11.06.2010

Posted at 13:04h in Yleinen by
0 Likes

Ei mennyt kenkähommat huomisia häitä ajatellen ihan putkeen ja täydellisesti itseä miellyttäneet jalkineet jäi lopulta löytymättä. Valitsin sitten loppujen lopuksi Andiamosta löytyneet kengät jotka sopivat kyllä todella kauniisti yhteen mekkoni kanssa, mutta eivät noin niin kuin yleisellä tasolla ole lainkaan oman oloiset.

haakenka

Koska harmaa pitsimekkoni on jo tyyliltään hyvin klassinen ja hillitty, olisin halunnut vastapainoksi modernit, seksikkäät ja sähäkän väriset superkorot, mutta metsästysaika loppui kesken. Nyt siis juhlatyylini on päästä varpaisiin asti sievä, hillitty ja  perinteinen. Adjektiiveja joissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta tuntuvat yhdistelmänä ehkä hieman vierailta.

Hieman vaan harmittaa, että kyseessä on kesän ainoat isot juhlat ja mulla ei ole hyvä olo asustani. Tykkään mekosta todella kovasti, mutta kaikki asustehommat onkin sitten ihan pyllyllään. Mulla ei ole mitään sopivaa tukkakoristetta, kengät on kompromissit, laukkuasiakin on tätä kirjoittaessa vielä auki enkä omista mitään kolttuun sopivaa lämmikettä.

Myönnetään, että mä otan tän asia nyt ehkä vähän turhan raskaasti. Eiköhän asia korjaannu viimeistään siinä vaiheessa, kun boolipönikät kannetaan paikalle ja kumoaa pari lohtumukia huiviin. (nyt mä kuulostan suruuni juovalta juopolta 😀 ) Mutta siihen saakka on kärvisteltävä asussa johon ei ole tyytyväinen. En tykkää. En tiedä haluanko esitellä ahdistusta aiheuttavaa vaatetusta täällä yhtään tarkemmin. Toivotaan, että vuorokaudessa tapahtuu vielä joku ihme ja kaappieni kätköistä löytyy jotakin mikä pelastaa kaiken. (realistisempaa olisi varmaan toivoa täysosumaa lotossa.)

Nim. Masentunut häävieras


07.06.2010

Posted at 19:55h in Yleinen by
0 Likes

Ärrr, murrr, grrr ja niin edelleen. Murinaa aiheuttaa tällä hetkellä lähiympäristöni äärettömän tylsä ja käsittämättömän laaduton kenkätarjonta. Lauantaina on tiedossa häät ja haluaisin hopeanharmaan mekkoni kaveriksi yksinkertaiset ja tyylikkäät korkkarit jotka olisivat väriltää jotain akselilla pinkki-violetti ja materiaali jotain muuta kuin kiometrin päähän asti halvalta näyttävää muov.. anteeksi keinonahkaa.

Mutta ei. Kaupat on täynnä mustaa, mustaa ja vielä kerran mustaa. Seassa sitten vähän beigeä ja harmaata. Ja sitten kun löytyy värikkäitä kenkiä, niin ne on varustettu jollain onnettomalla 5 cm korolla ja ovat vielä kaiken lisäksi juurikin aiemmin mainitsemaani ”mahti”-materiaalia. Ja jos hyvässä lykyssä käykin niin, että materiaali läpäisee seulani, niin eikö sitten kengät ole raiskattu jollain kamalalla puujäljitelmäkorolla. Mä en kestä.

Miksi, oi miksi, ei kaupoista voi löytyä jotakin yksinkertaisen kaunista, kuten alla olevat täydelliset peep toet?

violetti peep toe

kuva: Bakers

Jos olisin tajunnut tarpeeni hieman aiemmin, olisin ehtinyt huutaa sopivat monot itselleni vaikkapa eBaystä, mutta arvatkaa nyt vaan sainko tämän kenkävisioni jälleen kerran auttamattomasti liian myöhään. Murr. Mun pitää ehkä pistää mun muru kuvaamaan mua se mekko päällä muutamien kaapistani löytyvien kenkien kanssa ja ottaa täällä äänestys, että mitkä olisivat vähiten huonot. Tai sitten etsin uuden mekon… No en sentään.

Mutta täytyy sanoa, että en inhoa ehkä mitään muuta pukeutumisongelmaa yhtä paljon kuin sitä, jos kengät eivät sovi asuun. Mä tiedän, että mulla on ihan nihkeä fiilis lähteä kekkereihin, jos en ole kokonaisuuteen tyytyväinen ja tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että asussa ei ole kunnossa mikään muu kuin mekko. Turhaudun. 😛

Loppuun sitten vielä tiedotusluontoinen asia! Kävin tänään taas heivaamassa kasan vaatteita ja kenkiä porin Sisätorille. Siellä paikka numero 17 on hallussani aina tämän viikon sunnuntaihin saakka ja yritän parhaani mukaan haalia sinne lisää tavaraa vielä lähipäivinä. Lähes kaikki kamat irtoaa 1-4 € hintaan. Ostoksille siis! 🙂


25.05.2010

Posted at 22:42h in Yleinen by
0 Likes

Eilinen asu ei taaskaan tarjoile suuria yllätyksiä, vaan tutulla yksi”värisellä” linjalla mennään. Mä ihan tosissani haluaisin löytää jotain muun väristä kesävaatetta, mutta kun en vaan yhtään keksi, että mikä se muu väri vois olla. Eikös se sanontakin ole, että pukeuden mustaan kunnes löydän jotain tummepaa.

