23.12.2014 Lukijoiden pyykkitarinoita + huivien voittajat

Ihania pyykkitarinoita oli kirjoitelleet kommenttiboksin täydeltä! On hauska huomata miten niinkin arkiselta tuntuva asia voi herättää monenlaisia muistoja. Pyykinpesuun liittyvissä muistoissa oli selvästi kaksi pää”genreä”, oli kauniita ja hieman haikeitakin lapsuus- ja nuoruusmuistoja joihin liittyi omat vanhemmat tai jopa isovanhemmat ja sitten oli toisaalta paljon niitä koomisia kömmähdyksiä ja tilanteita jotka saivat kertojansa repimään tukkaa pesukoneen äärellä. Hyvissä ja nostalgisissa muistoissa oli usein tärkeänä tekijänä puhtaan pyykin raikas tuoksu eikä ihme, sillä tuoksumuistot vetoavat tunteisiin ja voivat säilyä todella vahvoina jopa vuosikymmeniä.

Nim. Tuya kertoi näin:

Näin harmaan ”talven” keskellä muistuvat mieleen ihana lämpö ja raikas tuoksu, kun vielä ”kotona-kotona” asuessani hain lämpiminä kesäiltoina puhtaita pyykkejä ulkoa kuivumasta. Näin kaupungissa kerrostalossa asuessa tuo tuntuu ihan ylellisyydeltä. 🙂

Tässä nyt ei ole vuosikymmenistä, vaan vasta tunneista kyse, mutta itsellä ainakin on tällä hetkellä todella vahvasti muistissa kuinka ihanalta koko meidän makuuhuoneessa tuoksuu nyt, kun vaihdettiin juuri toissapäivänä puhtaat lakanat joiden pesussa olin käyttänyt Lenorin Luxuroius -sarjan Topaz & Magnolia -huuhteluainetta. Jos arjen ihanista hetkistä puhutaan, niin aika monelle se vasta vaihdettuihin raikkaisiin ja hyvän tuoksuisiin lakanoihin sujahtaminen taitaa olla sellainan. Itse en ainakaan malttaisi odottaa, että pääsen iltavuorosta kotiin ja kaivautumaan sinne ihanan tuntoiseen pesään.

Melkein yhtä varmaa kuin se, että lapsena melkein kaikki meistä on jäänyt joskus kielestä kiinni johonkin metalliseen (itse nuolaisin mm. lumikolaa), niin myöhemmissä ikävaiheissa sitten pestään koneessa joku kiva villapaita. Osa tekee sen vahingossa toiset tarkoituksella lopputulosta arvaamatta. Ja kipeää se tekee, niin kielen repäisy mattotelineestä kuin myös sen kittanan ja huovuttuneen lempipuseron löytäminen koneesta.

Näin epäonnistuneesta villapaidan pyykkäyksestä kertoi nim. Ann:

Olin kerran vahingossa heittänyt merinovillaisen lempipaitani normipyykkien joukkoon ja poikaystävä tunnollisesti oli pistänyt sen koneeseen ilman sen suurempia tarkistuksia. Tätä ennen olin luullut että vaatteiden kutistumiset pesussa on lähinnä urbaani legenda, mutta väärässä olin. Tuo maailman ihanin neule oli kutistunut sellaiseksi kääpiön napapaidaksi. Huvittavinta siinä oli se, että hihat olivat huopuneet kiinni. Eli lopputulos: keskenkasvuisen hobitin pakkopaita!

