05.07.2018

Posted at 14:30h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö Olympuksen kanssa-

Onko sinulla hieno ja paljon kehuttu kamera, mutta omat kuvasi ovat loistavasta laitteesta huolimatta toisinaan väärän värisiä, liian pimeitä tai pieleen tarkennettu?

Kameran automaattiasetuksilla kuvatessa onnistuu usein, mutta aina lopputulos ei kuitenkaan ole sitä mitä kuvaaja toivoo. Vuosikymmenien kehitystyöstä huolimatta kun ei vielä ei ole  onnistuttu valmistamaan vehjettä, joka osaisi lukea käyttäjänsä ajatukset. Kameralle on siis esitettävä ainakin hieman toiveita halutusta lopputuloksesta.

Näytän tässä postauksessa muutamia helppoja säätöjä, joiden avulla voit parantaa kuviasi etenkin, jos lähtötasosi on täysautomaatilla kuvaaminen. (Lue myös vinkkini kameran aloitusasetuksista TÄÄLLÄ)

Demolaitteena toimii Olympus PEN E-PL9, mutta kaikki säädöt löytyvät lähes samoista paikoista myös vanhemmissa Olympus-kameroissa. Samat asiat löytyvät myös muiden merkkien järjestelmäkameroista, joten jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukea vaikka käytössäsi olisikin jokin muu kamera kuin Olympus.

Käännä siis kamerasi kuvaustila vihreästä täysautomaatista vaikkapa asentoon P ja ota ainakin nämä seuraavat asiat haltuun! (P on myös automaattiohjelma, joka valitsee puolestasi sopivan aukon + ajan, mutta voit tehdä itse mm. näitä tässä postauksessa neuvottuja säätöjä)

 

VALOTUKSEN KORJAUS

Eikö ole aika tumma ja ankea tuo vasemmanpuoleinen kuva toimistoni sisustustyynyistä? Se on se valotus, jota kamera pitää oikeana. Tyynyt kuitenkin näyttävät huomattavasti raikkaammalta, kun kuvaa hieman ylivalotetaan kuten keskimmäisessä ja oikeanpuoleisessa kuvassa.

Keskimmäisessä valotusta on säädetty plussalle 0.7 askelta ja oikealla +1.0. Usein henkilökuvien kanssa on sama juttu, että etenkin tasaisessa pehmeässä valossa kuvatessa pieni ylivalottaminen saa kohteen/ihon näyttämään freesimmältä ja paremmalta.

Kameralle valotus on pelkkää matematiikkaa ja se kuvittelee kohteen olevan keskiharmaa laskien oikean valotuksen sen mukaan. Laite ei siis osaa tunnistaa mitä kuvassa on ja pohtia näyttäisikö kohde paremmalta yli tai alivalotettuna.

Tämä kuvan vaalentaminen tai tummentaminen, eli valotuksen kompensointi/korjaus, onkin ensimmäinen helppo askel siihen suuntaan, että alat itse hallitsemaan kuvaamista sen sijaan, että vain tähtäät, laukaiset ja toivot parasta.

 

Kuvaustilassa P saat valotusta säädettyä helposti laukaisinpainikkeen ympärillä olevaa rullaa pyörittämällä. Valotuksen korjauksen määrä näkyy näytön alaosassa. Ja mikä parasta, näin peilittömällä kameralla kuvatessa, näet valotuksen korjauksen vaikutuksen kuvaan jo heti näyttökuvasta sen vaalentuessa tai tummentuessa tekemäsi säädön mukaan.

Mikäli kamerasi on sellaista vanhempaa mallia, ettei tuota etusormelle osuvaa rullaa ole, niin saat valotuksen korjauksen toimimaan painamalla kuvasta ympyröimääni +/- nappulaa ja sen jälkeen OK-nappulaa ympäröivältä kehältä oikealle tai vasemmalle painellen.

