-Postaus sisältää mainoslinkkejä. Linkit merkitty *-merkillä-

Eilen oli eka päivä, kun minusta tuntui ihan oikeasti keväältä ja se näkyi myös pukeutumisessa. Mun kevät- ja kesätyyliin on jo useamman vuoden kuulunut olennaisesti haalarit ja nyt on jumpsuit-kausi korkattu. Päälle päätyi yksi suosikkihaalarini uudella kusilla. Myös sukkien hylkääminen ja espadrillojen kaivaminen kaapista todistavat vahvasti, että aurinko lämmittää hetkittäin jo varsin mukavasti.

Tämä viikko on tarjoillut melkoista tunteiden vuoristorataa. Yhdessä hetkessä fiilis on se, että mä en selviä ja kestä ja kaikki on pilalla ja mennyttä ja elämä ei ikinä palaudu normaaliksi eikä edessä ole enää koskaan mitään hyviä ja onnellisia aikoja.

Sitten toisena päivänä taas jaksaa hetken aikaa uskoa, että kyllä tämä tästä ja keskittyä ajattelemaan, että ei tässä ole mitään todellista ja lopullista hätää. Tää aika on vaan yksi jakso elämässä ja tulee myöhemmin näyttäytymään varsin lyhyenä lukuna isossa tarinassa, jossa on varmasti joskus vielä onnellisempiakin hetkiä luvassa.

Uskon, että tämä fiilisten vaihtelu aika isollakin skaalalla on tuttua nyt aika monelle.

Muistatteko tän viime vuonna *Halensilta saamani haalarin? Se oli yksi edelliskesän käytetyimmistä vaatteistani ja tulee varmasti saamaan runsaasti käyttöaikaa tänäkin vuonna.

Olen sitä sorttia pukeutuja, että mulle on helppo myydä monta väriä ja kuosia jostain hyväksi havaitsemastani mallista niin vaatteissa kuin asusteistakin. Silloin voi olla paljon varmempi, että ostos on todellakin passeli ja tulee saamaan paljon käyttöaikaa, kuin hankkiessa jotain mistä ei ole aiempaa kokemusta.

Joten, saanen esitellä *saman haalarimallin tämän kesän kuosin!

Eilen tuli yhdisteltyä tähänkin nyt sitten vaaleanpunaista pannan ja takin muodossa, mutta ajattelin, että tämän kuosin kanssa voi kivasti käyttää kirkkaammankin värisiä asusteita. On siten hieman monipuolisempi yhdisteltävyden puolesta kuin hempeämpi sisarensa.

Nää on ihan huippukivoja ja helppoja kesävaatteita etenkin töihin. Sopivat kuvatessa vähän liikunnallisempiinkin suorituksiin, mutta ovat kuitenkin siistin näköisiä asuja. Kokoja haalarista löytyy 34/36 – 54/56. Mulla itsellä on koko 46/48, kun tykkään, että se saa olla tollanen melko slimmi.

Mainitsin tuon helppouden, niin ihan varmasti joku teistä taas meinaa kysyä, että ”eikö se haalari päällä ole vaikea käydä vessassa? Hankala riisua ja eikö se roiku lattialla?”. (tätä kysyy joka haalarikuvan/-postauksen yhteydessä vähintään pari tyyppiä). Niin kerron taas kerran, että tällaiset trikoohaalarit on ihan helppo riisua ja pukea. Toki jos on päällä takki tai vaikka neule, niin sen joutuu toki ensin riisumaan. Mutta mä nyt en tiedä miksi se olisi ongelma.

Jos olet ihminen, jonka mielestä kaikki housujen nilkkoihin yhdellä liikkeellä laskemista enempi toiminta on vessaan mennessä liikaa, niin älä osta haalaria. Jos taas maltat käyttää riisumiseen jopa kahdeksan sekuntia, niin esimerkiksi tämä haalari riisuutuu riittävästi about siinä ajassa (kellotin!).

Ja mitä siihen lattialla roikkumiseen tulee, niin kuka sitä käskee nilkkoihin asti riipimään? Ei haalarilla ole tarpeen luututa vessan lattiaa, jos ei jostain syystä ihan välttämättä halua.

Sovittaessa se selviää, onko haalari sen mallinen ja sopiva materiaaliltaan, että juuri sinä pääset siihen kätevästi sujahtamaan. Jos olisi esim joustamaton matsku ja vetskari selässä, niin sitten testaisin aika tarkkaan yltääkö siihen omat rapylät vai pitääkö aina hankkia assistennti sitä aukomaan. Mutta tällaiset trikoiset puvut ilman vetskareita tai napituksia (tässä on vaan yksi nappi niskassa on kyllä tosi iisejä.

