Kuinka moni on jo lukenut eilen ilmestyneen Me Naiset-lehden? Siellä on nimittäin sivun verran meikäläisen ajatuksia pian saapuvan syksyn trendeistä. Päädyin sitten sanomaan, että kun nyt kerran leveät lahkeet ovat tehneet tuloaan jo jokusen aikaa, niin ehkäpä vihdoin tänä syksynä minäkin opettelisin niitä käyttämään. Ja koska pitää elää niin kuin opettaa, piti tänän sitten kaivaa kaapista leveälahkeiset farkut ja kokeilla miltä ne oikein tuntuu.

Kuvat on tällä kertaa ihan kuraa, pahoittelen sitä. Olen nimittäin jo melkoisen päissäni aloitettuani skumpan kittaamisen tuossa kolmen aikaan kaverin päästyä töistä ja suuntana on tänään Porispere. Niinpä tuuppasin kameran jalustalle ja poseerasin huonossa vastavalossa olohuoneen nurkassa ennen kuin vaihdan vaatteet. Tässä asussa siis kävin iltapäiväskumpalla Annin kanssa, mutta Kirjurinluodolle lähtiessä pitää vaihtaa matalat mutaa kestävät kengät ja sen myötä myös lyhyemmät pöksyt. Mutta tuli nyt ainakin kokeiltua tätä boot cutia!

 

farkut-Liu Jo (saatu)/ alustoppi-Maidenform/alta vilkkuvat rintsikat-Gorsenia, Lumingerie/pusero-Vero Moda/kengät-Vagabond

Nämä Liu Jo:n farkut on olleet mulla jo ainakin pari vuotta, mutta käyttökerrat ovat jääneet vähäisiksi. Siinä missä pillilahkeet olivat kymmenen vuotta sitten kauhistus, niin nyt se taakka on siirtynyt leväemmille punteille. Vaihtelun vuoksi mä kuitenkin haluaisin oppia käyttämään boot vutia ja flarea ja muotilehdissä ne näyttävät kyllä kauhean kivoilta pitkien ja hoikkien mimmien päällä. Mutta, asiaan sisältyy selkeä mutta. Mä tunnen itseni ihan hirveeksi amatsoniksi! Olen lyhennyttänyt farkkujen lahkeet korkeisiin kiilakorkoihin sopiviksi ja minkään matalan kanssa niiden käyttö olisi katastrofi. Nyt kuitenkin tepstellessani kaupungilla koroissa ja näissä hulmuavissa lahkeissa olo oli todella iso ja jotenkin roteva. Tunne  oloni paljon naisellisemmaksi ja sirommaksi käärityissä pillilahkeissa, nilkat paljaana ja ballerinoissa. Kiilakorkonilkkureissa ja leveissä farkuissa olen kuin joku vieras ihminen.

Kuvista katsoen se vieras ihminen on kyllä ihan linjakas ja pitkäsäärinen ja jokusessa ruudussa persekin näytti aika kohtalaiselta. Mutta kun mä oon tottunut olemaan lyhyt ja pyöreä! 😀

 

Ehkä mua vaivaa leveälahkeisissa farkuissa se, että A) kengät ei näy ja B) mun kroppani paras puoli,. sääret, jää piiloon. Sen vuoksi mulla tulee jotenkin iso ja roteva olo, kun näkyvillä ei ole ne harvat vartaloni kapeat kohdat: nilkat ja sääret. Ja onhan se nyt ihan hirveetä tuhlausta käyttää housuja jotka peittää mageet kengät.

Mutta en aio luovuttaa vielä. Eiks se oo uusien makujenkin kanssa niin, että useamman kerran pitää kokeilla ennen kuin tottuu? Leveiden lahkeiden testailu siis varmasti jatkuu syksyn myötä. Jos muutkin näyttää niissä hyvältä, niin miksi en minäkin!

Nyt jotain festarirypemiseen sopivampaa niskaan ja luodolle riehumaan. Puolentoista tunnin päästä aloittaa Danko Jones, joka on aiemman kokemuksen perusteella livenä aivan kipeen hyvä! Lupaamani turbaanivideo kaipaa vielä vähän säätöä.. katsotaan jos saisin ulos huomenna. Mikä on yleisön tuomio leveille lahkeille? Yleisesti? Entä mun päällä?


