Harmittelin tuossa jokin aika sitten, kun on asukuvausmestat hieman tylsiä, kun viime aikoina tullut napsittua useammatkin kuvat ankeasti eteisessä vessan oven paistaessa ihanasti taustalla, mutta tänään minulla on ilokseni tarjota normaalista melkoisesti poikkeavaa ”maastoa” päivän releiden esittelyyn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Normi päivä..

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä vinkeä ja silmiä särkevä nurkkaus löytyi Olympus Playground näyttelystä täältä Wienistä, josta tätä nyt naputtelen. Olympus Playgroundissa on kyse useiden eri taiteilojoiden tekemist installaatioista joita pystyy hyödyntämään erilaisiin kuvaustehtäviin. Kunkin teoksen kohdalta löytyy vinkkejä mitä ominaisuuksia missäkin kannattaa kokeilla. Itse testailin innolla esimerkiksi uudesta PEN E-PL7:sta ja O-MD -kameroista löytyvää Live Composite -toimintoajoka mahdollistaa vaikkapa revontulien, ilotulituksen, liikenteen valojälkien ym. ikuistamisen kauniisti ilman ylivalottumista ja kuvan rakentumista voi seurata näytöltä reaaliaikaisesti. Tätä toimintoa on ehdottomasti testailtava lisää ja kokeiltava minkälaisiin kuvausideoihin se oikein taipuisi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 Installaatioiden seassa leikkimisen lisäksi pyysin Nooraa myös ikuistamaan asun, jolla olin iltatilaisuudessa liikkeellä. Päivällä hengailimme joulumarkkinoilla suorittamassa meille annettuja kuvaustehtäviä ja ilta tosiaan vietettiin tuolla Playgroundin syövereissä. Olen vieraillut aiemmin toisessa Playground-näyttelyssä Berliinissä ja viihdyttäviä ja ikimuistoisia nämä on kyllä olleet molemmat. Todella hauska tapa ottaa kameran ominaisuuksia ja toimintoja haltuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

paljettihame-H&M/pusero-Kaiio, Sokos/kengät-Ellos

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kovin pitkään ei jaksettu jäädä paikalle kemuttamaan, sillä matka tänne alkoi sen verran aikaisin aamulla, että itse kullakin reissaajalla alkoi jo silmä painaa. Nyt vuorossa on tukin lailla nukutut yöunet aivan hervottoman leveässä ja pehmein vuodevaattein varustellussa hotellisängyssä, Unta ei tarvitse todellakaan houkutella. Huomenna meinataan huristella hissillä tsekkaamaan näkymät tämän 60-kerroksisen hotellimme kattotasanteelta, joka on saamamme infon mukaan Wienin korkein paikka. Tämän huimaavan nähtävyyden lisäksi tarkoitus olisi pyöriskellä päämäärättömästi kaupungilla iltapäivällä koittavaan lähtöön saakka.

Nyt siis suosiolla unta kuulaan, että jaksaa taas ihastella kaupunkia!

-matkan tarjosi Olympus-


Vaikka Lenorille blogiyhteistyönä suunnittelemani huivi ehkä onkin fiilikseltään hieman kesäinen, niin olen silti käyttänyt sitä ahkerasti nyt syksyn aikana etenkin erilaisina turbaaneina joihin sen alunperin toivoinkin soveltuvan. Ja kun käyttöä on ollut paljon, on huivia pitänyt jo toki pestäkin.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka huivit ja muut asusteet kuten pipot harvemmin päätyvät pyykkikoriin samalla syklillä kuin muut vaatteet, niin yritän muistaa lykätä niitäkin pesuun aina tasaisin väliajoin, sillä etenkin päässä pidetyt huivit eivät pysy kauaa puhtaana. Pidinkin tuossa jokin aika sitten oikein huvienpesutalkoot pyykkäsin suosikkiasusteitani niin käsin kuin koneessakin kunkin pesuohjeiden mukaisesti.