”Toi sun tukka on kyllä jo niin pitkä, et en tiedä pystyykö mun trimmeri siihen enää”, totesi koronakämppikseni, kun kyselin voisiko hän leikata sivut taas siistiksi. Tilanne on siis vakava. Tarvii hankkia jostain lainaan toinen vehje, tai antaa vaan tukan tursottaa, tai sitten miettiä voisiko käydä parturoitavana.

Ei se kyllä edelleenkään ole ’välttämätön kontakti’ vaikka kuinka tuntuiskin, että ei kestä omaa kuontaloaan. Onneksi ruma tukka on helppo naamioida piiloon niin halutessaan. Villaisilla talvipannoilla aloittanut Woolberg on lisännyt valikoimiinsa myös tällaiset pellavaiset pannat, joissa on sisällä rautalanka (panta saatu). Rautalangan ansiosta panta on helppo kiinnittää ja muotoilla siihen rusetti tai vaikka tällainen ruttaamalla syntyvä ruusuke.

Woolbergin pantoja löydät *esimerkiksi Weecosilta. Värivaihtohtoina monta hempeää sävyä ja *myös leopardikuosi.

*HaalariCellbes (mulla koko 46/48)

Takki – S.T.I. Collection (saatu)

*Panta – Woolberg (saatu)

Espadrillot  – Macarena

Aurinkolasit – Le Specs

Korvikset – Aarikka

 

Joko teillä on kevätkengät kaivettu kaapista ja sukat heitetty nurkkaan?


-Kaupallinen yhteistyö Very Nice

Enpä muista koska mulla on viimeksi ollut farkut, joissa on kokolapussa tuumat vaatekoon sijaan ja niitä tuumia oli valittavissa lahkeisiinkin oman tarpeen mukaan. Mutta nyt on! Very Nicen farkuissa on tuumakokoja 40″ saakka.

Vaikka plussallekin toki farkkuja löytyy moneltakin merkiltä, niin niitä hankkiessa on joutunut tottumaan siihen, että harvoin on tarjolla eri lahkeenpituuksia. Ketjuliikkeen 48 vaatekoon farkuissa on joku lahkeenmitta X ja sitten se joko passaa tai ei.

Vaikka moni perinteinenkin farkkumerkki isoja kokoja tekee, niin ainakin oman kokemuksen mukaan kauppoihin saakka noita isoja kokoja päätyy aika huonosti. Tilannetta, jossa vyötärön koon ja lahkeen pituuden saisi erikseen valita, ei siis ole tullut viime vuosina useinkaan vastaan.

Nyt haluaisinkin siis soittaa fanfaarin kotimaiselle, vuodesta 1983 alkaen farkkuja valmistaneelle, Very Nicelle! Olipa ihanaa viime talvena heidän somekamppiksen myötä huomata, että heiltähän löytyy farkkuja myös kaltaiselleni plussalle. Tiesin brändin kyllä vuosikymmenien takaa (ne vaaleat porkkanamalliset farkut olivat ihan mun lempparit 3-luokalla!), mutta en ollut lainkaan älynnyt aikuisiällä heidän tuotteitaan sovitella.

Kokovalikoiman lisäksi Very Nicessa ilahduttaa myös se, että ne on tuotettu lähellä. Farkut suunnitellaan Suomessa ja ne valmistetaan brändin omalla tehtaalla Viron Valgassa, noin 300 km päässä Helsingistä.

Very Nicen valikoimissa on otettu kattavasti huomioon eri koot ja vartalonmallit. Vyötärön puolesta farkkukokoja löytyy välillä 25″-40″ ja lahkeenpituudet 22″-34″. Verkkokaupassa tuotteita voi kokojen lisäksi hakea myös mallin mukaan: curvy, feminine fit, straight ja slim.

Kunkin tuotteen kohdalla kerrotaan informatiivisesti millaiselle vartalolle pöksyt passaa. Esimerkiksi reisien kohdalle tilaa kaipaaville on tarjolla useampikin malli. Samoin kaltaisilleni korkeaa vyötäröä halajaville.

Korkea vyötärö ja kapea vajaamittainen lahje, siinä on resepti minua miellyttäville farkuille. Nuo vaatimukset minulle täytti nämä Suzie Skinnyt. 

Oma kokoni on vyötärö 36″, lahje 30″. Tuo 30-tuumaa on itselleni juuri sopiva niin, että saan lahkeisiin tuon haluamanilaisen pienen käänteen ja lahje jää juuri tuohon nilkkaluun yläpuolelle. Mulla kun on se oma pukeutumissääntöni, että kenkien kuuluu näkyä, joten tykkään tällaisesta 7/8 mitasta ja pienet käänteet lahkeensuissa on mielestäni usein suorana olevaa lahjetta kivemman näköiset.

