Vuosi vaihtuu uudeksi ihan parhaassa seurassa. Olen Iinuska rakkaan luona ja odotellaan muutamaa ystävää kohta saapuvaksi.

Eilen nautittiin olostamme Vain Elämää -konsertissa ja tänään ollaankin sitten mietitty tulevia häitä. Siis Iinan ja Keekin (cheekin) ja mun ja Jonnen.

Tänään puolestaan käytiin shoppailemassa iinalle uusi mekko ja mulle uusi vyötärö (läskinkuristusmekko. Ette usko että nauraa kätkötin sovituskopissa sen kans ähertäessä. :D) ja kissanaamari. Tärkeitä, oleellisia ja ulkonäköä kohentavia asioita molemmat.

20121231-182627.jpg

Vasta 1,5 pikkoloskumppaa takana ja mä oon jo ihan viikset vinossa.

Uuden vuoden lupauksia en ajatellut tehdä sen kummemmin kuin, että koitan vähentää stressaamista ja viettää entistä enemmän aikaa niiden ihmisten kanssa joiden seurassa on ihanaa.

Parin tunnin puunauksen jälkeen juhlalookit alkaa vihdoin olla kunnossa. Meidän paardien teema on headpiece & mustache. Iina vaan ei muistanut laittaa sen mahtavaa untuvilla koristeltua muovitiaraa tuohon kuvaan. Mut eiköhän meidän koko upeus vielä tule esiteltyä ensi vuoden puolella.

20121231-181419.jpg

Nyt me jatketaan Fresita-bileistä jääneiden juomien nauttimista (skumpat siis saatu. Eli kaverin sanojen mukan sponssikeittoa.) ja aletaan kiljua Singstarin parissa.

Mahtavaa tulevaa vuotta kaikille teille jotka täällä vierailette!

Vessasta kuului juuri, että ”Se tunne, kun niistää nenää ja kaikki räkä jää viiksiin!” Raportti on hyvä päättää tähän.


Täällä minun blogissa harvemmin näkee mitään lapsiperheille suunnattuja vinkkejä, mutta nyt olisi sellainen luvassa hillittömän kuvapläjäyksen muodossa.

20121230-215337.jpg

Kotikuntaani Sotkamoon ja vielä tarkemmin ottaen Vuokattiin (vuokatti on siis osa Sotkamoa) avattiin jokin aika sitten yhden entiseen teollisuushalliin ihan hillittömän kokoinen Angry Birds -leikkipuisto, josta toivotaan uutta matkailuvetonaulaa. Minä pääsin perjantaina kummitädin ominaisuudessa tutustumaan tuohon ipanoita villitsevään mestaan, kun suuntasimme sinne siskoni ja hiiripupun kanssa.

Sisäänpääsymaksu 17 € saattaa tuntua hieman suolaiselta, mutta olussaksi on mainittava se, että ranneke kelpaa koko päivän ajan vaikka paikanpäältä poistuisikin välillä. Eli perheen voi käydä välillä vaikka ruokkimassa muualla, jos ei paikan hampurilaisravintola innosta, ja palata myöhemmin takaisin. Itse viivyimme pelipaikalla noin kolme tuntia, mutta viikarimme olisi viihtynyt paikalla pidempäänkin. Eli puuhattavaa kyllä riittää pidemmäksikin aikaa.

20121230-214826.jpg

 Angry Birds Activity Parkissa on mm. todella iso ns. leikkipuistoalue erilaisine kiipeilymahdollisuuksineen, tunneleineen ja liukumäkineen. Ihan pienimmille mönkijöillekin löytyy oma pienempi alue, missä liukumäki ja muu on mitoitettu taaperoille sopiviksi. Kohta viisi täyttävä hiiripupu saattoi mainiosti riehua isommissa telineissä.

