Mistä tietää olevansa vihdoin ihan oikeasti aikuinen ja ”ikääntynyt”? No siitä, että oman teiniajan muotiin ja ilmiöihin alkaa suhtautua sellaisella lempeällä ja ikävöivällä nostalgialla aiemman ”toivottavasti ne kamalat paksupohjalenkkarit ei enää ikinä palaa!” -kauhun sijaan.

Mä olen niin iloinen, että olen säilönyt pari vuosikertaa minulle lukioikisenä tullutta Seventeen-lehteä. Niihin palaaminen näin parikymmentä vuotta myöhemmin on ollut hykerryttävää. Nappasin joululomalla kotona käydessä muutaman vuoden -98 lehden mukaani ja kokosin tähän hieman muistoja nostattanutta materiaalia.

Siinä missä ulkomaisten lehtien tilaaminen on nykypäivänä netin kautta ihan piece of cake, niin ysärillä sekin oli ihan vaan Atlantin yli seilanneen paperilapun varassa. R-kioskilta ostetun irtonumeron välissä oli pahvinen tilauskuponki, johon rohkeasti vaan pistettiin osoitetietojen lisäksi äidin luottokortin numero ja sitten lappu postin matkaan.

Lehden vuosikerta ei tietenkään ollut ihan halpa tänne pohjolaan saakka postitettuna, mutta äiti ajatteli sen olevan sijoitus kielitaitoni kartuttamiseen. Ja oikeassahan hän olikin, Seventeenin numerot, kuten myös kirjastosta lainattu brittiläinen Sugar-lehti kuluivat käsissäni hyvin paljon koulukirjoja ahkerammin.

Ei olisi lukion enkunkirjasta kyllä sellaista muotiin, kauneudenhoitoon ja deittailuun liittyvää sanastoa oppinut kuin noita lehtiä lukemalla. 😀

Tässä hieman nostalgiamatskua kaikille teille ruudun takana oleville ikätovereilleni!

Toi etutukka. Puhdasta rakkautta. Itselläni oli ihan samanmoinen pitkän aikaa. Ihan suoraa siitä perkeleestä ei koskaan omalla hiuslaadullani saanut, mutta epätoivoisesti piti silti yrittää.

Ainoa oikea tuoksu vuosina 1997-98. Minä, mun silloinen bestis ja meidän molempien poikaystävät käytti kaikki tätä, joten oli näppärää kun itsensä saattoi valella hajulla oltiinpa sitten kenen tahansa luona iltaa istumassa. Mun huoneen seinällä oli iso CK onen juliste Kate Moss etunenässään.

Calvin Klein oli toki muutenkin tuolloin itselle kova juttu. Käytin lukioiässä pääasiassa vain CK:n rintaliivejä, joita äitini osti mulle aina ulkomaan matkoiltaan, kun eihän sellaisia nyt Kainuun korvesta saanut. Mammalla oli töidensä vuoksi jossain vaiheessa asiaa Milanoon muutaman viikon välein, joten himoitsemani muotikamppeet olivat sillä tavoin monta askelta lähempänä.

Kannettava CD-soitin, ai jestas mikä vehje. Kun ideahan olisi juuri siinä mukana kuljetettavuudessa, mutta auta armias, jos vehje vähänkin tärisi tai pomppi vaikka kävellessä, niin pomppi toki levykin. Että kiva sitä kannettavaa soitinta oli kuunnella varovasti sängyllä maaten!

Mun eka ehkä -93 tai -94 saamani Cd-soitin oli muuten sekin äidin ulkomaantuliainen. Eka CD-levyni taisi olla Hittibuumi 4.

Kyllä on farkkuihin tuhlattu silloin melkoisesti kangasta! Itseltäni ei ihan noin leveitä puntteja koskaan löytynyt, mutta muistan noita mainoksen farkkuja kovasti ihastelleeni.

Calvin Kleinin Onen jälkeen seuraava suursuosikkini tuoksujen saralla oli Tommy Hillfigerin Tommy Girl. Vaatteissa en kuitenkaan koskaan ollut erityisen kiinnostunut Hillfigeristä vaikkakin merkin kanssa yhteistytä tehneen Gwen Stefanin tyyliä kovasti fanitinkin. Nämä kaikki tämän kuvan tuotteet voisivat olla kaupassa ihan juuri nytkin!

