-Kaupallinen yhteistyö. Kuvien neuletakki (Nanso) ja laukku (Globe Hope) saatu. Postaus sisältää myös mainoslinkkejä* Ellokselle.-

En varmasti ole ainoa, jolla on kokemusta vaatevalinnoista, jotka ovat näyttäneet peilistä hyville, mutta osoittautuneet jossain kohti päivää hyvin epäkäytännöllisiksi valinnoiksi. Itselläni ainakin on erilaisia vaatemokia muistissa vaikka kuinka.

Muistan eräänkin nettikaupasta tilaamani mekon, jonka kiskoin paketista juuri treffi-iltaan valmistautuessani. Tuolloinen puolisoni oli jo kaupungilla ja olimme sopineet näkevämme ravintolassa. Sovitin uutta mekkoa ja sain jotenkin kiemurreltua hieman hankalan tuntoisen vetoketjun selkäpuolelta kiinni. Ihan vain huomatakseni, että kolttu oli kyllä ikävästi justiinsa pikkuisen liian pieni. Kyllä siinä nyt seisoskeli, muttei juuri muuta.

Piti siis keksiä jotain muuta päällepantavaa. Paitsi että… en saanut sitä saakelin vetoketjua auki. En sitten millään. Vääntyilin, kääntyilin, rimpuilin ja venytin, mutta ei. Ja kello tikitti kohti sovittua pöytävarausta.

Ei auttanut muuta kuin nypätä laput irti, kiskoa takki niskaan ja lähteä. Ilta meni asun puolesta hieman kankeasti eikä jälkkäristä tarvinnut siinä saumojen ratkeamista odotellessa haaveillakaan. Mekko löysi sittemmin onneksi uuden kodin ystäväni luota.

Paitapuseroita opin välttelemään viimeistään sen jälkeen, kun olin huomaamattani kuvannut erästä hääparia tissit ja liivit auenneiden nappien vuoksi etumuksesta ronskisti vilkkuen. Ja hääkeikalla olin silloinkin, kun tikkaita alas kavutessa valuneet sukkahousut alkoivat kiskoa pikkareita mukanaan hameen puolestaan noustessa samalla ylöspäin. Monta kertaa on siis saanut punastella epäonnisten vaatevalintojen vuoksi. 

Vuodet ja mokat ovat toki opettaneet ja olenkin työvaatetuksen suhteen tarkka siitä, että niissä mennään käytännöllisyys edellä. Kuvatessa on pystyttävä kyykkimään, kumartelemaan ja konttaamaan ilman, että persvako vilahtaa tai kuvattavan näkökenttään lipsahtaa tissi. Mutta kyllä sitä kokemuksesta huolimatta sattuu pöljiä valintoja toisinaan edelleen. Viimeksi eilen.

Toimistopäivinä ei tarvitse miettiä asua erityisten jumppaliikkeiden kannalta, joten kiskoin päälleni tämän kuvissa näkyvän asun. Elloksen kapea nahkahame sai kaverikseen superlämpöisen Nanson Naava-neuletakin ja vaaleanpunaiset puput. Kaikki hyvin peilistä katsoessa ja töihin tallustellessa. Mutta työhuoneelle päästyäni tajusin mokani välittömästi. Mulla on satulatuoli! 

Voin kuulkaa rakkaat ystävät antaa pikku vinkin, piukea hame ja satulatuoli eivät ole varsinaisesti match made in heaven. Koitin siinä kiskoa hametta ylemmäs, mutta ei sekään toiminut, joten päädyin sitten heilumaan päivän toimistolla näin:

Ja kyllä, varmistin toimiston muilta tyypeiltä, että eihän heille pitäisi olla tulossa ketään asiakasta käymään. 😀

Mutta siis muutenhan tämä oli varsin kiva asu, sitten kun pystyin sitä hamettakin käyttämään kuvankäsittelyhommat loppuun saatettuani. 

Jos joku kaipailee talveksi oikein superlämmintä neuletakkia, niin tässä olisi yksi vinkki. Nanson muhkean ja rosopintaisen Naava-neuletakin materiaali on villa-alpakka-polyamidi -sekoite ja se todellakin pitää käyttäjänsä lämpimänä. Muutaman asteen pakkasilla tuon Naavan kanssa on ulos pitänyt pukea joku mahdollisimman ohut takki, jottei tule liian kuuma. Tietää siis hyvää talvipakkasia ajatellen, tämän neuleen kun pukee kunnon talvitakin alle, pärjää helposti kovatkin pakkaset. 

