14.12.2018

Posted at 22:29h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö Asos ja Ellos. Postaus sisältää mainoslinkkejä –

Olin tänään kolarissa. Tai siis perus peräänajo hiljaisessa vauhdissa, ei onneksi mitään sen dramaattisempaa. Mutta kyllä mä tässä nyt viikonlopun ajan niskaani ja päätäni saan hieman tarkkailla, sen verran tuntui kuitenkin se tömähdys. Olinkin tässä jo muutaman päivän sairasloma päällä käden vuoksi, joten lisää vaan kipua ja jumia! Jospa siitä ei kuitenkaan sen enempi nyt niska alkaisi vihoittelemaan. 

Kädessäkään ei mitään sen vakavampaa kuin aina silloin tällöin uusiva rasitusvamma. Epikondyliitti, eli tenniskyynärpää, ja ranteessa jännetuppitulehdus oireilee. Sellasia peruskipuja näin kuvaajana. Vuosia sitten, kun kuvasin kaikki omatkin työt painavalla peilijärkkärikalustolla, kärsin ranne-, kyynerpää- ja olkapääkivuista todella usein. Vähintään pari kertaa vuodessa tilanne äityi aina todella pahaksi ja sain juosta lääkärissä piikitettävänä. Sittemmin kevyempään Olympus-kalustoon vaihdettuani on oireilu vähentynyt todella paljon. En muista käsien vaivanneen ainakaan viimeiseen pariin vuoteen juuri lainkaan.

Jos mulla valokuvaajana ne on kädet, jotka on kovilla ja toisinaan kipuilee, niin mitä paikkaa kropassa sun työt erityisesti rassaa?

Nyt kun olisi enää vajaa viikko pitänyt kestää ennen yli parin viikon taukoa kuvaamisesta, niin tuli näköjään räpylällä jo tältä vuodelta raja vastaan. Mutta tämä nyt on vuoden paras aika saada rasitusvamma, kun tosiaan joulun ja uudenvuoden vuoksi kuvaamiseen tulee ihan selkeä tauko. Hyvä mun vasen ranne, melkein ajoitit täydellisesti väsähdyksesi!

Sellaista sairaskertomusta siis perjantai-illan ratoksi. Mielenterveydestä en edes aloita. 😀

Mut hei, vähän harmaasta viikosta huolimatta muistin ja ehdin yks päivä ottaa asukuvia. Ihan älyttömän hyvän värinen tuo Junarosen samettibomber, mutta mietin pitäiskö napata tuostakin alaresorin kuminauha kokonaan veks, niin tulisi käytettyä enemmän. Olen useammastakin tuon tyyppisestä takista ottanut sen kumpparin pois, kun tykkään helmasta enemmän sellaisena suorana kuin kuminauharesorin rypyttämänä. Ehkäpä kaivan sakset esille..

Paitsi että tajusin just, että saksethan ne olikin mikä multa täältä kämpästä edelleen puuttuu. (Toinen ostoslistalla oleva asia on patakinnas!) Ja onhan mulla äidiltä joskus lahjaksi saadut viinirypälesakset, kai ne käsityöt ja purkuhommat niilläkin onnistuu. 😀

Pusero ja samettibomber – Junarose (koko M) (saatu) 

Farkut – Ellos (koko 46)

Kengät – AGL

Korvikset – Anette Ahokas Design (Saatu)

Junarosen samettinen vetskaritakki on jo jotain mennyttsä mallistoa, mutta Asoksesta sitä löytyy vielä hyvällä alella! 

 


28.11.2018

Posted at 00:29h in Yleinen by
0 Likes

Missä mä olen ollut? En oikein tiedä itsekään. Tai siis, fyysisesti olen ollut lähinnä töissä ja edelleen muuttolaatikoiden seassa. Ajatuksen tasolla olen ollut lähinnä hukassa. Jossain välitilassa. 