Nämä Seventeenin kollaasisivut olivat mielestäni aina ihania. Muistan monien tuotteiden kohdalla katkerana miettineeni, että miksei kyseisiä ihanuuksia ollut saatavilla Suomesta. Yksi suurimpia haaveitani tuolloin taisikin olla ostosreissu New Yorkiin.

Nykiin saakka en päässyt, mutta käytin kaikki kotimaan rajojen ulkopuolelle suuntautuneet matkat kyllä tehokkaasti hyväksi vaatevarastojen täydentämiseksi. Muistan edelleen lähes jokaisen vaatekappaleen, jotka hankin lukioaikojeni ulkomaanmatkoilta, joille pääsin koulu- ja harrastusporukoiden, ja niissä tehdyn rahankeruun, myötä.

Farkkushortsihaalarit, sellaiset löytyi toki minultakin. Mutta väriltään olivat kirkkaankeltaiset. Merkiltään olivat mitkäs muut kuin CK:n ja mutsi toi nekin Milanosta tai New Yorkista. Mun pukeutuminen nojautui lukioiässä kyllä tosi vahvasti äidin ulkomaanmatkoihin ja niiden tarjoamaan valikoimien laajenemiseen. Omat ostomahdollisuudet kun rajoittuivat lähinnä naapurikaupungin Anttilaan ja Seppälään.

Noista Seventeen-lehdistä bongailin mua kiinnostaneita juttuja joita sitten kirjoittelin äidille listoihin, että jos sattuisi reissuilla tulemaan vastaan jotain vastaavaa. Aika omistautuneesti äiti välillä mun kaipaamia asioita metsästikin. Esimerkiksi kirkkaanpunainen ripsiväri ja saman värinen nestemäinen eyeliner ei olleet ihan helppo nakki, mutta jostain Euroopan kentältä se onnistui nekin mulle bongaamaan.

Yksi mun suosikkipalstoja Seventeenissä oli School Zone, jossa aina vierailtiin jossain High Schoolissa. Oli niin kiehtovaa nähdä oikeiden jenkkiteinien tyyliä ja haaveilla, että pääsispä vaihtariksi.

Amerikka kiinnosti toki siksikin, että siellä oli tietysti paljon ihanampia poikia kuin kotisuomessa!

Seventeenin muotijuttujen kuvat olivat itselleni myös ihan hirmu tärkeitä ja iso inspiraation lähde. Harrastin jo tuolloin valokuvausta ja editorialien innoittamana järjestettiinkin kavereiden kanssa monia omia muotikuvauksia joiden satoa sitten kehittelin koulun pimiössä kemikaaleja haistellen.

Kulttuurisesta omimisesta ei taidettu pahemmin vielä ysärillä puhua..

Näissä kuvissa kiteytyy niin loistavasti oman lukioajan estetiikka ja tyyli. Ohuet olkaimet, paksut kengänpohjat, raidalliset ribbipaidat, chokerit, leveät ja roikkuvat farkut, neonvärit, tukkapannat ja -pinnit ja paljon paljon muuta.

Nousiko kellään nostalgiakarvat pystyyn? Löytyikö kuvista jotain tuttua? Jotain ihanaa? Kamalaa?

 


-Kaupallinen yhteistyö, Olympus

Moni kivijalkakauppa siirtää nyt vallitsevien olosuhteiden vuoksi toimintaansa verkkoon. Myydäkseen tuotteita netissä, on niistä luonnollisestikin oltava kuvia.

Kokosin tähän postaukseen kuusi vinkkiä, joiden avulla otat helposti yksinkertaisia ja selkeitä kuvia pienistä tuotteista ilman mitään lisävaloa. Pärjäät siis pelkällä ikkunasta tulevalla luonnonvalolla. Näistä ohjeista on hyötyä kuvasitpa sitten kameralla tai kännykällä.

Seitsemäs vinkki puolestaan näyttää, miten voit on mahdollista valaista tuote yhteen kuvaan monesta suunnasta esimerkiksi kännykän valolla.