Jo tämän yhden yhden pienen asian hallitsemalla pystyt vaikuttamaan ottamiisi kuviin hurjasti! Vai mitä sanotte seuraavasta esimerkistä?

Kohde on auringonvalon ja varjon rajalla, joten kameran automatiikka yrittää valottaa oikein niin valopuolta kuin varjopuolta ja kovan kontrastin takia ei luonnollisestikaan siinä onnistu.  

Oma ajatukseni kuvasta oli dramaattisen tumma, lähes musta varjopuoli joten alivalotin kuvaa kääntämällä säätörullasta valotusta miinukselle. Olin tyytyväinen vasta viimeiseen kuvaan, jossa valotuksen korjauksen arvo on -1.7.

Valotuksen korjauksen merkitys korostuu etenkin tilanteissa joissa taustan ja kohteen kontrasti on suuri. Jos kuvaat esimerkiksi kaveria ikkunan edessä vastavaloon, tai kirkkaan lumen keskellä, jää henkilö helposti automaattivalotuksella liian pimeäksi. Asiaan on helppo vaikuttaa valotuksen korjauksella.

 

TARKENNUSPISTEEN VALITSEMINEN

Jos välillä käy niin,  että kuva on tarkka ihan jostain muualta kuin haluaisit sen olevan, syynä on todennäköisesti se, että olet luovuttanut päätäntävallan tarkennuksesta kameralle.

Mikäli AF-tarkennuksen (eli automaattitarkennuksen) asetuksista on kaikki tarkennuspisteet päällä, tekee kamera itsenäisesti valinnan käytettävistä tarkennuspisteistä. Silloin voi käydä kuten alla olevissa kukkakuvissa.

Tavoite oli saada tarkaksi vasemman puoleinen etualalla oleva kukka. Mutta mistäs kamera sen tietäisi, joten ensimmäisellä yrittämällä se tarkensi soraan, toisella keskimmäiseen kukkaan ja vasta muutaman yrityksen jälkeen vihdoin haluaamani etualan kukkaan.

Kaikkien pisteiden käyttäminen toimii joissakin tilanteissa, ja esimerkiksi kasvojen tunnistuksen kanssa henkilökuvia ottaessa kamera kyllä osuu oikeaan. Mutta tilanteissa missä mahdollisia kohteita kuva-alalla on useampia, on viisaampaa valita tarkennuspiste itse.

Kohdennustilan voi valita painamalla OK-nappulan vierestä vasemmalle (kuvake jossa pisteitä). Tuolloin tarkennuspisteruudukko tulee näytölle näkyviin vihreänä kuten tuossa yläpuolella kamerakuvassa.

Tuossa kohdassa säätörullaa pyörittämällä pystyt vaihtelemaan kolmen eri tilan välillä: kaikki pisteet, 9 pisteen ruudukko tai yksittäinen tarkennuspiste/-ruutu).

Jos valitsee 9 ruudukon tai yksittäisen pisteen, voi sitä sitten liikutella nuolinäppäimillä (eli ok-nappulan ympärillä olevilla) haluamaansa kohtaan kuva-alalla.

Kosketusnäytöllisissä Olympuksen kameramalleissa tarkennuspisteen voi halutessaan valita myös näytöltä.

Suosittelen lämpimästi ottamasta tarkennuspisteen valinnan haltuun. Harhalaukaukset vähenevät huomattavasti!

 

VALKOTASAPAINO, WB (white balance)

Näyttävätkö kuvasi joskus liian keltaisilta tai sinisiltä? Korjaa tilanne oikealla valkotasapainoasetuksella.

Valkotasapaino on silloin oikein, kun kuva näyttää kamerassa saman väriseltä kuin kohde omin silmin. Jos valkotasapainoasetus on väärä suhteessa kuvaustilanteessa vallitsevaan valoon, on tuloksena virheellisen värisiä kuvia, kuten alla oleva kollaasi osoittaa.

