Kuten olette huomanneet, niin mä olen viime aikoina ollut entiseen mustaan pukeutumiseeni verrattuna melko kokeilevalla mielellä ja mun päällä onkin nähty joitakin ihan uudenlaisia juttuja. Esimerkkeinä mainittakoon valkoiset paidat, vihreät housut, leopardikuosi jne. Tänään ajattelin sitten taas kokeilla jotain ihan muuta.

Että mites mulle passais tällainen kiva ja vatsamakkaroille armelias ruututunika? En ole oikeastaan ikinä käyttänyt ruutukuosia, joten aattelin että olis kiva opetella. Ja noi hihat on hirmu kivat, kun niihin mahtuis vähän nykyistä isommatkin allit.

Ja ehkä jotkut tollaset fiksut ja siistit aikuishousutkin olis hyvä löytyä kaapista. Eikös sitä sanota, että paksuja reisiä kannattais tasapainottaa pitämällä lahje suorana alas saakka.

Ja kuinka moni tässä nyt kuvan nähdessään mietti mun seonneen lopullisesti? Toivottavasti aika moni. Sillä jos tää oikeesti onnitsui muka hämäämään teistä jotakuta, niin ei ole kyllä lukenut tätä blogia vielä kovin kauaa. 😀

Mutta on tässä sen verran totuuden siementä, että kyllä mä tänään esiinnyin kyseiset kuteet päällä n. 15 hengelle reilun tunnin ajan. Mutta syy tälle +10 kg ja 10 vuotta kauheus-asulle selviää tuonnempana kunhan ehdin kirjoittamaan pidemmän postauksen muutamin lisäkuvin.

Hirveen kivasti noi vaatteet saa mut näyttämään sekä lyhyemmältä, että leveämmältä. Ja tosiaan vielä vuosia vanhemmaltakin. Ja tämän päivän tapauksessa se tarkoittaa sitä, että onnistuin tavoitteessani paremmin kuin hyvin.  😀


Kirjoittelin jo aiemmin minun ja muutaman muun bloggaajan parin viikon takaisesta vierailusta hattufirma KN Collectioniin, mutta siitä postauksesta jäi vielä puuttumaan iso läjä omia hattusovittelukuviani, joten niiden vuoro on nyt.

Olen tosiaan aina ollut ihastunut kaikenmoisiin päähineisiin, mutta erityisesti tänä syksynä hatut ovat tuntuneet entistäkin tärkeämmiltä. Jotain tekemistä asian kanssa voi olla sillä, että en ole itsestäni riipumattomista syistä päässyt hyvin hyvin pitkään aikaan kampaajalle, joten reuhkan julkinen esittely ei paljoa innosta. Mutta juuri tällaisia kriisikausia varten on luojan kiitos olemassa kypärää ja myssyä jos jonkinmoista. Mutta vaikka niistä päähineistä kuinka tykkäiskin, niin ihan kaikki ei välttämättä omaan päähän sovi, sen osoittavat myös jotkut tämän postauksen kuvat.

Yllänäkyvän mustan huopahatun nimesin Lentoemännäksi. Jokin tuossa ristiriitaisia tunteita herättäneessä asusteessa toi ihan mieleen reippaana matkustamon ovella hymyilevät hatuin, huivein ja hansikkain viimeistellyt lentoemot. Minä jollain omituisen kierolla tavalla tykkäsin tuosta hatusta, mutta tosiasiahan on, että ei se oikein istu omaan tyyliini. Mutta saa sitä tykätä hölmöistäkin jutuista vaikkei ne aina ihan niin omaa itseä olisikaan.

Mä en tiedä pidänkö mä tuosta ylimmästä punaisesta piposta  lähinnä sen takia, että näytän tuossa kuvassa jotenkin niin nuorelta vai onko se muutenkin tosi kiva. Mä jotenkin tykkään tuollaisista pipoista jotka tekee musta vähän pallopään näköisen. 😀 Violetti hattu puolestaan menee tuon kukkakoristuksensa takia hieman minulta ohi, mutta toisaalta väri sopii mielestäni todella hyvin kalpeisiin kasvoihini, joten ihastuin siihenkin.

Mutta mitäs veikkaatte tuolle harmaalle turbaanipipolle käyneen? No niinpä, kassan kautta kotiin. Olen niin riippuvainen ohuesta kesäturbaanistani, joten kyllä kai sitä pitää olla myös lämmin talviversio. Nyt mua vaan jäi himottamaan sama vehje myös muissa saatavilla olevissa väreissä eli mustana ja punaisena. Katsotaan nyt kauanko pystyn vastustamaan. Hintaa tuolla villa-akryyli (50% ja 50%) -pipolla oli ainakin tuolla KN:n omassa puodissa 35 €.

Tuota Zoe-hattua tosiaan soviteltiin ahkerasti kaikkien meidän osallistujien toimesta, eikä suotta. Saimme valita ilmaiseksi yhdet valinnaiset hatut ja tuo harmaa versio lähti Minnan mukaan ja ehkä hieman yllättävästi myös minä päädyin samaan hattuun, mutta tietenkin turvallisesti mustana. Olin ensinäkemältä sitä mieltä, ettei tuollainen pompula-lippahattu voi sopia minulle, mutta ihastuin lopulta ihan ikihyviksi.

Täytyy muuten sen verran mainita tuosta peilissä näkyvästä asusta, että pellavainen neulemekko on parin kuukauden takainen löytö mamman vaatekaapista. InWearin kolttu on varmasti yli 15 vuotta vanha ja edelleen ihan suunnattoman pätevässä kunnossa. Mekosta tuli heti olkatoppausten poistamisen jälkeen yksi syksyn lempivaatteistani, niin käsittämättömän mukava se on päällä. Toisinaan se saa kaverikseen lämpöä ja turvaa tuovan neuletakin (tässä asussa Vieruska-neuletakki joka on mamman kätten töitä) toisinaan taas hieman räyheämmin nahkarotsin ja pitkät maiharisaappaat.

