-postaus sisältää mainontaa-

”Iik, yyyh, en pysty, hyrrrr!” Tuo olin minä sunnuntai-iltana, kun saunomisen lomassa kastoin varpaani kärkeä järvivedessä. En ihan vielä ollut valmis järvea varten, eikä järvivesi todellakaan ollut vielä valmis minua varten.

Se on aina lähemmäs heinäkuun loppu ennen kuin minä vihdoin saan rohkaistua mieleni ja vartaloni uimatouhuihin. Tuosta vuosien aikana  jo vakioksi muotoutuneesta talviturkin nakkaus -aikataulusta ja kesän lyhyestä kestosta huolimatta olen tänä vuonna onnistunut uskottelemaan itselleni, että kolme uutta uimapukua ovat kaikki ihan hurjan tarpeellisia ja pääsevät varmasti kaikki käyttöön.

Tämä on taas se tilanne, kun jostain on ensin pulaa eikä sitä oikeaa tahdo löytyä, joten sitten kun sopivia yksilöitä (tai yhdistelmän minä + uimaäasut ollessa kyseessä sanoisn, että ”edes riittävän sopivia yksilöitä”) tulee vastaan, on kaikkiin niihin tartuttava kuin hukkuva pelastusrenkaaseen.

Ja että minkäslaisissa swimsuiteissa minä sitten ajattelin omia pelastusrenkaitani rannoilla esitellä? Bikineissä ne pelastusrenkaat toki pääsisivät hieman ruskettumaankin, mutta kun niitä sopivia bikinien yläosia on vaikeampi löytää kuin neulaa heinäsuovasta, olen suosiolla siirtynyt kokouikkareihin. Mutta ei se oo kuulkaa ihan helppoo niidenkään kanssa…

kuva: Finnwear

Sain keväällä valita veloituksetta itselleni uima-asun Finnwearin mallistosta ja sieltä plussa-valikoimastahan se piti tietenkin ottaa. Plus-mallistonkaan bikineissä ei yläosien koot edes lähennelleet omia tarpeitani, joten kokouikkarilinjalle mentiin. Mutta eipä se mitään, sillä olisin kyllä muutenkin kuin kokosyistä päätynyt tuohon kuvan mustaan uikkariin.

Hieman 50-luvun tyyliset leikkaukset tekevät muuten niin basic uikkarista astetta naisellisemman ja samalla pylleröä imartelevamman. Tämä toiminee myös myös toppina esim. läpikuultavien paitojen alla.

Eli musta perusuikkari, check!

Kuva: H&M

Mutta onhan se nyt herran jestas ihan tylsää jokaisella rantsureissulla (niillä kaikilla n. kolmella) kiskoa päälle se sama synkkä musta uimapuku, joten tää neiti alkoi himoita vaihtoehdoksi jotain värikästä. Ja kirjavaa! Ja kukkaisaa! Viidakkoa! Nyt alkoikin sitten kuulostaa niin perus mummouikkarilta, että huhhuh..

Mutta jotenkin tuon kuvassa olevan H&M+ uimapuvun värit saivat mut innostumaan ja ajattelin, että jos näyttäisin tuossa kukkauikarissa edes kolmasosan yhtä kuumalta kuin tuo Tara Lynn, niin minua saattaisi juuri ja juuri olla luulematta rannalla eläkepäiviään viettäväksi 65 + daamiksi.

Muutama eri koko testaukseen ja siinähän kävi niin kuin epäilinkin. Minun täytyi ottaa etupuskurin vuoksi pari numeroa isompi koko kuin mikä muuten olisi riittänyt. Mutta onneksi uimapuku on malliltaan tuollainen edestä jo muutenkin rypytetty, joten hyvinhän siihen vyötärölle ruttaa vielä kaiken sen ylimääräisen mitä uikkarissa on minulle pituutta. Mutta onhan se nyt hyvä olla uimapuvussa kasvunvaraa noin niin kuin pituussuunnassakin.. tiedä vaikka jonain aamuna heräisin 180 senttisenä. 😀

Eli ei ole nämäkään uikkarit tarkoitettu megatötteröille noin niin kuin kokojakaumansa puolesta. Mutta kevyestä kokokompromissista huolimatta tykkään viidakkosimmareistani kovasti. Halterneck-malli kun on aina ollut uimapuvuissa ja bikineissä mieleeni ja tuo vatsan kohdalle tuleva rypytys antaa optisesti edes hieman totuutta anteeksi. Tai sitten minun tapauksessa ei, kun vyötäröllä on rullattuna tavaraa lähes toisen uimapuvun verran. 😀

Kyseistä uimapukua löytyy H&M:n nettikaupasta edelleen hintaan 29,95 €, mutta kokoja on tarjolla enää nihkeästi.