Oikeastaan ainoa aktiviteetti josta hän ei vielä selvinnyt kokonaan ilman apua, oli pienet seinäkiipeilyosuudet. Niissä piti hieman olla varmistamassa. Muuten jätkä kiipeili verkkotikkaissa, ryömi putkissa ja laski liukumäkiä ihan itsekseen meidän seuraillessa sivummalta.

20121230-214902.jpg

Köysirata tuntui olevan useammallekin mukulalle mieleen, sillä siihen oli koko ajan pieni jono ja rataa haluttiin laseka useita kertoja uudelleen. Vaikka paikalla tuntuikin olevan ihan hurja määrä lomailevia perheitä, niin suuren kokonsa ja useiden eri aktiviteettien vuoksi tungoksen tunteelta vältyittiin kaikkialla muualla paitsi ravintolassa, jossa vapaata pöytää tuntui olevan hieman vaikea löytää. Eli jonottaa ei tosiaan juurikaan tarvinnut muuta kuin  polkuautoradalle, mutta siihenkin jonotusaika oli ehkä viiden minutin luokkaa.

20121230-215001.jpg

Paikka on tietenkin sisustettu ja somistettu kauttaaltaan teemansa mukaisesti, joten vihaisia lintuja näkyy joka puolella. Myös piirrosfilmejä pyörii näytöillä useammassakin paikassa ja itse peliäkin voi pelata isoilta näytöiltä. Possujen ampumista pääsee toki kokeilemaan ihan livenäkin kuten kuvista näkyy.

20121230-215122.jpg

Mä sain ammuttua kaikki linnut tuolla pallotykillä pupun toimiessa aseeni lataajana. 🙂

20121230-215105.jpg

Yksi poitsun lempparijutuista oli iso trampoliini joita paikasta löytyi pari kappaletta. Sieltä ei olisi malttanut millään tulla pois. Mutta kun sanottiin, että ”katsopa miten nätti tyttö odottaa omaa vuoroaan, päästäisitkö hänet välillä hyppimään”, luovutti jätkä trampan pikaisesti eteenpäin. Oikea herrasmies!

20121230-220107.jpg

 Erilaisten leikkipuistovermeiden lisäksi paikasta löytyy myös mm. sählykenttä, huome jossa voi ottaa hien päälle tanssimatoilla (se oli hauskaa!!), golflyöntipaikkoja, lätkän lämäripaikka, saippuakuplahuone (täällä me ei oo edes tajuttu käydä!!) ja lapsille sopiva kiipeilyseinä.

20121230-215148.jpg

Saippuakuplahuoneen lisäksi meillä jäi täysin tutkimatta freestyle hallin puoli, mistä löytyy puuhaa ehkä hieman isommille kuin meidän marakatille. Siellä on tarjolla niin skeittiparkkia kuin isompaa kiipeilyseinää ja parkournurkkaustakin. Freestyle Hallin omat nettisivut löytyy TÄÄLTÄ.

20121230-215313.jpg

 Pihassa puistoon mennessämme pikkujätkä totesi lapsen ihanalla itsevarmuudelle, että ”ne änki pööksit kyllä varmasti ilahtuu, kun minä tulen niiden luo!”. 😀 No ilahtuivat ihan varmasti, mut kyllä se suurin ilahtuja taisi kuitenkin olla marakatti itse. Niin riemulla se viiletti ympäriinsä eikä olisi oikein aina osannut edes päättää, mihin ryntäisi seuraavaksi. Oli todella ilo katsoa, miten lapsi selvästi nautti olostaan ja siitä, että sai luvan kanssa juosta, kiipeillä ja pomppia.

20121230-215221.jpg

Vauhdikkaiden hyppypomppujuoksuhommien välissä poju jaksoi keskittyä jopa 9 reikäisen minigolfradan kiertämiseen.

