Ale-vinkeillä jatketaan tänäänkin. Asoksen alet pärähtivät voimalla käyntiin tänään ja itseä siellä kiinnostaa tietenkin eniten meille plussapallukoille sopivia riepuja tarjoava Curve-osasto.

Siellä siis tarjolla Asoksen omaa Curve-mallistoa sekä New Lookin Inspire-vaatteita. Ja kokoskaala on näissä vaatteissa siis UK 18-26 eli jotakuinkin 46-54 meikäläisten numeroina.

Jostain syystä päädyn aina himoitsemaan tuolta erityisesti mekkoja. Niin tälläkin kertaa. Valitsin kuviin joitakin suosikkejani. Seassa myös ne kaksi, jotka itselleni tilasin.

20130624-185114.jpg

Olen viime aikoina huomannut lisääntyvissä määrin viehättyväni erilaisista printeistä. Koska itselle uusien värien ja kuosien omaksuminen on aina käynyt helpoiten asusteista ja sen jälkeen isompina pintoina alaosista, on minulla jo kuviolliset housut aika hyvin hallussa. Löytyy eläinkuviota, pilkkuja ja kukkia. Mutta siitä se kynnys sitten madaltuu ja printit ovat alkaneet kiehtoa myös mekoissa.

Mutta uskaltaisin kuitenkin veikata, että niin kivalta kuin esim tuo vasemman puoleinen printtimekko näyttää kuvassa, niin en osaisi katsella sitä itseni päällä. Mutta nätti on!

20130624-190105.jpg

Nää mustat näyttääkin jo vähän enemmän minulta. Ja yksi näiden kuvien mekoista/hameista päätyi kassalle saakka.

En printtimieliteosta sitten kuitenkaan irti päässyt, vaan löydettyäni aleosastolta mekon, jota olin katsellut ihailevasti jo viikkoja sitten, päätin kokeilla jotain uutta ja klikkasin hyvässä alennuksessa olleen kirjavan mekon ostoskoriini. Päätöksenteossa auttoi loistava ja luotettava shoppailuassistenttini Iina.

Hiljattain päivitetty10

Tilasin paketin näppärästi juurikin tuon ostosassistenttini osoitteeseen, sillä matkaan sinne ensi viikolla suoraan kotikonnuilta jonne suuntaamme torstaina ja enkä jaksa odottaa mekkojen sovitusta kotiinpaluuseen saakka. 😀

Hyvä syy tuolle osoitevalinnalle oli myös se, että löysin alesta jotain mikä mielestäni huusi Iinuska-ystäväni nimeä hapsujensa kera. Toivottavasti tyttö tykkää kesälahjastaan, jonka hankkiminen on mielestäni vähäisintä, mitä voin tehdä kiitoksena siitä, että saan punkata hänen luonaan niin usein.

Tuliko mitään ahaa-elämystä mitkä kaksi vaatetta ehkä pääsivät seulani läpi?

Asoksen aleen pääset TÄSTÄ.

Ps. On muuten aika petollista tää kesän alennusmyyntiaika. Vähän yhtä sun toista tarttunut lapaseen viimeisen viikon aikana. Huomaan olleeni huomattavasti normaalia holtittomampi shoppailija.. Nim. Housut, neule, neljä mekkoa, pari teepparia ja kahdet kengät. Huhhuh. Jos nyt sit suosiolla lopettais. 😛


Kuten olen usein blogissani jo toitottanutkin, niin pukeutuminen tosiaan lähtee kunnollisista ja asun mukaan valituista alusvaatteista. Itse olen viime vuosina ihastunut etenkin erilaisiin kevyesti muokkaaviin alusasuihin.

Napakat, mutta silti mukavat alustopit kuuluvat pukeutumiseeni oikeastaan päivittäin. Vyötärönseutua kevyesti slimmaavat topit saavat puserot laskeutumaan paremmin ja pienet muhkurat piiloon.

Mekkojen alle taas omien rintaliivien kanssa pidettävät alusmekot ovat osoittautuneet parhaaksi vaihtoehdoksi, koska A) oman kuppikoon löytäminen mekoista olisi hankalaa ja B) voi valita aina sopivat liivit asun pääntien mukaan.

Itselläni on Changesta viime talvena ostettu ja todella hyväksi havaittu musta wear your own bra -mekko bodyalaosalla ja nyt tilasin Ellokselta nuden värisen alusmekon, kun hävyttömän halvalla sai.

Changen mekon hinta oli jotain 70 € tienoilla, jos oikein muistan ja samanmoiset vehkeet Triumphilta liikkuvat aika samoissa hinnoissa. Mikäli alusmekon testaaminen kiinnostaisi, mutta hinta tuntuu kovalta, niin suosittelen tsekkaamaan Elloksen valikoimat.

20130618-164029.jpg

Elloksella on nimittäin tällä hetkellä alessa mm. Tuo oikean alareunan bodyslimmer-mekko ja siitä on nimenomaan isoja kokoja jäljellä. Itse tilasin juurikin sellaisen koossa 46-48 nudena hintaan 11,50.

