Onko teillä jokaisella se yks tietty luottomekko (tai muu luottoasu), jonka kiskaisette päällenne aina silloin, kun on kiire tai vähän jotenkin huono fiilis omasta ulkonäöstä ja tuntuu, ettei kaapista löydy mitään mikä päällä näyttäisi ihmiseltä?
Mulla se on tämä useamman vuoden vanha H&M+ -malliston trikoomekko. Tai tarkemmin ottaen tämä kuvissa näkyvä ja hänen isosiskonsa. Minulla on nimittäin sama mekko sekä koossa L (kuvissa) että XL. En osannut ostaessa päättää kumpi on parempi ja molemmissa oli puolensa, joten otin molemmat enkä ole hetkeäkään katunut. Tämä pienempi on enempi sellainen bilemekko ja löysemmän XL-kokoisen kiskaisen päälleni, kun tiedossa on mekon vaativia töitä.
Viimeksi pari viikkoa sitten heitin koko päivän hääkeikan mekon isommassa versiossa. Hieman pidempi helma ja löysempi laskeutuvuus mahdollistavat paremmin kyykkimisen, haarat levällään istumisen (tsekatkaa toi kuva, kertoo paljon mun kuvausasennoista. 😀 Ja siinä päällä taas luottomekko) ja tuoleille kiipeilemisen. Mutta silloin, kun ei tarvii muuta kuin näyttää nätiltä, kiskon useimmiten päälleni tämän hitusen lyhyemmän ja ei ihan niin löysän version. Tällä kertaa luottomekko pääsi päälle, kun vierailimme PR-toimisto Polhemin -tupareissa viime perjantaina.
mekko-HM+/laukku-Tiger Of Sweden/kengät-Vagabond/korvikset-Lindex/rannerengas-Syster P (saatu)
Kolttua taidettiin kyllä aikoinaan myydä nimellä tunika, mutta hyvin riittää pituus ihan mekkona käytettäväksi. Raskas ja liukas trikoo laskeutuu kivasti eikä mene ryppyyn matkalaukussa ja se onkin yksi luottomekon tärkeitä ominaisuuksia, että se on helppo pakata mukaan matkalle. Mekon laskeutuva malli ja materiaali imartelevat juuri sopivasti, mutta löysä istuvuus takaa, että koltun voi nakata päälle myös silloin, kun on juuri syönyt sadan ruokalajin illallisen ja vatsa on räjähdyspisteessä. Helman epäsymmetrisyys tuo hieman jujua ja persoonallisuutta muuten kovin yksinkertaiseen pikkumustaan. Tämä mekko on pelastanut monta kiireistä lähtöä ja tulee pelastamaan vielä lisää.
PS. Toi tukkatötterö tehtiin jo torstaina kuvauksiin ja nämä kuvat otettu perjantaina illalla. Kuinka loistava kampaus, kun sillä saattoi huoletta nukkua! 😀
Nää kuvat on nyt hieman toistoa, sillä sama asu nähtiin nahkarotsin kera jo pari päivää sitten, mutta kun nää mun sydämen, vai sanoisinko hanurin, hurmanneet farkut nyt vaan ansaitsevat tulla hehkutetuksi ihan yksinään.
Kirjoittelinkin jo bloggaajaviikonloppumme vierailusta Farkkukauppa Inchiinja kerroin miten mimmit kiskaisivat hyllystä mulle kertalaakista täydellisen passelit denimit. Ja minä kun olin ihan varma, että kaltaiselleni plussapallolle ei tuollaisessa kaupassa todellakaan olisi kokoja. Olin väärässä. Ensimmäinen sovituskoppiin mulle tuupattu housupari oli heti oikeata kokoa ja hurmasi mukavuudellaan.
Tuon omaan silmääni kovin sinisen värin kanssa aluksi vähän epäröin, mutta muiden kannustamana päätin sitten toivottaa ripauksen itselleni hieman vierasta väriä kaappiini. Ja onneksi sen tein, sillä asiassa kävi juuri niin kuin arvelinkin, farkut on päällä niin unelman tuntoiset, että haluaisin pitää niitä koko ajan ja olen jo ihan täysin unohtanut sen, että pöksyjen väri aluksi jotenkin vierastutti.
Mutta nyt, mä olen farkkujen lisäksi rakastunut myös omaan persukseeni! En muista aikoihin nähneeni farkuja jotka imartelisivat omaa ahteriani näin hyvin. Taskujen sijoittelulla ja tikkauksilla on todellakin merkitystä ja samoista pakaroista saa hyvinkin eri näköisen taskuja muuttelemalla.
Kuten jo tikkauksistakin tunnistaa, niin kyseessä on siis Levikset. Malli 710 Innovation Super Skinny. En ollut uskaltanut enää vuosiin haaveilla mistään tällaisista peristeisistä farkkumerkeistä, vaan olen hankkinut omat farmarihousuni mm. Lindexin läskiosastolta ja henkkamaukan mamma-valikoimasta, sillä farkkukaupat ovat kysellessä myyneet ei oota kaikkien itseä kiinnostavien merkkien ja mallien kohdalla. Se on ollut se tuumakoko 31 useassa paikassa se raja sille mitä sisäänostetaan vaikka olemassa olisi isompiakin kokoja.
Kai ne kauppiaat ajattelee, ettei me läskit mitään farkkuja kaivata. Mutta kyllä mä vaan kaipaan! En mä halua elää 24/7 leggingseissä vaikka myönnän niin jokunen vuosi sitten ehkä tehneenikin. Nämä Super Skinnyt kyllä ovat mukavuudeltaan jotakuinkin legginssien luokkaa, mutta toisin kuin leggareissa, näissä farkuissä kehtaa esitellä takamustaankin.
