Tiedättekö sen fiiliksen, kun on vaikka kuinka kauan hinkunut jotakin asiaa ja hipelöinyt sitä kaupassa ja kuolannut netistä ja vaikka mitä, mutta ei sit kuitenkaan ole raskinut ostaa ja sitten kun sitä vähiten odottaa, niin kirkkaalta taivaalta iskee salama ja paiskaa kyseisen unelman eteesi  ja vielä halvalla? Se on hyvä tunne se. Se on niitä osto-orgasmihommia,  joka vääntää naaman asentoon ’hangon keksi’ pitkäksi aikaa ja pakottaa kanssaeläjät kuuntelemaan väsymätöntä hehkutusta ja yhtymään uuden kapineen ihasteluun. Tällainen salaman aiheuttama täyttymys tapahtui mulle blogiristeilyllä. (Ja niin muuten tapahtui todistetusti ainakin yhdelle toisellekin bloggarille. En nimittäin oo aikoihin nähnyt sellasta tyypertynyttä hymyä jonkun ostoksen vuoksi kuin täällä) Mutta mitä minä sitten oikein löysin?

Escama studio

Pull tab clutch

Juomatölkkien avausrenkaista (mitä hittoja ne on oikeesti suomeksi?) tehty juurikin iltakäyttöön sopivan kokoinen clutch. Olen ihaillut noita jo vaikka kuinka kauan Escama Studion nettisivuilta ja ehdin hiplata ihanuuksia livenäkin joulukuisella Helsingin reissullani. Kauppa taisi olla Secco, jos oikein muistan.. Mua jotenkin kiehtoo tuo materiaali. Siitä tulee mieleen ritareiden haarniskojensa käyttämät metalliverkkoviritykset. (Chainmail, taas on suomenkielinen termi hakusessa!)Juuri oikean väristä metallifiilistä, joka sopii loistavasti yhteen mun korujen ym. hopeisiin yksityiskohtiin. Laukku erottuu mahtavasti edukseen myös ainaisen mustien asujeni kanssa.  Mahtavuutta! (Haaveilen itse asiassa samaisesta materiaalista tehdystä näyttävästä kaulakorusta. Sellaista silmällä pitäen olenkin tuijotellut erinäisiä ohjeita netistä, mutta tekniikka on vielä hieman hakusessa. Mutta siitä asiasta lisää sitten jos hanke etenee)

Laukku sattui silmääni, kun olimme laivan tax freessä viettämässä bloggareille varattua skumpalla maustettua shoppailuhetkeä. Pussukka nökötti yksinäisenä ja unohdetun oloisena yhden alepöydän nurkalla ja luulinkin sen olevan jonkun bloggarin siihen vahingossa unohtunutta omaisuutta. Katse liimattuna kohteeseen lähestyin sitä varovasti, mutta määrätietoisesti ja kurkistin pikaiseti sisään varautuneena näkemään tavaroita, jotka kertoisivat laukun olevan jo käytössä. Mutta mikä yllätys minua veskan sisuksissa odottikaan! Nuhjaantunut hintalappu, joka kertoi pitkäaikaisen ihastukseni olevan tarjolla puoleen hintaan. Ainoa kappale koko puljussa. En voinut uskoa onneani. 24 € tiskiin ja laukku oli minun. Minun, eikä kenenkään muun! Moni kertoi laukkua hipelöineensä, mutta luojan kiitos kaikilla heillä viirasi jotain päässä ja jättivät ostamatta.

Who made this

Kierrätetyt juomatölkkien vetimet taipuvat kauniiksi käyttöesineiksi Brasiliassa kymmenien paikallisten naisten näppärissä sormissa. Kaikkien tuotteiden lapuissa on sen tehneen käsityöläisen signeeraus ja Escama Studion nettisivuilta löytää tuolle signeeraukselle kasvot. Oman laukkuni on tehnyt iloisen näköinen nainen nimeltä Iraneide de Lima dos Santos, joka kertoo olevansa naimisissa oleva kolmen lapsen äiti. Iraneide kertoo olevansa todella onnellinen työpaikastaan, mutta kertoo, että työn ja perheestä huolehtimisen yhdistäminen tuntui aluksi vaikealta. Tuntuu jotenkin kivalta nähdä minkä näköisen ihmisen käsissä minua niin kovasti ilahduttanut tuote on syntynyt. (Olen aiemmin iloinnut myös Nanson vaatteissa olleista tarroista, jotka kertovat kuka tuotteen on tarkastanut. Mulla on jo ainakin kaksi Sirkan hyväksi havaitsemaa vaatetta. 😀 )