Tuo vasemman puoleinen mekko puolestaan irtoaa reilulla kolmella kympillä kokoskaalan kattaessa välin 34-52. Kyseessä ei siis ole pelkästään meille läskeille suunnattu tuote, vaan alusmekko on hyvin suositeltava vaate kaiken kokoisille etenkin kovin vartalonmyötäisten tai ohuiden mekkojen alle.

Noista molemmista mekoista täytyy sanoa miinuksena kuitenkin se, etti niissä ole body-alaosaa, eli jos ei halua pelätä majavan vilahtelua, on alle puettava alushousut, kun bodyn kanssa säästyisi niidenkin rajoilta. (Joita kyllä mekko toki häivyttää)

Myös tuota oikean yläreunan muotoilevaa toppia löytyy nyt alesta alkaen hintaan 9,50 € väristä riippuen. Tarjolla tuon eläinkuosin lisäksi mustaa ja nudea.

Elloksen muotoileviin alusasuihin pääset TÄSTÄ.


Postailin helmikuussa hieman making of -otoksia Iltalehden Ilonan jutun kuvauksista. Nyt kun tuo maaliskuun ajan myynnissä ollut Ilonan erikoisnumero on jo poistunut lehtihyllyistä, on varmaan hyvä aika laittaa näitä Harri Joensuun ottamia kuvia tänne blogiinkin. Täytyy sanoa, että koskaan aiemmin en ole ollut yhtä tyytyväinen lehdessä julkaistuihin kuviin itsestäni kuin nyt. Eli hirmuisesti kiitoksia vielä kerran Harrille!

En haastatteluun suostuessani tiennyt, että juttu tulee Ilonan Minun tarinani -nimiselle vakiopalstalle. Olinkin sitten hieman hämmentynyt, kun asian haastattelutilanteessa kuulin, sillä tekivät minusta juurikin samaiselle palstalle jutun vajaat pari vuotta sitten. Teemakin oli sama: ”ylipainoinen nainen joka kokee oikeudekseen pukeutua niin kuin haluaa ja kieltäytyy häpeämästä itseään”. Löydynkö mä ykkösenä kenties jollain google-haulla ”itseensä tyytyväinen läski”, kun minut tuollaiseen aina bongaavat. No, eipä asia ollut minun murheeni ja haastattelussa jo olin, niin kiltisti vastailin kysymyksiin.

Jutussa oli siis kyse minun ajatuksistani tyylin, oman vartalon ja itsetunnon suhteen. Menneisyyttä ja nykypäivää. Kertoili millainen pukeutuja olin nuorempana ja mitä tyyli merkitsee minulle nyt.

Muotibloggaaja Veera Korhonen Minun tarina -palstalle.

Molemmat Ilonan jutut ovat mielestäni olleet kivoja ja kaikki mitä niissä olen sanonut pitää ihan paikkaansa. Minua kuitenkin hieman hiertää tuo mediassa yleisestikin ja nyt tässä omallakin kohdalla toistuva lähtökohta, jossa lihava nainen esitetään aina sen saman oletuksen kautta, että ”normaali lihava ämmä häpeää itseään, koska lihavuus on vika eikä sovi kauneuskäsitykseemme. Siksipä tämä jutussa esiteltävä yksilö onkin jotenkin erikoislaatuisen rohkea, kun yrittää pitää päänsä pystyssä viastaan huolimatta”. Ymmärrättekö mitä ajan takaa? Minunkin molemmat jutut on otsikoitu tyyliin ”en anna kilojen estää…” , ”miksi minun pitäisi hävetä..” tms. Eli jutun kirjoittamisen tausta-asenne on, että kilot on este ja häpeä, mutta tämä nainen kuitenkin vastustaa.

Mitäpä jos tuossakin Ilonan tyyli-numerossa olisi ollut muutama tällainen tavallinen nainen kukin eri kokoinen ja näköinen ja he olisivat jokainen kertoneet ajatuksia oman tyylinsä takaa, mutta ilman sitä koon alleviivausta? Se ei yksinkertaisesti tunnu olevan mahdollista. Tietyn raamin ulkopuolella olevaa naista käsitellään ensisijaisesti koon kautta. Ja häneltä on toki myöskin kysyttävä kysymys, että ”haluaisitko laihduttaa?”.

Muotibloggaaja Veera Korhonen Minun tarina -palstalle.

Ja tietenkin lihavan odotetaan sanovan, että ”tiedän, että terveyden kannalta olisi parempi, jos onnsituisin pudottamaan kiloja ja nönnönnöö..”. Koska niinhän sitä kuuluu sanoa. Läskillä kuuluu olla koko ajan vähintään ajatustyö tulevan laihdutusurakan suhteen meneillään. Mutta minä mietin, että miksi tällaisen pyllerön pukeutumisesta ei voida puhua ilman kysymystä mahdollisista laihdutushaaveista. Eikö voida erottaa sitä kansanterveydestä huolehtimista ja lentolippujen kilohinnasta keskustelua ihan omakseen ja antaa lihavankin ihmisen yksinkertaisesti nauttia pukeutumisesta ja tyylistä?