Nappaa siis kamera ja kuvattavat tuotteet kainaloon, etsiydy ikkunavalon äärelle ja ota haltuun nämä vinkin! Kaikki postauksen kuvat on otettu Olympuksen PEN-kameroilla ja kahdella objektiivilla: 14-42 mm zoom kittilinssillä ja kiinteällä 45 mm F1.8 lasilla.

 

1. Sammuta valot

Jep, kuulostaa ihan hölmöltä neuvolta. Eikös valokuvia ottaessa kannattaisi laittaa kaikki mahdolliset lamput päälle mitä löytyy? Ei, vaan kannattaa valita valonsa hyvin. Ikkunan äärellä luonnonvalossa kuvatessa ensiksi sammutetaankin siis sisätilan keinovalot. Ensimmäinen esimerkkikuva kertoo, että miksi:

Tässä kuvassa koiran vasempaan kylkeen kajastaa toimiston katossa olevien loisteputkien valo, joka on ikkunasta, eli oikealta, tulevaa luonnonvaloa keltaisempaa. Lopputulos on sotkuinen.

Eli sammutetaan tässä kohtaa ne siis ne kattovalot!

Myytäviä tuotteita kuvatessa (ja toki muutenkin) on erityisen tärkeää, että niiden värit näyttävät oikeilta. Siinä avainasemassa on kuvan valkotasapaino, joka on helppo saada oikeaksi, kun käytössä on sekavalosotkun sijaan vain yhden väristä valoa. Pelkällä ikkunavalolla kuvatessa valkotasapaino on kunnossa ja valkoinen heti raikkaamman näköistä.

 

2. Pehmennä valoa tarvittaessa, vedä siis verhot kiinni.

Kovaa pilvettömältä taivaalta paistavassa auringossa on voimaa, mutta se voi olla etenkin aloittelevalle kuvaajalle hieman haastava olosuhde.

Kova auringonvalo luo terävät varjot ja kovan kontrastin. Kun kontrasti on suuri, on kuvan oikein valottaminen haastavaa: valkoiset palavat helposti puhki tai mustat kohdat menevät liian tummiksi. Pahimmassa tapauksessa käy molemmat.

Helpommin hallittavan ja tasaisemman valaistuksen saat pehmentämällä ikkunasta tulevaa valoa.

Itse pistin yksinkertaisesti sälekaihtimet kiinni. Valoa tuli kuitenkin riittävästi. Miinuspuolena vain nuo kaihtimien reikien aiheuttamat valoviirut. Parempi ratkaisu olisi siis tasaisemmin valoa läpipäästävä kangasverho. Tai vaihtoehtoisesti voit vaikka teipata ikkunaan leivinpaperia.

Mutta kuten esimerkkikuvista huomaat, kovalla ja pehmeällä valolla on molemmilla puolensa!

 

3. Ota avuksi heijastin, esimerkiksi valkoinen paperi

Olen kuvannut sekä koiran että vanhan kameran niin, että valo tulee niihin toiselta sivulta. Näin valo korostaa kuvattavan kohteen muotoa ja pinnan mahdollista struktuuria. Kohteen toinen sivu on siis selkeästi valoisampi ja toinen vastaavasti varjoisampi.

Varjopuoli voi helposti olla liian tumma ja esimerkiksi näin valkoisen objektin kohdalla pelkkä oikealta tuleva ikkunavalo jättää varjopuolen tunkkaisen näköiseksi.

Superhelpon ratkaisun asiaan tarjoaa heijastin. Ja yksinkertaisimmillaan heijastimena toimii vaikka valkoinen paperi. Hieman tehokkaamman ja kovempaa valoa tuottavan heijastimen puolestaan väsäät foliosta.

Kuten me kaikki fysiikan perusteista tiedämme, valon määrä vähenee etäisyyden kasvaessa. Niinpä paperi, folio tai mikä tahansa heijastin loimottaa ikkunan valoa takaisin kohteeseen sitä tehokkaammin mitä lähempänä se on, ja päin vastoin.

Myös heijastimen asennolla ja kulmalla on merkitystä, joten kääntele ja siirtele sitä ja katso mitä valolle tapahtuu.

4. Mieti valon suuntaa

Edellä valo siis tuli kohteisiin sivulta. Tasaisimman, ja samalla muotoja syövän, valaistuksen puolestaan tarjoaa kuvaussuunnasta tuleva valo. On myös monia kohteita, joiden kohdalla kannattaa kokeilla takaviistosta tulevaa valoa.