Aina ei toki ole kyse vahingosta, vaan kauniista ajatuksesta, kuten Nim. Elisan ollessa omatoiminen lapsi:

Muistan hyvin kun tomerana kerholaisena kerran laitoin pyykkikoneeseen koko perheen talvikengät.. ajattelin tekeväni äidille palveluksen, mutta kaikki mokka ja nahkakengät eivät tykänneet pesusta saati linkouksesta…. 🙂

Kaikenlaisten ylimääräisten esineiden peseminen kuulostaisi olevan varsin yleistä puuhaa. Kertomuksissa rumpuun kolisemaan oli päätynyt niin avaimia, kaukosäätimiä kuin vähän kalliimman puoleisia puhelimiakin. Rahaa, kuitteja ja nenäliinojakin on tainnut pyykätä meistä jokainen joskus. Itse muistan miten penskana aina kannatti olla mukana pyykkihommissa ainakin silloin, kun pestiin isän housuja sillä niiden taskut olivat varsinainen aarreaitta kolikkokasoineen ja minä kyllä pidin huolen, että ne eivät päässeet koneeseen saakka. Sillä niinhän se menee, että löytäjä saa pitää, vai mitä? ;D

Kuittimytystä housun taskussa tuskin on kauheasti haittaa, mutta joskus pyöritykseen päätyneet väärät asiat voivat aiheuttaa melkoisen sotkun kuten kävi nimimerkeille Tytti ja Sikkuralla:

Ikävin pyykkäysepisodi tapahtui, kun ilmeisesti kissa (tai minä) oli onnistunut saamaan vessapaperirullan pyykinpesukoneeseen. En tietenkään huomannut sitä laittaessa pyykkiä pesuun… Sitä paperinöyhdän määrää!

-Tytti-

Juuri viime viikolla koin elämäni kamalimman pyykkäyshetken. Pieni poikani on sellainen vilpertti, tohottaa joka paikassa ja kuljettaa tavaroita milloin minnekin. Pesin väsyneen päivän päätteeksi pyykkiä ja kun aloin kaivamaan märkiä vaatteita koneesta, ihmettelin, miksi vaatteet olivat täynnä outoa silikonimössöä ja valkoista hahtuvaa. Syy selvisi vaatekasan pohjalta: kaksi kertakäyttövaippaa. Poikani tekosia ilmeisesti 😀

-Sikkuralla-

Itsehän tunnustauduin jossain aiemmassa postauksessa jo hysteeriseksi värjäytymien pelkääjäksi ja esimerkiksi raidallisten vaatteiden peseminen on mielestäni aina todellista uhkapeliä. Useimmiten se taitaa kuitenkin olla joku väärään aikaan koneeseen eksynyt vaatekappale joka on syynä värjäytymiin, mutta koen pelkoni silti aiheellisena. Pinkkejä, vaaleansinisiä ja kusenkeltaisia asioita on kommenttien mukaan tullut ulos myös teidän koneistanne.

Niin ne on ”miehet” jo seitsemän vuotiaana tarkkoja miten pukeutuu. Minä pesin poikani jalkapallo boxerit vahingossa jonkin punaisen kanssa ja siitä tuli sanomista. Eihän sitä voi vaaleanpunaisia jalkapalloja pitää jalassa, se kun on niin tyttömäistä 😉 Ei siinä auttanut paljon yrittää selittää ettei niitä kukaan näe…

-Hanna-Riitta-

Ai että, tosi kiva oli lukea näitä juttuja! Kiitos kaikille osallistuneille!

Mutta entäs sitten ne arvonnan onnekkaat voittajat? Arpaonni osui seuraavien nimimerkkien kohdalle ja heille on laitettu meiliä aiheesta: Mursu, Tomi S, nasu86, ZaZa, sikkuralla, Gufi, Pyykkäri, Lilium, Chrisse ja Auli. Teille siis lähtee suunnittelemani pehmoiset Lenor-huivit + pyykit huumaavan tuoksuisiksi taikovaa Lenor-huuhteluainetta!

