Neljän viikon loma (no ihan vähän tein töitä, mut oli se lähes loma) meni suurilta osin itsekseen kotona nyhvätessä, mutta viime viikolla tuli pyörähdettyä kulttuuririentojen merkeissä Helsingissä. Käyn Helsingissä vähän väliä, mutta ne on lähes aina aikataulutettuja työreissuja, joten olikin kiva viettää siellä tällä kertaa ihan vapaa-aikaa. Seuralaisina minulla oli molemmat siskoni ja äitini, jonka 70v synttäreitä juhlistimme käymällä oopperassa.

Olen kolunnut todella monta Helsingin ydinkeskustan hotelleista, mutta vasta nyt yövyin ensimmäistä kertaa Sokos Hotel Vaakunassa. Aivan hiljattain remontoidussa hotellissa on upeasti säilytetty rakennusaikakautensa funkkistyyli. Tilat olivat täynnä upeita huonekaluja ja mm. Tynellin valaisimia, jotka ottaisin ilomielin osaksi omaakin sisustustani, 

Huoneen seinissä oli hieno ja nyt niin kovin trendikäs vihreän sävy ja respaan sai yhteyden vanhalla kunnon veivipuhelimella. 

Hotelli oli kuin ihana aikamatka ja sen sijainti aivan kaupungin ytimessä tekee liikkumisesta todella helppoa. Aamiainen tarjoillaan 10. kerroksen Ravintola Loisteessa, joten unihiekat saa karistaa melko hienon kaupunkinäkymän äärellä.

Ihastelimme koko porukka hotellin sisustusta, jossa riittää mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tähän hotelliin palaan ehdottomasti! parin viikon päästä pitäisikin taas suunnata töiden puolesta isolle kirkolle, joten taidanpa laittaa huoneen varaukseen.

Parin yön reissumme sisälsi Oopperan kummituksen lisäksi paljon hyvää ruokaa (suuri suositus Pompier Espalle ja sen 4 ruokalajin yllärimenulle!) ja viiniä, vierailun Ateneumissa ja myös shppailua. Itse tein pari pinkkiä ostosta ja niistä toinen pääsi ylleni oopperaan.

Arelan kashmirneulemekkon pukeutuessa tuntui kuin olisi kotiinsa tullut. Materiaali on ihanan ohutta ja pehmeää ja tuo räväkkä väri tuntuu todella omalta. Tämä on vaate, jonka tietää pelastavan vielä monen monta pukeutumiskriisiä. Mekko menee hyvin ihan noin sukkisten ja saappaiden kanssa, mutta näytti hyvältä myös esim keinonahkalegginssien kanssa. 

Mekko – Arela

Saappaat – Högl (saatu)

Laukku – Rebecca Minkoff

Korvikset – Viaminnet (saatu)

Olen ihastellut Arelan neuleita jo vuosia raskimatta mitään hankkia, joten minulla ei ollut aiemmin tietoa mitoituksesta. Mutta uskallan omien ja siskoni sovittamien mekkojen osalta ainakin sanoa, että sieltä löytyy päällepantavaa myös meille plussakokoisille. Oma mekkoni on kokoa L, XL oli monella tapaa aivan liian iso (käytän siis numerokoossa yleensä kokoja 48-50) ja 44-46 kokoinen siskoni päätyi loppujen lopuksi yhdestä mekkomallista kokoon XS/S. 

Nyt on mun lomat vihdoin lomailtu  ja olen tällä viikolla palaillut töiden ääreen käsittelemällä kuvia, kirjoittelemalla tarjouksia ja buukkaamalla kuvauksia. Ensi viikolla sitten taas kamera käteen ja tienaamaan vaihteeksi. Tuli tuossa vapailla tuhailtua rahaa muutenkin kuin tuolla reissulla (ostin esimerkiksi ihanan taulun uuden kotini kunniaksi), joten nyt vois olla aika laittaa pankkikortti vuorostaan lomalle!


Olis sillä lähemmäs 400 eurolla, jonka tämä vuorokauden miniloma kaikkineen nielaisi, päässyt varmaan pikkuisen pidemmällekin kuin 50 kilometrin päähän. Mutta, sanon silti, että money well spent! 

Käytiin siis viime viikonloppuna viettämässä yksi yö Rauman edustalla sijaitsevalla Kylmäpihlajan majakkasaarella. Olen haaveillut tuolla yöpymisestä aina siitä saakka, kun kävin ystävien kanssa syömässä majakan ravintolassa joskus viime vuosikymmenellä. Nyt vihdoin natsasi mun ja Tommin molempien vapaa kesäviikonloppu ja Kylmäpihlajasta vapaa hotellihuone. 

