Ruskan sävyt ovat hiipineet verkkaista tahtia puiden lisäksi minun asustearsenaaliini. Eilen musta neulemekko (aika ylläri vaate mulle! 😀 ) sai viininpunaisen huivin lisäksi kaverikseen kaunista ruskeaa.

Eräs  itseni lailla kenkiin ja laukkuihin intohimoisesti suhtautuva ystäväni laittoi tuossa jokin aika sitten pienen siivun laukkukokelmastaan kiertoon facebookin välityksellä ja minä iskin heti kommenttini muutaman veskan alle. Salkkumallisia laukkuja survoo tänä syksynä joka tuutista ja niitä on tarjolla kaikissa sateenkaaren väreissä. Olin siis toki silmäillyt kauniita nahkaisia satcheleitä sillä silmällä verkkokaupasta jos toisestakin, mutta niin kovasti malli ei minua kiehtonut, että olisin ollut valmis pistämään sellaiseen suuria summia rahaa. Mutta onneksi ne ihanimmat jutut löytyvät joskus todella halvalla. Ystävä luopui tuosta ihanasta konjakin värisestä ja jämäkästä nahkasta valmistetusta huippukuntoisesta laukusta vitosella. Hänellä kun oli noita samoja salkkuja jostain syystä kaksi ja omassa käytössä oli kuulema se monin verroin rähjäisempi.

Mä niin rakastan kauniita nahkalaukkuja. Ja vielä vähän enemmän minä rakastan edullisia ja kauniita nahkalaukkuja.

Kuten olette varmasti kaikki huomanneet, niin minä olen pukeutumisen ja muodin suhteen kaikkea muuta kuin edelläkävijä tai trendien aallonharjalla keikkuja. Minä tunnen usein olevani vähän niin kuin jähmeä dieselkone, jota täytyy ensin hieman hehkuttaa ennen käynnistystä. Kun uusi korkomalli tai puntin leveys iskee katumuotiin tornadon lailla, katselen minä usein hetken aikaa varovaisesti sivusta. Monelle jutulle tuhahdan ensin, että ”tuo ei tosiaankaan ole minua varten” ja unohdan sen sitten hetkeksi. Näin on käynyt mm. pillifarkkujen, maksimekkojen ja kiilakorkojen kohdalla. Sitten aikani uusia muotoja muilla katseltuani saatan varovaisen pessimistisesti päätyä kuitenkin sovittelemaan ja kokeilemaan itse pannaan julistamaani tuotetta (ihan vaan huvinvuoksi, vakuutan itselleni) ja kauhukseni huomaankin mielipiteeni kuin vaivihkaa muuttuneen.Siinä vaiheessa, kun ajan hermolla elävät fashionistat ovat jo uusien tuulien kimpussa, löydän minä ne edellisen kauden (tai sitä edellisen) suosituimmat jutut sitten jo kätevästi alennetulla hinnalla poistomyynneistä.

Näin kävi nyt tällä kertaa kenkien puupohjien kanssa. Vuosi sitten mamman kanssa Amsterdamissa käydessämme joka ikinen kenkäkauppa (ja niitä on damissa pal-jon) oli täynnä puupojhaisia nilkkureita ja saappaita jykevillä koroilla. Katselin niitä jo silloin hieman kiinnostuneena ja kun sitten vihdoin viimeisenä päivänä päätin antaa niille mahdollisuuden sovittamalla, olivat kaupat jo ehtineet sulkea ovensa. 12 kuukauteen tässä välissä on toki mahtunut kymmeniä muita kenkäihastuksia ja uudenlaisia korkoja ja materiaaleja, mutta se vuosi sitten herätelty kiinnostukseni sai uutta pontta törmättyäni noihin kuvan mokkanilkkureihin Elloksen outletin kenkäalessa.

Ja kyllä, ne ovat ihanat jalassa. korko ja pohja on kaikin puolin tukeva ja miellyttävä ja kengillä jaksaa siksi kipitellä pidempäänkin. Näissä kengissä on mielestäni ihanaa kaikki, väri, materiaali, näkyvät tikkaukset, pohjan niitit, lesti, malli ja vieläpä hintakin. Alennuksen alennuksen jälkeen 42 €. On halpaa olla perässähiihtäjä.