Kyllä minä tiedän, että ylipaino on ongelma niin yhteiskunnalle kuin meille monelle yksilöllekin. Mutta koen tärkeäksi, että vaatekoostani ja perseen leveydestäni huolimatta voin puhua mekoista, farkuista, paljettien kimalluksesta ja korkokenkien kopseesta ilman, että sen on aina liityttävä kiloihini.

Muotibloggaaja Veera Korhonen Minun tarina -palstalle.

Haluan tällä pohdinnallani siis peräänkuuluttaa sitä, että olipa koko mikä hyvänsä, ihmisellä on oikeus nauttia pukeutumisesta, etsiä omaa tyyliä, olla pettynyt valikoimiin ja vaatia enemmän. Vaikka haaveissa ja kenties suunnitelmissakin siintäisi se hoikempi tulevaisuus, niin elämä on kuitenkin nyt, just tänään. Ja tänäänkin minä haluan näyttää itseltäni ja pukeutua niin kuin haluan ilman että vaikkapa minihameen paljastavat sääreni koetaan jotenkin erityisen rohkeana tai normeja rikkovana vetona, koska olen lihava.

En osaa ilmaista itseäni kovin hyvin tämän asian suhteen. Tämä ei siis liity varsinaisesti tuohon minusta kirjoitettuun juttuun, vaan enemmänkin siihen lähtökohtaan joka mielessä juttuja kirjoitetaan. Etenkin meitä naisia käsitellään mediassa hyvin paljon koon kautta. Liian lihava, liian laiha. Milloin tähti se ja se on laihtunut hurjasti ja milloin taas hänen uutisoidaan ylpeänä esittelevän uuseja kurvejaan saatuaan vaikkapa viisi kiloa lisää.

Muotibloggaaja Veera Korhonen Minun tarina -palstalle.

Ja sitten tietenkin vielä se mediassa todella isosti esillä oleva asia, että tuntuu kuin suurin uroteko jonka ihminen , etenkin nainen, voi koskaan tehdä, on laihtua. Mikään muu ei herätä yhtä paljon akkainlehtien mielenkiintoa kuin julkkiksen pudonneet kilot. Raxukin on kertonut läskinkarkoituksestaan jo kymmenissä lehdissä.

Totta kai se on hienoa, kun ihminen onnistuu muuttamaan elintapansa terveellisemmiksi ja kertoo voivansa nykyään paremmin kuin ennen. Mutta siinä sitä upeasti hehkuvaa ja nuorentunutta ja energistä ihan uutta ihmistä kehuessa unohdetaan, että kyllä ne painavammatkin vuodet olivat elämää ja se ihminen siellä sisällä on edelleen sama. Itselläni on esimerkiksi sellainen olo, että jos kävisi niin että itse olisin jossain kohtaa elämääni laihempi ja minua tultaisiins en asian vuoksi joku kehumaan, niin samalla se ihminen arvostelee aiempaa minua, ja se aiempi hoikempi on se sama ihminen. Ymmärtääkö kukaan taaskaan mitä selitän?

Muotibloggaaja Veera Korhonen Minun tarina -palstalle.

Yritän siis sanoa, että edelleenkin on tosiasia, että usealla meillä ne kilot heittelee elämän varrella. Toki jotkut onnistuvat pysymään vuodesta toiseen samoissa mitoissa, mutta meillä monilla elämä heittelee ja samassa vartalokin kokee muutoksia. Mutta se vaatekoko on kuitenkin asia joka kertoo hyvin vähän, josko ollenkaan siitä ihmisestä siellä vaatteiden alla. Olisikin siis todella toivottavaa, että osaisimme katsoa toisiamme vatsamakkaroiden ja seitsemän leivän uunin tai sitten kapeaakin kapeamman vyötärön ja täydellisesti muodostuneiden pakaroiden ohitse ja kiinnostua siitä millainen se vastassa oleva ihminen on. Millainen kun tarkoittaa eri asiaa kuin minkä näköinen tai kokoinen.

Muotibloggaaja Veera Korhonen Minun tarina -palstalle.

kuvat: Harri Joensuu

Alunperin ajatukseni oli ihan vain postata nämä Ilonassa olleet kuvat joista tykkäsin aivan valtavasti. Minun mielestäni kuvat ovat onnistuneet ja tavoittavat oikeaa minua. Ne eivät siis esittele sitä kuinka paljon jutussa esiintynyt XL-kokoinen Veera Korhonen oikein vie elintilaa kiloillaan, vaan esittelevät herkästi hymyilevän ja itseensä tyytyväisen naisen, jolla on oma tyyli ja naururyppyjä.Vaikka olisin 30 kiloa hoikempi, haluaisin minussa otetuissa kuvissa edelleen näkyvän juuri nuo samat asiat.