Selluliitti, tuo reisissä ja ahterissa majaileva naisten perivihollinen. Sitä vastaan on taisteltu aikojen saatossa niin kuivaharjauksella, selluliittigeeleillä, kaikenlaisilla laitteilla, ruokavaliolla kuin radioaalloillakin. Sen muodostumista seurataan niin omista kuin toistenkin reisistä ja juorulehtien kuvissa osoitellaan kuinka täydelliset Hollywood-tähtösetkään eivät ole turvassa appelsiini-iholta.

Itse joudun kyllä nyt tässä kohtaa myöntämään, etten ole hirveästi tuolle asialle koskaan uhrannut ajatuksiani. Omassa vartalossani selluliitti on joko pysynyt sen verran vähäisenä, ettei se ole minua ikinä ahdistanut, tai sitten näköni on vain yksinkertaisesti huono. En toki väitä, etteikö reisistäni kuhmuroita löytyisi, mutta ne osuvat silmiin lähinnä tietynlaisessa kovassa valossa tai läskejä tietoisesti puristellen. Mutta olen minäkin yhden selluliittigeelitörpön joskus omistaa. En vain tainnut jaksaa läträtä sitä iholleni montaakaan päivää ja törppö jäi pölyyntymään jonnekin kaapin pohjalle kunnes vihdoin heitin sen pois.

Olen tosiaan itse hieman laiskanpuoleinen suhteessa vartalonhoitotuotteiden käyttöön. Jo pelkkä vartalon rasvaaminen on mielestäni ihan plääh. Jonkun toisen ihmisen käsittelyssä kuitenkin viihdyn erinomaisesti ja jaksan olla läträttävänä, hierottavana ja hipsuteltavana. Ei siis tarvinnut kahdesti miettiä vastausta, kun porilaisesta kauneshoitola Primo Donnasta kysyttiin haluaisinko tulla kokeilemaan heidän uusia vartalohoitojaan.

Primo Donnassa kosmetologina työskentelevä vanha työkaverini Liina on jokin aika sitten lisännyt palveluihinsa erilaisia Diego Dalla Palman tuotteilla tehtäviä vartalohoitoja ja minä olin nyt ensimmäisenä testaamassa Anticellulite-hoitoa. Parin viikon sisällä jatketaan vielä samaan sarjaan kuuluvilla Slimming- ja Firming -hoidoilla ja arvioin sitten, että tuliko minkäänlaisia näkyviä vaikutuksia.

Nyt kuitenkin fiiliksiä tuosta perjantaina suoritetusta selluliittihoidosta!

Ensimmäinen rasti oli tietenkin riisua kaikki vaatteet pois ja jottei ihan toosa paljaana tarvitse pöydällä makailla, kiskaisin jalkaani nuo söpöt stringit! Niin kuin ne nyt hirveesti peittäis, mutta onhan niillä pieni psykologinen vaikutus. Hoitopöydälle asetuttiin makamaan pehmoisten pyyhkeiden alle ja naamasta päätellen pikkuisen jännitti, että mitä tuleman pitää. Liina kertoi tekevänsä Anticellulite-hoidon minulle ns. pitkän kaavan mukaan, joten useampi ympäri vartalon levitettävä tökötti oli edessä. Tämän hoidon tarkoituksena on kuulema stimuloida mikroverenkiertoa ja pistää nesteet ja ihonalaiset kuona-aineet liikkeelle.

Hoito alkoi rentouttavalla dekoltee-hieronnalla ja vasta sen jälkeen aloitettiin varsinainen selluliittitaisto. Ensimmäisenä vuorossa oli kuorinta-aineen levitys. Hieman kyllä itsestä tuntui oudolta kuorinta-aine, jossa ei ole lainkaan rakeita! Itse kun olen sellainen tyyppi, joka tykkää hinkata ihoaan suurinpiirtein lekasoralla. Mutta Liina vakuutti, että ihonkuorintaan ei välttämättä tarvita mekaanista kuorintaa. Yritän uskoa. 😀

Ihan makuullan ei koko hoidon ajan tietenkään pysty olemaan, kun tuotteilla on tarkoitus käydä läpi koko vartalo. Välillä täytyy siis nousta istumaan ja nostella hieman kankkuja kosmetologin ohjeiden mukaan. Kuorinta-aineella käyntiin läpi koko ämmä varpaista sormenpäihin saakka aina rintoja myöden. Tisseistä Liina toki kysyi erikseen, että onko ok käydä nekin läpi eikä suinkaan syöksynyt varoittamatta kiinni. Eli jos rinnat tuntuu itsestä liian intiimiltä, niin ne voi jättää hoidon ulkopuolelle.