Yksi harmitus näiden Suzie Skinnyjen suhteen kyllä tuli eteen. Mallia on nimittäin tänä keväänä saatavilla myös vaaleanpunaisena, mutta sitä ei ole saatavilla mun vyötärökoolla. Nyyh! Palautteena Very Nicelle siis annettakoon, että myös niitä erikoisempia värejä saisi tehdä isoihin kokoihin asti. Mutta pienempää kokoa olevat, tsekatkaa ihmeessä nuo hempeät kevätfarkut.

Minut on nähty vuosikausia pillilahkeissa. Suurin syy on se, että pidän kapeista lahkeista, mutta toinen syy on ollut se, että minun on ollut hankala löytää sopivan kokoisia suoria lahkeita. Ongelma on nimittäin usein se, että minulle vyötäröstä sopivissa farkuissa on lahkeet aivan liian suuria omiin kinttuihini ja lahje ei istu kauniisti esim polven yläpuolelta. Nätisti asettuvan lahkeen löytämistä on sitten hankaloittanut vielä se eri lahkeenpituuksien puute.

Nyt tartuinkin sitten tilaisuuteen ja valitsin itselleni myös jotain muuta kuin säärtä hivelevää pillilahjetta. Olen nyt sitten koittanut opetella suoralahkeista elämää näissä Pirre Straight -farkuissa. Vähän vieraalta ne tuntuu, mutta oikeiden kenkävalintojen kanssa ihan kivat nämäkin lahkeet.

Vaikka lahje vielä kaipaakin hieman totuttelua, niin muuten Pirret ovat hurmanneet minut jo täysin. Vyötärön korkeus on aika sama kuin ylempien kuvien Suziessa, mutta suoralle lantiolleni Pirret istuvat vielä paremmin. Myös farkkupeppupisteet menevät omalla kohdallani Pirren hyväksi. Omat täydellisyysfarkkuni voisivat siis olla näiden kaksien farkkujen sekoitus: yläosa Pirreltä, lahkeet Suzielta.

Sekä Pirret että Suziet on valmistettu joustavasta stretch-materiaalista, mutta elastaania on ainakin omaan makuuni sopivasti. Farkut siis ovat mukavat ja mukautuvat, mutta eivät sellaista hetken käytöllä hajoavaa liian pehmeää purkkaa.

Very Nice-farkuilla on jälleenmyyjiä ympäri maan, mutta kattavimman katsauksen kokoihin ja malleihin saat heidän verkkokaupastaan.

Rakas ystäväni Iina on minua lyhyempi ja vyötärön ja lantion seudulta minun tasapötköä muodokkaampi. Iinan farkkuvalinnan voit tsekata täältä.

Onko sulle Very Nicen farkut jo tuttuja?


-Postaus sisältää mainoslinkkejä. Linkit merkitty *-merkillä-

Taidan joka kevät vinkata kaivella nettikaupoista pluskoon nahkatakit ja valita muutaman vinkin tänne blogiin. Niin tein taas kerran. Vaikka en itse ainakaan yhtään mustaa nahkatakkia enää tarvitse, niin silti joka vuosi kelien lämmetessä pitää tutkia uutuudet ja hieman haaveilla. On kuitenkin kyse mun lempivaatteesta. Minkään muun käyttöönottoa en vuosi toisensa jälkeen odota niin kovasti kuin nahkarotsin.

Ellos Plus size kukkamekko

Tänä vuonna rotsiaikaan siirryttiin omalla kohdallani nyt kuluvana viikonloppuna. Viime viikkojen tuulipukuilun ja kaiken rönttäpukeutumisen jälkeen oli kovin virkistävää heittää hetkeksi mekko päälle vaikkei ohjelmassa mitään kauppareissua kummempaa ollutkaan. Kuten ei toivottavasti kellään meistä.

Dr. Martens kiiltonahka maiharit

Se on jännä miten nopeasti ihminen loppujen lopuksi sopeutuu uusiin ja erilaisiin tilanteisiin. Nyt muutaman viikon jälkeen tämä kotona pysyttely ja tapahtumattomuus on alkanut tuntua ihan normaalilta.

Toki mä kaipaan joitakin ystäviäni ja mietin, että kun rajoitukset joskus vihdoin ovat ohi, niin haluan päästä ekana jollekin livekeikalle. (Jos kaikki olisi mennyt normaalisti, niin olisin itse asiassa juuri nyt Tavastialla Amorphiksen keikalla. Ja olisin siellä myös huomenna ja ylihuomenna. Mutta fiilistelen lempparibändiäni nyt sitten kotona.)