Trampoliini lisäksi lemppareihin taisi päätyä myös polkuautorata, jossa F1-kuskimme onnistui ajelemaan pätkät myös kiellettyyn ajosuuntaan ja törmäilemään välillä seiniin. 😀 Tarjolla olisi ollut myös kuvissa näkyvää polkuautoa pienempi versio, mutta siitä pupu totesi, että ”en halua tuollaista vauvojen kärryä!”.

Onneksi tuosta isommasta polkuautosta sai säädettyä penkin paikkaa siten, että istimen ollessa etummaisessa asennossa ylsi poika juuri ja juuri polkemaan. Säätömahdollisuuden ansiosta autoja saattoi ajaa myös aikuiset. Moni pikkuinen olikin ajamassa rallia isin tai äidin sylistä.

20121230-220610.jpg

 Kaikin puolin kyllä siis Angry Birds -park yllätti iloisesti. Lapsi nautti ja viihtyi ja aktiviteetteja oli tosiaan monen ikäisiä viihdyttävästi. Eli puuhaa tuolla riittää ihan koko perheelle, eikä vain pienimmille. Paljon tuntui paikalla olevan myös esim. teini-ikäisiä ihan keskenään.

Jos siis matkailet Sotkamon suunnalla, tai Kainuussa ylipäätään, niin voin kyllä perjantaisen käynnin perusteella suositella paikkaa lapsiperheille.

Ja jottei tämän hehkutuksen jälkeen jäisi epäselvyyttä, niin paikalla oltiin ihan siskon kustantamana, eli ei ole kyseessä maksettu mainos. Kotikylän uutuutta vaan on kiva vähän mainostaa ihan omaehtoisesti. 🙂

Hiiripupun sanat lähtiessä olivat ”milloin me tullaan tänne takaisin? Tullaanko jo ensi viikonloppuna?”


”Moi! Mä oon Korhosen Veera. Täälä mun blogissa mä esittelen välillä kuvia mun päästä. Joskus siinä päässä on sitten joku härpäke. Tai hattu. Tai molemmat.

Tää eka härpäke on nyt sitten saatu Glitteristä. MAINOS! Mutta tykkään siitä simona silti. Oisin voinut ostaa itekkin tän, mutta kun Porissa ei taida olla Glitteriä. (On sielä kuulemma. Titanic tulee leffaan ens viikolla, jee!) 

panta1

Tää toinen on ihan ite ostettu. Nisosen Kirsi suunnitteli tän Cailapille ja mullahan on näitä jo pari, mutta kun tää on niin erilainen, niin ostin tänkin. Vähän kuin ois snööreneitä niputettu kasaan, mutta isompia pötköjä. No, kiva se on on joka tapauksessa. Tykkään mustista ja kiiltävistä asioista.

panta2

En ihan näytä näissä kuvissa itseltäni, vaikka söpö oonkin. En mä yleensä hymyile näin hillitysti, vaan heitän härskiä läppää ja räkätän niin, että räkä lentää. Oikeesti meinaan. Sänkykaverin läppäri on ihan räkäroiskeissa. Morjens, ei mitään käytöstapoja. Nyt meen nukkuun, palaillaan pölleröiset! Pusmoi! ;x”

Jep jep. En jaksanut itse kirjoittaa, niin pyysin rakkaan Iinan asialle. Kursivoitu runollinen teksti siis rakkaan Iinuskan käsialaa. Saavuin tänne sen luokse muutama tunti sitten kun vihdoin pääsin Oulusta lentokoneen kyytiin. Nyt odotellaan pizzalähettiä (no ois se ite pizzakin ihan kiva) ja jatketaan meidän huonoja juttuja.

Mutta härpäkkeet siis uusia ja ihania!! Mun muita Cailap by Kirsi Nisonen tukkakoristuksia olen esitellyt täällä ja täällä. 

Kuvat otti ystävällisesti työkaverini Nelly harjoitellessaan studiovalohommia koulutehtäväänsä varten.

Ihanaa viikonlopun jatkoa!