Kirjava ja värikäs mummouikkari, check!

kuva: Ellos

Viimeisimpänä hankintana sorruin Elloksen alessa puoleen hintaan tarjolla olleeseen punaiseen mekkouikkariin. Ihan ei kyllä tuo kuvan malli tarjoa edes etäistä samaistumiskohdetta itselleni, mutta kun nyt kerran kokoja oli olemassa aina 52:een saakka, niin kai sen nyt on jollain tavalla ajateltu pukevan pylleröäkin.

No pukihan tuo hieman pinup-henkinen tyttöhorhellys minuakin ihan yllättävän kivasti. Mutta sama homma se oli tämän kanssa kuin kukkauikkarinkin, eli kokoa piti ottaa taas pyrstön ja mahan näkövinkkelistä pari numeroa liikaa, jotta tötteröt saatiin mahtumaan kyytiin. Mutta se on toki sillä tavalla kätevä, että sinne persukseen muodostuvaan pussiin saa sopimaan vaikka sen rantapyyhkeen, niin pärjää ilman kassia… 😀

Tässäkin sitten tuo rypytys ja helma pelastavat homman, ja uimapuvun alaosan löysyyden saa aika hyvin naamioitua niiden alle. Mutta hyvin tosiaan tästäkin sitä haaraosaa venyttelis tuonne polviin saakka. Isotissisen plussapallon pitäisi selkeästi olla vielä vähintään 175 senttinen tai mieluusti ylikin, jotta täyttäisi tuonkin uimapuvun ihan joka suunnassa.

Iloinen kuitenkin olen tästä uimamekostakin, vaikkei sekään ole istuvuudeltaan täydellinen. Mutta toisaalta enpä ole vuosiin tavannut itselleni töydellisesti sopivia uima-asuja, joten niitä alkaa pitää jo puhtaana utopiana. Helmaa on sopivasti juuri sen verran, että mm. sisäreisipallukat pysyy yleisöltä piilossa. Tämä on siis se uikkari, jonka valitsen päälleni yllättävälle uimareissulle, kun tajuan, että on bikinirajat ajamatta!

Alehintaista punaista mekkouikkaria ei valitettavasti ole jäljellä enää kuin koossa 38, mutta normaalihintaista (39,95 € ei edelleenkään paha hinta) mustaa versiota on tarjolla välillä 38-52.

Pirteän värinen, tyttömäinen, huonojen bikinirajapäivien uikkari, check!

Ja näiden lisäksi viime kesältä kaapissa majailee vielä olkaimeton musta Evansin uimapuku sekä tylsät mustat perusbikinit. Mun on käytävä uimassa siis ainakin viisi kertaa tänä kesänä, jotta ehdin kastella kaikki!


Oi, iskipä kerrankin HM+-malliston kuvat silmään ihan oikeasti todella positiivisesti. Kerrankin sellaisia kuvia jotka saavat minut näkemään plussa-malliston tuotteet oikeasti houkuttelevina. Tykkään kovasti kuvien retrosta värimaailmasta ja sen lisäksi vielä nuo itse uikkaritkin ovat todella kivan näköisiä. Malli Tara Lynnin upeutta puolestaan ei varmaankaan tarvitsisi erikseen edes mainita.

Tarjolla on tosiaan muutamia kivoja uikkareita kokoväliltä 44-54. Itse tykästyin sekä noihin pilkkukuvioisiin bikineihin, että tuohon kukkakuvioiseen uimapukuun ja tilasinkin ne itselleni kokeiltavaksi.Samaa niskasta sidottavaa mallia löytyy muuten myös mustana, jos ei kuosi innosta.

Kukkakuosisten kokouimapukujen kanssa tosin on omalla vartalollani aina se vaara, että näytän enemmänkin rantsussa metsästävältä 65-vuotias puumaleidiltä kuin omalta kolmekymppiseltä itseltäni. Olkilierihattu kukkakoristeella vielä kruunuksi, niin vaikutelma olisi täydellinen. 😀 Mutta ainahan sitä voi olla rohkea ja kokeilla. Jos vaikka näyttäisin viidakkouikkarissa edes puoliksi yhtä hehkeältä kuin tuo Tara Lynn, niin se voisi olla ihan keeper.