Olenkin nyt leudommilla keleillä yhdistellyt Naavaa paljon hameisiin ja mekkoihin, jottei kokonaisuudesta ole tullut liian läkähdyttävä. Sitä pärjää pikku pakkasessakin hyvin vaikka 60 den sukkiksilla, kun pukee yläosaan riittävän lämmintä. Ja pitkä neuletakki yltää lämmittämään myös jalkoja ja peppua. Minulla käytössä koko L.

Naavaa on saatavilla tämän viininpunaisen lisäksi myös hempeässä mintunvihreän sävyssä. Jos Nanson neuleet kiinnostavat, niin nyt on hyvä hetki hankkia lämmikettä sillä neuleista näyttäisi saavan juuri nyt -30% alennusta.

En ole juuri muita olkalaukkuja enää käyttänyt sen jälkeen, kun tämä Globe Hopen Kaste-laukku saapui taloon. Kierrätetyistä turvavöistä ja ylijäämänahasta valmistettu laukku on ihan just passeli jokapäiväiseksi arkilaukuksi. Mikä koon puolesta tärkeintä, lompakon, puhelimen ja avainten lisäksi myös mun Olympus PEN-kamera mahtuu siihen vaivatta. Yhtään liian suuri Kaste ei kuitenkaan ole, vaan juuri sopivan kompakti. 

Nuo turvavyöt on kyllä materiaalina varsin mainio keksintö. Laukun pinta on todella kaunis ja himmeästi kiiltävä eikä sitä katsellessa heti meinaa tajuta mistä laukku on tehty. Turvavyöt ovat varmastikin myös melkoisen kestävä materiaali, joten tämä veska ei arjen haasteita pelkää. Toisaalta, kun laukusta nappaa hihnan irti, menee se ulkonäkönsä puolesta clutchina  vähän juhlavammankin asun kanssa. 

Jos Kaste tuntuu liian pieneltä, mutta turvavyöt laukun materiaalina kiinnostaa, niin Globe Hopen valikoimista löytyy isompiakin versioita. Ja tuota kastetta on pieni erikoiserä myös punaisena!

Neuletakki – Nanso (saatu) / Nahkahame – Ellos* / T-paita – Kaffe / Laukku – Globe Hope (saatu) / Kengät – Minna Parikka (2nd hand)

Sellainen onnistunut, mutta epäonnistunut asu siis. Tämä Elloksen plusmalliston Rosi -nahkahame pääsee kyllä käyttöön jatkossakin, mutta muistan miettiä päivän ohjelman hieman tarkemmin ensi kerralla. 

Mun ensimmäinen nahkahame oli muuten mun ylioppilasjuhlia varten teettämä poronappahame (yläosa oli samaa matskua). Sen jälkeen on monta eriväristä ja näköistä nahkahametta ylläni nähty.

Rakkaudella muistelen esimerkiksi sitä kirkkaanpunaista roiskeläppää, joka päällä tuli hilluttua baareissa vuosituhannen alussa. Se on mulla edelleen tallessa jossain muistolaatikossa. Mahtuisi tätä nykyä jotakuinkin toiseen reiteen. 😀

Mikä vaatemoka sulle on tapahtunut viimeksi? Tunnustuksia kommentiboksiin!

 


-Kaupallinen yhteistyö: postaus sisältää Ellos -mainoslinkkejä ja Zhenzi-takki saatu-

Mun syys- ja talvitakkikokoelma on tähän saakka koostunut pitkälti nahkartoseista ja erilaisista villakangastakeista. Toki naulakossa on aina roikkunut myös joku sporttisempi loimi työkeikkoja ja ulkoilua varten, mutta kevyttoppikset, untuvatakit sun muut eivät ole juurikaan kuuluneet siistimpään arkipukeutumiseeni. Ei ennen kuin nyt!

Kävin aiemmin syksyllä tutustumassa tanskalaisen plusmerkki Zhenzin tämän hetkiseen ja ensi kevään mallistoihin heidän showroomillaan. Merkki on itselleni ollut tähän saakka tuttu vain yhden omistamani keinoturkistakin verran. Ja toki olen pistänyt Zhenzin vaatteet merkille mm. Elloksen ja Klingelin valikoimia selatessa. Mutta nyt pääsin sovittelemaan ja hiplailemaan tuotteita ihan livenä.

Mitoitukseltaan ja kokotaulukoltaan Zhenzi on aika samanlainen kahden muun tanskalaisen, Junarosen ja Zizzin, kanssa. Merkin koot kattavat välin 42-56 ja itse 48-50 kokoisena sijoitun kaikissa näissä merkeissä hieman tuotteesta riippuen kokojen M ja L välille. 