Pesin tuota omaa Lenor-huiviani nyt ensimmäistö kertaa ja täytyy sanoa, että vähän jännitti. Viskoosihuivin pesuohje kyllä neuvoi ihan 40 asteen konepesun, eli mitään pelättävää ei pitänyt olla, mutta silti. Minulla on nimittäin joku pysyvä kammo tuollaisten asioiden pyykkäämisestä missä on valkoisia kuvioita jonkin muun värin kanssa. Eräskin Marimekon puna-musta-valkoinen verho nimittäin muuttui puna-musta-vaaleanpunaiseksi joskus vuosia sitten, vaikka ohjeita noudatinkin. Minua siis joka kerta tuollaisia väriä + valkoista sisältäviä vaatteita pestessä pelottaa, ettei se enää palaa pyykkinoeesta sellaisena kuin sinne menee. Onneksi 99% kaikki on aina sujunut hyvin kauhustani huolimatta. Ja se Marimekon verhokin taisi silloin jotakuinkin pelastua pikaisen uusintapesun ja jonkin aineen avulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös tämän huivin kohdalla pelkoni osoittautui onneksi turhaksi ja pesusta palasi väreiltään ennallaan oleva pehmoinen ja hyväntuoksuinen huivi. Viime aikoina kokeiluun saamistani Lenorin huuhteluaineista koneeseen on useimmiten tullut kaadettua miedoimpaan Pure Care -tuoksukategoriaan kuuluvaa Cotton Flowersia.

Vaikka tuoksu onkin hyvin pehmeä ja mieto, on se silti pysynyt huiveissa kevyenä häivähdyksenä useamma käyttökerran ajan. Ei siis mikään sellainen pistävä tuoksu, että tuntuisi kuin upottaisi nenänsä huuhteluainepulloon, vaan tuntuu, että huivi ei ime itseensä esimerkiksi likaisen tukan tunkkaisuutta niin helposti, kun huuteluaineen tuoksua riittää melko pitkään.

Ja mitenkö minä sitten olen täta mahtavaa hengentuotettani sitten ylläni käyttänyt? No mm. näin:

lenorhuivipostaukseen

Tästä toispuoleisesta turbaanista mulle tuli ihan sellainen fiilis, että tämähän toimii loistavasti myös jouluasusteena, jos ei satu tukanlaitto kiinnostamaan. HIenosti sulautuu väreiltään joulun tunnelmaan ja on tällä tavalla sidottuna hillitty, mutta samalla juhlava. Jos en nyt saa ennen jouluakaan aikaseksi käydä kampaajalla, niin voi hyvin olla, että tässä on minun ”tonttulakkini”.

Astetta räväkämmästä rusettisykeröstäkin olin ottanut monta monta loistavaa kuvaa ihan kamerallani ja nyt ne kuvat on jossain kortilla X, jota ei vaan löydy, joten pahoittelen tuota kökkölaatuista insta-kuvaa. Mutta kyllä siitä ide käy ilmi. Jotenkin vaan talviaikaan sopii mun mielestä jostain syystä tuo edellinen hillitympi sidonta ja tämä hieman karnevaalihenkinen viritelmä sopii paremmin ehkä kesärientoihin.

rusettihuivi kopioi

 

Ensimmäinen erä näitä huiveja meni jo jakoon Instagramin kautta ja voittajien yhteystiedot on laitettu eteenpäin palkintojen lähettämistä varten. Vielä olisi 10 kpl jaettavaksi täällä blogissa ja tarkoitus onkin polkaista kisa käyntiin vielä tämän viikon lopulla kunhan palaan Wienistä!