Mutta saa taas nähdä onko nuo uikkarit aina vaan liian pieniä mulle yläosasta. Ainakin viime kesänä kokeiluun tilaamani HM+ kokouimapuku oli malliltaan sellainen, että rintojen kohdalta olis ehkä riittänyt joku koko 52, mutta mihin ihmeeseen mä sen koko muun uimapuvun pistäisin rullalle? No, ei olis ainakaan ollut pelkoa mistään camel toesta, kun uimapuvun persus olis ennemminkin roikkunut polvissa. 😀

Sininen röyhelöuimapukukin on varsin nätti, mutta soveltuu ehkä paremmin jollekulle sellaiselle joka haluaa hämätä lisää tavaraa ylävartaloon.

Muuten on kyllä HM+ tarjonta ainakin tuolla nettikaupassa edelleen melko tylsää, mutta kiva, että välillä joukkoon mahtuu jotain iloisiakin ylläreitä!

Mikäs on teidän uimapukutilanne? Joutuuko tänäkin keväänä lähtemään metsälle?

Itselläni on pari mustaa kokouimapukua, mutta jotkut bikinit olisi kiva löytää. Eli sama epätoivoinen etsintä on jatkunut jo useamman vuoden, tuloksetta. Kovin toiveikkaasti en suhtaudu jahtiin tänäkään vuonna. 😛


Kun nyt tuli itkettyä sitä ”meille ryntäileville pullero-pylleröille ei löydy kivoja vaatteita”, niin ajattelin sitten sen nillityksen vastapainoksi vaikka väkisellä etsiä netin syövereistä muutamia edes ihan kivoja rättejä joissa kokoja riittää nelosella ja jopa vitosella alkaviin saakka. Koska itselleni teetti tuskaa etenkin lähestymässä olevan juhlaputken pukeutuminen, niin rajasin kiinnostukseni mekkoihin.

Itselleni kävi itse asiassa nyt sitten niinkin hyvä tuuri, että heti kun olin räyhännyt ulos tuskani ja turhautumiseni, niin johan alkoi tapahtua. Tällä hetkellä kaapissani nimittäin roikkuu jopa kaksi uutta hienosti päälle mahtunutta mekkoa joista kumpi vaan käy esimerkiksi ystäväni joulukuisiin häihin. Minulle on usein käynyt niin, että ensin on jonkun jutun suhteen kurjuus ja puute ja hetken päästä sitä kyseistä lajia sitten vyöryykin ovista ja ikkunoista. Eli rankkaa mekkosadetta siis odotellessa.

Mutta nyt siis niihin monien nettikauppojen ja valmistajien sivustojen kaahlaamisen tuloksena löytämiini plussa-kokoisiin kekkerikolttuihin jotka läpäisivät tämän telttavihaajan seulan. Toivottavasti vinkeistä on jollekin hyötyä!

 

  1. Sähäkän violetissa minimekossa on pidentävä ja yläosaa keventävä v-aukko. Rypytykset puolestaan vetävät huomiota vyötärönseudulle laskoksien huijatessa samalla vatsapömppöä huomaamattomammaksi. Mekosta löytyy vielä koot UK 20, 22 ja 26. Kuka myy? Evans. Mitä maksaa? 34 £.
  2. Dorothy Perkinsin leiskuvan punaisen puuvillasatiinisen kotelomekon juju on yläselkää sopivasti paljastava aukko. Uuman paikkakin löytyy laskosten johdattaessa katseen vyötärökaistaleeseen. Kokoskaala yltää pienestä numerosta 6 aina kokoon UK 22 saakka. Kuka myy? Dorothy Perkins. Mitä maksaa? 38 £.
  3. Ainakin omasta mielestäni pitsinen pikkumusta on todellinen juhlapukeutumisen klassikko ja siksi on kiva, että sitä löytyy myös isompina kokoina. H&M:n BiB-malliston vartaloa myötäilevässä mekossa on kauniisti läpikuultavat 3/4 hihat jotka sekä paljastavat ja peittävät sopivasti. Mekkoa on verkkokaupassa tarjolla koot L-2XL kolmen äxän koltun ollessa jo loppuunmyyty. Isonta kokoakin voi kenties metsästää isompien cityjen Henkkamaukoista. Kuka myy? H&M. Mitä maksaa? 39,95 €.
  4. Kietaisumallinen mekko imartelee melko monenlaisia vartaloita, myös meitä pylleröitä. Nanson juhlavuoden kunniaksi julkaistuun Limited Edition Black Dress -mallistoon kuuluva kaunis Hold Me Tight -niminen mekko on kaula-aukoltaan melko antelias (olen nähnyt mekon livenä), joten sen mukaan valitseeko mekon alle jonkin alustopin vai pelkät kauniit rintaliivit saa leningin henkeä muokattua arkisen kiltistä vaarallisen vietteleväksi. Mekkoa sovittanut ystäväni ainakin näytti mekossa aivan uskomattoman kuumalta kissalta. Mekosta löytyy koot XS-XL. Kuka myy? Nanson omat liikkeet. Ymmärsin ettei tätä Limited editionia ole jälleenmyyjillä. Mitä Maksaa? Noin 80 € jos oikein muistan.
  5. Itse tätä Nanson poltetun oranssia yksinkertaista mekkoa sovittaneena voin todeta sen sopivan tissevälle pylleröllekin. Mekon paksu ja painava trikoomateriaali näyttää ja tuntuu ryhdikkäältä, mutta laskeutuu myös todella kauniisti. Malli sopii hyvin sellaiselle, joka ei halua telttaa, muttatotaalisen tiukka vartalonmyötäisyyskin arveluttaa. Koot XS-XXL kattava mekko löytyy myös mustana ja harmaana, mutta oma ehdoton suosikkini on tuo kaunis oranssi. Kokopolitiikasta sen verran, että itse n. 46-48 kokoisena sujahdin vaivattomasti kokoon L. Kuka myy? Nanson omat liikkeet ja hyvin varustetut jälleenmyyjät. Mitä maksaa? 73

