12.03.2016

Posted at 20:03h in Yleinen by
0 Likes

Maanantaina on edessä taas #EVEK -kuvaukset, joten laitetaas alta pois edellisen kuvauspäivän tukkakuvia. Letti on maskeeraajiemme tuolissa kääntynyt vaikka mihin muotoon tässä talven aikana, edellisen postauksen aiheesta löydät  TÄÄLTÄ.

Aloitettiin tällä kertaa astetta naturellimmalla lookilla, kun vedimme pätkän täysin paljaina. Ei meikkiä, ei tukkatötteröitä eikä myöskään vaatteita. Ihan normipäivä töissä siis. 😀 Se on muuten jännä, että minusta tuntui jotenkin oudommalta olla stylistin valitsemissa vaatteissa ja koruissa ilman meikkiä ja tukka roikkuen kuin ihan kokonaan alasti. Kun siihen omaan nahkapukuun ei luonnontilassa mitkään pakkelit kuulu, niin se tuntui ihan normaalilta olotilalta. Mutta sitten, kun pisti Jeminan miettimät vaatteet ja niihin sopivat korut päälle, olo olikin ilman laittautumista kovin väärä ja liian paljas. Outoja ne on ihmisen ajatuskuviot.

Kun vihdoin tuli aika pistää kaikki lahonsuojat naamaan ja väännellä karvat uuteen asentoon, aloitettiin homma käymällä hiukset läpi kreppiraudan kanssa. Kun krepatun tukan harjasi auki, oli tuloksena todella ilmava ja muhkea pohja kampauksille. Tuntui kuin ohut hiirenhäntäni olisi vähintään nelinkertaistanut määränsä. Mulla on tällä hetkellä tosi ikävä fiilis tukkani kanssa, sillä se on talven aikana ohentunut varmaan puoleen entisestään. En tiedä missä syy, mutta hiuksia lähtee aivan tolkuttomasti. 🙁 Krepattuna hiukset kuitenkin saivat ihan hurjasti volyymiä, joten tätä kikkaa pitänee alkaa itsekin käyttämään. 

Ekana krepattu hattara taiteiltiin ihanalle toisella puolen päätä lepäävälle löysälle letille. Ja edestä se näytti näin muhkealta:

Tämä nousi kyllä ehkä koko kauden lempparikampaukseksi tähän saakka nähdyistä. Saa nähdä löytyykö tulevana maanantaina mitään haastajaa.

Seuraavaan lookkiin letti avattiin ja laskettiin hiukset edestä otsalle. 

Tämä oli jälleen varsinainen kameleonttikampaus, sillä se oli aivan eri tyylinen joka suunnasta. Takaa päin (mistä ei valitettavasti ole kuvaa) sai jopa pienen fiiliksen banaaninutturasta (!) 

Etuosaa siis väänneltiin lennokkaaksi muotoiluraudalla ja takaosa kiepsautettiin kiinni muutamalla hyvin piilotetuulla pinnillä. Hauska miten siistiltä ja sovinnaiselta kampaus näyttää toiselta puolelta. Ei ihan heti mun arkikampausta katsellessa arvaisi, että tästä ananastukasta saisi taiottua jotain noin ladylikea. No, ei tarvii kuin päätä kääntää, niin vähän toki tunnelmaa muuttuu. 

Olisinpa niin rikas, että mulla vois olla henkilökohtainen kampaaja laittamassa tukan joka päivä!


10.01.2016

Posted at 00:43h in Yleinen by
0 Likes

Ehdin viihtyä lähes 20 vuotta niin niin lyhyellä tukalla, ettei sen ollut juurikaan mahdollista takkuuntua. Nyt on tilanne kuitenkin jo toinen. Nämä omassa mittakaavassani varsin pitkät hiukset ovat kuitenkin osoittautuneet varsinaiseksi takkukasaksi. Hiuslaatuni on hentoa ja ohutta, oikeastaan ihan samanlaista kuin sellainen pienten lasten alituisesti sotkussa oleva "pentukarva". 