Majakka on auki kesäkaudella ja sinne pääsee kätevästi useamman kerran päivässä kulkevalla vesibussilla. Reittiliikenteen lähtöpaikka on Poroholman leirintäalueella ja matkalla Kylmäpihlajaan, vesibussi pysähtyy myös Kuuskajaskarissa. Matka mantereelta Kylmäpihlajaan kestää n. 50 minuuttia. Saaressa, tai vaikka molemmissa, voi siis hyvin pyörähtää myös päiväreissulla.

Kylmäpihlajassa on myös vierasvenesatama, joten sinne voi suunnata myös omalla paatilla. Päiväkiinnityminen on ilmaista. Yöpyminen maksaa 22€/venekunta. Meidänkin vierailumme aikana vierasvenesatamassa oli esimerkiksi useampikin upea purjevene.

Minä olin ihan haltioissani jo matkalla vesibussin puksuttaessa kohti saarta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, saaristomaisemat olivat upeita ja kiireettömyyden tuntu levisi päästä varpaisiin. Hieman meinasi merellä olla tuuli välillä vilpoisaa, mutta ei vielä siinä määrin, etteikö olisi ohuella pitkähihaisella pärjännyt.

Pakattiin kyllä varmuuden vuoksi ihan lämmintä hupparia ja tuulitakkia matkaan, kun ei yhtään osannut ennustaa, että millainen tuulen ujellus siellä saaressa kävisi. Loppujen lopuksi keli oli niin lämmin molempina päivinä, että pärjättiin melkein koko aika lyhythihaisilla.

Selkämeren Kansallispuistoon kuuluva Kylmäpihlajan saari on kooltaan n. 9 hehtaaria. Sen ottaa helposti haltuun pienellä kävelylenkillä ja yhdellä silmäyksellä 31 metriä korkean majakan näköalatasanteelta.  (EDIT: Pinta-ala korjattu 31.7.)

Näkymä majakasta venesataman suuntaan

Majakassa on 13 hotellihuonetta joista osassa on parivuode ja osassa kaksi erillistä yhden hengen sänkyä. Me majoituimme 7. kerroksen Loisto-nimisessä parivuoteellisessa huoneessa, jonka hinta oli 165 €. Enpä muista koskaan yöpyneeni hotellihuoneessa, jonka ikkunasta olisi ollut yhtä komea ja häiriötön merinäköala!

Hotellihuoneet eivät tarjoa luksusta, mutta perusviihtyisää ja siistiä siellä toki on. Varustukseen kuuluu radio ja pieni televisio. Sänky oli varsin mainio, mutta reissun ainoat selkeät miinukset joudun antamaan ihan onnettoman huonoille tyynyille. 

Huoneissa ei ole omaa vessaa eikä kylpyhuonetta, vaan yhteiset :t löytyvät kolmelta kerrostasanteelta ja suihkut kahdelta. Ei ainakaan tällaisella yhden yön reissulla haitannut tuo asia lainkaan. Ainoastaan siinä, kun heräsi aamulla 5.30 pissahätään, tuntui vähän tympeältä vetää vaatetta päälle ja lähteä pari kerrosta alemmas hätäänsä helpottamaan. Mutta muuten ei asiasta ollut haittaa.

Saarella menee polku satamasta kahvilarakennukselle ja majakalle ja noilla poluilla pärjää kyllä millä tahansa kengillä. Jos kuitenkin haluaa tallailla kallioilla ja muutenkin polkujen ulkopuolella, kannattaa jalkinevalintaan kiinnittää hieman huomiota. Ei pelkästään maaston takia, mutta myös kyykäärmeiden varalta. Yyh…

Minun suurin huolenaiheeni viikonlopulle olikin se, että mitä jos törmään käärmeisiin. Moni muu hotelliasukas tai saarivierailija kertoi kyy ja rantakäärmehavaintoja kyllä tehneensä, mutta jotenkin ihmeenkaupalla minä pahimman luokan käärmefoobikko selvisin ilman kohtaamisia. Huh!

Kylmäpihlaja on hyvä paikka myös lintubongaukselle, saarelle nimittäin pesii noin kolmekymmentä lintulajia. Alkukesästä, kun poikaset on vielä ihan pieniä, tai hautomishommat on vielä vaiheessa, saa saarella vierailijat olla varovaisia, ettei esimerkiksi äkäiset tiirat käy kimppuun. 

