Mun odotukseni päättyi vihdoin! Olympuksen O-MD E-M1 Mk II -runko ilmestyi jo ihan viime vuoden lopulla, mutta päätin tuolloin sinnitellä vielä jonkin aikaa edellisellä aiemmalla E-M1 -kamerallani. Nyt kuitenkin otettuani toiminimeä perustaessa pienen lainan kalustohankintoja varten, pistin viimein tilaukseen tuon MK II:sen ja 12-100 mm 4.0 IS Pro -linssin. Eilen ne sitten saapuivat ja vitsit miten sitä voikin olla uusista työkaluista ihminen iloinen! Siitä on kuitenkin jo neljä vuotta, kun olen viimeksi päivittänyt kameraa, joten jo oli aikakin. 

Onneksi tänään oli tuttu ihminen kuvattavana, niin ei niin hävettänyt vaikka muutaman kerran ihan ääneen huokailinkin tuoreen vehkeeni ihanuutta melko lepertelevin sanakääntein. Vaikka kamerarungon koko ei kasvanut edellisestä versiosta kuin muutamilla milleillä, tuntuu sen kahva käteen esi-isäänsä paremmalta. Ja suljinäänikin kuulosti korvaani jotenkin kauniimmalta. Ihastuksen huokaisuja aiheuttaa myös järjettömästi edellistä versiota parempi kuvanvakaaja, joka yhdessä tuon 12-100 linssin vakaajan kanssa pystyy lähes ihmeisiin. 

Harmillisen vähän ehdin tänään kuitenkin vielä uutukaisella kuvata, vain yhden keikan. Loppupäivä meni koneen äärellä kuvia käsitellen ja muita töitä tehden. Just nyt kun olis hinku vaan pistää suljinta laulamaan, niin pitääkin lähteä muutamaksi päiväksi työreissulle ja seuraavat kuvauskeikat on vasta lauantaina. Miettikää nyt sitä tilannetta, kun olette vastarakastuneita, mutta pitääkin olla monta päivää erossa!

Jos jotakuta tämän Olympuksen lippulaivamallin speksit kiinnostaa, niin löytyvät täältä.  Linssi puolestaan on tämä. 

Olympuksella on muuten nyt menossa cashback-kampanja, joten esimerkiksi tuon E-M1 MKII:n ostaessa saa 200 € takaisin, kun rekisteröi ostoksensa kampanjasivulla helmikuun 15. päivään mennessä. Siellä on myös muutamia linssejä tarjolla 50-100 € cashbackillä. Pitääkin muistaa itse naputella heti tuo hyvityslomake tämän postauksen jälkeen!

Pukeuduin tänään sävysävyyn uuden rakkaani kanssa, eli mustiin. Tällä samalla huppariasulla sujui mukavasti myös eilinen työpäivä Satakunnan Kansassa. 

Pienenä piristyksenä jalasta löytyi kuitenkin Adidaksen leopardikuvioiset ZX Fluxit. Minä näitä himoitsin jo aikanaan, kun tulivat myyntiin, mutta ehtivät joka paikasta loppua todella nopeasti. Niinpä ilahduinkin suuresti, kun löytyivät vähän käytettynä Zadaasta. Minulla on siis ollut tätä kyseistä lenkkarimallia jo kahdet aiemminkin. (Tai siis toiset niistä käytössä edelleen, mutta salamakuvioiset taisin hiihdellä jo ihan puhki)

Mulla olis muuten melkoinen läjä vaatteita ja kenkiä, jotka joutaisi myyntiin ja ajattelin ne naputella jossain kohti joutessani tuonne Zadaahan. Jos siis mun kamppeet kiinnostaa, kannattaa ladata appi jo valmiiksi, jos et sitä vielä käytä!

housut – Marks & Spencer / huppari – Ellos / lenkkarit – Adidas

Tänään on siis ollut pitkälti toimistopäivä, mutta huomisaamuna bussin nokka ottaa suunnaksi Helsingin. Käyn kouluttautumassa pari päivää videohommien tiimoilta ja huomenna on vuorossa mallikeikka KappAhlin ja Me Naisten tilaisuudessa. Ei siis taaskaan pääse työviikko tylsäksi käymään, kun viikonlopuksi saa sitten jälleen palata lehtikuvauksen pariin.  ​​​​​​(Uudella kameralla, jee!!)