Loppuun vielä viimehetken joululahjavinkki nim. Katariina L:n kommentitn muodossa:

Yksi parhaista pyykkäysmuistoista on omaan asuntoon muuttaneelle pojalleni joululahjaksi tehty ”pyykkikori” joka sisälsi pyykkikorin lisäksi pyykinpesuainetta ja huuhteluainetta sekä uudet lakanat. Lahjan saajalla oli muuten suu messingillä jouluaattona 🙂

 

Ne voi ne ihan arkisetkin jutut olla oikein osuvia lahjoja! Perheen ainoana pyykkivuoren kanssa painiva äiti ei välttämättä lahjapaketista kuoriutuvasta kokoontaittuvasta pyykkitelineestä ihan hirveästi innostu, mutta juurikin ekaa omaa kotia rakentavalle nuorelle tällaiset kodin perustarpeet ovat mielestäni kivoja lahjoja. Itse ainakin aikoinaan tykkäsin. Mutta on pyykkiteemaista lahjomista ilmassa täälläkin.. kävin nimittäin juuri ruokatunnilla ostamassa mulle ja murulle yhteiseksi joululahjaksi uuden pyykkikorin! 😀

-yhteistyössä Lenor–

15.12.2014 Karhupumpusta villaohjelmaan

Sankko + karhupumppu, tiedättekö mitä niistä saadaan? Edullinen ja tilaaviemätön pesukone! Muuttaessani aikoinaan tänne Poriin opiskelemaan asuin ensimmäiset 1,5 vuotta ilman omaa pesukonetta. Asuin omakotitalon siivessä sijainneessa pikkuyksiössä ja sain toisinaan käydä vuokraisäntäni asunnossa pyörittämässä esim. isommat lakanapyykit, mutta en halunnut olla vaivaamassa herraa vähän väliä pyykkikoneenlainauspyynnöillä, joten pesin paljon pyykkiä käsin. Mamma kuitenkin neuvoi vanhan käsiä ja voimia säästävän karhupumppu-niksin ja pikkareiden käsinpuristelun sijaan humputtelinkin kalsareitani sankossa tulisuudelmalla aina siihen saakka kunnes muutin kerrostaloon, josta löytyi pesutupa.

Vaikka sittemmin on pesukone löytänyt tiensä ihan jo omaan asuntoommekin enkä ole enää karhupumpun tai edes pyykkivuorojen armoilla, niin minusta ei kyllä ole kuoriutunut mitään taidokasta superpyykkääjää. Olen 33 vuotias ämmä ja vieläkin toisinaan hieman epävarma vaatehuollon suhteen. Enkä edes ymmärrä miksi, jokaisesta tekstiilistähän löytyy nykyään ohjeet miten vaate tulee pestä. Mutta niin vaan huomaan tämän tästä miettiväni jotkut rievut kädessä, että voiko näitä nyt laittaa keskenään samaan koneeseen ja milläkähän pesuohjelmalla jokin olisi hyvä pestä tai, että voinko saada rakkaan neulepaitani pilalle, jos teen jotain väärin käsinpesussa. No, onneksi näitä tilanteita varten on äiti ja Tommi, jotka sitten kärsivällisesti vastaavat pyykkiurpon kysymyksiin.

Pesukoneemme käyttöohjetta ei ole näkynyt enää aikoihin ja vaikka etupaneelissa lukeekin lyhyt kuvaus kustakin pesuohjelmasta, ei niistä oikein ottanut selvää mihin mikäkin ohjelma sopii. Tommi ottikin sitten yksi päivä kynän kauniiseen käteen ja otti asiasta selvää googlettamalla. Tämän tiedonhaun perusteella kävi ilmi, että perus 40 asteen vaatepyykille käyttämämme ohjelma oli aivan turhan pitkä ja järeä siihen tarkoitukseen ja hommaan paremmin sopiva ohjelma tekee hommat n. puoli tuntia nopeammin. Sitä oli vaan aina valinnut sen yhden ja saman varman päälle -vaihtoehdon, johon oli tottunut, kun ei muusta oikein tiennyt. Nyt kun noiden pesuohjelmien tarkoitukset on kirjattu lapulle joka on tallessa koneen lähettyvillä, on tullut käytettyä huomattavasti useampia ja paremmin kohdennetuja ohjelmia.

