Hihii! Taidanpas minäkin pukata hieman sekalaisia kuvia eetteriin tämän monissa muissakin blogeissasa pyörineen kuvahaasteen muodossa, tai ainakin osa siitä. Joskus on vaan niin kiva kaivella arkistoja.

your facebook profile photo

mina_uv

a photo of yourself a year ago day

vuosisitten

a photo that makes you happy

pupusyntyi

a photo of the last place you went on holiday

manse3

a photo that makes you laugh

joulu10

a photo of someone you love

kesa_tommi

a photo of your favourite band/musician

amorphis_tavastia

a photo of you as a baby

veera-baby

a drunk photo of you

drunk

a photo of you that your hair looks nice in

parastukka

a photo of last summer

viimekesa


Edellisen postauksen kommenttiboksissa hämmästeltiin sitä, että en kuulema oikein vaikuta niin isokokoiselta kuin mitä vaatekokoni kertoo. Samaa on kommentoitu joskus aiemminkin ja sehän on vallan imartelevaa, mutta lyödään nyt kaikki faktat kuitenkin pöytään. Mun mitat ei ole todellakaan mikään salaisuus ja niitä aina silloin tällöin kysellään, niin täältä pesee.

Tämä lihapulla on 167 cm pitkä ja viikonloppuna pahoinpitelin vaakaa 83,4 kilon massalla. Noilla luvuilla saamme painoindeksikseni 29,9, joka todistaa mun olevan melkoisen heviä kamaa ja painonpudotuksen tarpeessa. Käytän useimmiten vaatekokoa 44-46 tai XL, mutta esim. henkkamaukan 46 kokoiset joustamattomasta materiaalista tehdyt mekot eivät ole ystäviäni.

En just nyt löydä mittanauhaa, mutta mikäli muistan viime viikkoiset vaatetilausta varten tekemäni mittaukset, niin strategiset lukemani taisivat olla 116 – 99 – 113. Kuppikokoni vaihtelee merkeittäin välillä E-G.

060310-2B

Koitan pukeutumisessani välttää suuria telttoja ja niien sijaan puen päälleni mieluummin vartalonmyötäisiä linjoja. Suurin kauhistuksen aiheeni ovat liian pienet vaatteet, jotka saavat kenet tahansa näyttämään todellista suuremmalta. Yritän siis olla välittämättä kokolappujen huimista merkinnöistä ja valita vaatteeni ainoastaan sen perusteella miten ne oikeasti mahtuvat ja istuvat.

En ikinä suostu hirttämään päälleni esimerkiksi  farkkuja jotka mahtuvat väkivaltaa käyttäen juuri ja juuri kiinni jättäen vatsan roikkumaan housunkauluksen päälle vaan valitsen ennemmin korkeamman mallin joka luo linjakkaamman figuurin. Tästä omaan silmääni kammottavasta vatsamakkaran epätoivoisesta esittelystä olenkin kirjoittanut jo pari vuotta sitten. 😀

Olen aiemmin kirjoittanut myös alusvaatteiden vaikutuksesta ja siitä kuinka olen jo hyväksynyt sen, että tälle ahterille ja eturepulle on malli maxi alushousuissa huomattavasti stringejä ja muita pikkunöpsyjä parempi. Ja niissäkin on sitten vaan suosiolla otettava se koko joka ei pureudu rumasti ja ikäväntunoisesti lihaan eikä huijata itseään ja itsetuntoaan kokolapun pienemmillä numeroilla.

En kuitenkaan käytä mitään läskinkuristussysteemejä tai antigravitaatio spandexpukuja vaatteideni alla litistämässä lihojani, vaan koitan vain valita vaatteita jotka alkavat ja loppuvat oikeisiin kohtiin.

En kuitenkaan mieti joka ikinen päivä, että millaisilla vaatevalinnoilla onnistuisin näyttämään hoikemmalta vaan keskityn enemmänkin siihen mikä tuntuu hyvältä. Tänään esimerkiksi näytin neuletakki+lyhyt nahkatakki yhdistelmässäni matalilla kengillä melkoiselta pullalta, mutta ei se haittaa. Oli just mukavat ja itseni näköiset kamppeet kaupungilla juoksenteluun.

190410B

kuvassa muuten mun uudet viime viikolla ostamani Vagabondin kangaskengät.Käytin viime kesänä samettiset kiinantossuni puhki, joten piti saada jotain saman mallista tilalle. Söpöläiset kustansivat 35 €

Mä olen itseeni yleensä melko tyytyväinen enkä siis ole koko ajan ahdistunut koostani. Ärsytys iskee toisinaan sovituskopissa, kun en mittojeni vuoksi löydä jotain etsimääni, mutta esim. alastomana olen mielestäni vallan mukiinmenevän kokoinen ja mallinen. Se onkin jännä, että tunnen itseni isommaksi vaatteet päällä kuin ilman. 😀

Viime aikoina minua on kuitenkin alkanut tympimään kilojen näkyminen kasvoissani ja rintaosasto on alkanut aiheuttaa ongelmia melkoisten kipujen ja jumituksen muodossa. Kaipaisin välillä jonkun assistentin kantamaan näitä tissejä puolestani. 😀 Näiden syiden vuoksi onkin alkanut tuntua, että jonkinmoinen painonpudotus olisi hyväksi. Mutta mun tuurilla grammaakaan ei varmasti lähtis etupuskurista!

Mutta kuten olen jo joskus aiemmin todennut, mahdolliset laihdutushommat eivät kuulu tänne blogiin, joten jos päätyisikin niihin hommiin, niin en varmaankaan niitä täällä kovati kuuluttelisi.

Jonkun mielestä tämä postaus todennäköisesti sisälsi jo liikaa informaatiota, mutta itse oen sitä mieltä, että tässä aiheessa blogiini sopii tällainen avoimuus. En halua blogini olevan varsinaisesti mikää läskiblogi, jossa asiaa joka välissä korostettaisiin, vaan haluan itseeni liitettävän muitakin määreitä, mutta en myöskään tippaakaan halua peitellä ja salailla tosiasioita.

Että sellaista raivorehellisyyttä tänään. Herättikö ajatuksia?