 


Pikkujoulusesonki on ainakin kavereiden FB-päivityksistä päätellen jo ihan kuumimmillaan, mutta itselläni ei ole kuin yhdet kemut, treenisalimme pikkujoulut, tiedossa. Perjantaina kuitenkin vietettiin nimenomaan todella pikkukemut kotona, kun alunperin muutaman hengen seurue kutistui sairastapauksien vuoksi minuun ja bestikseeni Anniin. Mutta ei se juhlijoiden määrä, vaan se sairaan kova laatu ja se, että päästiin todelisten lempipuuhiemme pariin eli syömään, juomaan ja laulamaan Singstaria. Parasta viikonloppuillan viihdettä!

postaukseen5

Ei me oikeasti ihan kahdestaan oltu, vaan myös Tommi oli paikalla osan iltaa ja mikrofonin varteen koitettiin yllyttää myös Viima-hauvaa.

Illan toinen tarkoitus laulamisen rinnalla oli testailla Re:fashionin ja UFO Shotin yhteistyökampanjan tiimoilta saamiani juomia käytännössä. En todellakaan ole mikään innokas shottien kiskoja ja niitä tuleekin nappailtua vain hyvin harvakseltaa silloin kun joku muu syystä tai toisesta tarjoaa shottikierroksen koko seurueelle. Mutta sellaisenaan raakana me ei Ufoa nimestään huolimatta nautittukaan, vaan agendana oli kokeilla miten tuo pinkkimustan klassikkokarkin makuinen kirpsakka juoma taipuisi erilaisiin drinkkeihin. Ja täytyy sanoa, että ennakkoluuloistani huolimatta, taipuihan se!

postaukseen7

Tekemäni pinaattipiirakan ja viinilasillisten jälkeen olikin sitten vuorossa ensimmäinen Ufo erä, kun pyöräytin meille jälkkäriksi blenderillä kirpeän salmiakin makuiset, mutta pehmeät pirtelöt. Olin ihan vain sivukorvalla kuullut, että Bellablogien ja Refan pikkujouluissa (joihin en itse päässyt) oli nautiskeltu Ufo-pirtelöitä, mutta en kuitenkaan tiennyt sisältöä sen tarkemmin, joten sovelsin omasta päästä.

Tähän Ufo-pirtelöön tarvitset vaniljajäätelöä, UFO shot Originalia ja Spriteä. Mitään tarkempia määriä en osaa sanoa, huitelin aineksia blenderiin perstuntumalla. Spriten kanssa pirtelöstä tuli kivan hapokasta, mutta jos kaipaa pehmeämpää pirtelön tuntua, niin tätä voinee testata myös korvaamalla limsan maidolla. Koristeeksi pirtelön päälle voi ripotella Ufo-karkista tehtyä murua. Ei kuulkaa lainkaan huono, vaan just kiva jälkkärijuoma!

postaukseen3

Me ollaan jo vuosia vietetty Annin kanssa Singstar-iltoja joikuen kehkomme kipeiksi. Suursuosikkejamme on kautta aikojen olleet hillittömät powerballadit, joita on hoilattu nyrkki pystyssä ja tunteella naapurien varmasti kiitellessä harrastustamme. Oma ikisuosikkini on ehdottomasti Whitney Houstonin Greatest Love of all. (Meidän entisen asunnon naapuriyksiön asukkaat vaihtui aina ihan hirveän tiuhaan ja mietin monesti että olikohan tällä Singstar-harrastuksella jotain tekemistä asian kanssa. 😀 )

Itseltäni löytyy vain ikivanha pleikka kakkonen, mutta sain hetkeksi lainaan PS4-konsolin joten pääsimme kokeilemaan myös juuri ilmestyneen Suomibileet-levyn biisejä. (Suomibileet löytyy PS3 ja PS4 -versioina) Itseäni ilahdutti ennen kaikkea se, että levyltä löytyy Kaija Koota jopa kahden biisin verran!! Olenkin jo monta vuotta sanonut, että tuon aikuisen naisen tunteiden tulkin pitäisi päästä Singstar-levylle saakka. Nyt toiveeni on vihdoin kuultu.

