Hienosti jo viikko vierähtänyt taudin kourissa. Olen ollut nyt kuusi päivää onnistuneesti tekemättä yhtään mitään. Sen verran olen viikonvaihteessa koittanut opetella takaisin elämään pyjaman ja sängyn ulkopuolella, että käytiin eilen kaverin kanssa syömässä ja tänäänkin kävin päivällä ulkona lounaan verran. On ehkä alettava pikku hiljaa taas syömään, jotta voimat palaisi. Mut kyllä on näppärä muutaman kilon pikadietti tollanen viikko nukkumista ja mehujäitä!

Kuumeesta ja pahimmista lihaskivuista siis selvisin tossa jo ennen viikonloppua, mutta nyt on sitten räkätaudin ja kaamean yskän vuoro. Että toipilasmoodissa vielä, mutta kyllä tässä tällä viikolla rämmitään takaisin arkeen.

hame-H&M/kashmirneule-Ellos/takki-Cubus/reppu-Fjällräven (saatu)/saappaat-Ten Points/huivi-Esprit

Viime aikojen pukeutuminen on siis ollut lähinnä collegehousujen ja kashmirneuleiden varassa, mutta kaivoin koneelta nämä parin viikon takaisen Helsinki-työpäivän asukuvat. Kyseessä oli taas kerran 'aamulla stadiin, illalla takas' -tyyppinen pyrähdys, mikä tarkoitti 8 tunnin bussihomehtumista ja vaati siksi päälle jotain pehmeää ja mukavaa. 

Hetki sitten esittelemäni mokkasaappaat eivät jääneet tämän syksyn ainoaksi saapashankinnaksi, sillä tulin hankkineeksi nämä mokkaa paremmin säätä kestävät  Ten Pointsin bikerit hurjalla alennuksella Ratsulasta. Karvavuoristen saappaiden normihinta oli 199 €, mutta Toripäivien kunniaksi niissä killui 70 € hintalappu. Ei tippaakaan jännät tai näyttävät kengät, mutta hyvät arjen työjuhdat talvipakkasiin neulemekkojen kaveriksi. 

Apua, pitää muistaa kaivaa joulukalenterit kaapista! Ostin meille suklaakalenterit jo viikkoja sitten, mulle Hello Kitty ja Tommille Transformers. So cute.


Teini-ikäisenä minun ja parhaan ystäväni vuoden kohokohta oli aina ehdottomasti Katinkullassa järjestetyt Back to the 60's -bileet. Oli niin mahtavaa kaivaa kaikkia 60-luvun ihanuuksia äidin vaatekätköistä, tuhria naamansa ripsiliimalla ja tuntea itsensä kovin aikuisiksi, kun onnistuttiin kerta toisensa jälkeen livahtamaan paikalle riittämättömästä iästä huolimatta. 

Ihailin kovasti kaikkia äitini menneiltä vuosikymmeniltä säilyttämiä vaatteita jotka hän oli teettänyt aikoniaan ompelijalla. Kyselin aina uudelleen ja uudelleen, että mihin juhliin mikäkin vaate oli teetetty. Vaatteet heräsivät ihan eri tavalla henkiin, kun kuuli tarinat niiden takana. Oli mahtavaa myöskin tutkia ompeleita ja kirjailuita jotka herättivät ihailua pikkutarkkuudessaan ja huomaamattomuudessaan.

Oman äidin vaatekaapit on moneen kertaan tutkittu, mutta sunnuntaina pääsin ihastelemaan lisää menneiden aikojen mekkoja, kun Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassa avautui Juhlan aika – Ilta- ja päiväjuhlien asuja 1950-luvulta 1970-luvulle –näyttely.

Kyseessä on Harjavaltalaisen Maria Siuran yksityiskokoelmista koottu näyttely. Kaikki esillä olevat asut ovat Siuran äidin Helka Mustosen (1923-1986) pääosin 1950-1970 -luvuilla käyttämiä iltapukuja, cocktailasuja ja muita juhlapukuja.

Siuran isä Kalervo Mustonen palveli Suomen Ilmavoimissa ja jäi eläkkeelle Satakunnan lennoston komentajana. Suuri osa juhlapuvuista onkin teetetty erilaisiin ilmavoimien juhlatilaisuuksiin, kuten itsenäisyyspäivänjuhliin. 

Esillä on pukujen lisäksi myös paljon koruja ja asusteita.

70-luvun lurexhuumaa lukuunottamatta huomasin aika monen leningin kohdalla miettiväni, että "täähän passais ihan täysin tähän päivään!" Esimerkiksi nämä alla olevat pikkumekot ovat varsin ajattomia yksinkertaisessa tyylikkyydessään. Myös iltapuvuissa oli paljon elementtejä jotka toistuvat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ja tuoltakin näyttelystä olisi hyvin voinut kiskaista mekon jollekin tämän vuoden itsenäisyyspäivän vastaanotolle suuntaavalle leidille.

Jos siis liikut täällä Satakunnan suunnalla seuraavien kuukausien aikana, niin tässäpä yksi vierailuvinkki! Näyttely on avoinna 21.2.2016 saakka. Lisätiedot löydät Emil Cedercretzin museon sivuilta.

 

PS. Toisin kuin jo jossain vaiheessa luulin, niin Bloglovin ei toimi oman blogini kohdalla edelleenkään. Asia on tiedossa ja selvityksen alla, mutta ei minun käsissäni, joten en voi asialla mitään. Ei auta kuin toivoa parasta.

 


Veera sairasvuoteelta, hei! Ihan ei taida olla kuume kolmeysiysi lukemissa, mutta hyvin karmivia olotiloja tässä on koettu viimeisen parin vuorokauden aikana. Taisin viime talvena välttyä kokonaan pahemmalta flunssailulta, joten olin täysin ehtinyt unohtaa miten kauheeta tää voi pahimmillaan olla. 

Eilen oli kuitenkin vedettävä #Evekin kuvaukset läpi (tänään on tullut taas uusi jakso!) ja jotenkin ihmeen kaupalla siitä selvittiin vaikkakaan ääntäni en saanut millään troppaamisella edes hetkeksi kuntoon. Parissa seuraavaassa jaksossa onkin sitten matalalta kähisevä ämmä, jolta ääni aina välillä hieman pettää. 

Nyt olen maannut sängyssä siitä saakka, kun eilen illalla pääsin kotiin. Ainoat aktiviteettini ovat olleet uiminen omassa hiessäni, uikuttaminen kivusta ja mehujäiden syöminen. Ihana ystäväni Anni kiisi aamulla hätiin ja haki mulle ison läjän mehujäitä ja toimitti kotiovelle. Tätä mä kutsuisin tosiystävyydeksi.

Pikkusen on siis bloggaamisinto ja -aiheet nyt vähissä, mutta eiköhän tässä jotain vielä loppuviikon aikana saada tuutista ulos.

Mä muuten oon ihan varma, et mulla on miesflunssa. Tunnistan itseni niin tästä videosta. Nyt odotankin, että Tommi saapuis kotiin silittämään mun päätä.