06.09.2011

Posted at 21:27h in Yleinen by
0 Likes

Mä olen melkoinen takinkääntäjä ja sanojeni syöjä mitä tulee pukeutumiseen ja hankintoihin. En usko enää itsekään mihinkään mitä blogissani julistan. Esimerkiksi reilu viikko sitten kirjoitin näin: Kesällä hankitut vaatekaapin väripilkut, kuten oranssit topit tuntuvat nyt vain kaukaiselta muistolta. Taivaan pikkuhiljaa tummuessa ja tuulen puhaltaessa hieman viileämmin tuntuu turvalliselta kietoutua tuttun mustaan. Siis joo, tuntuu turvalliselta kietoutua mustaan, mutta keskellä Stockmannin naistenosastoa lahjakortin poltellessa lompakossa minä sen tajusin, ei mun tarvitse hylätä niitä väripilkkujakaan!

Ja mikä oli se vaate, joka sai minut ymmärtämään, että myös syksyn viimaan ja talven tuiskuihin sopiva lämmin villavaate voi olla muutakin kuin mustaa ja harmaata?

neule/Whyred, mekko/mamman vanha, nahkarotsi/Saki, laukku/Alternative, hattu/Pieces, bikerit/Clou, ristikoru/Antti Asplund

Whyredin ohut merinovillaneule vangitsi katseeni juuri sillä oikealla, loistavasti itselleni sopivalla oranssinpunaisella sävyllä. Tämä kaunis väri yhdessä hohtavan smaagdinvihreän kanssa ovat hyvin vahvasti esillä Whyredin tämän talven vaatteissa. Kiinnitin väreihin huomiota jo Whyredin tammikuisessa näytöksessä Tukholmassa, mutta en todellakaan silloin vielä osannut kuvitella itseäni pirteässä oranssissa. Mutta niin se mieli muuttuu. Tämä neule tuo auringon talven pimeimpiinkin päiviin.

Neuletta ei ollut pilattu edes kammottavalla hinnalla, vaan se irtosi piirun alle satasella. Minulla oli lahjakortissa saldoa n. 85 € enkä joutunut pulittamaan puserosta itse kuin vajaan kympin. Olen siis todella iloinen uuden väripilkun omistaja. Olenkin ehtinyt tunustaa väriä jo useita kertoja viikon aikana ja asukuviakin tästä on luvassa varmasti lisää.

Tänään väritin neuleella mamman kesäisen maksimekon astetta lämpimämmäksi syysasuksi. Mekossa aiemmin vallinnut muumien mörkö -fiiliskin talttui kummasti kun yläosa muuttui. Ja sen lisäksi, että mieli on muuttunut hieman noiden värien suhteen, niin on ne ajatukset saaneet uuden suunnan näköjään noiden pitkien helmojenkin suhteen. Koskaan ei siis pitäisi sanoa ei koskaan. (mutta sanon silti:  oon ihan varma, etten koskaan opi puhumaan ruotsia, en koskaan aio sisustaa kotiani millään sinisellä, en koskaan pukeudu raidalliseen poolopaitaan, enkä koskaan opettele juomaan kahvia. Nih. Oon tosi kapinallinen)

 

Alla vielä muutamia ottamiani kuvia Whyredin tammikuisesta näytöksestä Tukholman muotiviikoilta. Valitsin tähän juurikin sellaisia asuja joissa näkyy noita kauniita punaisen, oranssin ja korallin sävyjä. Näin sinisen vihaajana ihan hävettää sanoa, että tuo toisessa kuvassa näkyvä tiilenpunaisen ja sinisen yhdistelmä näyttää aika hämmästyttävän hyvältä. (toisiko joku minulle kuumemittarin!)

Whyredin AW-mallistosta aiemmin postaamani kuvat olivat lähinnä tummemmanpuhuvista asuista. Kuvat löydät TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.