Itse näimme eniten valkoposkihanhia, jotka tuntuivat olevan hyvin tottuneita vieraisiin, niin hätkähtämättä tallustelivat ihan majakan oven vieressäkin. Hanhien lisäksi bongasimme ainakin räystäspääskyjä, lokkeja, tiiroja, isokoskelon tai tukkakoskelon poikanen, merimetsoja ja jotain sorsalintuja. 

Lauantaina saarelle saapuessa meillä oli mukana piknikeväät, joten lounastimme luonnonhelmassa. Illaksi sitten varasimme pöydän majakan ravintolasta. Hotellin kaikki 13 huonetta olivat täynnä, joten seitsemän pöytää käsittävään ravintolaan oli hyvä tehdä varaus.

Kävimme lauantaina myös pienellä opastetulla kierroksella. Saaren opas kertoi Kylmäpihlajan historiasta ja luonnosta. Hän näytti meille esimerkiksi nuo yllä olevassa kuvassa näkyvät kivestä löytyvät kaiverrukset. Kruunumerkki on Ruotsin vallan aikainen veromerkki. 

Oppaalta kuulimme, että Kylmäpihlaja on viimeinen Suomessa miehitetyksi rakennettu majakka. Se valmistui vuonna 1952 ja toimi myös luotsiasemana.  Kylmäpihlajassa asui ja työskenteli parhaimmillaan jopa parikymmentä henkeä: luotseja, majakkamiehiä, emäntä ym. Opas kertoi myös surullisia tarinoita saaren edustalle uponneista laivoista. Kylmäpihlajan edustan vedet ovat vaarallisia lukuisine luotoineen ja matalikkoineen.

Jotenkin kiehtovaa miettiä millaista on ollut elämä majakkasaarella. Tai millaista se on nyt. Ihan samalla tavoin majakan hotellia ja ravintolaa hoitavat työntekijät ja saaren opas viettävät nyt kesäänsä saarella. Ei sieltä joka päivä lähdetä yöksi kotiin, vaan työntekijät ovat saarella useampia päiviä putkeen. 

Vierasvenesatamassa on esillä vanha luotsivene

Majakalla on päivittäin sekä naisten että miesten yhteissaunavuorot, jotka ovat hotellin asukkaille ilmaisia. (Muilta kävijöiltä veloitetaan muistaakseni 6€) Me kuitenkin halusimme päästä illalla yhdessä saunomaan, joten varasimme parilla kympillä oman tunnin vuoron.

Tommi yritti mennä uimaankin, mutta totesi hetken leväisillä kivillä liukasteltuaan, että ei mielellään halkaise kalloaan paikassa, johon avun saaminen ehkä kestää hetken. 

Täyttävä illallinen ja tunnin saunominen siihen perään pistivät siinä määrin silmät lupsumaan, että auringonlaskua vielä jaksettiin ihailla, mutta majakan valon syttymistä emme valitettavasti nähneet, sillä omat lamppumme sammuivat aikaisemmin. Mutta ainakin saatiin pitkät yöunet. 

Sunnuntaina olimme varanneet paluun klo 12.40 lähtevään vesibussiin, joten ehdittiin aamiaisen jälkeen vielä paistatella päivää muutaman tunnin ajan niin terassilla kuin kallioillakin.

Hieman varovaisemminkin olisi voinut "paistatella" tai ainakin muistaa käyttää sitä repussa olevaa aurinkovoidetta, sillä käry kävi aika ikävästi etenkin minulle. Pilvetön taivas ja vielä veden äärellä oleilu olivat melkoinen aurinkoshokki iholleni. No, eiköhän tämä sävy joskus vielä rusketukseksi muutu. Ja minä kun en koskaan rusketu. 😀 

Kaikin puolin aivan ihanan rentouttava ja rauhallinen vuorokauden miniloma. Nautin etenkin merenkohinan ja lintujen äänteen muodostamasta äänimaisemasta ja raikkaasta merituulesta. Oli ihanaa olla paikassa, jossa on juuri riittävästi ihmeteltävää ja puuhaamista, mutta ei liikaa ärsykkeitä.

Paikka oli kaikin puolin ihastuttava ja palvelu hyvää. Voin suositella lämpimästi!


Olis sillä lähemmäs 400 eurolla, jonka tämä vuorokauden miniloma kaikkineen nielaisi, päässyt varmaan pikkuisen pidemmällekin kuin 50 kilometrin päähän. Mutta, sanon silti, että money well spent! 

