Asioita, joita sitä aina talven pimeyden vallitessa ympärillä, kuvittelee tekevänsä ja kokevansa, kun kesä viimein koittaa:

– Piknikit puistossa lämpiminä kesäiltoina ystävien kanssa

– Parvekkeelle katetut aamiaiset auringossa

– Yöllinen uimareissu pimenevässä loppukesän illassa

– Laiska päivä uimarannalla kepeää romaania lueskellen

– Ihana päivä festareilla loistavista keikoista nauttien

– Voi kun pääsis veneilemään!

– Koko illan kestävä terassikierros hyvällä porukalla

– Jäätelöä ja vielä lisää jäätelöä

– Joku kesäreissu. Jos ei töiltä kauemmas ehdi, niin edes Tallinnaan.

– Mökkielämää edes yhden yön verran ja löylyt kunnon saunassa

kuvia aurinkoisemmilta kesiltä

Arvatkaa olenko tehnyt mitään noista? Yhden irtojäätelöpallon olen syönyt. Siinäpä se.

Suunnitelmissa oli tälle viikonlopulle reissu Amorphista katsomaan Lohjalle, mutta peruin senkin. Ahdisti liikaa ajatus ihmispaljoudesta. Ajatus lempibändin näkemisestäkään ei jaksanut yhtään ilahduttaa ja innostaa, joten tuntui turvallisemmalta jäädä kotiin. Siitäkin huolimatta, että tiedän miten tärkeää mielialan kannalta olisi kaikesta huolimatta koittaa tehdä asioita ja nähdä ihmisiä.

Että tällaista tää elämä just nyt on, nukkumista, lukemista ja pakollisten hommien vastahakoista hoitamista. Oman raskaan pään kanssa lähes tauottoman keskustelun käymistä. Eilen siskon perheen vierailu pisti sen verran liikkeelle, että käytiin herkullisella brunssilla ja kiertämässä muutama asuntomessukohde. Illan Alias-pelailut pisti jopa hieman naurattamaan ja Tirppa-koiran silittely tuntui rauhoittavalta. Monella mittapuulla siis aika hyvä päivä.

Mä yritän päästä nyt yli siitäkin mieltä kalvavasta ajatuksesta, että bloggaajana mun pitäisi pystyä koko ajan tuottamaan vain iloista ja inspiroivaa sisältöä kanaviini. Koitan ajatella tämän niin päin, että on vaan hyvä puhua tästäkin todellisuudesta. Masentuneen todellisuudesta. Jospa siitä on jollekin lohtua. Tai jospa se omalta osaltaan olisi lisäämässä ymmärrystä siihen, että tää on todella yleistä ja ns. tavallista. 

Mut kyllä sekin kesä taas tulee, kun toteutan edellä olevan listan!


Jos juhannuksen löysäilyn jälkeen pelkkä rintaliivien pukeminen sai olon tuntumaan ryhdikkääksi ja pukeutuneeksi, niin tänään saman kohottavan fiiliksen toi huulipuna.

Lähes pari viikkoa on mennyt iltavuoroja tehden, joten ei ole tullut pukeuduttua juuri muuhun kuin käytännöllisiin duunivaatteisiin ja huulipunat ovat pysyneet kaapissa. Niinpä tämän päiväinen asu korkosandaaleineen ja punaisine huulineen tuntui lähes juhlavalta!

farkut – H&M / pusero – Joelle, Ellos / sandaalit – Wonders / laukku – Rebecca Minkoff / korvikset – Pramea (saatu)

Mutta olihan se ihan juhlan paikka, kun eräs ihana ystävä ajeli Poriin mua moikkaamaan. Listalla oli työasioita, mutta ehdittiin pitkän lounaan äärellä keskustella monta muutakin asiaa, ja se jos mikä teki hyvää. Ihan suht hyvän mielen päivä siis tänään. Ja se on viime aikojen valossa (haha, oisko pimeydessä paremminkin..) kuulkaa paljon se.

Lääkäri kirjasi tiistaina paperiin koodin f 33.9. (määrittämätön toistuva masennus.) Tästä lisää ehkä, jos tulee sopiva kirjoitusfiilis.

Jos pusero näyttää jonkun silmään tutulta, niin se on samaa sarjaa kuin juhannuksen toiveasussa nähty mekko. Rento pilkullinen pusero on viileää viskoosia ja malliltaan ihanan naisellinen. Tykästyin kovasti.

Meidän telkkari on ollut sillä tavalla rikki viime aikoina, ettei sieltä ole tullut viime aikoina muuta kuin jalkapalloa. Mutta tänään sieltä tulee Criminal Minds! Johtunee ehkä siitä, että talouden toinen tyyppi älysi lähteä baariin sitä potkupalloa tuijottamaan.

Minäkin jaksan kiinnostua katsomaan pelejä sitten, kun on enää muutama paras joukkue jäljellä, mutta tää parin viikon putki alkulohkoja pari peliä /ilta -tahdilla on kyllä vähän tympinyt.  Mut hei, kerran neljässä vuodessa vaan! 


Nappasin rakkaan Iinan blogista kivan hömppähaasteen, joka sopii hienosti tällaiseen päivään, kun asukuvakansiot kumisevat tyhjyyttään. Tässä siis sekalaisia viimeisimpiä asioita arjestani.

Viimeisin…

…juoma? Vettä olen koittanut hörppiä töidenteon lomassa. Juon ihan liian vähän ja vedenjuonnin lisääminen on joka päiväisellä tavoitelistallani. 