30.08.2011

Posted at 00:01h in Yleinen by
0 Likes

Siitä on vielä alle viikko, kun kiroilin muuttolaatikoita purkaessani Facebookiin, että minulla on liikaa kenkiä. Joku fiksu lukija kuitenkin ymmärsi kysyä, josko kyse olisi ennemminkin siitä, että minulla on liian vähän säilytystilaa. Niinpä. Yllättäen kengät mahtuivatkin kämppäämme paremmin kuin uskalsin toivoa (niitä kenkiä täynnä on nyt sitten pari kenkäkaappia, kaksi kenkätelinettä, vaatekaappien lattiapinta-ala ja kasoittain kenkälaatioita hyllyjen päällä), joten johan sitä voikin taas hieman haaveilla.

French Connectionin kauniin ruskeilla remmeillä koristellut nilkkurit ovat hypänneet silmilleni Asoksen sivuilla jo useamman kerran (en tietenkään ole käynyt tuijottelemassa niitä tarkoituksella) ja ne eivät vain tunnu jättävän minua rauhaan.

Koska yritän kuitenkin edes jossain määrin hillitä himojani ja olla ostamatta ihan kaikkia maailman ihania kenkiä, yritän nyt epätoivoisesti miettiä mistä saisin taiottua sopivan näköisiä remmejä joilla voisin koristella hyllystäni jo löytyvät mustat nilkkurit. Eikös suutari voisi taikoa tuollaiset remmit kasaan vaikka vanhoista vöistä? Pitänee kurkata kaikki vastaantulevat kirpparit sopivan väristen nahkavöiden varalta.

Kengistä tulee muuten melkoisesti mieleen Vivienne Westwoodin Pirate Bootsit, joten ilmankos ne miellyttävät. Olen nimittäin haaveillut kyseisistä klassikoista jo vuosia ja juuri viimeksi viikonloppuna mietin josko ihan tosissani alkaisin niitä varten säästämään.

Nyt siis unohdan tämänkertaisen himotukseni ja siirrän nettipankissa hieman rahaa pirate boots -tililleni (siis tällä hetkellä pyöreää nolla-saldoa näyttävälle säästötililleni). Mutta niitä DIY-projektiin (tai paremminkin AST-, eli antaa suutarin tehdä -projektiin) sopivia nahkavöitä voisin silti alkaa metsästää, kun se säästöurakkai voi itseni tuntien hieman kestää.. 😀


10.05.2011

Posted at 23:28h in Yleinen by
0 Likes

Puhelinta selatessa silmiin osui tammikuussa häämessuilla napattu kuva Jukka Rintalan upeasta puvusta, tai tarkemmin ottaen sen yläosasta.

jukka rintala häähuppu

Tykkään kovasti tuosta säihkyvästä ja kimaltavasta materiaalista ja myös huppu on tässä kohtaa todella kaunis ratkaisu. Se on kyllä eri asia kuinka käytännölistä oikeasti olisi jos hääkoltussa olisi huppu.. Toki se kävisi ikään kuin modernista hunnun korvikkeesta pään peittona kirkossa, mutta kuka oikeasti haluaisi olla koko päivän huppu päässä. Ja veikkaan, että huppu alas laskettuna tuo yläosa ei ole enää puoliksikaan niin kauniin ja mielenkiintoisen näköinen.

Eli niin paljon kuin tuosta ihanasti kimaltavasta huppuyläosasta ensinäkelmältä innostuin ja inspiroiduinkin, niin taitaa silti kuulua kategoriaan ”ei ehkä sittenkään ihan mun juttu”. Mutta jotain tuollaista kimallusta voisin kyllä haluta ainakin pieniessä määrin myös omaan naimamekkooni.

Well.. täytynee nyt koittaa keräillä ihan vaan kaeikenmoisia vähänkään innostavia kuvia erilaisista mekoista, niin ehkäpä joskus se idea siitä omasta puvusta kypsyisi mielessä..

Hääpäivää ei ole vieläkään lyöty lukkoon, mutta nyt on taas yksi uusi ajankohta harkinnassa. Jotenkin vaan ei jaksais ne järjestelyhommat kiinnostaa yhtään..  😛 Mutta laitoin mä sentään jo yhteen kivaan juhlapaikkaan tiedustelua varaustilanteesta ja hinnoista. Kahdenkeskiset häät jossain palmurannalla alkaa koko ajan vaan houkuttaa enemmän ja enemmän.. 😀