Suurimman osan arkisista kuvaustilanteista pärjää mainiosti käyttämällä asetusta WB AUTO, eli automaattista valkotasapainoasetusta. Se toimii kaikissa Olympuksen kameroissa oikein loistavasti etenkin luonnonvalo-olosuhteissa.

Kahvikuppikuvat on otettu ikkunalaudalla pilvisen päivän luonnonvalolla, joten AWB tekee hienosti oikean sävyistä kuvaa. Verrokkikuvista näkee millaisia värivirheitä saa aikaiseksi, jos valkotapainoasetus ei ole vallitsevan valo-olosuhteen mukainen.

Tilanteet joissa AWB-asetus kuitenkin saattaa joutua ongelmiin, ovat erilaiset keinovalo- tai sekavalo-olosuhteet. Esim. sisätila jossa valo tulee loisteputkista.

Kuvaile siis huoletta asetuksella WB AUTO aina, kun se tuntuu toimivan. Mutta, jos tuletkin tilanteeseen, jossa huomaat kuvan näyttävän väärän väriseltä, kokeile ensin tilassa olevaan valoon sopivaa esiasetusta.

OK-nappulaa painamalla saat auki perusvalikon jossa ylös/alas liikkumalla löydät tuon rivin missä on eri valkotasapaino vaihtoehdot. Esiasetukset on olemassa auringonvalolle, varjoisalle ja pilviselle olosuhteelle, hehkulampun valolle, loisteputkille ja salamalle. Kokeile siis antaisiko sopiva esiasetus oikeamman väristä kuin automaattiasetus.

 

VALKOTASAPAINON ASETTAMINEN ITSE

Jos mikään esiasetus ei tuota oikein hankalassa valossa tyydyttävän väristä kuvaa, pääsee parhaaseen lopputulokseen säätämällä valkotasapainon itse. Eli kerrotaan kameralle valkoisen paperin (tai valkoisen seinän tai muun saatavilla olevan valkoisen pinnan) avulla mikä on valkoista nyt juuri tässä valossa.

Se tapahtuu näin:(ota kamera käteen ja kokeile!)

1. Mene valkotasapainon valikkorivillä kuvassa keltaisena näkyvän symbolin kohdalle. (noita oman WB:n muistipaikkoja on kamerasta riippuen 2-4 kappaletta).

2. Paina INFO-painiketta. Sen jälkeen näytöllä näkyvä ohjeteksti pyytää sinua kohdistamaan kameran valkoiseen paperiin.

3. Ota kuva niin, että valkoinen täyttää koko kuva-alan.

4. Hyväksy asetus painamalla KYLLÄ (ok-nappulalla).

 

Jos sinulla on jokin tietty paikka ja valaistus, jossa otat usein kuvia, niin voit pitää sen oikeaa WB-asetusta tallessa yhdessä muistipaikassa. Näin se on nopeasti käyttöön otettavissa. Asetus poistuu muistipaikasta vasta, kun teet päälle uuden.

Muista kuitenkin, että pärjäät auto WB -asetuksella tosiaan hyvin monessa tilanteessa. Hankalampia valo-olosuhteita varten kannattaa valkotasapainon säätäminen kuitenkin opetella.

 

Nyt kaikki automaattiasetuksilla tähän saakka kuvanneet, kokeilkaapa ottaa nämä kolme asiaa haltuun!

Etsi jokin hieman haastavampi valo-olosuhde, kokeile valkotasapainon säätämistä ja harjoittele kuvan vaalentamista/ tummentamista valotuksen korjauksella. Ota myös tarkennuspisteen valinta omiin käsiin.

Jos jäi ohjeista jotain kysyttävää, niin vastailen mielelläni kommenttiboksissa.

Myöhemmin tulossa vinkkipostauksia mm. objektiiveista ja Olympus Image Share appin käytöstä (eli kuinka kuvata itse omat asukuvat wifiä hyödyntäen)!