Käytiin siis viime viikonloppuna viettämässä yksi yö Rauman edustalla sijaitsevalla Kylmäpihlajan majakkasaarella. Olen haaveillut tuolla yöpymisestä aina siitä saakka, kun kävin ystävien kanssa syömässä majakan ravintolassa joskus viime vuosikymmenellä. Nyt vihdoin natsasi mun ja Tommin molempien vapaa kesäviikonloppu ja Kylmäpihlajasta vapaa hotellihuone. 

Majakka on auki kesäkaudella ja sinne pääsee kätevästi useamman kerran päivässä kulkevalla vesibussilla. Reittiliikenteen lähtöpaikka on Poroholman leirintäalueella ja matkalla Kylmäpihlajaan, vesibussi pysähtyy myös Kuuskajaskarissa. Matka mantereelta Kylmäpihlajaan kestää n. 50 minuuttia. Saaressa, tai vaikka molemmissa, voi siis hyvin pyörähtää myös päiväreissulla.

Kylmäpihlajassa on myös vierasvenesatama, joten sinne voi suunnata myös omalla paatilla. Päiväkiinnityminen on ilmaista. Yöpyminen maksaa 22€/venekunta. Meidänkin vierailumme aikana vierasvenesatamassa oli esimerkiksi useampikin upea purjevene.

Minä olin ihan haltioissani jo matkalla vesibussin puksuttaessa kohti saarta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, saaristomaisemat olivat upeita ja kiireettömyyden tuntu levisi päästä varpaisiin. Hieman meinasi merellä olla tuuli välillä vilpoisaa, mutta ei vielä siinä määrin, etteikö olisi ohuella pitkähihaisella pärjännyt.

Pakattiin kyllä varmuuden vuoksi ihan lämmintä hupparia ja tuulitakkia matkaan, kun ei yhtään osannut ennustaa, että millainen tuulen ujellus siellä saaressa kävisi. Loppujen lopuksi keli oli niin lämmin molempina päivinä, että pärjättiin melkein koko aika lyhythihaisilla.

Selkämeren Kansallispuistoon kuuluva Kylmäpihlajan saari on kooltaan n. 9 hehtaaria. Sen ottaa helposti haltuun pienellä kävelylenkillä ja yhdellä silmäyksellä 31 metriä korkean majakan näköalatasanteelta.  (EDIT: Pinta-ala korjattu 31.7.)

Näkymä majakasta venesataman suuntaan

Majakassa on 13 hotellihuonetta joista osassa on parivuode ja osassa kaksi erillistä yhden hengen sänkyä. Me majoituimme 7. kerroksen Loisto-nimisessä parivuoteellisessa huoneessa, jonka hinta oli 165 €. Enpä muista koskaan yöpyneeni hotellihuoneessa, jonka ikkunasta olisi ollut yhtä komea ja häiriötön merinäköala!

Hotellihuoneet eivät tarjoa luksusta, mutta perusviihtyisää ja siistiä siellä toki on. Varustukseen kuuluu radio ja pieni televisio. Sänky oli varsin mainio, mutta reissun ainoat selkeät miinukset joudun antamaan ihan onnettoman huonoille tyynyille. 

Huoneissa ei ole omaa vessaa eikä kylpyhuonetta, vaan yhteiset :t löytyvät kolmelta kerrostasanteelta ja suihkut kahdelta. Ei ainakaan tällaisella yhden yön reissulla haitannut tuo asia lainkaan. Ainoastaan siinä, kun heräsi aamulla 5.30 pissahätään, tuntui vähän tympeältä vetää vaatetta päälle ja lähteä pari kerrosta alemmas hätäänsä helpottamaan. Mutta muuten ei asiasta ollut haittaa.

Saarella menee polku satamasta kahvilarakennukselle ja majakalle ja noilla poluilla pärjää kyllä millä tahansa kengillä. Jos kuitenkin haluaa tallailla kallioilla ja muutenkin polkujen ulkopuolella, kannattaa jalkinevalintaan kiinnittää hieman huomiota. Ei pelkästään maaston takia, mutta myös kyykäärmeiden varalta. Yyh…

Minun suurin huolenaiheeni viikonlopulle olikin se, että mitä jos törmään käärmeisiin. Moni muu hotelliasukas tai saarivierailija kertoi kyy ja rantakäärmehavaintoja kyllä tehneensä, mutta jotenkin ihmeenkaupalla minä pahimman luokan käärmefoobikko selvisin ilman kohtaamisia. Huh!

