”En olis ikinä uskonut näkeväni tätä päivää, kun lähden kotoa olkalaukun kanssa.” Nuo sanat lausui muru eilen illalla lähtiessään saunailtaan jakamaan korttia.

Tuo mies on tosiaan sitä lajia perinteinen uros, että korttikotelo, puhelin, avaimet ja tupakat on aina survottu taskuihin ja jos tavaraa on jostain syystä ollut mukana enemmän, on ne kannettu joko sporttisessa repussa tai ”esteettisesti” ruokakaupan muovikassissa.

20121223-080418.jpg

Nyt kuitenkin talven aikana on muutaman kerran käyn niin,että hän on tarvinnut läppäriä töihin mukaan ja sille sopiva veska on ollut minun vihreää canvasta ja ruskeaa nahkaa yhdistävä Alternativen laukkuni.

Herra ilmeisesti sitä pari kertaa läppärilaukkuna käytettyään tottui veskaan siinä määrin, että pakkasi eilen saunailtaan lähtiessään kalsarinsa ja kosmetiikkansa siihen muovikassin sijaan. Mutta vähän hölmöltä laukun kantaminen kuulema silti tuntui.

Mutta varsin hyvin tuo laukku minun mielestä kantajalleen passaa. Väritys ja materiaalit tekevät veskasta ihan riittävän miehekkään tuonkin partasuun olalla kannettavaksi,

Kun naureskelin, että ”Hahaa, enpä olis arvannut joutuvani lainaamaan sulle käsilaukkuani”, tuli sieltä hyvin nopeasti vastauksena, että ”OLKAlaukku! Tää ei oo käsilaukku!” Ihan mitä tahansa se ei herran miehisyys kestä kolhiutumatta, ei ainakaan sitä, että hänen kantamaansa laukkua nimiteltäisiin käsilaukuksi. 😀

 


En onnistunut alkuviikon Helsinki-pyrähdyksellä ihan kokonaan säästämään itseäni shoppailuhommilta vaikka mitään hinkua kauppojen koluamiseen ei ollutkaan. Iinan tai Jonnan luona ei kuitenkaan voi vierailla pyörähtämättä samalla reissulla myös läheisellä Kaivarin Kanuuna -kirpparilla. Niinpä tiistai-iltapäivän ajankuluksi suunnattiin yhdessä Jonnan kanssa tarkastamaan Kanuunan tarjonta eikä reissu ollut suinkaan turha.

Vaikka pääpiirteittäin Kaivarin Kanuunassa tuleekin korkeiden hintojen vuoksi sellainen olo, että ihmiset ovat täysin menettäneet suhteellisuudentajunsa, niin vastapainona sieltä saattaa tehdä toisinaan huimia löytöjä. Esimerkiksi Jonnan lukemattomat vintagemekot ja nahkatakit ovat ihan käsittämättömän hyvää kirppisonnea ja niistä aika monet ovat muuttaneet Jonnin kotiin nimenomaan Kanuunasta. Vilkaiskaa nyt esimerkiksi tätä upeaa papukaijamekkoa!

Ja mitäkö minä sitten löysin?

20121026-205318.jpg

Hillittömän hienon mustan salkkumallisen olkalaukun, joka on kuunnoltaan enemmän kuin täydellinen! Laukku on entisen omistajansa käytössä suloiseksi pehmittämä, mutta samalla edelleen riemastuttavan ryhdikäs.

20121026-205328.jpg

Kuten kuvatekstistä voi lukea, niin tuo käytännöllisen kokoinen upeus kustansi tasan kymmenen euroa. Saman oloisia nahkasalkkuja on näkynyt viimeisen parin vuoden aikana merkillä jos toisellakin ja hinnat eivät todellakaan ole kaksinumeroisia. Tämä eteeni pudotettu laukku on yhtä aikaa ajankohtainen ja klassikko ja sen olematon hinta kohottaa löytöpisteet kympistä sataan.

En tajunnut laukun upeutta ihan täysin ennen kuin vasta ihaillessani sitä kotimatkalla bussissa. Kirpparilla ajattelin sen olevan ”melko siisti”, mutta Poriin päästyäni olin jo päätä pahkaa rakastunut ja ymmärsin tehneeni yhden koko vuoden parhaista löydöistä.

20121026-205346.jpg

Laukku on edesmenneen kotimaisen Three Bagsin tekosia ja sen faktan valossa on varmaa, että veska on vähintään viisi vuotta vanha. Three bags -laukkuja valmistanut EJ-laukku nimittäin hakeutui konkurssiin vuonna 2007.

Mä olen löydöstäni ihan fiiliksissä ja silittelen onnellisena sen pehmoista pintaa. Huomenna me lähdetään uuden salkkurakkaan kanssa taas vähän reissuun. Tällä kertaa vuorossa reitti Pori-Tampere-Kuopio-Helsinki-Pori. Ja se alkaiskin sitten pikku hiljaa olla laukkujen pakkaamisen aika. Yäh, aina yhtä tympeetä puuhaa. Mutta tuon uuden laukun mä kyllä pakkaan innolla!