jotain ”uutta” asussa kuitenkin on, nimittäin ensimmäistä kertaa päälleni päässyt äidin kätköistä talvella löydetty 90-luvulta kotoisin oleva Stockmann Silkin ohut sifonkitunika. Perintövaate on ihanan ohut ja henkäyksen keveä ja sen vuoksi myös täysin läpikuultava, joten alla on siveellisyyden vuoksi kaikissa lähes pukeutumispulmissa auttava GT:n pitkä toppi. Läpikuultavuus pääsee kuitenkin oikeuksiinsa hihoissa ja keventää kokomustaa edes piirun verran.

251010B

Jalassa mitäs muutakaan kuin tuoreet Ramona-rakkaudet. Parin päivän käytön jälkeen aluksi hieman kapealta ja jäykältä tuntuneet kengät ovat muotoutuneet odotusteni mukaisesti jalkoihini aivan täydellisesti. Love, love, love.

Helmikuussa Marc O’Polon laukkuun pistämäni reilut parisataa euroa eivät todellakaan menneet hukkaan, sillä hurmaavan pehmeä nahkaveska on roikkunut siitä lähtien olkapäälläni lähes täysin ilman vapaapäiviä.

Mr. Murphyllä on viime aikoina ollut jotain minua vastaan, siihen malliin hän on minulle kettuillut etenkin sukkahousuasioissa. Te varmaan tiedätte sen turhautumisen tunteen, kun kaapista ei osu käteen yksiäkään ehjiä sukkahousuja? Jostain kumman syystä ne aamukiireessä rikkinäisiksi havaitut yksilöt vaan päätyy aina takaisin sinne kaapin uumeniin osuakseen käteesi taas seuraavalla kerralla kun olet jo myöhässä ja lämpömittari näyttää lukua ”sukkahousut” tai olet laiskuuksissasi jättänyt sääret ajamatta.

No.. Nyt kun sitten saimme hetken nauttia asiasta jota kesäksikin kutsutaan ja olisin nimenomaan halunnut löytää niitä silmäpakosukkiksia (joita tiesin kaapissa olevan), jotta voisin leikata niistä shortsiversioita hameiden alle reisieni pelastukseksi, niin arvatkaa nyt jumalauta löytyikö yksiäkään. ARGHHHH!!! No ei tietenkään! Leikkelin sitten hädässäni lahkeet joistakin hieman nukkaisista ehjistä huomatakseni vain seuraavan kerran niitä tarvitessani, että ne ovat hukassa.

Ja sama hermoja raastava show uudelleen. Melttoan ja riehun vaatekaapin ja sukkalaatikon uumenissa kiljuen ja kiroillen pinna kireällä murun jo odottaessa eteisessä, kun meidän olisi jo pitänyt olla matkalla anopinluokse-terassille-teatteriin-ruokakauppaan tai ihan mihin tahansa. Ja tämä sama toistui vielä kolmannenkin kerran. Muutaman kerna onnistuin sentään löytämään edellisiltana riisumani versiot uudelleen käyttöön. Mutta kolmet ehjät sukkahousut saksien alle reilun viikon aikana!

Tänään puolestaan koitti vaihteeksi päivä jolloin lämpömittari näytti sitä aiemmin mainitsemaani lukua ”sukkahousut”. Ja tiedätte kyllä mitä minä töihin päästyäni huomasin.. Että mun sukkahousuissa on ihan helvetillinen silmäpako!!!! Siellä ne pikku pirulaiset olivat lymynneet jossain käden ulottumattomissa naureskellen minulle, kun silmät raivosta päästä pullistuen koitin niitä hakea helteillä. Olisivat saaneet vielä tuntea olevansa tärkeät ennen lopullista kuolemaansa, mutta ei, ne peijakkaat valitsivat toisin. 😛

Ja nämä samat väärään aikaan väärässä paikassa olevat sukkahousutyperykset hyökkäsivät viimeksi jalkaani  jo kuukauden takaiselle Helsingin reissulle. Silloinkin sisäreidessä oleva repeämä osui silmiini vasta kun oli liian myöhäistä, eli Pori-Helsinki pikavuorolla jo bussissa istuessani. Yritin tuolla reissulla hakea pikaisesti uudet säärten peitot Forumista ennen Baker’sin euron skumppalasien ääreen syöksymistä, mutta vessahätä yhdistettynä pitkiin jonoihin sabotoivat suunnitelmani. Niinpä kekkeröin koko illan julmetun kokoinen reikä helman alta vilkkuen. Ja jollain kumman ilveellä ne samat pantyhoset vaan luikertelivat kotiin palattuani takaisin kaappiin noustakseen taas kerran tuhkasta kuin Fenix. En tajua.

Olenko ainoa sukkahousujen salaliiton kohteeksi joutunut?

Sain vihdoin ratkaistua osan ongelmasta hakemalla Gina Tricot:sta 5,90 € maksaneet pyöräilyhousut. Ei tarvi enää etsiä leikattavaksi kelpaavia sukkahousuja. Paitsi aina silloin kun ne pyöräilyshortsit on kateissa. Eli minun tuurilla suurin piirtein joka toinen päivä.