Koin eilen taas hieman kuumottavia hetkiä, kun jännitin siinä klo 17.52 taksia soittaessani,että mahtaisinko ehtiä klo kuuden bussiin kohti Helsinkiä. Mä en tajua miten nuo mun lähdöt näille viikonloppureissuille on aina ihan täyttä katastrofia. Mutta kaikesta säheltämisestä huolimatta onnistuin päätymään kamera- ja valolaukkuineni tänne pääkaupunkiin saakka ja tänään olikin sitten aivan mahtavan kuvausprojektin vuoro.

Varsinaisia kuvauksien lopputuotoksia ei voi vielä julkaista ennen kuin parin viikon päästä, kun ovat kokeneet virallisen julkistuksensa. Tässä kuitenkin muutamia Iinan nappailemia makingof-kuvia kulisseista. Kiva saada kerrankin kuvia itsestä työn touhussa. Kuvissa mukana myös kuvausporukkamme muut jäsenet malleista meikkaajaan ja tietenkin itse muotimaestro Jussi Salminen.

20130202-203030.jpg

20130202-203103.jpg

20130202-203149.jpg

20130202-203224.jpg

20130202-203302.jpg

20130202-203353.jpg

20130202-203432.jpg

20130202-203458.jpg

Tämä viimeinen kuva on pieni palanen photoshootin varsinaisista kuvista. Ainakin läpikuultavuutta siis luvassa. Mutta näitä kuvia lisää sitten parin viikon päästä!


Hiphei, nyt se on koulustressi taas hetkeksi ohi! Studiokuvauksen näytöstä pärähti hyväksytty ja seuraava näyttökoe on sitten vasta tammikuussa aiheella miljöökuvaus.

Hieman kyllä harmitti, kun eilen mulle selvisi, että arviointi tosiaankin on vain hyväksytty/hylätty, eikä hommasta saisi mitään numeroa kuten perustutkinnon näytöistä. Jo perustutkinnon arviointiasteikko 1-3 oli mun mielestäni ihan typerän suppea, joten nyt tämä hyväksytty/hylätty -meininki ärsyttää vielä enemmän. Siitä kun ei oikein mitään saa irti.

Toki jury antoi jonkin verran sanallistakin palautetta, mutta arvostaisin silti myös rehellistä numeroarviointia ihan vaan oman mielenkiinnon vuoksi. Silloin kun aloitin perustutkinnon opiskelun vuonna 2008, oli koulutehtäviemme arvioinnissa vielä käytössä asteikko 1-5 mikä oikeasti kertoi siitä omasta tasosta jo jotakin.

No mutta. Pitänee nyt vain iloita siitä, että yksi taakka putosi jälleen hartioilta ja nyt on 1/3 ammattitutkinnosta suoritettuna. Hyvä minä!

Tässä alla muutama kuva näyttöön viemästäni 15 kuvan studioportfoliosta. Ja viimeisenä vielä yksi näyttötehtävää varten kuvaamistani Emma-Kaisan kuvista tuolla tavalla säädyllisesti rajattuna. 😀

 

Oli hieman vissiin ehtinyt univelkaa kertyä viimeisen reilun viikon aikana, sillä nukuin sitten näytöstä kotiuduttuani sellaiset 15 h yöunet. Huh. Nyt pitäisi sitten parin viikon stressirypistelyn jälkeen päästä jotenkin takaisin sellaiseen suht normaaliin päivä- ja työrytmiin.

Toinen asia muuten on se, että huomasitte varmaankin, että banneri (kuva viime kevään Wienin reissulta. Sitä katsellessa tulee itselle aina hyvä mieli) ja sitä myötä ulkoasu muutenkin muuttui eilen. Mitäs pidätte? Sivupalkin kunnostus on vielä kesken, joten älkää sen sekavuutta pelästykö. Väsäilen sen tässä lähipäivinä fiksumman näköiseksi.

Tämä palstan leveys mahdollistaa hieman isompien kuvien käytön kuin tähän asti. Se on ainakin omasta mielestäni hyvä muutos! Muita uudistuksia on mm. Pinterest nappulan lisääminen jokaisen postauksen loppuun ja taustavärin vaihtuminen mustasta huomattavasti vaaleampaan. Ajattelin, että blogi olisi hieman helposti lähestyttävämmän oloinen, kun yleisilme olisi raikkaampi ja vaaleampi.

Että miltäs näyttää? Kelpaako teille arvon lukijat?