-kaupallinen yhteistyö Olympuksen kanssa-


13.03.2018

Posted at 18:38h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö Olympuksen kanssa-

Olin toissaviikonloppuna Kuva & kamera -messuilla esittelemässä Olympuksen kameroita ja siellä sai taas kerran keskustella todella monen asiakkaan kanssa aiheesta PEN vai OM-D. Niinpä ajattelin koosta pienen postauksen aiheesta avuksi teille, jotka kenties olette uuden kameran hankintaa harkinneet, mutta eri Olympus-mallien erot mietityttävät. 

Lähtökohta on se, että sekä PEN että OM-D -kamerat ovat ihan täysiverisiä järjestelmäkameroita, peilittömiä sellaisia. Kaikki niistä taipuvat siis monenlaiseen kuvaamiseen vaihdettavien objektiivien ja monipuolisten ominaisuuksiensa ansiosta. 

Myös kuvien nopean siirtämisen puhelimeen tai tablettiin ja kaukolaukaisun mahdollistava wifi-ominaisuus löytyy kaikista tällä hetkellä markkinoilla olevista malleista.

Kuvassa vasemmalla OM-D E-M10 MK II ja oikealla työkamerani OM-D E-M1 MK II

Ihan ensimmäisenä muutama sana siitä mitä kameroita itse käytän. Ammattikuvaajan hommat hoidan pääasiallisesti Olympuksen lippulaiva-rungolla, joka on OM-D E-M1 MK2. 

Vapaa-ajalla kuljetan mukanani ehdottomasti mieluiten pientä PENiä, josta itselläni on ollut nyt muutaman vuoden ajan käytössä malli E-PL7. Uusin E-PL9 kuitenkin ilmestyi juuri muutama viikko sitten!

Näiden välistä minulta löytyy myös työkameraani pienempi ja kevyempi OM-D E-M10 MK2. Tuota kameraa olen käyttänyt esim. kakkoskamerana työkeikoilla. Olen jonkin verran käyttänyt tuota kymppiä myös vapaa-ajalla ja blogikamerana, mutta aika usein huomaan kuitenkin ennemmin tarttuvani PENiin, kun olen lähdössä johonkin, sillä etenkin reissatessa haluan kameran vievän mahdollisimman vähän tilaa. 

Mutta niihin selkeimpiin eroihin siis!

Vasemmalla PEN E-PL7, oikealla OM-D EM10 MK II

Koko

Tuossa yllä tulikin jo ensimmäinen. PEN on selkeästi Olympus-perheen pienin jäsen. Jos olet todella pienten laukkujen ystävä ja haluat kamerasi olevan pieni ja kepeä, suosittelen ensimmäisenä tutustumaan PEN-sarjaan.

Vaihtoehtoisesti, jos kaipaat, että kamerasi on kooltaan ja malliltaan enemmän järjestelmäkameramainen kuin pienen pokkarin tyypinen, niin OM-D:t ovat hieman isompia ja niihin on saatavilla mm. lisäotekahvoja, joilla otetta kamerasta saa muokattua vieläkin tukevammaksi. Itselleni tukeva ote ja kunnon kahva kameran rungossa on todella tärkeää tehdessäni töitä, mutta vapaa-ajalla pienikokoinen kamera vie aina voiton.

Näytön kautta kuvaaminen on helppoa ja voit käyttää kosketusnäyttöä

Näyttö vs. etsin

PENeillä kuvataan suoraan näytöstä katsoen, OM-D-rungoista löytyy myös etsin. Jos siis koet etsimen itsellesi ehdottomaksi, suuntaa katseesi suoraan OM-D -sarjan  kameroihin, joilla voit kuvata sekä näytöltä että etsimen läpi katsoen.

Jos selfiet ovat iso osa kuvalamistasi, niin PENien 180 astetta kääntyvä näyttö antaa loistavat mahdollisuudet siihen. 