Kenen muun mielestä on kyseessä huippulöytö?


Meillä oli tänään Sovituskopissa (= radio-ohjelma) aiheena naisten käsilaukkujen sisältö. Kävin tekemässä muutaman katuhaastiksen aiheesta ja jutusteltiin mun vieraan kanssa mitä kaikkea kummallista omista laukuistamme oikein on aikojen saatossa löytynyt. Meikäläisen veskasta on esimerkiksi kerran yllärinä hypännyt silmille todella karvainen ja vihreä karjalanpiirakka.

Yksi haastateltava puolestaan kertoi laukustansa löytyvän välillä erilaisia putkimiehen tarvikkeita, ja serkkuni kommentoi facebookissa kantaneensa pidemmän aikaa vasaraa käsilaukkunsa vuoren sisässä. Se muuttuu pehmoinen käsilaukkukin kummasti uskottavammaksi lyömäaseeksi, kun sisällä on vasara. Myös kahvakuula voisi toimia tyrmäystarkoituksessa. 😀

Aiheen taustatutkimukseeni kuului mm. käsilaukkujen punnitseminen. Kaikki kaupungilla vastaan tulleilta naisilta punnitsemani laukut (joo mä ihan oikeesti menin kyselemään tyypeiltä, että ”anteeksi, saisinko punnita käsilaukkusia?) painoivat vähintään 1,2 kg. Monta oli sellaista kahden kilon pintaan, mutta potin räjäytti silti oma laukkuni, joka näytti aamupunnituksessa lukemaa 3,5 kg!!!

20121010-211701.jpg

Mut täytyy kyllä sanoa, että meidän vaa’alla on tapana heitellä yhden ja saman punnituskohteen kanssa peräkkäisillä punnituskerroilla 200-300 gramma. Eli totuus ei ehkä ollut ihan noin kamala. Eli naisen perus itsepetos jatkuu myös veskan painoa tarkastellessa. ”Tuo meidän vaaka se näyttää aina kilon pari liikaa, en mä suinkaan oikeesti näin paljon paina..” 😀 Pitänee laittaa laukku laihikselle!

Päivän polttavan aiheen innoittamana päädyin sitten tekemään päivän päätteeksi omalle CK:n nahkalaukullenikin ruumiinavauksen. Että mitä ihmeen kiviä mä siellä näin duunipäivänä oikein raahasin?

Laukusta löytyi illalla: iPad + näppis, pullea meikkipussi (en koko päivänä sutinut naamaani ainuttakaan meikkituotetta), lompakko (musta pussukka keskellä), Monkin korttikotelo (osoittautunut käytössä loistavaksi!), nenäliinoja, käsipeili, kaulakoru, irtokolikoita, Mynton pastilli (huom yksi kpl, irrallaan), läjä rutattuja kuitteja, pari laskua, työeläkeote (mulle on karttunut työeläkettä yhteensä reilut 160 €, onneksi on vielä jokunen vuosikymmen aikaa kartuttaa kassaa..), kuvasta puuttuvat avaimet, kirjevaaka (tää oli niiden laukkujen punnitusta varten 😀 ) ja…..

20121010-213625.jpg

…meikkipussin ulkopuolella sijainneita kosmetiikkatuotteita kuten puuteri, pari huulirasvaa (molemmat saatu blogin kautta), kajalkynä, huultenrajauskynä ja huulikiilto, aina kassin pohjalle piiloutuva puhelin (saatu blogin kautta). Yllättäen hyökkäävän näläntunteen varalta kassissa seilasi myös pari myslipatukkaa…

Eikä elämästä tietenkään tulisi mitään, jos ei laukussa lymyilisi myös vaikkapa rannekoru ja läjä erilaisia lahjakortteja ja etukuponkeja. Ja kaiken tämän lisäksi painoa toi muutaman sata grammaa vielä tietenkin kamera jolla tuon koko komeuden ikuistin. Että ei se nyt ihme jos olkapää huutaa armoa ja kassista ei koskaan löydy yhtään mitään.

Se ei nimittäin ole kerta tai kaks, kun olen hermostuksissani kumonnut koko laukkuni sisällön vaikkapa keskelle toria, kun puhelinta ei ole löytynyt sen soidessa tai kotitalomme ulko-oven eteen, kun avaimet ovat raivoisasta kaivamisesta ja ravistelusta huolimatta pysyneet piilossa. Mulla palaa käpy tuollaisissa epätoivon tilanteissa ihan välittömästi. Ja siitä huolimatta mun laukun sisältö näyttää yllä kuvaillulta.

Onko siellä ruudun toisella puolen joku jonka laukussa kaikki on järjestyksessä ja sisältö ei aiheuta koskaan yllätyksiä? Vai onko sellainen nainen yhtä todellinen olento kuin yksisarvinen?