Escama Studio on mukana Fair Trade Federation (FTF) nimisessä reilun kaupan järjestössä, joka liputtaa kestävän kehityksen ja työntekijöiden tasa-arvoisen kohtelun puolesta.  Firman tuotteet kuulunevat siis niihin astetta kevyemmän omantunnon ostoksiin.  Iloinen käsityöläinen lähetti laukun matkaan toiselta puolen maapalloa ja sen käsiinsä saanut tuotteen loppukäyttäjä on myöskin enemmän kuin innoissaan. Hyvä ostos siis!

Käykää ihmeessä lukemassa lisää Escama Studion toiminnasta ja tutustumassa monipuoliseen valikoimaan.

Iskeekö kyseinen kierrätysmateriaali muihin?


Riippuvuus eli addiktio (lat. addictio, jättäminen jonkun valtaan) voi syntyä jonkin aineen käytöstä. Ihminen voi tulla riippuvaiseksi myös jonkin toiminnan harjoittamisesta. Riippuvuus ilmenee usein tiettyjen tunnetilojen toistumisena ja tiettyjen toimintojen pakonomaisena toistamisena. Riippuvuus voi olla haitallista tai haitatonta, henkistä tai ruumiillista.

Riippuvuutta aiheuttaneen aineen säännöllisen käytön lopettamisesta voi seurata fyysisiä ja/tai psyykkisiä vieroitusoireita. Riippuvuuteen liittyy myös elimistön kyky kehittää sietokyky eli toleranssi riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen, jolloin tarvitaan jatkuvasti suurempia annoksia saman vaikutuksen saamiseksi. Lähde: Wikipedia

Bronx peeptoe nilkkurit

Merkki: Bronx, materiaali: nahka, alennusprosentti: -50%, hinta: 66 €, ostopaikka: Elloksen Catalog-outlet

Ja nämähän on lestin puolesta sukua näille jo kauan sitten ihkuttamilleni Steve Maddenin korkkareille, joille löytyi identtiset kaksoset Bronxilta, mutta omaa kokoa ei koskaan sattunut vastaan. Ja täytyy sanoa, että tämä peittävämpi solkiversio on se ylempänä mainittu ”suurempi annos”. Oli ilmeisesti viimeinen pari ja Elloksen sähläykset tuntien nämä voi vielä jäädä tulematta. Mä en siis voi luottaa mun diileriin. Saa nähdä millaiset vieroitusoireet iskee jollei lähetystä näy. Joko olis jonkin 12 askeleen ohjelman aika?

PS: tuolla Catalogin sivuilla on aika paljon Bronxin korkkareita melko hyvässä alennuksessa. Kenkäsivulle pääset tästä.


Jos nyt yhden onnettoman risteilyraportin sais kasattua tästä minun onnettomasta kuvasaaliista.

tytöt hangessa

Lähdettiin täältä perähikiältä jo aamuvarhain liikenteeseen yhdessä Zjanainan ja Encen kanssa. Maalta kaupunkiin matkaaminen on aina työn takana. Tässä on meneillään matkan korpivaellus-osuus. Onneksi kaikki jaksoivat kantaa omat matkatavaransa. Toista se oli sitten paluumatkalla.

Minttu ja MouMou pupeltaa

Risteilyä emännöineet Minttu & Moksu revittelivät leukojaan sämpylän merkeissä ennen lähes satapäisen bloggaajalauman rynnimistä laivaan. Minttu sai nauttia ruotsinlaiva fiiliksestä yhteensä neljän yön ajan, ihan kateeks käy! 😀

Dokumentti kuvausryhmä

Löysin MouMoun tissivaosta mikrofonin ja aloin epäillä hänen olevan bloggajaksi soluttautunut KRP:n agentti jossain salaisessa peitetehtävässä. Moukku itse kuitenkin kertoi kuunteluvälineen olevan peräisin häntä seuranneelta kuvausryhmältä. Mutta entä jos kuvausryhmäkin oli hämäystä.. Blogidokumenttia kuvanneiden tyttöjen puuhasta enemmän täällä.