Itselläni on aina ollut todella rento suhtautuminen erilaisiin hoitoihin ja toimenpiteisiin, enkä ole koskaan kokenut kiusallisena sen kummemmin bikinirajan sokerointia, kokovartalohierontaa kuin gynegologin tutkimustakaan, joten tämäkin kokovartalokäsittely tuntui itselleni ihan luonnolliselta.

Kuorinta-aine sai iholla aikaan pientä kihelmöintiä, mutta ei mitenkään epämiellyttävää. Ihan siis vaan sellainen kevyt kihelmöinti, että tuntui kuin jotain alkaisi iholla tapahtua.

Kuorinta-aineen levittämisen jälkeen oli seerumin vuoro. Lämpenevää Shock Action -seerumia levitettiin erityisesti paikkoihin joihin rasvalla on tapana kertyä. Eli minun tapauksessani aika yltympäriinsä, paitsi tässä kohtaa jätettiin rinnat väliin. Mutta tutiseva vatsa sai oman osansa tuosta aineesta, jonka vaikuttavana ainesosana on heksapeptidi-39 (älkää multa kysykö mitä se tarkoittaa!!!) ja tarkoitus on se jo em. mikroverenkierron stimulointi.

Ei kahta töhnää ilman kolmatta, sillä seerumin jälkeen kroppa käsiteltiin vielä yhdellä tuotteella nimeltä Critical Points mask. Tässäkin kohtaa naurettiin, että eiköhän se oo yhtä kriittistä pistettä koko muija, joten Liina levitteli kriittisten kohtien maskia niin reisiin, peppuun, vatsaan kuin olkavarsiinkin. Tästä vaiheesta teki erityisen miellyttävää se, että käytetty tuote tuoksui ihan herkulliselta hedelmärahkalta.

Kaikkien näiden tuotteiden jälkeen alkoikin sitten itselleni aivan uusi osuus, nimittäin muumioliinoihin kääriminen. Jotta kaikki seerumit ja maskit sun muut pääsisivät mahdollisimman hyvin vaikuttamaan, kääritään asiakas lämpimiin kääreisiin kuin Tutankhamon konsanaan ja tiivistetään vielä muovikelmulla! Reidet, vatsa, persus ja allit sujahtivat kaikki näppärästi käärinliinojen sisään ja kun Liina asetteli ympärilleni muovia ja pyyhkeitä lämmikkeeksi alkoi ensimmäiset Liinan varoittamat viluntuntemukset puskea pintaan.

Vaikka kääreet olivat lämpimät ja seerumikin ns. lämmittävä, niin ensimmäiset tuntemukset iholla olivat sellaisia kuin sille olisi levitetty kylmägeeliä. Hoitotuoli oli lämmitetty ja päälläni oli lämpöpeitto, mutta silti ensimmäiset kymmenen minuuttia kääreiden laittamisesta minusta tuntui lähinnä kylmältä. Liina kertoi, että toisilla kroppa reagoi pelkästään palelemalla, mutta ainakin itselläni tuntemus alkoi jossain vaiheessa muuttua lämpimämmäksi ja siten miellyttävämmäksi. Kaiken kaikkiaan kääreissä maataan n. 20 minuuttia ja tuona aikana ehti tosiaan olla sekä, kylmä että kuuma ja parhaimmillaan molempia yhtäaikaa. Jotenkin todella jännä fiilis kaikenkaikkiaan. Ei taaskaan mitenkään ahdistava tai ikävä tunne, mutta todella outo. Mutta ainakin tuli sellainen olo, että kai ne aineet nyt jotain siellä kropassa tekee.

Kääreitä poisottaessaan Liina varoitteli, että loppupäivän ajan voi pissattaa normaalia enemmän ja kehottikin juomaan paljon vettä. Myös pieni päänsärky olisi kuulema aivan mahdollista kropan nesteiden lähtiessä liikkeelle.