Kylmäpihlaja on hyvä paikka myös lintubongaukselle, saarelle nimittäin pesii noin kolmekymmentä lintulajia. Alkukesästä, kun poikaset on vielä ihan pieniä, tai hautomishommat on vielä vaiheessa, saa saarella vierailijat olla varovaisia, ettei esimerkiksi äkäiset tiirat käy kimppuun. 

Itse näimme eniten valkoposkihanhia, jotka tuntuivat olevan hyvin tottuneita vieraisiin, niin hätkähtämättä tallustelivat ihan majakan oven vieressäkin. Hanhien lisäksi bongasimme ainakin räystäspääskyjä, lokkeja, tiiroja, isokoskelon tai tukkakoskelon poikanen, merimetsoja ja jotain sorsalintuja. 

Lauantaina saarelle saapuessa meillä oli mukana piknikeväät, joten lounastimme luonnonhelmassa. Illaksi sitten varasimme pöydän majakan ravintolasta. Hotellin kaikki 13 huonetta olivat täynnä, joten seitsemän pöytää käsittävään ravintolaan oli hyvä tehdä varaus.

Kävimme lauantaina myös pienellä opastetulla kierroksella. Saaren opas kertoi Kylmäpihlajan historiasta ja luonnosta. Hän näytti meille esimerkiksi nuo yllä olevassa kuvassa näkyvät kivestä löytyvät kaiverrukset. Kruunumerkki on Ruotsin vallan aikainen veromerkki. 

Oppaalta kuulimme, että Kylmäpihlaja on viimeinen Suomessa miehitetyksi rakennettu majakka. Se valmistui vuonna 1952 ja toimi myös luotsiasemana.  Kylmäpihlajassa asui ja työskenteli parhaimmillaan jopa parikymmentä henkeä: luotseja, majakkamiehiä, emäntä ym. Opas kertoi myös surullisia tarinoita saaren edustalle uponneista laivoista. Kylmäpihlajan edustan vedet ovat vaarallisia lukuisine luotoineen ja matalikkoineen.

Jotenkin kiehtovaa miettiä millaista on ollut elämä majakkasaarella. Tai millaista se on nyt. Ihan samalla tavoin majakan hotellia ja ravintolaa hoitavat työntekijät ja saaren opas viettävät nyt kesäänsä saarella. Ei sieltä joka päivä lähdetä yöksi kotiin, vaan työntekijät ovat saarella useampia päiviä putkeen. 

Vierasvenesatamassa on esillä vanha luotsivene

Majakalla on päivittäin sekä naisten että miesten yhteissaunavuorot, jotka ovat hotellin asukkaille ilmaisia. (Muilta kävijöiltä veloitetaan muistaakseni 6€) Me kuitenkin halusimme päästä illalla yhdessä saunomaan, joten varasimme parilla kympillä oman tunnin vuoron.

Tommi yritti mennä uimaankin, mutta totesi hetken leväisillä kivillä liukasteltuaan, että ei mielellään halkaise kalloaan paikassa, johon avun saaminen ehkä kestää hetken. 

Täyttävä illallinen ja tunnin saunominen siihen perään pistivät siinä määrin silmät lupsumaan, että auringonlaskua vielä jaksettiin ihailla, mutta majakan valon syttymistä emme valitettavasti nähneet, sillä omat lamppumme sammuivat aikaisemmin. Mutta ainakin saatiin pitkät yöunet. 

Sunnuntaina olimme varanneet paluun klo 12.40 lähtevään vesibussiin, joten ehdittiin aamiaisen jälkeen vielä paistatella päivää muutaman tunnin ajan niin terassilla kuin kallioillakin.

Hieman varovaisemminkin olisi voinut "paistatella" tai ainakin muistaa käyttää sitä repussa olevaa aurinkovoidetta, sillä käry kävi aika ikävästi etenkin minulle. Pilvetön taivas ja vielä veden äärellä oleilu olivat melkoinen aurinkoshokki iholleni. No, eiköhän tämä sävy joskus vielä rusketukseksi muutu. Ja minä kun en koskaan rusketu. 😀 

Kaikin puolin aivan ihanan rentouttava ja rauhallinen vuorokauden miniloma. Nautin etenkin merenkohinan ja lintujen äänteen muodostamasta äänimaisemasta ja raikkaasta merituulesta. Oli ihanaa olla paikassa, jossa on juuri riittävästi ihmeteltävää ja puuhaamista, mutta ei liikaa ärsykkeitä.

Paikka oli kaikin puolin ihastuttava ja palvelu hyvää. Voin suositella lämpimästi!