Yllä hajuvesipullo on kuvattu myötävalossa, eli ikkuna oli kameran takana. Ihan ok, mutta läpikuultava monikulmainen pullo voisi kyllä näyttää paljon paremmaltakin..

Lopputulos on täysin toinen, kun kuvaussuunta vaihdetaankin niin, että ikkunan valo tulee pulloon takaviistosta. Lasin väri tulee esiin kauniimmin ja pullon kolmiulotteisuus lisääntyy.

Samaa valonsuuntaa kannattaa muuten kokeilla myös ruokakuvissa! Ja taas tarvittaessa voi ottaa heijastimen käyttöön.

 

5. Valitse oikea polttoväli

Ehkä jo edellä olleissa vaaleanpunataustaisissa kuvissa huomasit, että keskimmäisessä kuvassa koirafiguuri näytti hieman oudolta. Syy oli objektiivivainnassa, se oli kuvattu läheltä laajakulmalla.

Valitse siis objektiivi/polttoväli oikein välttääksesi vääristymiä. Molemmat kuvat on otettu PEN-kameroiden mukana tulevalla 14-42 mm zoom-objektiivilla, mutta vasemmalla polttoväli on 20 mm ja oikealla 42 mm. Eli jälkimmäisessä on siis käytetty enemmän zoomia.

Huomaat varmasti miten laajempi kuvakulma vääristää mittasuhteita ja saa kameran linjat vinoon, kun taas pidemmällä polttovälillä kohde pysyy luonnollisena.

 

6.  Kokeile eri taustoja ja alustoja

Samasta tuotteesta saa ihan eri näköisiä kuvia vain vaihtamalla taustan väriä. Pientä lisätvistiä tuo myös tuotteen alle aseteltu heijastuksen antava lasilevy.

Yllä oleva kuva on otettu samalla valolla kuin koira. Ikkuna on oikealla ja pullon vasemman puolen tekstit on saatu esiin käyttämällä edelleen paperia heijastimena. Erona koirakuvaan on vain se, että olen blokannut (kirjalla) ikkunavaloa lankeamasta taustaan, jotta sain sen pysymään riittävän mustana.

 

7. Hyödynnä Olympus-kameroiden Live Comp -toimintoa

Paljon saa siis aikaiseksi ihan vaan valitsemalla sopivan hetken päivästä ja hieman muokkaamalla ikkunasta tulevaa valoa. Mutta loppuun vielä yksi kuva, joka on valaistu kännykän valolla.

Olympuksen kameroista löytyy Live Composite -niminen toiminto, joka mahdollistaa pitkillä valotusajoilla kuvaamisen ilman, että kuva ylivalottuu. Kamera ottaa useita valotuksia peräkkäin siten, että kuvaan tulee lisää ainoastaan, jos kuva-alalle tulee jotain aiempaa vaaleampaa.

Voit seurata näytöltä miten kuva kehittyy ja lopettaa valottamisen, kun kuva näyttää mielestäsi hyvältä. Live comp yhdistää useat valotukset kamerassa valmiiksi kuvaksi.

Tätä toimintoa käyttäen onnistuu siis vaikka valaista tuote useasta suunnasta vaikka käytössä olisi vain yksi valo. Yllä olevassa kuvassa olen ”maalaillut” kameran esiin kännykän taskulamppua käyttäen. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen toiminto!

 

Vielä yksi bonusvinkki: hanki hyvä ja helppokäyttöinen kamera

Monta tämän postauksen kohtaa toimii toki kännykällä kuvatessakin, mutta kameralla ja omiin tarkoituksiin sopivilla objektiiveilla mahdollisuudet ovat vielä moninaisemmat.

Olympuksella on nyt huikea tarjous menossa. PEN E-PL8 -kameran + 14-42 mm linssin kanssa saa nyt kaupan päälle vielä loistavasti sekä tuote- että muotokuvaukseen sopivan 45mm 1:1:8 objektiivin. Koko setin hinta nyt 399 € (norm. 658 €) niin kauan kuin tavaraa riittää.

Kameraostoksille pääset TÄSTÄ.