 Nauruntäyteinen viikonloppu Helsingissä hujahti ohi, mutta ehti onneksi ladata akkuja tätä stressaavaa viikkoa varten. Ja että miksikö stressaa? No siksi, että keskiviikkona on edessä VATin (Valokuvaajan ammattitutkinto) eka näyttö ja hommat on tietenkin edelleen melkoisesti vaiheessa.

Otin maanantain ja tiistain vapaaksi töistä voidakseni keskittyä hoitamaan koulujutut kuntoon ja tänään maanantaina se tarkoittikin sitten useamman tunnin kuvausrupeamaa studiossa. Tässä ekassa VAT näytössä on aihealueena studiokuvaus ja minun täytyy viedä portfolion lisäksi näytille 3-5 kuvaa alkuperäisine kuvaussuunnitelmineen.

Uskomattoman kärsivällisenä ja kaikin puolin upeana mallina minulla toimi tänään rakas Emma-Kaisa, joka keikkuin kameran edessä pitkine säärineen ja upeine tatuointeineen. Tässä muutamia behind the scenes -otoksia kuvausoperaatiostamme.

Studion lattia lainehti kaikenmoisia alushepeneitä, koruja ja kenkiä ja minä sain vielä koko studiokalustoni leviteltyä ihan hujan hajan jaksamatta siivota niitä paikoilleen lähtiessämme. Eli sekasorto odottaa minua sitten huomenna.

Sillä välin, kun minä sähelsin valojen ja taustojen kanssa, sai huuppumallini keskittyä irtoripsiin, huulikiiltoon…

.. ja tietenkin dataamiseen.

 

Saa nähdä ovatko mitkään varsinaiseen näyttöön päätyvistä kuvista sellaisia, että voisin julkaista niitä täällä blogissa vai ovatko ne kaikki vähän turhan paljastavaa materiaalia yleiseen jakoon. 😀 No, sen näkee sitten huomenna kun pääsen kuvien käsittelyn kimppuun.

Mutta hirmuisen nättinä oli minun mallini eikö vaan? Että ei se kuvien onnistuminen nyt jäänyt ainakaan mallista kiinni. Eri asia on sitten kelpaavatko ne arvioijille. Hieman nimittäin pelottaa, että en onnistunut tekemään kuviin niin monipuolista valaisua kuin oli tavoitteena ja tarpeena.

Olen melko varma, että tulen saamaan juryltä huomautuksia siitä, että portfolioni on valaisun puolesta liian yksipuolinen. ÄÄh, miten sitä on jotenkin niin tapojensa orja? Mutta onneksi asian on nyt itsekin jo tiedostanut, sillä sehän on ensimmäinen askel kehityksen ja uuden opettelun tiellä. Tärkeintä olisi nyt siis vain saada tämä näyttö läpi ja koittaa sitten jatkossa taas kiinnittää lisää huomiota siihen, että onnistuisi muuttamaan ilmaisuaan monipuolisemmaksi.

Huomaako, että mua kenties ihan vähän ahdistaa, jännittää ja stressaa tämä asia? 😀

Huomispäivä onkin sitten lähes kokonaisuudessaan pyhitetty tämän päiväisten kuvien käsittelemiselle näyttökuntoon. Mitä nyt ensin aamupäivällä täytyy tehdä tekemässä yksi haastattelu ja keskiviikon Sovituskoppi-hölinätennakkoon, koska en ole keskiviikkona Porissa vaan Tampereella koulussa. Siihen päälle sitten vielä Sovituskopin uuden puffin nauhoitus. Mutta sanotaan siis, että iltapäivä ja ilta on varattu näyttötehtävien loppuun hiomiselle. Eli melkoisen pitkää päivää taas luvassa kuten viime viikollakin. Mutta sitten on superstressi taas hetkeksi ohi!

Nyt siis nukkumaan, että jaksan huomisen taas puristaa!!

 Ai niin, yks juttu vielä! Olen useaan otteeseen kertonut kuinka paljon rakastan vuosi sitten Olympukselta saamaani PEN-kameraa jolla kuvaa oikeastaan kaiken blogiin tulevan materiaalin ja kaikki muutkin siviilielämäni kuvat. Olen onnistunut innostuksellani saamaan useita ystäviä ja tuttujanikin liittymään PEN-jengiin.

Niinpä vinkkaan myös teille, että mikäli pienikokoinen järjestelmäkamera kiinnostaa, niin Olympus Nordicin Facebook-sivuilla on nyt käynnissä arvonta josta voi voittaa PEN minin itselleen ja kaverilleen. Käy ihmeessä tykkäämässä ja koittamassa onneasi! Sivulle pääset TÄSTÄ.