24.05.2010 Hymyile, niin sinulle hymyillään
Päivä on mennyt sekä sään, että olon puolesta melkoisen ankeissa tunnelmissa. Siitä huolimatta, että onsateista, niin allergiaoireeni ovat jyllänneet välillä hurjina. Suurin osa päivästä onkin mennyt lepäillessä ja oloa parannellessa, mutta jaksoin pyörähtää pikaisesti kaupungilla asioilla. Vaikka sateinen sää onkin toisaalta melko ankeaa, on siinä pari hyvääkin juttua, kuten se, että voi ihan huoletta pukeutua umpimustaan asuun tuntematta oloaan tukalaksi ja typeräksi ja se, että saa napata mukaansa rakkaan Mikki-sateenvarjon.
Te ette ikinä usko kuinka vanha tuo sontsa on. Isosiskoni toi sen minulle tuliaisiksi Floridan Disney Worldista muistaakseni vuonna -89. (korjaa kisko kulta jo olen väärässä!). Eli Mikki on palvellut minua tunnollisesti jo yli 20 vuotta ja minä edelleen mahdun sen alle. Samalta reissulta tuotu mikkipyyhekin on edelleen tallessa vanhempieni luona ja minulla käytössä kun vierailen kotona. Kohtuullisen kestävät ja rakkaat tuliaiset siis. 🙂
Mikin paras puoli ei ole sen taito pitää minut kuivana, vaan kyky saada ihmiset hymyilemään. Joka ikinen kerta kun olen liikkeellä tuon hymynaaman ja noiden korvien kanssa, vääntyy melko monen vastaantulijan kasvot jotakuinkin samanlaiseen virneeseen. Tänäänkin lyhyellä kaupunkivisiitillä sain hymyjen lisäksi useita iloisia kommentteja tuiki tuntemattomilta ihmisiltä.
Äitinsä kanssa kulkeneen pikkutytön mielestä Mikki oli ”ihana!”. Ostoskärryä vetänyt pinkkibaskerinen mummeli puolestaan kommentoi varjoni olevan ”todella hauska”. Torilla laitapuolen kulkijan oloinen mies taas sanoi kohteliaasti, että ”kylläpäs neidillä on hieno ja iloinen varjo”. Ja kaikki nämä sanat tulivat hymyllä höystettynä. Miten ihmeesä voisin itsekään murjottaa vaikka keli ja olo olisi mikä, kun vastaantulijat järjestään hymyilevät. 🙂
Bongatkaa kuvasta myös jotain muuta itseäni viime päivinä ilahduttanutta. Ramonat!!!! Ne on juuri niin upeat, ihanat ja mahtavat kuin muistinkin. Kengistä lähtevä kilinä todellakin tuo askellukseen ja olemukseen ihan uudenlaista reteyttä. Nämä kengät jalassa ei voi pyydellä olemassaoloaan anteeksi vaan on kuljettava ryhdikkäänä ja leuka hieman pystyssä.
Päällä vanhoja tuttuja lempivatteita eli Vero Modan farkkulegginssit, GT:n pitkä toppi, Miss Sixtyn loimi, ja kirpparilta löytynyt Sharen bleiseri. Mutta samat vanhat peruskamppeetkin saivat ihan uutta fiilistä ja asennetta uusista kengistä eikä asu tuntunut yhtään tylsältä. Sanon siis vielä kerran: Mä rakastan noita kenkiä!
Mite siellä ruudun toisella puolella, onnistuiko rakas Mikki-ystäväni nostattamaan hymyn teidän huulillenne?