…tekstari? Tänään saapuneessa viestissä kysyttiin olenko vapaana 19.-21.10. messuhommiin ja pistin takaisinpäin menemään iloisena myöntävän vastauksen. Aina kiva, kun saa jotain duuneja sovittua jo vähän pidemmänkin ajan päähän!

…leffa, jonka katsoin? Ei siis minkäänmoista muistikuvaa. Jonkun telkkarista tulleen rainan olen varmaan sivusilmällä vilkuillut ihan lähiviikkoina, mutta ei mitään mieleenjäänyttä. Sitäkään, koska olen viimeksi käynyt leffateatterissa, en onnistu palauttamaan mieleeni.

….uusi sovellus? Viime perjantaina latasin puhelimeeni Booking.comin oman appin, koska jostain syystä hotellivarauksen vahvistaminen ei onnistunut mobiilissa nettiselaimen kautta. Mua itse asiassa ärsyttää, että joka hiton firmalla pitää olla oma äppi. 

…päähänpisto? No se hotellihuoneen varaaminen illalla klo 19, jotta ei vielä tarvinnut lähteä kotiin.

…uusi elämys? Hmm… ei kyllä nyt tule mitään elämyshommia mieleen ihan lähiajoilta. Ehkäpä toukokuun puolella tapahtunut käynti Seikkailupuisto Huikeessa on viimeisin ihan uudenlainen elämys. Itsehän tosin kiipeilin vain yhden ainoan radan.

…ostos? Jos ei ihan vaan ruokaostoksia lasketa, niin tilasin Gaborin sandaalit, jotka olin jo viime viikolla päättänyt ostaa Sokokselta, mutta kokoni olikin ehtinyt jo loppumaan. Eilen kuitenkin löysin ne Zalandolta ja vielä kivemmassa värissä kuin ne jotka alunperin olin aikonut ostaa.

…puhelu? Eilen illalla soitin Tommille ja pyysin, että hän toisi kotiin tullessaan mulle Colaa. Itse olen puolestaan viimeksi vastannut puhelimeen viime torstaina, kun lehtemme uutisdeskistä on soitettu jotain työasiaa. 

…onnistuminen? Yhden kuvauskeikan henkilökuviin olin erityisen tyytyväinen tuossa reilu viikko sitten ja oli mukavaa, että asiakaskin piti kuvista kovasti. Ylipäätään olen tuntenut tänä keväänä onnistumisen tunteita oman yritystoiminnan tiimoilta, sillä töitä on ollut varovaisia ennusteitani enemmän.

…kauppa, jossa kävin? Puuvillan Citymarketissa ostamassa töihin evästä.

…nolo juttu? Menin viime viikolla ihan hätääntyneenä Fonumiin täysin pimentyneen puhelimeni kanssa ollen ihan varma, että nyt se hajosi lopullisesti. Huoltoliikkeen jätkä otti puhelimen räpyläänsä, painoi yhtä aikaa käynnistys- ja kotinäppäintä ja puhelin heräsi hetkessä aivan elinvoimaisena. Hävetti, etten itse muistanut tuota pakkokäynnistys-kikkaa. Mutta tämä ”korjausoperaatio” oli onneksi ilmainen! 😀

…nauru? Kai minä perjantaina ystävien seurassa välillä nauroinkin? Kyynelehdittyä kyllä tuli ainakin. Ei kun kyllä mä taisin eilen Iinan viestille vähän hihitellä vaikka meidän keskustelun aihe ei niin hilpeä ollutkaan.

…kirja, jonka luin? Bookbeatissa mun viimeisimmäksi loppuun asti saatettu kirja on viime viikonloppuna lukemani Jill Santopolon Valo jonka kadotimme. Ihan ok romaani parikymppisinä tavanneiden Lucyn ja Gaben rakkaustarinasta, joka ei jätä heitä rauhaan, vaikka elämä vie erilleen. 

olen muuten tänä vuonna petrannut hurjasti lukemisen saralla ja olen kahlannut läpi jo 25 kirjaa!  Se on todella paljon, jos vertaa muutamaan edellisvuoteen, jolloin sain luettua ehkä 4-5 kirjaa vuodessa ja nekin pääasiassa joulupyhien aikaan. 

…herkku? Eilen illalla pitkän kuvauspäivän jälkeen muistin laukussa lymyilevän Tupla-patukan ja söin siitä puolet. Se toinen puolikas siis ilahduttaa minua tänään töiden jälkeen!

…itku? Muutaman kyyneleen tirautin aamupäivällä ystävän viestin luettuani. Isommin märsysin ihan muutaman päivä sitten. Siinä missä en muutaman edellisvuoden aikana itkenyt juuri ikinä koskaan milloinkaan, on viime aikoina sisältäni löytynyt ihan uudet hanat.

…halaus? Ystävää halasin viikonloppuna.

…uusi juttu, jota kokeilin? Olen viimeiset viikot koittanut olla nyppimättä kulmakarvojani, sillä haluaisin kasvattaa niistä hieman paksummat. Ja täytyy sanoa, että tämä kasvatusvaihe on aika kammottava. Eli yritän siis kokeilla uutta kulmakarvatyyliä!

…suoritettu juttu to do listalta? Pari ihanan isoa laskua aamulla naputtelin ja laitoin menemään asiakkaille. 

…uusi juttu, jonka opin? Opin kaivoksessa työkeikalla käydessämme kuinka käytetään pelastautumispakkausta, josta saa happea noin 10-15 minuutin ajaksi, mikäli tulee jokin vaaratilanne, kuten vaikka tulipalo. 

Mitäs te olette viimeksi oppineet?