Yksi ainoa ikävä puoli kengissä on. Tai no, ei tämä ole kyllä kenkien vika. Kova puupohja ei vaan sovi minulle flunssaisena. Ai miten niin, te siellä ihmettelette. No kun mulla on joku ihme vika, että aina flunssassa kaikki kovat tärähdykset iskut (esim. korkokengillä kävely, pyörällä kuopasta ajaminen, hyppääminen tai siis paremminkin se alastulo jne) sattuvat aivan järkyttävän paljon ylähampaisiin. Ilmeisesti poskionteloissa tai muissa rööreissä esiintyvä turvotus aiheuttaa painetta joillekin ylähampaiden hermoille tai jotain muuta yhtä kummallista. Vaivaa on esiintynyt jo teini-iästä lähtien eikä tilanne ole muuttunut vaikka kaikki reitäkin on aina paikattu nopeasti.

Unohdin tämän oudon ongelmani  eilen aamulla ja kävelymatka töihin noilla kovilla kopisevilla koroilla oli yhtä tuskaa. Eli jos näit minut eilen ja ilmeeni näytti enemmän kuin idiootilta, johtui se siitä, että jouduin koko ajan kävellessäni pitämään kieltä toisen puolen yläposkihampaiden ”iskunvaimentimena”. 😀 Tänään olen siis kiltisti hiihtänyt pehmeissä tennareissa ja sillä linjalla jatketaan varmaan vielä pari päivää.

Olenko mä ihan friikki tuon ”käveleminen sattuu hampaisiin” vaivani kanssa, vai onko se tuttua jollekin muullekin?


Yääh. Olen maannut viime aikoina illat vaan kipeänä sohvalla niistäen ja vinkuen mieheltä erilaisia hoitotimenpiteitä kuten ”lämmitä mulle omenapiirakkaa!”, ”voitko vähän silittää mua”, ”ois ihana jos hieroisit mun jalkoja” jne. Aivotoiminta ja energia on riittänyt niinkin vaativiin toimintoihin kuin nettikauppojen ihanuuksien kuolaamiseen ja rikossarjojen tuijottamiseen. Jälkimmäinen on kyllä kieltämättä ollut rään täyttämillä aivoilla jo vähän turhan haastavaa. Yhden nenänniiston aikana kun ehtii tietysti mennä ohi juuri ne ratkaisevat sekunnit jolloin  laboratoriossa selviää jokin juonen kannalta olennaisen tärkeä asia. Onneksi on tallentava digiboksi ja takaisinkelausnappula.

Vaatteiden, kenkien, asusteiden tai ihanien kotijuttujen selainikkunashoppailuun ei kuitenkaan onneksi tarvita juuri sen kummempaa ymmärrystä kuin tietokoneen hiiren käyttötaitoa. Keräsin tähän muutamia menneen viikon aikana ihastusta, himoa ja halua herättäneitä asioita.

MAINIOTA MUSTAA

Sekä Monki, että Cos avasivat hetki sitten verkkokaupat, joten pitihän ne valikoimat tutkia perin pohjin. Ketään ei taida kovasti yllättää, että iskin silmäni yllä oleviin synkän viehättäviin yksilöihin. Mustat kauniisti rypytetyt ja notkeasti laskeutuvat vaatekappaleet iskevät minuun aina vaan enkä tunnu saavan niistä tarpeekseni. Pitänee ehkä ensi viikonlopun Helsingin reissulla käydä tarkastamassa olisiko tuota Monkin takkia liikkeessä, jotta pääsisi sitä sovittamaan.

 

ASIALLISIA ASUSTEITA

Cos on merkki jota ole monen kuullut hehkuttavan, mutta jonka valikoimaan en itse ole koskaan aiemmin tutustunut. Näin ensi tutustumisen perusteella voin kuitenkin jo todeta, että olisihan siellä melkoisen paljon omaankin tyyliini sopivia simppeleitä, mutta silti mielenkiintoisia vaatteita ja asusteita. Vaatteiden kokopolitiikka kuitenkin hieman mietityttää.. Joistain vaatteista on tarjolla kokoja 44 saakka, mutta osasta taas on kokovalikoima XS-L. Hieman siis epäilen, että minä niihin mahtuisin. Pitänee joskus uskaltaa tilata jotain kokeiluun.

