Voihan nyt sanonko mikä.. Tykästyin keskiviikkona Ratsulassa käydessäni Masain siksak-kuvioiseen mekkoon sen voimakkaan graafisuuden ja miellyttävän viskoosimateriaalin vuoksi. Mekon löysä over size -malli mietitytti kuitenkin jo heti aluksi ja sovittelinkin normaalin Masai-kokoni XL:n lisäksi myös koot L ja jopa M, sillä toisinaan over size vaatteet saakin toimimaan eri näköisenä kuin on alunperin tarkoitettu ottamalla selkeästi normaalia pienemmän koon. Julkaisin heti sovarista yhden kuvan instassa kysellen mielipiteitä ja nappasin koltun mukaani kotisovitukseen voidakseni testailla sitä eri kenkien ja asusteiden kanssa sekä ottaakseni kuvia.

Ja onneksi otin kuvia… Niin kauan kun katselen mekkoa päälläni edestä päin olen siihen aivan vallan rakastunut. Profiili on vartalonmyötäisiin mekkoihin tottuneena itselleni hieman uusi, mutta toisaalta olisi kiva omistaa yksi tällainen vähän löysempikin mekko, jonka alla vatsa saa rauhassa pullistella vaikkapa syömisen jälkeen. 😀

Näytän mekossa jotenkin hirveän erilaiselta kuin ennen, mutta vaihtelu virkistää ja tykkään asun tuomasta hieman aikuisemmasta olemuksesta. Vahva kuosi tuo kaikinpuolin jotenkin voimakkaan fiiliksen joka yhdistyy kivasti mekon mallin tuomaan rentouteen. Paljon plussia siis ja olen välillä ihan täysin varma, että mekko kuuluu minulle.

Mutta sitten toinen totuus iskee suoraan sivuprofiilista. Rintava isokokoinen muija ja over size mallinen löysä kolttu = takuuvarma telttaefekti! Ai luoja mikä makkaroitaan piilotteleva matami sieltä paljastuukaan heti, kun kääntää kylkensä. Mekkojen sisässä on ihan sama nainen, mutta verratkaapa vaikka allaolevaa kuvaa tilanteeseen jossa päälläni on jokaista kumpua nuoleva mekko. Melkoisesti tuo löysä mekko visuaalisesti lisämassaa. Tämä on mitä oivallisin esimerkki siitä, että löysät vaatteet lihottaa.

Mä haluaisin saada tän mekon toimimaan tavalla tai toisella, mutta en tiedä onko se mahdollista. Tämän tyylinen telttailu on nimittäin pahin viholliseni pukeutumisessa. Ja kuitenkin siitä huolimatta ihan hirveän moni asia siksak-leningissä vetoaa minuun. En muista koska olisin viimeksi näin vahvasti yhtä aikaa rakastanut ja vihannut jotakin vaatetta. 😀

mekko-Masai Clothig/kengät-Bianco, 2nd hand/laukku-H&M/korvikset-Lindex/rannekoru-Via Minnet

Taustallahan tässä kriisissä on ne perinteiset kunkin vartalomallin mukaiset pukeutumisohjeet. Niiden mukaan ison tulisi aina pukeutumisella pyrkiä siihen, että näyttäisi hoikemmalta ja lyhyen siihen, että näyttäisi pidemmältä. Ohjeiden ja suositusten perustana on sopusuhtainen, hoikka ja pitkä ihminen, jolla on juuri sopivassa suhteessa niin tissiä, peppua kuin vyötäröäkin. Mutta voisko joskus pukeutua muutenkin kuin tämän päihimme iskostetun ”korosta parhaita puoliasi” mantran mukaan? Mä osaan korostaa hyviä puoliani ja pukeutua suurimman osan ajasta vartaloani ”imarrellen”, niin voisiko välillä ollakin vaihtelua pistää päälle mekko joka saa näyttämään ison tytön vieläkin isommalta? Onko se väärin? Pystyisinkö mä kohtaamaan itseni peilistä tän teltan kanssa muualtakin kuin edestä päin? Tällaisia tämä mekko sai mut pohtimaan, mutta en ole tullut hullua hurskaammaksi.

Edelleen rakastan ja vihaan mekkoa yhtä aikaa. Mutta satasen mekkoa pitäisi varmaan kuitenkin vain rakastaa. Taitaa siis mennä huomenna palautukseen. Mutta nyt minulla on pakkomielle siksak-kuovioisesta mekosta.