Poishuuhdeltavat hoitoaineet ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, pesun jälkeen näky on yllä olevan kuvan mukainen ja pörröä ei ilman apuaineita setvitä. Silloin apuun astuvat kätyrit!

Viime kesänä marketin hyllyllä tuli vastaan Natusan Kidsin Balsam spray, joka kiinnitti huomioni söpöllä Kevinin kuvalla. Vain kolmisen euroa maksanut hoitosuihke lähti siis mukaani lähinnä Minions-ihastukseni takia, mutta ostos on osoittautunut oikeasti loistavaksi. 

Hoitosuihkeen luvataan tekevän hiuksista helpommin kammattavat ja tämän lupauksen tuote todellakin lunastaa. Tämä pienille lapsille suunnattu tuote ohitti hyvin pian aiemmin käytössäni olleen Bonacuren Moisture Kickin. Sekin on mielestäni todella hyvä tuote,  mutta kätyreiden kanssa takut oikenevat kokemukseni mukaan vieläkin kivuttomammin. Ja hintaerokin on tuotteilla melkoinen. Natusan n. 15 €/l, BC n. 35 €/l.

Hiusharjoja minulta löytyy Tangle Teezer, Glitterin halpisversio samasta asiasta (kuvassa), luonnonharjasharja ja yksi missä yhdistyy sekä luonnonharjakset, että muovipiikit. Suosikkini on ehkä viimeisenä mainittu, muovipiikit selvittää ja luonnonharjakset tekevät hiuksista todella silkkisen tuntuiset.

Mitä Tangle Teezeriin tulee, niin siinäpä on taas rahastuksen makua. En ole huomannut minkäänmoista eroa kyseisen vehkeen ja Glitterin samanoloisen muoviharjan välillä. Tai siis olen, hintaeroa yli kympin verran. Eli molemmat toimii todella hyvin, takkukasan harjaus on etenkin balsam sprayn kanssa yhdessä käytettynä helppoa ja nopeaa.

Tai ehkä mä vaan oon hirvee juntti enkä tajua merkkituotteiden hienouksia. Enhän tajua sitäkään että mikä hitto siinä Beauty Blender -munassa maksaa (kakskymppiä meikkisienestä!!), kun samanlaisia vaahtomuovikökkäreitä saa muutamalla eurolla. Ja kyllä, olen testannut Beauty Blenderiä ja myös monta muuta meikkisientä. 

Mutta ei tässä ollut tarkoitus möyhätä meikkimunista, vaan tosiaan kehua tuota Kätyri-suihketta. Toimivaa takunpoistoa ainakin tällaiselle pikkulapsen haituvat omaavalle ihmiselle!


06.01.2016

Posted at 19:08h in Yleinen by
0 Likes

#Evekiä on kuvattu nyt toistakymmentä jaksoa ja sen lisäksi, että duuni on ihan hullun hauskaa sen mahtaviin puoliin kuuluu myös se miten mageen näköisiä meidän stylisti ja maskeeraajat meistä aina taikoo. On joka kerta ihan juhlaa istahtaa siihen peilin eteen ihan rupuisen näköisenä ja rähmät silmissä ja seurata miten ammattilainen taikoo musta joka kerta ihan eri näköisen.

Mun tukka on omien käsieni jäljiltä suurimman osan ajasta vaan tylsästi jollain pikkunutturalla, mutta #Evekin ansiosta olen saanut ainakin lisää inspiraatiota sen suhteen miten voisin kuontaloani väännellä. Hieman olen jo uskaltautunut yrittämäänkin, mutta taidot ei toki riitä ihan kaikkeen mitä ammattilaiset loihtii.

Olen koittanut parhaani mukaan muistaa nappailla aina kuvan mun meikistä ja kampauksesta studiolla ja tässä olisi nyt pieni kokoelma mun ekan tuotantokauden lookeista.