Kääreissä hikoilun ja palelun jälkeen n. 1,5 tuntia kestänyt hoito viimeisteltiin kevyellä kokovartalohieronnalla, joka oli todella mukava ja rentouttava päätös tälle kokemukselle. Tai no, ei se kokemus toki kokonaan itse hoitoon loppunut. Hoito tosiaan vei jotenkin hetkeksi kaikki mehut, ja se Liinan varoittelema pääkipukin sieltä hieman puski pintaan, joten jatkoin hoitoa kotona päikkäreillä, vessassa ravaamisella ja sillä suositellulla vedenjuonnilla. Alkoholin juontia kehotettiin välttämään, mutta tätä kohtaa kyllä sitten jo illalla uhmasin ja join pari lasia viiniä. En kuitenkaan huomannut, että olisivat vaikuttaneet mitenkään normaalia kummemmin.

Näin yhden hoidon perusteella on toki mahdoton sanoa, että millaisia vaikutuksia sillä mahdollisesti on vai onko lainkaan, mutta itse hoito oli kyllä kaikinpuolin todella miellyttävä kokemus ja tuntemukset olivat sitä luokkaa, että on siellä ihon alla varmasti jotain tapahtunut. Ehkäpä tutkin muhkuroitani hieman tarkemmin ennen seuraavaa hoitoa, jotta voin tehdä ennen ja jälkeen -vertailuja.

Sen verran vinkkiä voisin sanoa samanlaiseen tai oikeastaan mihin tahansa vartalohoitoon menevälle, että kannattaa laittaa päälle jotain rentoa ja väljää. Voin nimittäin sanoa, että sukkahousujen pukeminen aineista tahmaiselle iholle ei ollut miellyttävää. Vaikka olo jäi hieman tahmaiseksi, niin hoidon jälkeen ei suositeltu heti suihkuun menemistä, vaan ohjeistettiin odottamaan muutama tunti, jotta kaikki tökötit ehtivät kunnolla imeytyä ihoon. Ja näin myös toimin. Mutta ensi kerralla tajuan tosiaan laittaa päälle vaikkapa löysät verkkarit ja hupparin, jotta hoitolasta poistuminen on miellyttävämpää.

Jännää oli kyllä ensikertalaiselle tuollainen vartalohoito! Mutta ihan koska tahansa antaisin itseni läträttäväksi samanmoiseen uudestaan, sen verran mukavaa ja rentouttavaa se oli.

Siitä en osaa sanoa vielä mitään, että uskonko mä että tollaisesta hoidosta voisi olla oikeasti hyötyä selluliitin häädössä, mutta jospa se tässä pikku hiljaa selviää.

Mitkäs selluliittifiilikset siellä puolen ruutua on? Kärsitkö sellupyllystä? Entä uskotko siihen auttavan yhtään minkään?

-hoidon tarjosi Primo Donna-


-postauksen tuote saatu-

Jos seuraat blogin fb-sivua, niin tätä postausta osasitkin jo tämän päiväisten statuksieni perusteella odottaa, nimittäin nyt tulee virallinen raportti tänään testaamistani Bye Bratissiteipeistä!

Minuun otettiin muutama viikko sitten yhteyttä Bye Bra -nimisten rintateippien tiimoilta ja tiedusteltiin olisinko kiinnostunut tuotetta kokeilemaan. Firman nettisivuja tutkailemalla selvisi, että heillä on teipeistä eri kokovaihtoehtoja, suurimman ollessa F+, joten en voinut olla kiinnostumatta asiasta. Olisiko mahdollista, että tällaiset monikiloiset hinkit onnistuisi "nostaa paikoilleen" jollakin teipeillä siten, että se mahdollistaisi joskus vaikkapa johonkin avoselkäiseen vaatteeseen pukeutumisen. Olin skeptinen, mutta äärimmäisen kiinnostunut, joten toivotin samplet tervetulleiksi.