Uusi koti tuntuu ihan viihtyisältä, mutta sellaisella tavalla kuin olisin vierailulla jossain Airbnb-asunnossa. Ei se minun kodilta tunnu. Käyn siellä vierailuilla. Aivan kuten olen vielä käynyt tavaroita pakkaillessa vierailuilla vanhassakin kodissa. Siinä mikä on nyt riisuttu versio entisestä. Missä asuu se tuttu ja rakas tyyppi ja vaatekaapeissa pyörii vielä mun riepuja. Mutta ei sekään enää kodilta tunnu. Mun koti ei oo täällä, eikä siellä. Olen matkalla jonnekin, mutten tiedä minne.

Mutta just nyt tänään mä olen Tampereella. Heräsin aamulla Helsingistä ja menen nukkumaan täällä Mansessa. Dream Hotellin pienessä, mutta viihtyisässä huoneessa. Tuntuu helpommalta olla näin oikeasti jossain matkalla kuin kodilta tuntumattomassa kodissa. Hotellin lakanoissa on luonnollista tuntea olevansa irrallaan, etäällä omasta arjesta. Omassa virallisessa osoitteessa se tuntuu vain ahdistavalta.

Eilen aamulla Porin katuja koristi ensilumi. Ilma tuntui vihdoin riittävän talviselta, jotta saatoin ottaa käyttöön tuon Ril’sin ihanan takin. 

Yövyimme täällä Dream Hostel & Hotelissa reilu kuukausi sitten bloggaajien tykypäivillä ja tykästyin paikkaan. Niin tähän majoituspuoleen kuin myös samassa yhteydessä toimivan Tullin Saunan palveluihin. 

Nyt palasinkin sitten Olympus-koulutusta pitämään samaan mestaan. Kiva löytää uusia paikkoja missä palvelu pelaa ja fiilis on kohdallaan. Tiedän, että tänne on helppo palata, kun taas tulee koulutustilan tai majoituksen tarve Tampereella. Ja sinne ihanaan saunaankin olisi kyllä ollut kiva tänään ehtiä, mutta piti tehdä töitä! 

Jos on ollut ämmä vähän välitilassa niin niin on ollut kuulkaa garderobikin. Osa vaatteistani on edelleen Tommin luona, sillä minulla on vaatekaappi vasta tilauksessa. Ei ole mitään järkeä viedä kaapissa siististi roikkuvia vaatteita lojumaan mun kämpän lattialle. Ne vaattet, jotka ovat mukanani jo muuttaneet, ovat puolestaan osittain vielä kasseissa ja muuttolaatikoissa. Alusvaateosasto sentään on täydellisessä järjestyksessä lipaston laatikoissa! Kuinkahan kauan sitä järjestystä kestää? 

Uuteen kotiin muuttaessa vallitsee jossain kohti vähän aikaa sama järjestyksen illuusio kuin uuden tietokoneen kanssakin. Aivan ohikiitävän hetken ajan kuvittelet tästä lähtien viikkaavasi kaikki alushousut nätisti niille kuuluvaan laatikkoon ja pitäväsi tiedostokansiot ja kuva-arkistot selkeinä. Tämä optimistinen kuvitelma kuitenkin romahtaa pilvilinnojen lailla ensimmäisen pyykkihelvetin tai kiireisen ja sekavan työviikon myötä. 

Sitä helposti kuvittelee koko elämästä samalla tavalla. Että nyt on uusi alku, nyt pistän kaiken ojennukseen. Alan naiseksi joka syö aamuisin hyvän aamiaisen ja petaa petiinsä kauniin päiväpeiton. Todellisuudessa uudessa elämässä aamiaistarpeet homehtuvat jääkaappiin ja aamulla lähtiessä makuuhuoneeseen jää toisistaan erilleen liukuneet patjat lattialle. (Sänkyrunkokin on tilauksessa!)