Mä olen usein ihastellut Marlies Dekkersin liivejä, mutta joutunut harmikseni toteamaan jo pitkän aikaa sitten, että kokoskaala ei itselleni riitä. Siksi innostuinkin välittömästi, kun törmäsin Lumingeriella tähän puolalaisen alusvaatemerkki Gorsenian Evita-malliin, joissa kulkee MD liivien henkiset nauhat rintojen päällä. Halusin melko yksitoikkoiseen rintaliivikokoelmaani hieman sellaista vaihtelua, joka saisi rauhassa vilkkua kaula-aukostakin ja Evitat vaikuttivat siihen tarkoitukseen oikein lupaavilta.

Koska Gorsenia oli itselleni merkkinä aivan tuntematon, mietitytti liivien tilaaminen verkkokaupasta ja olin varma, että metsäöän menee koon kanssa kuitenkin. Pohtiessani kokoasiaa Lumingerien fb-sivulla kehottivat he laittamaan asiakaspalveluun sähköpostia, jossa kertoisin pari esimerkkiä siitä minkä merkkisiä, mallisia ja kokoisia liivejä käytän. Kerroin käyttäväni Prima Donnasta kokoa 85H, Panachen Cleosta 80H ja omistavani yhdet Curvy Katen 80G kokoiset liivit jotka ovat aaviastuksen naftit. Kertomieni tietojen perusteella Lumingerielta suositeltiin minulle Gorsenian liiveistä koko 80J-K, joiden sanottiin vastaavan Cleon ja Curvy Katen 80GG-H. Tästä haluamastani Evita-mallista ei ollut edes tarjolla sitä kuppia K, joten tilasin koon 80J ja kuin ihmeen kaupalla se oli passeli!

Jos siis tekisi mieli tilata rintsikoita Lumingerielta, mutta kokohommat arveluttaa vieraiden merkkien vuoksi, niin rohkeasti vaan meiliä asiakaspalveluun, siellä on tietoa ja taitoa eri merkkien kokovertailuun.

Toimitus Lumingerielta oli äärimmäisen nopea. Tein tilauksen iltapäivällä 27. päivä ja postiluukku kolisi 29. päivä. En oikein tiennyt mitä liiveiltä odottaa, kun kerran itselle uusi merkki kyseessä ja liivien hintakin oli omaan rintsikkahistoriaani verrattaen todella edullinen. Nyt ensivaikutelman perusteella sanoisin saaneeni vastinetta juurikin niille maksamilleni 39 eurolle. Liivit ovat kauniit, sopivat ja mukavat päällä, mutta eivät missään nimessä vedä vertoja esimerkiksi luottomerkkini Prima Donnan yli puolta kalliimmille liiveille. Kupit ovat yksinkertaista kangasta, ympärys todella venyvän tuntuista kuten olkaimetkin. Jos menisivät päivittäisen aktiivikäyttöön, niin en ehkä veikkaisi liiveille ihan hirveän pitkää ikää tuon "purkkamaisuuden" vuoksi.

Esittelin liivejä illalla Tommille ja hänen kommenttinsa oli, että "muuten hyvät, mutta rinnat leviää vähän liikaa sivuille, näyttäisi, että niissä ei ole sivuilla riittävästi tukea". Kuinka hyvin onkaan tuo mies minun eniten käyttämäni liivit näköjään tutkaillut, kun meni diagnoosi niin nappiin. Kaikissa parhaissa liiveissäni on tosiaan sivuilla erilliset kaistaleet tuomassa tukea eikä tissit siksi leviäkään niissä tuonne alas sivulle, vaan työntävät rintoja enemmän keskelle päin. Näissä Gorsenian liiveissä kuppi koostuu vähemmistä palasista kuin vaikkapa supertukevissa suosikeissani, Prima Donnan Marcie-liiveissä ja eron siis kyllä huomaa.

Hakusessa ei tässä kohtaa kuitenkaan ollut jokapäiväiseen käyttöön tarkoitetut työjuhdat, vaan liivit joilla saisi toisinaan pientä vaihtelua pukeutumiseen, joten olen ostokseeni näistä arvioistani huolimatta tyytyväinen. Ne supertukevat ja kestävät arkiliivit ovat erikseen ja maksavat omalla kohdallani sen lähemmäs satasen, mutta on kiva, että harvempaan käyttöön löytyy vaihtelua edullisemminkin. Olen vuosien saatossa saanut kyllä huomata sen, että omassa koossani rintaliivien kohdalla hinta usein kertoo myös laadusta. Toki ilahduttavia yllätyksiä ja poikkeuksiakin on joskus kohdalle sattunut, mutta pääasiassa alle seitsemän-kahdeksan kympin en ole kovimpia kriteerejäni täyttäviä liivejä koskaan löytänyt, muuta kuin alennusmyynneistä.

