17.01.2018 Kaamea kasaritöyhtö ja lempivärejä

Vaalenpunaista, pinkkiä ja kasaritöyhtö! Jalassa verkkarit ja korvissa juhlalliset tupsukorvikset. Tästä asusta ei  siis puutu mitään. Jonkun mielestä ehkä tyyliä, mutta minusta tää oli just ihana sekasotku.

housut – Amy Vermont, Klingel (saatu) / neule – Ellos / takki – Mango / kengät – CAT /

huivi – Becksöndergaard / panta – Katri Niskanen / korvikset – H&M / laukku – Pieces

Mulla oli jokin aika sitten asukuvissa Klingeliltä valitsemani Amy Vermont -merkkinen takkimekko ja näissä kuvissa on vielä toinen vaate samalta merkiltä. Hieman kiiltäväpintaiset pehmoiset housut ovat ikään kuin pikkuisen paremmat verkkarit. Ne on tyyliltään aika samanlaiset kuin nämä blogissa usein nähdyt housut, mutta näissä on pidemmät lahkeet, joten sopivat paremmin käyttöön nyt talvella ilman että nilkat paleltuu. 

Uusien merkkien kohdalla on aina vähän arvailua kokojen kanssa ja ensiksi tilaamani koon 48 housut osoittautuivatkin aivan liian isoiksi. Vaihdoin kokoon 46, mutta nämäkin on edelleen hieman reilut. Tilanne kuitenkin korjaantui, kun taitoin housujen vyötärönauhaa kerran, niin istuvat paremmin takamuksesta. Mutta reilut koot siis mielestäni! 

Tukka päätyi tuollaiseksi kasaritöyhdöksi sen myötä, että eilen kirjaa lukiessani setvin lähes pari viikkoa harjaamatta ollutta tukkaani sormin. Aikaa takkujen avaamiseen meni tuolla metodilla yli puoli tuntia, mutta tuloksena oli tuo pöyhkeätäkin pöyhkeämpi kasa. Oli pakko ottaa siitä ilo irti yhdeksi päiväksi ja ilahduttaa pehkolla tänään myös kampaajaani. 

Hiukset saivat tänään siis hieman uutta väriä ja saksiakin niille varovasti näytettiin. Varovasti siksi, että mulla on lähiviikkoina tulossa parikin tilaisuutta mihin pitäisi saada tehtyä juhlava kampaus, joten päätettiin lyhentää kunnolla vasta hieman myöhemmin. Eli minusta on tullut sellainen tyyppi, joka sanoo kampaajalla, että ”ota vaan sentti latvoista”. 😀 😀

Näitä kuvia kun katsoo, niin miettii, että miksi ihmeessä pukeuduin niin monta niin mustaan. Tulen vaalenapunaisesta ja pinkistä ihan hirmu hyvälle tuulelle! 

30.12.2017 Jouluaaton mekko ja helppo kiharakampaus

Jouluaattona postaamani jouluprobleema-kuvan mekoista pääsi pyhinä loppujen lopuksi käyttöön kaksi. Tapaninpäivää vietin jo arkisemmassa asussa. 

Aattona juhlin tässä Marks & Spencerin upean punaisessa mekossa, joka syksyllä M&S:n kamppispostaukseen asuja valitessa yllätti minut ihan täysin ihanuudellaan. Minähän en ole ikinä aiemmin ajatellut käyttäväni mitään vaatetta missä on tuollainen ”rouvarusetti” ja myös täyspitkät hihat ovat itselleni etenkin mekoissa aika vieras juttu.

mekko – Marks & Spencer /kengät – Vagabond / korvakorut – Asos

Mutta kuten olen useasti aiemminkin sanonut, kannattaa vaatekaupassa rohkeasti sovitella oman mukavuusalueen ulkopuoleltakin, sillä välillä voikin päätyä huomaamaan omien ennakkoluulojen olleen ihan turhia. Itse ainakin totesin tämän ns. ei oman näköisen mekon ihan hillittömän hienoksi heti päälle kiskottuani. Rusetista, pitkistä hihoista ja puhvihihoista huolimatta. Tai ehkäpä juuri niiden vuoksi.

Aaton kampaus syntyi avaamalla edellisiltana kosteana nutturalle laitetut hiukset ja kokoamalla siitä syntyneet kiharat muutamalla pinnillä hataraksi kasaksi. Hatara se oli siksi, että on aika hankalaa saada kiharaläjää pysymään tuossa sivulla, kun alla ei ole hiuksia mihin pinnejä kiinnittää. Mutta jotenkin sain homman toimimaan ja kampaus pysyi lakkapilven avulla paikoillaan koko illan.

Tällaisia mun kampausyritelmät ovat lähes poikkeuksetta, että pohja niihin luodaan jo edellisten päivien aikana. Jos olisin yrittänyt alkaa tekemään itse kiharoita jollain vehkeellä, ei hommasta olisi tullut todennäköisesti yhtään mitään. Mutta näin huolettoman näköiset ja juuri sopivat kiharat valmistuivat yksinkertaisesti nukkumalla!

Joulupäivän mekko onkin sitten aiemmin esittelemätön, sekin siis vielä tulossa!