Lisää mun kirjoittamia kuvaus- ja kameravinkkejä löydät TÄÄLTÄ.


Viime päivät ja niiden myötä päälle vyörynyt informaatio (ja misinformaatio) -ähky ovat herättäneet niin paljon levottomuutta ja epätietoisuutta, että olo on ollut monin tavoin lamaantunut. On ollut vaikea tarttua oikein mihinkään tai tehdä mitään järkevää. Viikonloppu meni nukkuessa ja leffoja katsellessa. Tänään oli onneksi työvuoro Satakunnan Kansassa, jotta sain tämän muuten aikatauluista tyhjentyneen viikon käyntiin.

Niin, se tyhjä kalenteri. Tältä viikolta peruuntui Miss plus size -kilpailun juttuja (mm. finaali), yksi muotinäytös ja yksi kuvauskeikka. Ei siis tällä viikolla mitään hurjia tulonmenetyksiä, mutta ahdistaakin sitä seuraavat viikot. Mun duunikalenteri on aina täyttynyt tosi lyhyellä syklillä, mutta tässä vallitsevassa maailmantilassa on tosi vaikea kuvitella, että sinne olisi nyt juurikaan töitä tyrkyllä.

Kaiken keskellä pitäisi jaksaa ylläpitää reipasta me-henkeä ja kaivaa positiivisia puolia siitä, että kerrankin on aikaa hyggeillä. Mutta kyllä mä joudun nyt ihan rehellisesti myöntämään, että tunteiden kärkisijoilla on huoli omasta (taloudellisesta) pärjäämisestä. Kaikki yhteisölliset ja maailmanlaajuiset huolet siinä toki heti kintereillä seuranaan pelko läheisten terveyden puolesta.

Ei siinä mitään, jos tämä koronakatastrofi on ohi vaikka kuukaudessa. Tai parikin pärjään ilman tuloja. Mutta isompaa kuvaa katsellessa tämän kriisin vaikutukset juurikin talouteen ovat niin valtavat, että pienyrittäjän huolet eivät rajoitu kuukauteen tai pariin.

Tänään iski vielä hallituksen tiedotustilaisuuden aikana hirvittävä yksinjäämisen pelko mikä purkautui hillittömänä megaitkuna.

Mutta nyt kun on paniikin, ahdistuksen ja pelon tunteet käyty läpi laajalla skaalalla, on aika miettiä toimintasuunnitelmaa. Tähän mennessä olen listannut seuraavat toimenpiteet to do -listalleni:  (osa näistä sopii toki vinkiksi myös muille saman ahdingon kanssa painiville!)

  • Laskuta kaikki vielä avoimena roikkuvat työt.
  • Hoida lainat (yrityksen laina ja opintolaina) hetkeksi lyhennysvapaille. Pankkini Nordea onneksi jo ehti viestimään, että tämä onnistuu helposti.
  • Arvioi uudelleen kuluvan vuoden tulot ja laske ennakkoverot uusiksi (eli pienemmiksi).
  • Peruuta parin ei-välttämättömän ohjelmiston ja aplikaation tilaus ja tsekkaa muutkin kuukausittaiset menot, että mistä voisi karsia.
  • Laadi vanhoille yritysasiakkaille tarjous lisäkuvista. Joku voisi hyvinkin ostaa lisäruutuja kuvapankkikuvauksista.
  • Kontaktoi kaikki lehtikuvausasiakkaat ja muistuta olemassaolostasi.
  • Käytä vapautuvaa aikaa mm. blogin sisällöntuotantoon ja sen suunnitteluun.

Näiden akuuttien tuloihin vaikuttavien asioiden lisäksi tehtävälistalle riittää kyllä vaikka mitä pitkään roikkunutta asiaa, mm. nettisivujen ja blogin parissa, jotka ovat odottaneet, että olisi aikaa.

Ja kun hätäisimmät pelastustoimenpiteet on tehty, voikin alkaa kehittelemään ihan uusia ansaintakeinoja. Joko sitä vihdoin suunnittelisi ja toteuttaisi paljon toivottuja valokuvauskursseja esimerkiksi. Verkossa? Livenä?

Ja sitten jos jossain kohti tulee täysin tyhjää ja tylsää, niin voishan sitä vaikka vihdoin myös tiskata.