Niin.. kuten sanoin, niin ihan kaikki hatut ei sit ehkä oo ihan oma juttu. Vai mitä ootte mieltä ylimmän kuva ihanasta kesähatusta? Tohon kun yhdistäis kivan mustan uikkarin jossa on edessä kaistale seeprakuosia niin kyllä olis ens kesän rantalookki kunnossa. 😀

Räiskähtelevän pinkin höyhenhässäkän puolestaan nostaisin ilolla kutreilleni aurinkoisiin kesähäihin. Voin niin nähdä itseni litkimässä skumppaa tuo hyvällä tavalla överi luomus päässäni ohuiden kengänkorkojeni upotessa puutarhajuhlissa nurmikkoon.

Mitä viimeiseen hattuun tulee, niin mustalla lierihatulla nyt ei voi juuri mennä vikaan. Mä olen ihan vakuuttunut että tarvitsen lisää hattuja.

Viimeisestä kuvasta puolestaan näkee kaikkien mukana olleiden hattuvalinnat. Tai siis ainakin yhdet niistä, moni meistä kun tosiaan osti lisää päähineitä sitten vielä sen saadun lisäksi.

Eikös ole vallan loistavia valintoja kaikilla?

Yksi hatujuttu viime viikolta vielä tähän loppuun. Mun Mamma soitti mulle muutama päivä sitten töihin kesken kirpputorikierroksensa. Puhelu meni seuraavasti: Mamma: Ostanko sulle stetsonin? Minä: Joo, toki! Osta ihmeessä! Laskettuani luurin aloin miettimään, että se sanoi tosiaan että stetsoni. On kaksi vaihtoehtoa, joko se on päässäni jotain ultimaalisen mahtavaa, tai sitten sanoinkuvaamatonta horroria. Stetsonin kohdalla ei vaan voi olla mitään välimallia nimeltä ”ihan kiva”. 😀

Mamma kyllä vakuutti kyseessä olevan todella hieno ja laadukas huopainen musta yksilö, jonka hän uskoo passaavan minulle hienosti. Mamman vainu ei kyllä onneksi ole mennyt koskaan pahasti pieleen, joten jännityksellä odotan hatun näkemistä. Niin varmasti tekin…

PS: KN Collectionin tämän talven mallistoon voit tutustua heidän nettisivuillaan.


Olin jo ehtinyt sovitella kaupoissa pariakin punaista nahkatakkia ihastuneiden huokausten kera ennen kuin muistin tämän rotsin joka on lymynnyt eteisen kaapissa jo hetken. Käytin tuota siskolta saatua takkia jonkin verran silloin vuosia sitten, kun se minulle päätyi, mutta sen jälkeen se ehti levätä kaapissa odotellen uutta tulemistaan. Ja se uusi tuleminen tapahtui tänään.

170511_asu-01

170511_asu-03

ai mikä tuuli? Näinhän mä tukan just tarkoitin..

Valokuvaajakollegani, Samin, iPhonen Hipstamaticilla nappaamat (milläs muulla se ammattilainen kuvais kuin kännykällä.. 😀 ) kuvat eivät kerro totuutta takin väristä, vaan se on luonnossa sävyltään maltillisempi. Ehkä jonkinmoinen sekoitus tiilenpunaista ja viininpunaista. Vaikka ensisijaisesti olenkin lehdistä ja netistä kuolannut räväkämmän punaisia yksilöitä, niin omasta kaapista löytyneestä, 0 € kustantaneesta rotsista voi silti olla enemmän kuin iloinen.

Nyt täytyy vaan ottaa ”uusi” kaverini kovaan käyttöön, jotta se pian pehmenisi ja muotoutuisi paremmin päälleni. Sitä kun ei ole kaikenkaikkiaan minun eikä isosiskoni puolesta pidetty montaakaan kertaa, joten kokonaisuus tuntuu hieman uudenkarhealta ja jäykähköltä. Se on ehkä se syy, miksi se on vähälle käytölle minulla jäänytkin, mikä on todella typerää, sillä kyseiseen pulmaan ei tietenkään auta muu kuin ahkera erilaisissa vaativissa olosuhteissa rypeminen rotsi päällä. Kyllä tämä tyyppi vielä pehmiää, kun vaan otetaan kovat otteet käyttöön!170511_asu-02

Muuta huomionarvoista tässä tiistaisessa työasussa on minulle uusi värikombinaatio. Mustaa, punaista, hiekkaa!  Siinä ei ole yksi väri, eikä kahta, vaan kokonaista kolme! En tiedä olisinko itse tajunnut tämän yhdistelmän neroutta ellen olisi iskenyt silmiäni kyseisen värikombinaation varaan stailattuja asukokonaisuuksia selatessani Net-A-Porteria. Sieltä se ajatus sitten lähti. Mä olen jotenkin niin kauan pukeutunut lähinnä niin, että mustan kaverina on ollut korkeintaan yksi muu väri  joten tällainen kolmen osan yhdistely vaatii jo ihan toisenlaista rohkeutta ja ajatusmaailmaa. 😀

170511_asu-05

Mutta itse ainakin tykästyin kovin ja uskallan veikata, että tämä värikombinaatio saattaa päästä tavalla tai toisella päästä käyttöön toistekin. Ihan hyvinhän tämä vaatekaapin ja oman olemuksen väritysurakka on edennyt, vai mitä? 😀