Vasemmalla on se lähtökohta minkä näköisenä yleensä studiolle raahaudun aamuisen neljän tunnin bussimatkan jälkeen. Tuo kyseinen kuva on joulukuun alusta, jolloin olin yhtenä kuvauspäivänä aivan hirmuisessa flunssassa ja kuumeessaa enkä uskonut, että minusta saisi ihmisen näköistä, mutta olin vahvasti väärässä. 

Tässä yllä kahdessa kuvassa sitten kuumepäivän naama laitettuna. Ihan hämmästyin miten freshin näköinen musta saatiin. Useimmiten mulle väännellään tukka kiinni jonkinmoiselle tuutille tai tötterölle, mutta tulipa kerran kokeiltua tuollainen ylemmän kuvan toiselta puolen auki oleva versiokin.

Tää kokonaisuus oli mun mielestä ihan sairaan hyvä. En yleensä itse ikinä meikkaa näin vahvasti sekä silmiä että huulia, mutta noiden pocahontas-korvisten kanssa naama oli vaan yksinkertaisesti aika täydellinen. En kestä, osaisinpa itse meikata tuollaiset silmät! Tukkatötterö on tällä kertaa kovin sileä moniin muihin viritykseein verrattuna. 

Tätä toispuoleista pallokampausta olen jo kokeillut muutaman kerran itsekin. En kylläkään ole jaksanut tehdä niin hyviä pohjatöitä tukkaan kuin tuolla kuvauksissa tehtiin, joten en saa pallosta yhtä muhkeaa. Jatkan opettelua ja aion kokeilla olisiko hiusvalkista apua. (niin kuin mä muka osaisin sellaista käyttää :D)

Kaulassa muuten aivan ihana Aarikan koru tulevan kevään mallistosta!

Kuten ehkä silmämeikistä huomaa, niin tässä on muutamia kampauksia yhdeltä ja samalta päivältä, kun jouduttiin kerran tekemään normaalia isompi määrä jaksoja kerralla. Vaihdot olivat nopeita, joten meikkiä ei voitu tehdä aina kokonaan uudelleen, joten nopeat ratkaisut tukan muokkaamiseen olivat tarpeen. Mutta aika pienillä veivauksilla se jo muuttuu, tämä joulujakson tuutti taidettiin vääntää ylempänä nähdyn sileän tötterökampauksen jälkeen. Hieman eri kohdista kiinni ja rikottiin kokonaisuutta sotkuisemmaksi. 

Ja kun tukka avataan parin tuuttikampauksen jälkeen, löytyy sieltä tällainen pehko. Kun pohjatyö on ihan aluksi hyvin tehty oikeiden aineiden kanssa, saa tätä mun tukkaa väänneltyä todella monelaiseen asentoon yllättävän helposti. Muotoilussa on usein käytetty paljon hiuspuuteria, kun taas lakkaa koitetaan käyttää säästeliäästi etenkin jos tiedetään että kampaus täytyy vaihtaa monta kertaa. Sitten lisäksi vähän tupeerausta ja muotoilurautaa, niin sen jälkeen pehko tottelee lähes mitä tahansa käskyjä. 

Toisinaan taas kokeillaan myös lettihommia. Tämän taidon tahtoisin itse oppia, mutta ei tunnu motoriikka riittävän. 

Mä olen edelleen niiiiin törkeän tyytyväinen tähän tukkamalliini. Huomenna onkin taas pitkästä aikaa kampaajakäynti luvassa, mutta tällä samalla mallilla jatketaan edelleen. Lyhennetään vaan hieman tätä reuhkaa, tehdään sivuista ja takaosasta taas siisti ja hoidetaan vähän värillä kiiltoa pintaan. 

Voin sanoa, että en itse vielä muutama kuukausi sitten tajunnut miten monipuolinen tämä minun nykyinen hiusmallini oikeasti onkaan, mutta kun näitä kuvia katselee, niin ei tässä tunnu olevan kampausvaihtoehdoista pulaa. Innolla odotan millaisiin asentoihin nää karvat vielä kevätkauden kuvauksissa väännellään.

Löytyikö lempparia?