Muistan, kun aikoinaan Von Hertzen Brothersin Approach-albumin ilmestyttyä Tommi kuunteli sitä todella ahkerasti ja minä vihasin. VHB oli mielestäni ihan kammottavaa ”ulinaa”. Eikä auttanut vaikka mies yritti saada minut kuulemaan laulun sijaan jylhät kitaravallit. Ei, mä en vaan sietänyt yhtään.

Paljon on vettä virrannut Kokemäenjoessa ja monta VHB-levyä on ilmestynyt reilussa kymmenessä vuodessa ja siinä ajassa on myös minun mielipiteeni muuttunut. Nyt juhlistettiinkin sitten minun viime viikkoisia syntymäpäiviäni käymällä lauantaina illallisella Ravintola Borgissa ja suuntaamalla sen jälkeen kuuntelemaan Von Hertzenin veljeksiä Kinoon. Ja kyllä siinä huikean hyvää keikkaa fiilistellessä nauratti tuo vuosien takainen nuiva suhtautumiseni.

Siedätyshoito tehosi aikoinaan ja kuuntelin jo ihan sujuvasti vuoden 2008 Love Remains The Same -levyä, kun siippa sitäkin usein levysoittimen kitaan survoi. Alun aktiivisen inhoamisen jälkeen VHB oli vuosien ajan minulle sellainen ”ihan jees” -bändi, mutta nähtyäni äijät 2013 Porisperessä livenä, olin vihdoin valmis sanomaan, että onhan se nyt aivan sairaan kova orkesteri. Näin on käynyt monen muunkin yhtyeen kanssa, että vasta tykki liveveto on avannut korvani kunnolla.

Kuvaamiseen en nyt juurikaan jaksanut tällä keikalla keskittyä, kun valotkaan eivät olleet oikein suotuisat, mutta pari räpsyä kuitenkin.

Parhaita keikalla kuultuja biisejä olivat uuden levyn nimiraita War is over ja samalta albumilta mm. The Arsonist ja sitten kuinka ollakaan, sieltä Approachin ajalta Let Thy Will Be Done. Eli sitä ”hirveetä ulinaa”. 😀

Mulla on usein tapana lainailla Tommin bändihuppareita, mut nyt keikalla päätettiinkin ostaa War is over -huppari ihan virallisesti meidän yhteiseksi. Kristillinen tasajako. Jotenkin ihmeellisesti sama koko oli ok meille molemmille, vaikka minä olen pieni pallo ja Tommi pitkäkätinen hoikka apina. 😀

Hväksyttävien bändihuppareiden kuuluu aina olla mustia ja vaikka bändi olisi miten huikea, niin paskan näköistä paitaa en silti päälleni laittaisi. Tämä VHB:n yksilö täyttää visuaaliset kriteerit helposti, sillä selän kyyhkypainatus on todella kaunis. 

Sota on siis todellakin ohitse minun ja Von Hertzen Brothersin välillä. Seison nykyään ylpeästi heidän joukoissaan. 


Olen tässä niin innoissani tuoreesta yrittäjyydestäni, että saanen postata hieman duunijuttuja. Tänään olen fiilistellyt uutta työhuonettani, kun ehdin vihdoin viemään sinne ekoja kalusteita ja tavaroita ja viettänyt aikaa pohtien uuden työkoneen kokoonpanoa.

Että Fusion Drive -kovalevy vai SSD ja kuinka merkittävä ero on Intel Core i5 ja i7 -prosessoreilla. Onneksi on näihin asioihin paremmin perehtyneitä ystäviä, jotka ovat minua aiheessa kärsivällisesti konsultoineet. Että jospa sitä jo huomenna saisi aikaiseksi pistää uuden myllyn tilaukseen. 

Mutta olen minä varusteiden hankinnan ja muuttopuuhien lisäksi ehtinyt ihan niitä töitäkin tekemään. Yhden kuvauksen saldoa haluaisin esitellä teillekin, kun on aiheeltaan loistavasti tähänkin blogiin sopivista kuvista kyse.

Porilainen Katoko myy monen muun designmerkin ohella myös kotimaisen Vimman vaatteita ja nyt heille tuli juuri myyntiin uusia tuotteita suositulla Letti-kuosilla. Tämä uusi minttu sävy Letti-kuosista on saatavana eksklusiivisesti Katokosta sekä myymälästä että nettikaupasta. Minä sain tehtäväkseni ikuistaa uudet tuotteet nettikauppaa varten ja hitsit kun olikin kivat ja etenkin pienimpien mallien ansiosta vauhdikkaat kuvaukset! 

Tässä muutama kuva, lisää tuotteita löydät Katokon sivuilta. Lasten vaatteita on saatavilla kokovälillä 60-140 (hieman tuotteesta riippuen) ja naisten vaattet ovat One size -tuotteita paitsi legginssit joissa saatavilla koot XS-XL. 

I love my job! 

PS. Tsekkaa alla olevasta postauksesta alekoodi BomBomin nettikauppaan Sporting Way -treenivaatteisiin!


Huuda, huuda ilosta / Huuda, huuda vapaudesta / Huuda, huuda onnesta / Ja sä voit poistuu hymyillen

Jotta nyt ei ihan olisi turhaan otettuja kuvia, jotka vaan hautautuu kovalevylle, niin pistetään nyt muutama Haloo Helsinki -otos edes tänne näytille. Elli ja kumppanit siis esiintyivät lauantaina tuossa alle kilsan päästä meiltä Porispere-festareilla. 

Olin paikalla siis ihan vapaalla, en töiden puolesta, joten napsin kuvia ihan perinteisesti yleisön joukosta kuvauspitin sijaan. Vehkeinä vapaa-aikani luottokamera Olympuksen PEN E-PL7 ja linssinä 75mm 1.8. Toimii hyvin tuollaisessa tilanteessa, kun kääntyvän näytön ansiosta pystyy kuvaamaan pään yläpuolelta edessä olijoiden yli. 

Rakas, ollaan vaan hiljaa

Katsellaan huojuvaa viljaa

Se kauniisti katseestas taipuu,

ja niin taivun myös minäkin

Rakas, ollaan vaan hiljaa

Ei korjata vuotavaa maljaa

Rakastellaan yhtä aikaa

niin kuin nuo perhosetkin

Tässä mä seison kaipausta rinnassa

Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa

Maailma on minun, maailma on sinun

Maailma on tehty meitä varten

Jokainen tänne jonkun jäljen jättää

Kun valot sammuu niin sä kaiken näät

Kun valot sammuu niin sä valvomaan jäät

Suljet silmäsi ja hengität

Kyllä kaikesta sä vielä selviät

Joku voimas vei vaik sä huusit ei

Tää on hulluuden highway

Avaat silmäsi ja hengität, kyllä huomenna sä ymmärrät

Vielä elossa oot! Vielä elossa oot! Vielä elossa oot!

 

Kursivoidut tekstit Haloo Helsingin biiseistä.