Takki – Zhenzi (saatu) / Kengät – Minna Parikka / Huivi – Sokos / Korvikset – La Kiva (saatu)

Aiemmin en siis ole tämän tyyppisessä takissa kuljeskellut, mutta tämä kevyesti topattu tikkitakki on viimeisen kuukauden aikana osoittautunut varsin moneen asuun sopivaksi. On passannut, niin mekkojen kuin housujenkin kaveriksi, rentojen lenkkareiden tai siistimpien korkonilkkureiden kanssa. Olenkin käyttänyt sitä viime viikkoina enemmän kuin mitään muuta takkia. 

Pitkät toppatakit näyttävät mielestäni usein lähinnä makuupusseilta, mutta tämä on onneksi sen verran ohut, että tuolta mielikuvalta vältytään. Paksuutensa puolesta takki sopii hyvin nyt syksyyn ja leudoille talvikeleille. Kunnon pakkasten saapuessa kääriydyn sitten ennemmin villakangasloimiin paksumpien toppisten sijaan.

Mutta toisaalta kyllä ennustin, että ehkä mun maku on pikku hiljaa muuttumassa ja pian mä löydän itseni talvipakkasilla juurikin sellaisen vierastamani todella paksun untuvatakin sisältä. 😀

Mustan takin kanssa pukee mielellään värikkäitä tai vaaleita asusteita. Tämä vaaleanpunainen kissakuosinen puuvilla-viskoosi -huivi löytyi Sokoksen asusteosastolta ja keventää mielestäni kivasti pitkän mustan takin synkkyyttä.

 

Kuvat: Noora Näppilä

Tätä takkia on saatavilla mustana ja vihreänä. Huppua kaipaaville puolestaan löytyy saman tyyppinen, ihan kevyesti topattu takki sinisenä ja punaisena. 

Näissä viime viikolla Helsingissä napatuissa asukuvissa takin alta pilkistää jotain, mikä ansaitsee ihan oman postauksensa. Instassa minua seuraavat tietävätkin jo mistä on kyse, täällä blogin puolella kirjoittelen viime kuukausien siisteimmästä projektista seuraavassa postauksessa!

Ps. Elloksella näyttäisi vielä tiistaihin saakka saavan -25% alennusta tilauksesta, myös merkkituotteista, joten hyvä sauma vaikkapa takkiostoksille, jos meinaa syksyn viimassa paleltaa!


-Kaupallinen yhteistyö Weecos / Anette Ahokas Design

Suomessa on paljon pieniä mielenkiintoisia vaatemerkkejä, mutta usein niiden tuotteiden kohdalla joutuu vaan huokaisemaan pettyneenä kokojen ollessa riittämättömiä itselle. Vastuullisuus, ekologisuus ja eettisyys ovat onneksi muotiteollisuudessa kovassa nosteessa, mutta pluskokoiselle tällaisten parempien valintojen valikoimat ovat olleet melko suppeat. 

Pienin askelin kuitenkin tilanne silläkin saralla paranee. Vastuullisen muodin kauppapaikka Weecos nimittäin lanseerasi tämän kuun alussa Curves- valikoiman, jossa on mukana 13 eri designbrändiä yhteensä yli 50 tuotteella kokovalikoiman yltäessä kokoon 54 saakka.

Sain valita itselleni pari suosikkituotetta ja oma katseeni kiinnittyi erityisesti Anette Ahokas Designin tyylikkääseen ja monikäyttöiseen mallistoon. 

Rakkauteni haalareihin ei varmaankaan ole jäänyt epäselväksi. Tähän saakka kaikki omistamani haalarit ovat kuitenkin olleet aika kesäisiä ja arkisia. Siksipä nappasinkin innolla kiinni tähän vetoketjulla koristettuun 3/4 hihaiseen jumpsuitiin, joka on yhtä aikaa sekä rento että edustava. Tämä vaate jos mikä tulee pelastamaan monta siistimpää pukeutumista vaativaa työpäivää.

Haalari on mukavaa viskoosi-polyamidi -trikoota, joka on teollisuuden ylijäämämateriaalia. Siinä on siis helppo olla ja liikkua, mutta matsku on kuitenkin siistimpää ja jämäkämpää kuin arkinen perustrikoo, jollaista omat aiemmat haalarini kaikki ovat.