Muuten ihan kivakin tää tylsä työasu, mut edelleen ällöttään noi sukat. Voi kun minäkin tarkenisin edelleen paljain nilkoin kuten kaikki kaupungilla kulkevat teinit näyttää tekevän. 😀


Toimitusosaston ikkujoulut, valmistujaisjuhlat, Raskasta Joulua -konsertti ja kokonainen työpäivä, joka sisälsi mm. yhden tulipalopaikan ja Perussuomalaisten piirikokouksen, siinähän sitä oli ohjelmaa yhdelle viikonlopulle. Töihin suuntasin sunnuntaina ihan arkisesti farkuissa, mutta kaikki muut viikonlopun menot heiluin yhdellä ja samalla asulla. 

Tämä bling bling -koristeinen trikoomekko oli oikein sopiva niin pikkujouluihin, perhejuhlaan kuin joulukonserttiinkin. 

mekko – Joseph Ribkoff (saatu) / nilkkurit – Vagabond 

Mekon kanssa sopisi tietenkin paremmin sirommat ja juhlavammat kengät, mutta tämän kertaiset menot oli kaikki sellaista sorttia, että pärjäsin hyvin tällaisella käytännöllisyyteen perustuneella valinnallakin.

Luotan yleensä näyttäviin korviksiin, mutta tässä mekossa on jo itsessään niin näyttävät koristukset, että jätin niille tilaa loistaa. 

Lauantai-iltana suunnattiin tosiaan murun kanssa Raskasta Joulua -konserttiin Porin Karhuhalliin (konserttiliput saatu) ja hitsit kun se oli hyvä. Hietalan, Leppäluodon, Koivusen, Parviaisen sun muiden hevi-äijien tulkitsemat versiot ovat jo vuosikausia olleet lähes ainoa muoto, missä suostun joululauluja kuuntelemaan. Konsertti on katseltu televisiosta joka vuosi, mutta nyt oli eka kerta, kun näimme sen livenä.

Artistihan vaihtelevat kiertueen eri keikoilla, mutta Marco Hietala urakoi konserteista jokaisen. Vaihtuvasta väestä Poriin osui melko täydellinen kattaus, sillä mukana oli Hietalan lisäksi JP Leppäluoto, Antony Parviainen, Floor Jansen, Tommi Salmela ja vain parin keikan verran mukana ollut Joe Lynn Turner.

Omasta mielestäni parasta oli, että mukana oli upea ääninen JP Leppäluoto, mutta pidän myös Parviaisesta ja Nightwishin Jansen oli mielenkiintoista kuulla livenä. Rainbow ja Deep Purple -ukko Turner oli toki myös vakuuttava laulaja, mutta kotimaiset rokkikukot olivat itselleni tässä konsertissa tärkeämpiä.

Keikkakuvia nappailin mun Olympus O-MD E-M1 rungolla ja 75 mm 1.8. -linssillä. Taisikin olla kyseisen kameran viimeisiä hommia ennen eläkkeelle jäämistä, sillä tänään mulle saapui uusi kamera! Toki tuo vanhuskin jää mulle vararungoksi, mutta tuskin sille enää paljon käyttöä tulee, kun on nuorempi ja vireämpi vehje kameralaukussa. Mutta kiitos rakas E-M1, näimme kanssasi paljon näiden neljän vuoden aikana, jotka yhdessä vietimme. 

Solistien lisäksi mua ilahdutti konsertissa myös kitaroiden varressa heiluvat pitkätukat. Etenkin koko Raskasta Joulua -konseptin isä Erkka Korhosesta (kuvassa oikealla) huokui niin älytön riemu lavalla olosta, että ei voinut kuin ihailla. 

JP aiheutti matalana kumisevalla äänellään mussa sen verran kovat kylmikset, että aloin samoin tein haaveilla, että tätä herraa olisi ilo kuulla enemmänkin vaikka kirkkokonsertin muodossa. Ja kuulkaas, hänellä on seitsemän paikkakunnan joulukonserttikiertue ja osa keikoista on nimenomaan kirkoissa! Saattaapa olla, että täytyy lähteä kuuntelemaan vähän lisää joululauluja vaikkapa Helsinkiin 22. joulukuuta.  