 

 

  • 6. Myös Asos Curven petroolinsinisessä leningissä on kaunis ja antelias kaula-aukko, joka omalla kuppikoollani lähentelisi ehkä jo rivoutta, mutta maltillisemmalla puskurilla näyttää juurikin niin hyvältä kuin kuvassa. Tässä yksinkertaisessa huomiotani ei kuitenkaan kiinnittänyt ensimmäisenä kaula-aukko, vaan kepeät ja läpikuultavat sifonkihihat. Mekko on siis oiva valinta jos tissit ovat ylepyden aiheesi, mutta ujostelet käsivarsiasi. Mekkoa löytyy myös maltillisempana mustana ja kokoskaala on UK 20-26. Kuka myy? Asos. Mitä maksaa? 35 £
  • 7. H&M kutsuu poimutettua ja painavana laskeutuvaa vaatettaan tunikaksi, mutta ainakin tällaiselle 167 senttiselle pygmille pituus riitti ihan mainiosti mekoksikin. Kuvan mallilla taitaa olla mittaa melkoisen monta senttiä enemmän. haikea harmaa ei itseäni niinkään innostanut, mutta minulta itseltäni löytyy tuo takaosastaan pidempi mekko/tunika mustana. Kerrankin sellainen vaate, jossa ns. vesiputouskaulus on myös minun päälläni oikeasti löysä sen sijaan, että kangas olisi kireäksi venyneenä rintojen päällä. BIB-mallistolle ominaisesti tämänkin vaatteen koot kattavat välin L-3XL. Kuka myy? H&M. Mitä maksaa? 29,95 €
  • 8. Perus kotelomekko ei koskaan petä, vaan muuttuu asusteita vaihtamalla todella moneksi. Ainaisen mustan sijaan voisi talven juhliin valita vaikkapa näyttävää viininpunaista. Asos Curven mekossa laskokset tuovat kurittomana vellovalle vatsalle kaivattua lisätilaa. Koot tässäkin UK 20-26 ja mekkoa löytyy myös mustana. Kuka myy? Asos. Mitä maksaa? 30 £.

 

Mikäli punnissa ilmoitettujen hintojen euromäärät kiinnostavat, niin löydät valuuttalaskurin esimerkiksi TÄÄLTÄ.

Ja jos britti-koot mietityttävät, niin kunkin nettikaupan sivuilta löytyy kyllä mittataulukko oman koon arvioinnin avuksi, mutta karkeasti yleisettynä koot ovat jotakuinkin seuraavat: UK 16= 44, UK 18= 46, UK 20 = 48, UK 22 = 50, UK 24 = 52, UK 26= 54 jne..

 

Miltäs näytti tämä kolttukavalkadi? Kyllä sieltä muutakin kun telttaa löytyi, kun kulutti riittävän monta tuntia ja kolusi kohtuullisen monta kauppaa. Oliko näistä mekkovinkeistä iloa yhdellekään pyllerölle ruudun sillä puolen?