Tämä kokopuku päälläni ja korkkarit jalassa kun katselin itseäni peilistä, en voinut mitenkään ymmärtää, että olen joskus ollut täysin vakuuttunut, etteivät haalarit sovi omalle vartalolleni. Ei kaikki haalarit toki passaakaan, mut oikeanlaiset kyllä todellakin. Mulla on tässä asussa ihan supernätti olo! Ja tuntuu kuin näyttäisin tavallista pidemmältäkin. 

Lahkeet ovat sopivasti vajaamittaiset, jotta kengät ja nilkat jäävät kauniisti näkyviin. 3/4 taas on ihan suosikkipituuteni hihoissa, sillä se luo täyspitkää hihaa huomattavasti keveämmän fiiliksen eikä hihat ala vahingossakaan roikkumaan tiellä vaikkapa työskennellessä.

Vetoketjua voi pitää makunsa mukaan joko kokonaan kiinni tai jättää sen hieman auki, jolloin pääntien malliin saa vaihtelua. Rintamuksen vetskari ei ole pelkkä koriste, vaan se avautuu niin paljon, että haalari on helppo pukea ja riisua. Ei siis tarvitse kurkotella mitään vetskaria tai nappeja niskasta tai kyljestä kuten monissa haalareissa.

Otin Anettelta kuvauslainaan myös tämän samasta matkskusta valmistetun mekon, sillä halusin ehdottomasti vinkata siitä teille. Tällainen monikäyttöinen ja siisti musta mekko tulisi mielestäni löytyä joka naisen vaatekaapista. Yksinkertainen perusmekko sopii todella moneen tilanteeseen aina cocktailkemuista hautajaisiin ja se on helppo asusteita vaihtamalla pukea niin arkiseksi kuin juhlavaksikin.

Mekon juju on kaunis metallisolki, joka kokoaa yhteen etuosan toispuoleiset laskokset. Niistä tulee kauniisti muotoa ja vyötärön illuusiota tällaiselle suoremmallekin pötkölle. 

Sekä haalari että mekko ovat itselläni kokoa XL. Niitä on saatavilla kokovälillä S-XXL. Jos tuntuu, ettei valmiit koot osu yksiin omien mittojen kanssa, valmistetaan näitä myös asiakkaan omien mittojen mukaan. Onnistuu siis pienemmät ja isommat koot tai muutokset jos vaikka ylä- ja alaosa on kovasti eriparia. 

Myös kuvien korvakorut – Anette Ahokas Design

Minun toinen valinta itselleni Anetten mallistosta oli tämä leiskuvan punainen käsinmaalattu silkki-puuvilla -pusero. Juuri tällaisia kepeitä luonnonmatskuista valmistettuja yläosia mä olen niin usein kaivannut! Niitä vain tuntuu etenkin olevan etenkin näin rintavana melko hankala löytää. Tästä koko XXL oli itselleni mukavan reilu ja pituuttakin on riittävästi. Usein kun siis tuon malliset yläosat jäävät itselleni aina pikkuisen liian lyhyiksi.

Pusero on malliltaan suora, mutta kiskaisin sen helman farkkujen vyölenkin läpi saadakseni siihen hieman muotoa. Paita on päällä ihan henkäyksen kevyt ja aloinkin heti haaveilemaan, että saisinko samanlaisia kesäksi monessa eri värissä. Tuosta samasta matskusta on muuten saatavilla myös pitkä takki!

Curves-valikoimasta löytyy tosiaan 13 eri merkin tuotteita. Mukana on etenkin paljon mekkoja ja tunikoita, mutta myös collegepuseroita, ulkotakkeja, muutamat housut ja peruspuseroita. 

Hieman olisin itse toivonut rohkeammin värejä mukaan. Aika moni brändi on mennyt turvallisilla mustan ja harmaan sävyillä. Mutta tuossa kollaasissa yläpuolella muutamia omia lempparibongauksiani näiden valitsemieni Anette Ahokkaan tuotteiden lisäksi. Etenkin tuo Miia Halmesmaan puna-kuparinen takkimekko on järjettömän upea ja näyttävä! Se päällä ei kyllä jäisi pikkujouluissa seinäruusuksi.

Weecosilla on tuotetiedoissa käytössä vastuullisuusleimat. Ne kertovat nopealla silmäyksellä jos tuote on esimerkiksi valmistettu Suomessa, se on vegaaninen tai valmistettu vaikkapa luonnomateriaaleista ja/tai teollisuuden ylijäämämateriaaleista. Lisää Weecosin vastuullisuusleimoista voit lukea täältä.

Koko Curves-valikoiman pääset katsomaan tästä.