Minttu emännöi

Minttu toivotteli bloggaajat tervetulleeksi ja luovutti mikrofonin seuraavaksi minulle ja Kristiinalle. Höpistiin yhdessä hieman valokuvauksesta ja kyseinen esiintyminen jännitti minua vallan kauhiasti. Voin kertoa, että kauhua ei yhtään lieventänyt se, että esitystämme oli kuuntelemassa bloggajien lisäksi muotikuvaajaguru Kira Gluschkoff. Mut hengissä selvittiin, mut yhden todella nopeasti kumotun skumppalasin se vaati ennen mikkiin tarttumista.

Nadajan upeat ripset

Meidän jälkeen Saara esitteli kuinka hän oli tehnyt upeista työistä vielä upeampia meikin ja hurjien ripsien avulla. Yksityiskohtaisten ohjeiden vuoksi minäkin saatan vielä joskus uskaltautua kokeilemaan tekoripsiä. Edellisestä kerrasta taitaakin olla jo reilut kymmenen vuotta ja siitä jäi traumat. Yllä olevassa kuvassa Nadjan kimalteleva lookki saa loppusilauksen käsittämättömän törkeen mahtavista Make Up Storen ripsistä. Tahdon niin joskus kokeilla tuollaisia!

Nicole zoomailee

Kuten blogimiiteissä aina, myös tällä kertaa silmät sokaistuivat salamavaloista ja korvissa soi automaattizoomien hurina. Mallia pinkillä paholaisellaan näyttää räpsyripsi-Nicole.

tytöt tukholmassa

Oltiin Jonnan, MouMoun ja Sallan kans melkoisen laiskoja shoppailijoita ja käytiin läpi vaan muutamat ydiskeskustan kaupat. Aamupäivällä jakettiin vähän vielä jopa hymyillä.

Monki ostokset

En tainnut eksyä sovituskoppiin kuin yhden ainoan kerran ja sen vierailun tuloksena mukaan tarttui kuvassa näkyvät kaksi paitaa. Rahapussi keveni noilla Monkin kamppeilla n. 26 €.

metalliketjumekko

PUB:issa hiljainen musta tyyppi patsasteli komeassa ketjukoltussa johon minä tietenkin iskin silmäni.

Jonna empii Vagabondin saappaiden kanssa

Jonna epäröi Vagabondin alennuksessa olleiden saappaiden kanssa. Me kanssashoppailijat  oltiin tiukkoja makutuomareita ja tyrmättiin popot huonon istuvuuden vuoksi ja kauppaan ne sitten jäivätkin. Mutta mimmi itse näyttää kyllä söpöltä!

Tytöt päikkäreillä NK:lla

Bilettäminen ja shoppailu on rankka yhdistelmä, mutta onneksi muutamat kaupat tarjoavat sopivia lepopaikkoja. Sillä aikaa, kun minä koitin metsästää kriteereitäni vastaavaa laukkua NK:n asusteosastolta, päättivät Salla ja Jonna ottaa pikaiset päikkärit.

kolmen naisen matkatavarat

Ja mitä mä sanoinkaan siitä, että jokainen jaksoi kantaa omat tavaransa.. Tässä kuvassa on mun Zjanainan ja Encen tavarat paluumatkalla. Mä jouduin jakamaan omistani kannettvaksi vähän muillekin..  Ja siis reissu kesti kaksi vuorokautta, ei kahta kuukautta. 😀

Ja kuten huomaatte, mulla ei ole ainuttakaan kuvaa itsestäni koko reissulta. Enkä ole tainnut ikuistua juuri kenenkään muunkaan kuviin. Näin ollen mitään asukuviakaan ei ole. Mutta kerrottakoon, että kaikkien yllätykseksi olin pukeutunut molempina päivinä johonkin mustaan.

En jaksanut itse olla risteilyllä mitenkään supersosiaalinen enkä tupannut tekemään kauheasti tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. hengailin enimmäkseen jo itselleni tuttujen tyyppien seurassa, mutta toki muutamia kivoja tuoreampiakin kohtaamisia mukaan mahtui. Kaikin puolin ihan ok reissu, mutta täytyy sanoa, että ihan heti perään en olis uudelleen lähdössä, sen verran raskaita tollaset super-tyttöbileet on. Ja etenkin, kun itse päätyy stressaamaan omaa osuuttaan päivä tolkulla ennen reissua. Mutta kivoja kohtaamisia oli viikonloppu täynnä kuitenkin!