Jouluyö, Juhlayö, Sydämeni joulun teen, Tonttu, Heinillä härkien kaukalon, Tulkoon joulu ja monta muuta tuttua klassikkoa ehdittiin illan aikana kuulemaan ja jokunen kitarasoolokin totta kai. Vaikka musiikki ei peltisessä jalkapallohallissa ihan päässytkään oikeuksiinsa, niin loisto keikka oli siitä huolimatta. 

Onko teistä joku käynyt Raskasta Joulua -konserteissa tai menossa tuleville keikoille? Entä onko ryhmässä ketään omaa suosikkilaulajaa? Osa paikkakunnista on jo loppuunmyytyjä, mutta monelle keikalle on vielä tikettejä jäljellä!

 


Edelleenkään ei ole löytynyt suosikkimerkkini Prima Donnan liivien voittanutta. PD:n pari mallia (Madison ja Deauville) ovat ne joita multa pitää löytyä alusvaatelaatikosta koko ajan siitäkin huolimatta, että maksavat pirulaiset melkein satasen. Mutta ei vaan ole samaa 5/5 arvosanaa minulta saavia tukevia, mukavia ja kestäviä itselleni passeleita liivejä löytynyt, vaikka olen vuosien aikana testannut merkin ja mallin jos toisenkin.

Toki minä tykkään monen muunkin merkin liiveistä,  mutta eri syistä. Joitakin hepeneitä ostaa kivan ulkonäön vuoksi käytettäväksi silloin tällöin, jotkut liivit puolustavat huonommallakin yleisarvosanalla paikkaansa, koska sopivat juuri jonkin tietyn vaatteen alle. 

Nyt kuitenkin on löytynyt yksi liivi, jota voin lämpimästi suositella loistavan hinta-laatu -suhteensa vuoksi. Ainakin muutaman viikon käytön perusteella nämä pääsivät laajan rintsikkakokoelmani top 3 -listalle!

Nämä Marks & Spencerin toppaamattomat kaarituetut täyskuppiliivit maksavat Suomen M&S-myymälöissä 34,95 €. Meinasin lentää pyrstölleni nähdessäni hinnan. En muista montaakaan kertaa saaneeni minkäänlaisia rintsikoita noin edullisesti kotimaasta, muuta kuin joskus jostain superalesta. Ja tässä saa tuolle 35 eurolle todellakin vastinetta. 

Sain samat liivit kerman värisenä Marks & Spencerin pressitilaisuudesta aiemmin syksyllä ja tykästyin malliin siinä määrin, että kävin ostamassa nämä mustatkin. Eivät nämäkään niitä postauksen alussa mainitsemiani ikisuosikkiliivejäni vielä voita, mutta 35 € ja 90 € liivit nyt jo lähtökohtaisestikin painivat hieman eri sarjoissa, joten en sitä odottaisikaan. Mutta sen voin kyllä sanoa, että kaikista käyttämistäni, nämä M&S:n tissinkannattimet ovat perusliivien alle 50 € hintakategorian aatelia. 

En ole näitä nyt ehtinyt tietenkään käyttää vielä niin kauan, että olisin perillä kuinka kestävästä tuotteesta on kyse. Sen näkee vasta ajan kuluessa. Mutta ainakin istuvuus ja mukavuus on näissä todella kohdallaan ainakin omalla kohdallani. Ja ulkonäkökin arkiliiveiksi oikein kohdallaan. Nätit, muttei mitään ylimääräistä hörsötystä. Omassa koossani kiinnityshakasia on kolme kpl, kuvien mukaan kuppikokojen alkupäässä hakasia on kaksi. 

Tätä liiviä on olemassa kokoon UK H saakka, eli meikäläisittäin I-kuppiin. Itselläni näissä koko 38G eli tutummin 85H. Ja tätä mallia siis saatavilla ainakin Helsingin myymälästä. Mikäli on varma omasta koostaan, niin toki M&S:n brittiverkkokaupastakin pystyy tilaamaan. Itselläni ainakin menee tuo koko yksiin juurikin vaikka Prima Donnan liivikoon kanssa, joista käytössä sama 85H. 

My boobs approve!