”Mä en ikinä yhdistä pukeutumisessani eri kuoseja.” ”Mä en osaa käyttää printti- tai bändipaitoja.” Mm tuollaisia totuuksia tiedän joskus päässen suustani. Pukeutumisessa lupaukset on kuitenkin tehty rikottaviksi ja takki käännettäväksi. Lauantaina mä nimittäin vedin omaa pukeutumishistoriaani silmällä pitäen niin sanotusti överit. Tuuppasin päälle yhtä aikaa kaikki kivoimmat vaatteet jotka sillä hetkellä matkalaukusta löytyivät ja kaiken järjen vastaisesti tuloksena oli kokonaisuus johon rakastuin ihan täysin. Mutta mitä mahdatte te sanoa tästä sekametelisopasta?

20130526-235847.jpg

paljettihame-Ellos/leopardikorkkarit-Guess/Kiss-pait-UFF/camotakki-UFF/clutch-katukauppiaalta Roomasta

20130526-235859.jpg

Mä en pysty oikein edes itselleni selittämään miksi mä tykkään tuosta kuosien ja blingblingin ylitsevyöryvästä yhdistelmästä niin hirvittävästi. No yksi syy on tietenkin se, että siinä lyövät kättä vanhat lempparit (paljetit ja leopardit) uusien salamarakkauksien kanssa. (Viimeisen viikon aikana on ikuistunut melkoisen monet asukuvat niin, että niissä on ollut osallisena joko tuo takki tai sitten huikea KISS-paita. Tai sitten molemmat. Eli varoitus, tulette näkemään niitä kerran jos toisenkin!) Mutta muuten en osaa oikein itsekään hahmottaa miksi sisälläni asuva kuosi- ja printtiöverien vastustaja antautui lopullisesti nämä vaatteet nähdessään. Olen kenties seonnut. Ihanasti seonnut.

Ystäväni Ence on aina tavannut kuvailla omaa pukeutumistaan sanonnalla ”parempi överit kuin vajarit” ja itse taas olen mielestäni aina edustanut juurikin sitä toista laitaa. Mutta tällä kertaa joudun sanomaan, että tällä kertaa överit oli juuri se juttu mitä kaipasin!

Mitäs te sanotte, lähtikö mulla skumpan myötä vaan mopo käsistä vai oletteko kanssani samaa mieltä, että jollain kierolla tavalla tää yhdistelmä on just hyvä?


Mä olen viettänyt viimeisen vuoden aikana niin paljon aikaa Iinan kanssa, että huomaan meidän tartuttaneen toisiimme paljon asioita. (Ja ei, mä en puhu herpeksestä) Meiltä löytyy tätänykyä useampia pareja samoja kenkiä ja Iina on opettanut minut syömään mm. Bulgarian jugurttia, josta tulikin heti lempparini (jep, ehdin elää yli kolmekymmentä vuotta maistamatta). Hän on tartuttanut minuun myös mitä omituisempia kommunikointitapoja kuten laulamalla keskustelun ja minä puolestaan olen syyllinen siihen miksi Iinankin kädessä kamera kallistuu nykyään usein vinoon.

Suurin osa tiiviin ystävyyden tuomista uusista asioista on tietenkin pelkästään positiivisia, mutta välillä sitä huomaa liukuneensa mukaan asioihin joihin ei ikinä uskonut sortuvansa. Niin kävi tänään. Taas meni yksi ”neitsyys”. Mikä? Se selviää asukuvista.

20130522-202910.jpg

Puutarhapöksyni saivat tänään sateen vuoksi kunnon kastelun, mutta olenkin itse huono hoitamaan kasveja, joten tuli varmaan näillekin kukkasille tarpeeseen.

En osaa ainakaan toistaiseksi kuvitella yhdistäväni noin kirjavia housuja muuhun kuin mustaan yläosaan, joten kiskoin matkalaukusta päälleni pellavaa tuplana. Marimekon läpikuultava lyhythihainen pellavaneule sai päälleen blogissa jo usein nähdyn La Redouten pellava”rotsin”. Kuvissa nuo eivät tokikaan erotu lainkaan toisistaan vaan yläosa on yhtä mustaa möykkyä.

20130522-202855.jpg

Mutta se menetetty neitsyys… Se oli Crocs-neitsyys! En ikinä uskonut näkeväni tätä päivää. Minä kuvittelin olevani vahva ja pystyväni karttamaan tällaiset kammottavaksi kokemani asiat. Mutta ei.

Siinä minä tallustelin Iinuskan eteisestä lainaamillani kengillä kohti kaupunkia, ja kehuin niitä mukaviksi, kun hän totesi, että ”siinä sä vaan tyynesti kävelet Crocseissa ja vielä kehut niitä”. Mitäääää?? Enkä mä ollut itse tajunnut! 😀

20130522-202918.jpg

Nappasin nuo kumiset kengät jalkaani aamulla koska en halunnut pilata nahkaballerinojani lätäköissä eikä mukanani ollut mitään muita kukkahousuihin edes etäisesti sopivia kenkiä. Näiden klassisista purkkareista mallia ottaneiden Crocsien sivuprofiili ei ole mielestäni kaikkein kaunein, mutta muuten ovat vallan söpöt ja värikin natsasi asuun. Plussaa kengät saivat kivasti jalkoja hieroneista nystyräisistä sisäpohjista.

Että näin siinä pääsi käymään. Minä, Veera, olen nyt julkisesti käyttänyt Crocseja. Myönnän syyllisyyteni. Ja kaiken lisäksi vielä mietin, että tuollaiset kumitöppöset voisivat oikeastaan olla aika oivat kengät kesän märkien päivien ulkokuvauksiin. Mutta olisikohan Crocsien omistaminen kuitenkin vielä vähän liikaa meikäläiselle.. Lainaamisen voi sentään pistää yllättävien olosuhteiden piikkiin. 😀


Haikailin tuossa muutama päivä sitten kirkkaan väristen sukkien perään. Tahdoin veikeitä sävyjä kurkkimaan käärittyjen lahkeiden ja herrainkenkien välistä nyt, kun paljain nilkoin ei vielä tarkene. Pistäydyttiin eilen Encen kanssa Lindexillä ja Henkkamaukalla ja mä sekosin sukkahyllyillä.

20130328-231730.jpg

Vielä paketeissa olevat sukat kaikki Lindexistä. Neonpinkit olivat normihintaiset, muut löytyivät eurolla tai parilla alekorista. Irtonaiset sukkaparit ovat puolestaan kotoisin H&M:n lastenosastolta, missä seitsemän sateenkaaren sävyn sukkapaketti kustansi 9,95 €.

20130328-231739.jpg

Täysin yllättäen ensimmäisenä käyttöön pääsi tänään kirkkaansiniset sukat. Minähän olen aina vannonut inhoavani sinistä. Mutta vallan hauskaltan tuo väripilkku näytti tuolta kirkuvanoranssien housujen ja maltillisen beigejen kenkien välimaastosta. Ennustan, että herrainkenkien ja silmiinpistävien sukkien yhdistelmää saatetaan tulla näkemään jaloissani lähiaikoina lähes kyllästymiseen saakka.