PENin 180 astetta kääntyvä näyttö on ahkeran selfiekuvaajan paras kaveri!

Käytettävyys

Kaikki valokuvaamisen perussäätömahdollisuudet löytyvät tietenkin kaikista malleista, mutta säätönamiskoiden määrässä ja asettelussa on hieman eroja. Suurimpana erona se, että PENeissä säätörullia on yksi ja OM-D -rungoissa kaksi. 

Jos kuvaat lähinnä eutomaattiasetuksilla tai puoliautomatiikalla (aukon esivalinta, suljinajan esivalinta), niin sillä yhdelläkin pärjää aivan mainiosti. Mutta etenkin manuaaliasetuksilla kuvatessa OM-D:n kaksi säätörullaa nopeuttaa toimimista selkeästi. Toisesta voi säätää aukkoa, toisesta aikaa. Tai mitä toimintoja sitten päättääkin niihin ohjelmoida.

PENin yhtä säätörullaa pystyy käyttämään joko peukalolla tai etusormella. OM-D:n mahdollistavat nopeat säädöt.

OM-D:ssa on näytön lisäksi etsin. Siinä on myös enemmän funktionäppäimiä, joihin voi ohjelmoida haluamiansa toimintoja.

Ohjelmoitavuus

OM-D-kamerat sisältävät huomattavasti enemmän kustomointimahdollisuuksia. Niin säätörulliin kuin funktionäppäimiinkin saa ohjelmoitua toiminnot kussakin kuvausohjelmassa oman halunsa mukaan. Tämä harvoin koskettaa aloittelevia kuvaajia, mutta perehtyneemmälle harrastajalle varsin hyvä juttu ja helpottaa ja nopeuttaa kuvaustilanteista toisiin siirtymisiä. 

Äänet

PENeistä saa toki tarkennuksen merkkipiipityksen pois, mutta OM-D -kameroissa hiljennettyä saa myös sulkimen. Jos siis tiedät tarvitsevasi kameraa usein esimerkiksi hautajaisissa tai huopatossutehtaalla, on jokin OM-D -malleista parempi vaihtoehto.

Objektiivien käyttö

Kameran valintaan liittyy jossain määrin myös objektiivit. Mitä isompia ja painavampia objektiiveja tarvitset ja käytät, sitä järkevämpää on valita myös kookkaampi kameran runko, eli OM-D PENin sijaan. 

Karkeasti vetäisin rajaan niin, että PRO-sarjan linssien kanssa valitsisin OM-D;n ja PEN-mallien kanssa käyttäisin etupäässä M.Zuiko ja M.Zuiko Premium -linssejä, jotka siis PRO-linssejä pienempiä ja kevyempiä. Mutta kaikki Olympuksen OM-D ja PEN -objektiivit käyvät siis ristiin.

Sääsuojaus

Jos kuvaat paljon luonnossa ja epävakaissa olosuhteissa, suosittelen kameraksi esim. OM-D E-M5 MK2:sta, joka ei PRO-linssien tapaan pikku sateita ja pakkasia säikähdä. 

Siinä siis selkeimpiä eroavaisuuksia. Tiivistetysti vetäisin asian yhteen ehkä niin, että jos sinulle on tärkeää etenkin pieni koko, kuvaat enimmäkseen perusarkea ja lomakuvia ja olet kenties vasta siirtymässä kännykällä kuvaamisesta kameroiden maailmaan, niin suosittelen tutustumaan PEN-sarjaan.

Jos taas olet astetta totisemmalla harrastusmielellä liikenteessä ja sinulla on jo mielessä vaativampia kuvauskohteita kuten eläimet, urheilu tai luontokuvaus säiden armoilla tai ihan vaan koet tarvitsevasi etsimen, niin ota vertailuun eri OM-D-mallit. 