Mutta onneksi mun mottoni pätee edelleen ja laukut tosiaan mahtuu aina! Miestenpuolelta löytynyt iso canvaskassi nahkayksityiskohdin muistuttaa ihanalla tavalla hieman lapsuuden kerholaukkuna toiminutta jenkkikassia. Koko, ulkonäkö ja hinta on kaikki ihan balanssissa, mutta mä en ole vielä keksinyt sitä spesifiä tarvetta jonka varjolla saisin itseltäni luvan laukun hankintaan. 😀

Unelmanpehmeän ja lämpimän kashmirpipon hankintaan ei puolestaan tarvita sen kummempia syitä kuin se,  että mulla ei vielä ole kashmirpipoa! Luulen, että tästä innostuu äitikin. Joko niin, että sekin haluaa tilata oman pipon tai sitten se ilmoittaa, että ”kyllä minä voin sinulle kashmirpipon neuloa, ei sitä tarvii muualta ostaa”. 😀 Jään odottamaan kumpaan vaihtoehtoon minuun kashmirrakkauden tartuttanut mammani kallistuu.

River Islandin (Asos) karvavuorisista nilkkureista sanon vaan, että ihanat! Ja että oon kade Sallalle, joka kertoi ne tilanneensa.

 

LÄMPÖÄ JA LAMPPUJA

Näin sohvalta nuhaisena katsottuna kaikkein eniten ihastusta ja kiinnostusta herättivät kuitenkin kodintavarat. Niistä kun on iloa kipeänä kotona maatessakin toisin kuin ihanista kengistä ja laukuista jotka odottavat ulos menoa ja tärkeää kannettavaa.

Kolmijalkaisen näyttävän lampun himo ei ole edelleenkään laantunut. Upeiden teatterin ja mm. armeijan käytössä olleiden spottivalaisimien lisäksi hollantilainen 360volt kauppaa monen muunkinlaisia vintage industrial -valaisimia. Rujosta ja rähjäisestä teollisuusestetiikasta pitävien sisustajien kannattaa ehdottomasti vilkaista putiikin tarjonta, sillä yoimitus onnistuu myös Suomeen. Itselleni noiden aarteiden hinnat ovat turhan korkeita, joten se lamppuhimotus taidetaan ratkaista lähempää löytyvällä tuotteella. Ja vieläpä melko pian… Kuka arvaa?

Kuumeen nousun aiheuttamassa palelussa minua on lohduttanut mammalta saatu, jo vuosia palvellut harmaa kashmirhuopa. Jos kuitenkin olisin vielä ilman sellaista ihanuutta, voisin harkita talven pelastajaksi tuota H&M:n torkkupeittoa. Tätä nuhapeikkoa olisi voinut ilahduttaa kovasti myös suloinen Urban Outfittersin teepannu mikäli sellaisen omistaisin. Ei varmasti voisi olla hymyilemättä edes kaiken rään keskellä, kun noin  iloinen Punahilkka tarjoilisi kupposen kuumaa.

Nyt tilanne vaatii iltapalaa, lisää nenäliinoja ja murun turvallisen kainalon!


Edellisen postauksen Jonna ei suinkaan ole ainoa, jolla on tuore rakkaussuhde laukun kanssa. Muistatte ehkä jokin aika sitten esittelemäni upeat Irina-nimiset mokkakorkkarit. Ne eivät suinkaan taivaltaneet pitkää matkaansa tänne peräpohjolaan yksin, vaan samassa paketissa niille seuraa piti eräs varsin rento, mutta samalla jotenkin karismaattinen tyyppi.

Olin silmäillyt tätä Alternative Apparelin The Scout messengeriä Shopbobin alessa jo aiemmin, joten -20% lisäalennus oli viimeinen niitti ostopäätöksen teossa. Hintaa tuolle tukevaa kanvaasia ja miellyttävää nahkaa yhdistävälle tilaihmeelle jäi vain noin 35 €.

Ainakin siitä päätellen kuinka paljon rojua on parissa viikossa ehtinyt kertyä uutukaiseni pohjalle, on ystävyytemme käynnistynyt varsin kiihkeissä merkeissä eikä erossa ole taidettu olla oikeastaan hetekeäkään. Kaikki on tehty yhdessä, on käyty töissä, festaroitu sekä shoppailtu ja partiopoika on tuntunut loistavalta valinnalta joka tilanteeseen ja joka asuun.

Yhtä asuakin olisi luvassa jahka täältä kaaoksesta löytyisi muistikortinlukija. Mutta sitä ennen me lähdetään mun Scoutin kanssa kampaajalle. Minkähänlainen tukka sieltä mahtaa tällä kertaa tulla?