Tänään oli sitten sopivasti vapaapäivä, joten saatoin keskittyä tunnustelemaan tissituntemuksiani rauhassa. Kyseessä on siis ohut, läpinäkyvä, hieman hevosenkengän muotoinen teippikalvo, jolla rintaa saa nostettua useita senttejä. Samaa 3M:n teippimatskua käytetään kuulema myös lääketieteellisissä tarkoituksissa, joten sen puolestakin pitäisi olla ihan luotettavaa kamaa ja liima on varmasti turvallista.

Bye Bra -teippejä on saatavilla kolmea eri kokoa: A-C, D-F ja F+. Itse luonnollisestikin kokeilin tuota suurinta kokoa ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka suht hyvin teipin sainkin toimimaan, niin omat rintani olisivat kaivanneet ehkä vielä hieman isommat teipit, lähinnä leveyssuuntaa ajatellen. Luulisin, että leveämmällä teipillä rinnat olisivat olleet teipattuina hieman paremman muotoiset, kun ns. kainalotissiä olisi saanut hieman kurottua mukaan. Nyt tuntui, että joo, rinta kyllä nousi, mutta sivulle jäi töröttämään ärsyttävä tissilöllerö. Hankala selittää… 😀

Pienempien kokojen pakkauksissa on 4 paria teippejä, tässä F+ koossa kolme paria. Lisäksi mukana tulee yhdet silikoniset nännityynyt. Täytyy kyllä sanoa, että ainakin ohuen topin alla pidettynä, nuo pakkauksen nännikukkaset olivat makuuni aivan liian paksut ja näkyvät. (Näissä kuvissa mulla ei niitä itse asiassa olekaan.) Mutta tuollaisia nipple covereitahan on saatavilla ohuempiakin monestakin kaupasta, jos nämä ei itseä miellytä.

Kas, siinäpä sitten. Lukusuunnasta katsottuna ensimmäisenä vuorossa tissi ihan luomuasennossaan ja siinä vieressä sitten teipillä ylemmäksi nostettu yksilö. Tuota kainaloa kohti hiipimistähän tuo teippi ei tosiaankaan estä, joten siinä mielessä ei ainakaan omalla kohdalla mene ihan rintaliivien korvaajasta, mutta kyllähän se teippi jaksoi minunkin tötteröni ylöspäin hinata.

Pidin teippejä n. 8 tuntia, josta  viimeisen reilun tunnin nukuin päikkäreitä. Päikkärimoodissa  vähän ruttaantui teipit, mutta pysyivät edelleen paikoillaan. Eli uskaltaisin tämän päivän perusteella väittää teippien olevan kyllä hyvin iholla pysyvät. Teippejä paikoilleen asentaessa on kuitenkin muistettava, että ihon on oltava täysin puhdas ja kuiva, jotta ne tarttuvat kunnolla. Ei siis kannata pesulla käydessä käyttää esimerkiksi niitä suihkuvartalovoiteita, jos on tarakoitus asentaa teipit.

Teippien paikoilleen liimaaminen ei onnistunut ihan heti ekalla yrittämällä täydellisesti, vaan kohdistin teipin vähän huonosti, joten yksi lappu meni siinä heti haaskuun, uudestaan kun eivät sitten enää oikein tartu. Ohuen ohut teippikalvo myös menee ruttuun aika helposti, mutta settui kyllä iholla jonkin verran ajan kanssa.

No mut entäpä fiilis sitten? Kyllähän se jotenkin ilahdutti, kun teippien kanssa onnistuin jopa läpäisemään klassisen lyijykynätestin. Eli kynä ei pysynyt rinnan alla, kun normaaliasennossa siellä saa pysymään vaikka telkkarin kaukosäätimen. 😀

Minulla oli päällä tänään hyvin löysä musta toppi, jonka selkäosa on läpikuultavaa sifonkia, ehkäpä ainoa vaatteeni, jossa rintaliiviittömyydestä on jotakin etua, kun voi näytellä selkää. Toppi oli tosiaan malliltaan löysä eikä siis antanut mitään lisätukea rinnoille. (instagramissa kuva topista tänään teippien kanssa)

Ihan hetken aikaa teippien liimaamisen jälkeen oli olo, että dekolteen nahkaa jotenkin kiristää, mutta se meni hetkessä ohi. Ulos astellessa oli jonkin aikaa todella vainoharhainen olo, sillä en todellakaan ole tottunut liihottelemaan liiveittä. Aika pian kuitenkin teippeihin uskalsi alkaa luottamaan ja rinnat tuntuivat yhtä aikaa ihanan vapailta, mutta paikoillaan pysyviltä. Ilman rintsikoita olemisessahan on ainakin omassa koossani se ällö puoli, että rinnat roikkuvat siten, että hikoavat alta, mutta teipit nosti maitorauhasia juuri riittävästi, että kesätuuli pääsi viilentelemään tissinaluksiakin.