10.02.2018

Posted at 19:55h in Yleinen by
0 Likes

Olen yrittänyt muistutella teitä siitä, että huonoon valokuvaan ei kuole. Ja, että kaikilla meistä on kaksi tai kuusi leukaa, kun oikeasta kulmasta katsotaan. Olemme kolmiulotteisia eläviä hahmoja, joten elämämme ei voi olla yhtä poseeraamista ja vatsamakkaroiden ja kaksarin kyttäämistä. 

Mutta on toki myös hetkiä, kun olisi käyttöä muutamalle niksille, että miten saada itsestään parasta irti valokuvassa. Firman nettisisuilla vuosia töröttävästä henkilöstokuvasta on kivempi katsella itseä, jos ei nyt ihan ekana huomio kiinnity vain leukamakkaroihin. Ja onhan ne perhejuhlien yhteiskuvatkin kivempiä katsella, jos muistais vaikka ryhdin.

Varmimmin kuva tietenkin onnistuu, kun sen ottaa asiansa osaava ammattilainen, joka käyttää aikaansa myös mallin ohjaamiseen etsien parhaat asennot ja kulmat. Mutta muutama ihan perusjuttu on hyödyllistä painaa mieleen niitä hetkiä varten, kun kameran takaa ei ohjeita tule, mutta kuva on saatava.

1. Vältä takakenoa. Jos seisot paino ja pää kovin takana, korostaa se leuan alusta. Ota siis mieluummin pieni noja kohti kameraa ja työnnä leukaa hieman eteen. Läskivekki leuan alla oikenee heti hieman.

2. Vältä kohtisuoraa pönöttämistä. Kun kääntää tissit hieman eri suuntaan kuin nokan, tulee vartaloon heti lisää muotoa ja vältetään passikuvafiilis. 

3. Laita paino vain toiselle jalalle. Jos en vaikkapa isoa ryhmäkuvaa ottaessa pysty sen kummemmin jokaista ihmistä erikseen ohjaamaan, niin ainakin tämän pyydän kaikkia tekemään. Asento rentoutuu välittömästi sotilaallisesta töröttämisestä ja vartaloon tulee pikkuisen enemmän muotoa kuin rautakankeen.

Tässä edellisten lähikuvien ja kokovartalokuvien ohjeiden yhdistelmää. Ota ryhti, siirrä paino toiselle jalalle molempien sijaan ja käännä rintamasuuntaa hieman pois kamerasta, mutta nokka kohti kameraa. Vältä kylkiä vasten pusertuvat allit ottamalla olkavarsi irti kyljestä ja laskemalla käsi vyötärölle. Ja sitten vielä hymyä! Aivan loistava otos tuli heti siitä niin. Peppu näyttää pyöreämmältä kuin rautakanki-versiossa ja jalat pidemmiltä.

4. Takamus irti penkin perältä! Jos siellä sukujuhlissa istut sohvan perimmäisessä nurkassa, kun yhteiskuvan aika tulee, niin hilaa äkkiä ahterisi istuimen reunalle. Ryhti oikenee melkein väkisinkin tuolin reunalla istumalla.

Tai no, ei se aina ole automaatio, joten kiinnitä asiaan huomiota. Mutta siellä penkin perällä istumalla et pysty sitä ryhtiä edes itsestäsi kaivamaan.

6. No nimenomaan se ryhti. Vaikka olo ei olisikaan aina itsevarma, niin feikkaa se edes ryhdillä. Tämä pätee muuhunkin kuin valokuvaustilanteisiin. Vai kummalla ryhdillä varustettu tyyppi luo vaikkapa työhaastattelussa reippaamman vaikutelman itsestään? 

Mut hei, muistetaan edelleen, että kaikki nämä kuvat ovat yhtä totta. Kaikelta tältä me näytetään live-elämässä koko ajan. Ja se on ihan ok! 

Ps. Hymy on kaikista tehokkain kasvojen kohotus!