan oman postauksensa, joten muita kuvia tulossa hieman myöhemmin.

Mutta siis. Nahkahuppu. Haluan. Tarvitsen. Ja näistä kahdesta kuvaamastani versiosta tykästyin erityisesti tähän jälkimmäiseen tuubimalliseen. Sen sisällä tuntuu kuin olisi omassa pehmoisessa nahan tuoksuisessa kuplassa. Huppu vaimentaa ympäristön häiritsevät äänet ja saa olon tuntumaan ylhäisen yksinäiseltä. Se sopisi minulle enemmän kuin hyvin, sillä viihdyn omissa oloissani ja vihaan hälinää ja meteliä ympärilläni. Tämän asusteen sisässä olisi helpompi vaipua omiin oloihinsa ja unohtaa ympärillä ääntä pitävä maailma.

Huppu tuntui ihanalta myös tuoksunsa vuoksi. Olen aina rakastanut nahan lempeää tuoksua. Uusia laukkuja, kenkiä ja muista asusteita täytyy aina uutena nuuhkia. Ehdotinkin Jennille, että gTie voisi luoda oman parfyymin, jossa tuoksuisi nahka. Mukana voisi olla lisäksi hieman tupakkaa ja tuoretta puuta.

Todellisuuspakoon ei tarvita kovia nuppiin kolisevia aineita. Pois voi päästä myös pehmeän nahan avulla. Todellisuuspakohuppu, pakko saada.


vasemmalta: French Connection, Phase Eight, J.Lindeberg

Oon vähän ihmeissäni ja mietin, että onko tää jotain ohimenevää hapatusta vai onko mulla oikeasti jotain muuttumassa pään sisällä. Mua on nimittäin alkanut himottaa vaaleanpunaiset asiat. Tai täsmällisemmin vaaleanpunaiset neuletakit. Siitä ei ole montaa kuukautta, kun kommentoin Plusmimmin takkipakkomielle -postaukseen facessa, että " Näyttää aina tosi ihanalta kuvissa, mut itse jos pistän päälleni jotain ton väristä tulee vaan mieleen miss piggy". Eli ajattelin, että ei koskaan mulle. Mutta niin ne vaan on taivaankappaleiden asennot taas vaihtuneet ja samalla tämän naisen aatokset. Nyt mietin vaan, että "ihanaa, pakko saada jotain vaaleanpunaista ja pehmeää!!"

Himoni herätti ensisijaisesti tämä J.Lindebergin 100 % villaa oleva, just kauniin vanhan roosan sävyinen neuletakki. Olen yrittänyt etsiskellä jotain vähän edullisempaa vaihtoehtoa, mutta sävyt eivät sitten useimmiten oikein natsaa. Esimerkiksi tuo kollaasin vasemman puoleinen French Connectionin neule on makuuni liian baby pinkki. Phase Eightin pellavainen neuletakki on jo huomattavasti passelimman värinen, mutta kaunein olisi tämä J-Lindeberg.

Näkisin niin mielelläni päälläni nahkahameen, kiiltonahka Martensit, harmaan t-paidan ja tuon neuletakin!

   


Mua on viime aikoina vaivannut yksi asia, nimittäin se, että en oikein tiedä mistä haaveilisin ja unelmoisin. Pitkään mä toivoin, että elämä ois vähemmän kiireistä eikä työ nielisi musta kaikkea energiaa ja nykyäänhän asiat on just niin ihanasti. Just nyt on jotenkin niin rauhallista ja leppoisaa, että haluan nyt vaan nauttia tästä vaiheesta enkä ole toistaiseksi oikein keksinyt mitään isompia tavoitteita ja unelmia itselleni. En haaveile isommasta kodista, en lapsista, en megahäistä, en maailmanympärimatkasta enkä just nyt työnkään suhteen mistään sen kummemmasta kuin että sitä rittäis jatkossakin niin et ittensä just elättää. Mutta jos ei mitään isoa pilvilinnaa ole mielessä, niin ehkä sitten jotakin pienempää?

Yksi hieman pienemmän mittakaavan materialististen haaveiden kohde mulla on kyllä ollut päähänpinttymänä jo useamman vuoden. Ja se on asia nimeltä kashmirneulepöksyt!

Mun mammalla on yhdet vuosia vanhat kashmirkotipöksyt ja voi jessus, kun ne on pehmoiset ja ihanat ja turvalliset ja ihan kuin olis lämpimässä pesässä. Ei voi viluinen ihminen vetoisessa kämpässä mitään ihanampaa kuvitella jalkaan kiskovansa kuin kashmir”verkkarit”.

Mutta kun.. niin ihanaa kuin oliskin hiippailla ympäriinsä lempimateriaalinsa verhoutuneena, niin en vielä useammankaan vuoden himottelun aikana ole saanut itseäni sille kannalle, että olisin valmis maksamaan housuista niin perkeleesti, mitä niiden hintalaput tuppaa kuiskimaan. Joo, ne on mun haave, mutta näin vajaat pari tonttua kuussa käteen tienaavalle ihmiselle 300 € ei vaan ole housujen hinta. Ei vaan ole. Ei vaikka säästäisin ne rahat, niin silti tuntuisi ihan kaamealta maksaa kolme satalappusta neulehousuista. Voisko maksaa 2 satalappusta? En tiiä.

neulepöksytJ.Crew kashmirpöksyt – H&M sekapantsit

 

Henkkamaukalta saisi neuleverkkarit huokealla 25 € hinnalla. Mutta, en minä tahdo villaa, polyesteriä, viskoosia ja polyamidia. Tuo sekasotku ei ikinä onnistuisi syysflunssan kourissa kieriskellessä lohduttamaan niin kuin kashmir, joka tuo aina mieleen äidin.

Miksi, oi miksi on neulemakuni niin ”elitistinen”? Miksi en iloisesti voi vetää ylleni pakkasella sähköisenä rätisevää akryyliä tai herkkää hipiääni turkaisesti kutittavaa lampaanvillaa? Miksi en piristy polyesteristä ja villiinny viskoosista? Ei tarttis neulepöksyistäkään vain haaveilla, sen kun marssis kauppaan ja pistäis 25 € pöytään. Mutta toisaalta, sittenhän mulla ei olis enää mitään mistä haaveilla. Nyt unelmieni pilvilinnoissa siintää sentään unelmanpehmeät neuleverkkarit.