Hieman sitä mietti, että apua, huomaakohan vastaantulijat, että heilun tässä ilman rintsikoita. Se kun tuntuu jotenkin hirveän alastomalta ja syntiseltä tuolleen kaupungin keskustassa, mutta ihan ylväästi mä loppujen lopuksi kehtasin liivittömien tissieni kanssa kuljeskella alun epävarmuuden mentyä ohi. Illalla sitten teipit jo irrotettuani (lähtivät kivuttomasti) suuntasin kauppaan ja tajusin hississä unohtaneeni laittaa tilalle rintaliivit. No, tutkivan journalismin  bloggaamisen nimissä päätin antaa mennä ja vertailla, että miltäs se sitten tuntuu mennä samalla löysällä topilla ihan ilman tissitukea ihmisten ilmoille.

No, taas se ahdistus ja vainoharha, että apua, kaikki varmaan kattoo, et mun hinkit höllyy paidan alla vapaina. Ryhti huononi hieman ja etumusta teki mieli jotenkin peitellä. Verrattuna täysliivittömyyteen teipit olivat todellakin suuren suuri parannus. Eli sanon todellakin ei liivittömyydelle, mutta teipeille sanon kyllä, joskin pienin varauksin.

Uskaltaisin oman kokemukseni sanoa, että omia rintojani pienemmillä tötteröillä Bye Bra:t toimivat melko varmasti.  Omassa jättikoossani toimivuus riippuu paljon myös rinnan mallista. Minulla on nyt kolmesta parista vielä yksi jäljellä (yhden parin siis käytin tänään, yksi lappu meni harjoitellessa ja yhden teipin kanssa otin vielä illalla nuo kuvat) ja ajattelin kyllä, että voisin tilata noita yhden paketin lisää varastoon.

Vaikka lärpäkkeet toimivatkin ihan ok:sti löysänkin vaatteen kanssa, niin näkisin ne itselläni käytössä ennemminkin ehkä jonkin avoselkäisen mekon kanssa, joka on kuitenkin edestä edes jonkin verran istuva. Mutta tosi kiva nyt siis tietää, että tästä lähtien avoselkäisiäkin vaatteita uskaltaa edes vilkuilla, kun tällainenkin vaihtoehto on liiveille olemassa, kun tähän saakka olen suosiolla sivuuttanut selästä avonaiset rytkyt kokonaan.

Bye Bran sivuilta voit tsekata videon teippien asentamisesta, omia puskureitani, kun en nyt kuitenkaan tässä kehdannut ihan niin avoimesti vilautella.

Miinusta Bye Bra saa kyllä hieman omasta mielestäni melko suolaisista hinnoista. Tuo kolmen parin paketti F+-koossa maksaa 31,95 €, joten kymppi yhdestä käyttökerrasta on aika paljon. Mutta toisaalta, jos nyt miettii vaikka jotain juhlia, niin psitäähän sitä sukkahousuihinkin helposti vaikka 15 € ja yleensä ne kestää tasan sen yhden kerran eikä sitäkään loppuun saakka. Eli hinnastakin voi olla montaa mieltä. Aloittelijalle toki hieman hintavaa jos ei heti ekalla liimauksella onnistu, mutta kun tekniikka tulee tutuksi ja oppii miten omat rinnat kannattaa teipata, niin homma varmasti helpottuu.

Miltäs vaikuttaa? Onko kokemuksia näistä tai vastaavista?

Ai niin.. arvatkaa mitä mä urpo tein irrotettuani Bye Brat? Testasin onnistuuko tissien liftaus pakkausteipillä! 😀 😀 Onnistui se, mutta ei ehkä ihan niin miellyttävä ja pysyvä matsku kuin Bye Brassa. Mutta tiedänpä nyt tämänkin..