postaukseen8

Kaija Koon lisäksi Suomibileet sisältää mm. sellaisia ajankohtaisia artisteja kuin Janna, Cheek, Jenni Vartiainen, Juha Tapio, JVG, Erin, Suvi Teräsniska ja vaikka mitä muuta. Melko sekava kattaus, mutta sen vuoksi levyltä löytyykin varmasti jotain laulettavaa jokaiselle, joten toimii hyvin kemuissa. Omiksi suosikkibiiseikseni Suomibileistä nousi jo em. Kaija Koon Vapaa, Krista Siegfridsin Can you see me ja Sannin Me ei olla enää me. Kivoja laulettavia kaikki!

Suurta hilpeyttä herätti myös pelikonsolin mukana tulevan kameran kuvaama videomateriaali eläytyvistä laulajista. Onneksi ei viritelty vehjettä nettiyhteyteen, ettei tullut kiusausta jakaa videoita someen, sekin kun olisi mahdollista.

postaukseen6

Laulamisen aiheuttamaa kurkun kuivumista hoidettiin vielä parilla muullakin drinksulla pirtelön lisäksi. Ufo Shotin sivuilla oli ohje lyhyeen UFO-roska drinksuun, joka olisi koostunut ihan vaan limelohkoista + sokerista (murskataan limet lasin pohjalle) jäämurskasta ja UFO-shotista. Mutta koska illan emäntä ei ollut älynnyt laittaa jäitä tulemaan ja pelkkä liru Ufoa limejen kanssa lasin pohjalla oli vähän tylsä ajatus, joten kaadettiin jatkoksi Spritea.

Meillä oli tämän vaaleanpunaisen Ufo Originalin lisäksi maisteltavana myös pelottavan sinistä Ufo Shot Blasteroidia, mutta jotenkin vaan tämä originaali Ufo-karkin makuinen ja söpön värinen juoma houkutteli enemmän. Siniset drinkit eivät vaan tunnu yhtä houkuttelevalta kuin vaaleanpunaiset! 😀

Itselleni muuten tuli yllärinä se, että UFO shot on ihan puhtaasti kotimainen tuote ja valmistetaan niinkin eksoottisessa paikassa kuin Tyrnävällä Shaman Spirits -nimisen yrityksen toimesta. Toisaalta, kun miettii tarkemmin, niin eihän ketkään muut kuin hullut suomalaiset tee salmiakkikarkkeja ja -juomia. Tämäkin tuote sai alkunsa ihan muutaman nuoren miehen darra-aamuna saamasta ideasta, kun keksivät, että lapsuuden lempikarkkien makuinen shotti olisi takuulla jymymenestys. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illan kolmannet drinksut väänsikin sitten Tommi ja täytyy sanoa, etä tämä taisi olla oma suosikkini. Minttuinen pitkä hempeän vaaleanpunainen drinksu syntyy UFO Shot Originalista, mintunlehdistäja Russchianista. Vahvempi versio syntyy heittämällä sekaan 2 cl kirkasta. Tommi teki ekan tällaisen sekoituksen edellisen drinkin limelohkojen päälle ja toimi hyvin sitenkin.

Olin siis aiemmin maistellut Ufo Shottia ihan sellaisenaan ja täytyy sanoa, että ei nyt ihan mikään lempijuoma, kuten ei juuri oikein muutkaan shotit. Mutta olikin positiivinen ylläri miten hyvin tuo kirpeä maku toimi noissa pidemmissä juomissa. Koko pulloa ei perjantaina tuhottu, mutta voin kertoa, että ei se happanemaan jää!

Onko Ufo-karkit tai Ufo-shotti tuttuja? Itse ainakin muistan jo penskana aina valinneeni irtsaripussiin mukaan myös noita kovia karkkeja, joita imeskellessä tuntui, että lähtee kitalaesta nahkat. Mikäs sen parempaa.

PS. Tuohon Singstariin liittyen on tulossa kiva kilpailu blogin FB-sivulle!