Super Skinnyissä on kaltaiselleni omenavartalolle sopiva riittävän korkea vyötäro ja koska vyötärönauhakin joustaa, ei se poraudu niin häiritsevästi vatsamakkaroiden väliin kuin ns. jäykempi denim. Näissä pöksyissä elastaania näyttäis lapun mukaan olevan 4%.
Inch-postauksen kommenttiboksissa jo kyseltiinkin, että onko farkut löystyneet käytössä minkä verran, niin vasta nyt viikon käyttökokemuksella ei ainakaan ole housut tuntuneet muuttuneen oikeastaan lainkaan. En kuitenkaan tiedä voiko näin lyhyellä käytöllä vielä antaa kovinkaan luotettavaa analyysiä, mutta eivät siis ainakaan ihan muutamalla käyttökerralla kyllä venähdä ja lörpähdä.
Mitä kokoihin tulee, niin näissä on aika imarteleva kokopolitiikka, sillä itselleni mahtui tuumakoko 32", kun olen useimmiten kuitenkin tuumakokoa 34". Olisin saattanut pystyä pakottamaan päälleni yhtä kokoa pienemmät, mutta se olisi sitten ollut jo sitä inhoamaani vyötärönauhan läskien väliin hirttämistä. Nyt tämän 32" koon kanssa muffin top -ilmiö on sellaista tasoa, että sen voi vielä halutessaan tasoittaa kevyesti slimmaavalla alustopilla joita käytän ahkerasti.
Farkut melkein kiljuivat kaverikseen raikasta valkoista neuletta, joten Gina Tricot:sta lähti tällä viikolla matkaan tuollainen takaa kivasti aukeava pusero. Ostin tällä kertaa ihan tietoisesti edullista akryyliä ja polyesteriä, sillä en halunnut pistää tähän hetkelliseen vaatehimotukseen paljoa rahaa. Minulla ja valkoisilla vaatteilla kun on hieman konstikas suhde.Tuon saman valkokauhun vuoksi en ole vielä uskaltanut ulkoiluttaa farkkujen kanssa yhtä aikaa ostamiani Converseja. Kadut näyttävät vielä aivan liian rapaisilta. Tajusinkin, että tuo valkosten vaatteiden kanssa läsnä oleva sotkemisen pelko se on varmaan ollut se syy miksi en ole valkoisia tennareita aiemmin omistanut. Katsotaan nyt miten mun ja conssien yhteiselo lähtee käyntiin. Ne ois kyllä ihan match made in heaven noiden farkkujen kanssa.
Ja nämä uudet rakkauden kohteeni on siis valittu Inchinminulle antamalla lahjakortilla. Eli saadut, mutta itse heidän tuotevalikoimastaan vapaasti valitut. Ja omalla rahalla on aikomuksissa hankkia samoja pöksyjä sitten muissakin väreissä, jos vaan kokoja jostain löytyy. Tähän saakka kokeilemani kaupat (tuota Inchiä siis lukuunottamatta) niin netissä kuin kivijaloissakin ovat tarjonneet Super Skinnyä vain kokoon 30" saakka. Mutta luotan siihen, että ainakin Inchistä löytyy sitten ainakin syksyksi mustat samanmoiset minunkin koossa.
Koska mä olen urpo ja ilmeisesti tykkään nolata itteeni, niin laitetaas tässä vielä loppuun mun kaikilla tavoin päätön video, jolla koitan osoittaa farkkujen mukavuutta ja istuvuutta. 😀
Eka nahkarotsipäivä!!!!! Parasta, mahtavaa, upeeta, ihanaa!!! Sekoon onnesta. Mikään, ei mikään vaate ole mulle niin rakas ja tärkeä ja tunnu omalta kuin mun kaksi mustaa nahkarotsia.
Todella klassisella ja raikkaalla rotsi, farkut ja pyykkimuija-huivi -kokonaisuudella mentiin tänään.
Tuota ihanaa Junaroselta saamaani rotsia näyttäis muuten olevan vieläkin saatavilla ainakin nettikaupasta! (Löytyy TÄSTÄ). Jos se jotakuta kiehtoo, niin koosta sen verran, että se on melko reilua kokoa ja itselläni onkin koko S, sillä M koko oli sitten jo hartioista hieman reilu. Taulukoiden mukaan olisin kyllä Junarosen koossa M-L, mutta omasta mielestäni nahkarotsin on istuttava nimenomaan hartioista ja muuten se saa olla nafti. (mallinsa vuoksi tää takki ei kyllä edes näytä päällä ollessaan mitenkään liian pieneltä) Saan takin just ja just hikisesti kiinni (näytän silloin Tapolan mustamakkaralta) ja normisti auki ollen alle mahtuu ihan näppärästi lämpimämpääkin neuletta.
Toinenkin tosi mageen näköinen bikertakki näyttäis Junarosen valikoimista löytyvän, nimittäin TÄMÄ.Ainakin tätä pylleröä on suunnattomasti Junarosen kohdalla ilahduttanut se, että kerrankin joku plussa-merkki tekee jotain myös aidosta nahasta! Pikkuisen jäikin hiertämään yhden jo menneen malliston upeat nahkahousut. Miksi, oi miksi en niitä käynyt sovittamassa!
Koska oon niin liekeissä noista Inchin antamalla lahjakortilla valitsemistani farkuista, niin kuvailin tänään vähän enemmänkin asukuvia ja ahteriani, joten tästä setistä tulossa ilman rotsia lisää fotoja erillisessä postauksessa. Kuvasin jopa omituisen videon, jolla yritän osoittaa miten hyvin pöksyt pysyvät jalassa… Katotaan pääseekö se julkaisuun saakka. 😀