Pesukoneen ohjeet kunnolla lukemalla voi siis A) säästää aikaa, B) säästää vettä ja C) säästää sähköä. Jos olet ollut kaltaiseni urpo, jolle ei pesukoneen eri toiminnot ole tuttuja, niin suosittelen kaivamaan ohjeet joko laatikon pohjalta tai valmistajan sivuilta!

Yksi syy näihin viimeaikaisiin pyykinpesuoivalluksiin on ollut tämä syksyn ajan käynnissä ollut Lenor-yhteistyö, jossa yksi tehtävänäni on ollut testailla heidän huuhteluaineitaan löytääkseni omat suosikkini. Tulokset ovat kyllä aivan selvät; valitsen huuhteluainetta käyttäessäni aina joko jomman kumman kepeistä Pure Care -sarjalaisista tai sitten pehmeän ja pitkään tuoksuvan Luxurious-sarjan Topaz Magnolian. Kaipaan kyllä pyykkeihini huuhteluaineen tuoman raikkaan tuoksun, mutta se ei saa olla liian hallitseva.

Miten tarkkaan te muuten syynäätte pesuohjelaput vaatteen ostovaiheessa? Minun täytyy myöntää, että usein tulee välitettyä vain siitä materiaalista ja pesuohjeiden tutkiminen jää vähemmälle. Mutta toisaalta, luonnonmateriaaleja suosiessa on yleensä melko varma myös siitä, että vaatteet saa puhtaiksi ihan omin keinoin. On nimittäin todella ikävä yllätys, kun vasta vaatetta ensimmäistä kertaa pyykkin laittaessa tajuaakin sen kaipaavan vaikkapa kuivapesua tai muita pesulapalveluja, itse kun ainakin olen ihan hirvittävän laiska viemään kamppeitani pesulaan asti, ehtivät aina lojua kuukausikaupalla odottamassa, että muistan asian.

Nykyään uudempien pesukoneiden kanssa tuntuu kyllä, että monia ennen ehdottomasti käsinpesuun kuuluviakin asioita varten on jo omat pesuohjelmansa, joten käsipesuhommien vihaamisen takia ei enää tarvitse jättää niin montaa vaatetta kauppaan. Itseä kyllä edelleenkin hieman epäilyttää esimerkiksi tuossa tämän syksyn suosikkikashmirneuleessa oleva ohje pesusta koneessa villaohjelmalla. Apua, en oo ikinä pessyt villaa tai kashmiria koneessa! Uskaltaisko sitä ihan oikeesti? Ehkä mä tällä neljänkympin neuleella nyt uskallan kokeilla. Onko teillä kokemuksia noiden villaohjelmien käytöstä? Saako lähes kaiken laittaa jo koneeseen?

Olen ilolla lueskellut teidän huiviarvontaan kirjoittelemianne pyykkitarinoita. Selkeästi näinkin arkisestakin asiasta muodostuu mitä erilaisempia muistoja. On mokailua, herkistymistä ekan vauvanvaatekoneellisen äärellä ja kauniita lapsuusmuistoja. Vielä ehtisi käydä kertomassa oman stoorinsa, siirsin osallistumisajan loppumista huomiseen iltapäivään, sillä en minä kuitenkaan voittajia ala nyt yöllä vuorokauden vaihtuessa arpomaan. Jos siis haluat osallistua Lenor-huivini arvontaan, niin kipaise TÄNNE. Julkistan voittajat täällä blogissa ja laitan heille myös jokaiselle meiliä. Ja taidan kyllä nostaa muutamia parhaita tarinoitanne samalla luettavaksi kommenttiboksin ulkopuolellekin. Pyykätessä roiskuu ja tunteet kuohuu. 😀