Mutta kaikkien kaapista löytyvien liivien ei tosiaan tarvitse kaikkia laatukriteerejä täyttää, vaan joskus riittää kun vaan on nätit. Vähän niin kuin kengissäkin, työssä ja muutenkin arjen tiimellyksessä mukavuus ja kestävyys ovat ykkössijalla, mutta kyllä sitä aina silloin tällöin voi kemuissa kärvistellä huikeissa koroissa jotka saavat päkiät huutamaan armoa. Nämä Evitat ovat ensivaikutelmalta vähän kuin muutaman kympin keinonahkaiset bilekorkkarit, hiton nätit, mutta en odota niiltä vuosia kestävää kumppanuutta.

PS. Se on muuten tällaisissa alusvaatekuvissa pikantti yksityiskohta tollanen festariranneke. 😀


"Sä oot laihtunut. Pyllys näyttää pienemmältä", totesin eilen aamulla murulle hänen keitellessä aamukahvia kalsarisillaan. Puntarilla käytyään mies totesi itse saman. Herran rungosta oli lähtenyt kevään aikana lähes kymmenen kiloa. Mutta se on se aineen katoamattomuuden laki, minä nimittäin astelin tänä aamuna vaa'alle ja totesin painavani enemmän kuin koskaan ennen. Tässä kohtaa olis perinaisellisesti pitänyt varmaan purskahtaa itkuun ja etsiä päälle kaikista löysin ja peittävin kaapu mitä kaapista löytyy, mutta sen sijaan kiskoin into piukeana päälle eilen saapunen uuden vartaloa nuolevan kotelomekon, kurkkasin peiliin ja vislasin mielessäni kuvalleni. Little red dress oli todellakin jotain mitä vaatekaappini on kaivannut. Tää kolttu niin vaatii päästä hieman kemuttamaan. Mutta ensi hätään, kun ei ollut mitään juhlia näköpiirissä, suuntasin uudessa mekossani ihan vaan kaupungille lounaalle.

mekko-Dorothy Perkins, Zalando/takki-Even&Odd, Zalando/kengät-kirpparilöytö/laukku-Zara/silmälasit-Gucci (saatu)/korvikset-itse tehty/rannekoru-Miss Sixty

Puntari tarjoamasta lukemasta huolimatta tuon mekon kanssa kävi niin, että ensiksi tilaamani koko (UK20) osottautui liian suureksi ja pussitti rumasti etenkin lantiolta, joten sain vaihtaa sen kokoa pienempään. Tämä koko 18 eli 46 istuikin tälle pyllerölle sitten loistavasti. Mekko on joustavan neulosmatskunsa (akryyliä.. se kyllä vähän ärsyttää..) vuoksi todella mukava päällä vaikka halaileekin kurveja ja makkaroita intensiivisesti.

Korkojen kanssa kolttu, tai ainakin sääret, pääsisivät ehdottomasti paremmin oikeuksiinsa, mutta näin keskellä arkipäivää olisivat tuntuneet vähän liioittelulta, joten valitsin jalkaan siivouspäivän kirppikseltä Helsingistä vitosella löytämäni niittikoristeiset  remmikengät.

En ole oikein pitkään aikaan käyttänyt mitään punaista, vaikka se aikoinaan kuului pukeutumiseeni lähes päivittäin. Tänään vedinkin sitten oikein överit ja valitsin kirkkaita punaisen sävyjä vielä huulille, korviin ja silmälaseihinkin. Yllättäen homma toimi mielestäni vallan hienosti! Tuli jotenkin todella voimakas olo kaikesta tästä punaisen määrästä.

Kaikin puolin siis muuten nappiin mennyt asu omasta mielestäni, mutta havaitsin, että kaikki se puntarilla näkynyt plussa on tainnut mennä etupäässä ryntäisiini, sillä olkaimettomat rintsikkani ovat kyllä käyneet ahtaiksi sitten viime käyttökerran, ja se kyllä sitten vähän tuossa etumuksessa ja yläosassa valitettavasti näkyy. Eli viikonlopun agenda on etsiä nettikauppojen uumenista  uudet samanmoiset liivit aakkosta tai paria isompana.