Että sekavaa on. Jossain takaraivossa kolkuttelee pieni ääni, joka koittaa vakuuttaa, että kyllä elämä vielä jossain kohti antaa onnentunteita. Mutta isompi ääni huutaa, että en jaksaisi odottaa.

Työkiireet tuntuvat tässä kohtaa tervetulleilta. On pakko pysyä liikkeessä. Aika kuluu kuin huomaamatta. Jos oikein kiireisenä pysyn, niin ehkä ihan kohta saankin huomata ruohon jo vihertävän. Ehkä ensi vuosi, seuraava kesä ja joku kiva asia elämässä ovatkin jo ihan nurkan takana. Mutta jos sitä jää sohvan pohjalle hetkeksikään epätoivoisena odottamaan, käy aika pitkäksi ja olo epätoivoiseksi.

Mutta siis, ennen kuin harhauduin tuohon pääni sisäiseen dadaan, niin piti jotain vaatteista sanoa. Että ne on tosiaan vähän sikin sokin ja mullin mallin ja siellä sun täällä, joten pukeutumishommatkaan ei ole ollut ihan ykkösenä mielenpäällä. Olen minä siis joka päivä jotain loimea päälle laittanut, mutta lähinnä sitä mitä on käteen jostain laatikosta osunut. Tänään oli kuitenkin ilo ottaa pitkästä aikaa asukuvia!

Mekko/tunika – S.T.I. (XL)

legginssit – Lindex (L)

neuletakki – J.Lindeberg (L)

kengät – Wonders (Saatu Ziosta)

korvikset – Aarikka (saatu)

 


15.10.2018

Posted at 22:26h in Yleinen by
0 Likes

 

En ole ollut viime aikoina normaalia laiskempi blogin päivittäjä siksi, että olisin luopumassa blogista tai, ettei minulla olisi mielessä montakin asiaa josta haluaisin kirjoittaa. Mutta päässä on pyörinyt Elämä. Todellakin isolla kirjaimella.

Kun iso pyörä oikein huolella pyörii, on hankala keskittyä mihinkään muuhun kuin aivan pakolliseen. Sitä aivan pakollista on ollut viime kuukausina ne työt, jotka tuovat pääasiassa leivän pöytään. 

Aika on mennyt viime kuukausina siis lähinnä töihin ja sen ulkopuolella oman sisuksen kaiveluun. Niin herkullisia aiheita kuin tuolta pääkopan perältä irtoaisikin, niin niistä asioista kirjoittamiselle on kuitenkin oma aikansa vasta myöhemmin. Kun se aika tulee, niin mulla on sata asiaa joista haluan täällä blogissa taas kirjoittaa. 

Mutta life is good. Olo on hurjan paljon paremmin kuin kesällä, kun tuli uitua pelottavan syvissä ja mustissa vesissä. 

farkut – Ellos / kashmirneule – H&M / nilkkurit – Vagabond / takki – kirppislöytö

Kuvissa yhden todella myrksyisän (siis ihan säätilasta puhun, en pääni sisällöstä :D) työpäivän ankean värinen asu. Elloksen pillifarkut ja Zadaasta edullisesti löydetyt Vagabondin kiiltonahkanilkkurit ovat olleet tämän syksyn parhaita hankintoja ainakin jos käyttöajalla mittaa. Ne etsiytyvät päälle niinä päivinä, kun pukeutumista ei jaksa juurikaan miettiä. Eli kiireisinä ja aikaisin alkavina työpäivinä siis todella usein. 

Tän postauksen ydin oli siis sanoa, että pysykää edelleen kyydissä vaikka blogin konduktööri on ollut vähän hiljainen. Olen palaamassa melko pian. 

Uutta postausta luvassa itse asiassa jo huomenna, kun pistän pystyyn arvonnan, jossa jaetaan lippuja tulevan viikonlopun I Love Me -messuille. Pysy siis kuulolla, jos liput syksyn kivoimmille messuille kiinnostaa!