Ehkä kulunut viikko tuntui itsestä suht normaalilta sen vuoksi, että mulla oli onnekseni kuitenkin muutama päivä töitä. Se tarkoitti siis hieman sosiaalisia tilanteita joiden jälkeen illat kotona tuntuivat ihan luonnollisilta. Enhän mä normaalitilanteessakaan välttämättä näe kavereita töiden ulkopuolella edes joka viikko.

Ellos Plus size kukkamekko

Pahin huoli taloudellisesta tilanteestakin on hetkeksi helpottanut. Ei sen vuoksi, että mistään olisi mitään ylimääräisiä apuja tullut tai ollut luvassa. Pari hakemaani apurahaa menivät sivusuun enkä olisi lainkaan varma, että sitä kunnista haettavaa yksinyrittäjien parin tonnin korona-avustustakaan välttämättä saa.

Kuluvan kuun kuitenkin pelasti Satakunnan Kansasta saadut työvuorot. 80 tunnin liksalla hoitaa kyllä yhden kuun pakolliset omat menot. Firman kassa puolestaan kestää kiinteät kulut tämän hetkisten laskujen mukaan vielä touko- ja kesäkuun.

Ellos Plus size kukkamekko

Paljon yrittäjien ahdingosta lukiessa ja kuullessa saan itse siis todeta olevani todella onnekkaassa tilanteessa. Mulla oli edes hieman puskuria ja yritystoiminnan ohella myös hieman palkkatöitä. Minulla ei myöskään ole mitään isoja velkoja niskaan kaatumassa, vaan työkaluja varten muutama vuosi sitten ottamani laina on jo lähes maksettu.

Siinä on siis riittävästi mielenrauhaa, jotten nyt just akuutisti ahdistu raha-asioista. Tässä on monta viikkoa aikaa koittaa keksiä uusia ratkaisuja ja toivoa tilanteen hieman paranevan. Moni asia kyllä stressaa, mutta rahastressiä siirrän edes hieman eteenpäin.

Butoni korvakorut

Ihan just nyt näitä kuvia katsoessa totean akuuteimman ongelmani olevan toi tukka! Voi jestas, mitkä sivumarsut. Mutta kampaajalla käyminen ei nyt vaan ole mikään välttämätön ihmiskontakti.

Mutta rumasta tukasta huolimatta olo oli näissä asukuvissa nätti. Siihen riittää yleensä se, että kiskon päälle ja huuliin lempisävyjä. Mulla on asukuvissa aiemmin jo näkynyt saman kuosinen Elloksen *Joelle -merkin pusero ja mulla siis on samasta  suosikkisävyjäni yhdistelevästä kuosista myös tämä mekko.

Kepeä maksimekko on niin väljää mallia, että tästä olisi hyvin voinut ottaa pienemmänkin koon, mutta en jaksanut enää vaihtaa. Tää 48 koko on itelleni kivan löysä hurpula. Mutta jos siis joku tätä *läpikuultavaa sifonkimekkoa itselleen himoaa ja arvot kahden koon välillä, niin ota se pienempi.

Ellos Plus size kukkamekko Globe Hope turvavyölaukku Kaste

Ellos Plus size kukkamekko

*Mekko – Joelle, Ellos.

Maiharit – Dr. Martens

Laukku – Globe Hope (saatu)

Nahkarotsi – Junarose (saatu)

Korvikset – Butoni design

*Rintaliivit – Elomi

 

Mun kuvien nahkarotsi on jo monta vuotta vanha Junaroselta saatu takki ja muutkin omistamani rotsit ovat sellaisia, etteivät samat mallit ole enää myynnissä. Kokosin tähän loppuun kuitenkin muutaman vinkin mistä aitonahkaista perusrotsia voisi vilkuilla. Mitä muihin kuin tässä nähtäviin merkkeihin tulee, niin tilaisuuden tullen tsekata kannattaa myös esim. Zizzi, Saki ja Samoon.

Pluskoon nahkatakit

1. *Ellos Collection, Kourtney. Koot 34-46 (Nyt -30% alessa!)

2. *Cellbes. Koot 36-56. Myös punainen ja vanha roosa.

3. *Jofama. Ellos. Koot 34-46. Myös punainen ja vihreä.

4. *Barney Originals, Asos. Koot 46-50. (Nyt lähes -70% alessa1)

5. *Saki, Kekäle. Koot 36-46. (Nyt -30% alessa!)

 

Ihanaa nahkarotsivuodenaikaa ja pääsiäistä kaikille!